Alla on Reutersin juttu Kiinasta ja sen taloudesta.
Kiinan talouden ekan kvartaalin odotetaan menneen surkeasti kiinteistöalan ja myös heikon yksityisen sektorin kysynnän johdosta.
Kiinteistöalan ongelmat, korona, paikallisten hallintoalueiden ongelmat + velat, yksityinen sektori… jne. Kiinan lähitulevaisuutta ei helpota ärhentely naapurimaan kanssa eikä luottoluokitusten laskut.
The economy was off to a solid start this year, fanning optimism among some analysts for an improved 2024 outcome, but March data on exports, consumer inflation and bank lending showed that momentum could falter again and policymakers may need to launch more stimulus to spur demand.
“I think Q1 GDP growth could be slightly stronger than expected - it may be close to 5%,” said Zong Liang, chief of research at state-owned Bank of China.
Nordea uskoo, että Kiina toteuttaa kovasti elvytystoimia, että virallinen viiden prosenin kasvutavoite saavutetaan. Toisaalta tämä aiheuttaa infrastruktuurissa ja teollisuuden investoinneissa ongelmia esim. ylikapasiteettiä… aiheuttaako tämä hintojen laskua maailmalla?
Asuntojen hinnat ovat vaikuttaneet kuluttajien luottamukseen, mutta tulokehitys on palautunut koronaa edeltävälle tasolle.
Nordean pääekonomistin tviitissä on linkki tuohon Nordean materiaaliin Kiinasta.
“Kiinan talous peittosi odotukset”-lyhytuutinen ylellä.
“Kiinalaiset ovat kuitenkin nyt innostuneet muun muassa matkustamaan: Kiinan lentoliikenteen matkustajamäärät nousivat ensimmäisellä neljänneksellä 37,7 prosenttia vuoden takaisesta. Maassa tehtiin miltei 180 miljoonaa lentomatkaa.”
Pettisin kommentteja. Kulutus lägää, vaikka talouskasvussa päästään tavoitteisiin. Mutta Kiinalla ei ole kovia “budjettirajoja”, joten se pääsee mihin se juurikin haluaa.
Raivo Kiinan uutta strategiaa kohtaan lisääntyy maailmalla.
Tämä lainaus Bloombergilta tiivistää hyvin sentimenttiä:
““Everyone calls China a global growth driver, but you are not a global growth driver if you’re juicing your exports and you’re minimizing your imports,” Miller said. “What you’re doing is actually hoovering up demand from the rest of the world. So I think that has really gotten under the skin of a lot of people, and that sort of negativity on China is something that’s not American, it’s not European. I think everybody’s getting mad at China.””
Tuo kutsuminen Kiinaa “kasvumoottoriksi” on valitettavan yleinen virhekäsitys. On totta, että Kiinan BKT on kasvanut muuta maailmaa nopeammin viimeiset ~40 vuotta ja siten yksinkertaisesti ajateltuna Kiinan BKT on “ruokkinut” maapallon BKT:n kasvua.
Mutta, toisen vienti on toisen tuontia. Vienti on BKT:n laskemisessa plussaa, tuonti miinusta. Kiinan vienti syö siis muiden BKT:ta tuonnin muodossa, kuten Miller hyvin tuossa sanoo.
Lisäys: tässä ketjussa tulee sellainen hauska “salaisen hiippakunnan” tunnelma, kun tätä ei moni lue vaan pieni piiri meitä kirjoittajia jakaa havaintojaan Kiinasta.
Tässä on hyvä juttu Kiinasta, jossa on kuultu Nordean pääekonomisti Tuuli Koivua, OP:n pääanalyytikkoa Antti Saarta
Alaotsikot:
Asiantuntija: Suomalaisten Kiina-riskit pienentymässä
Eri aloilla on eri tilanne
Yhdysvallat mukana pelissä
EDIT:
Tuli Salkunrakentajankin juttu vastaan.
Vaikka Kiinan kaupunkien työttömyysaste, joka oli 5,2 prosenttia ensimmäisellä vuosineljänneksellä, laski hieman viime vuoden vastaavasta ajanjaksosta, se on edelleen korkealla tasolla. Wun mukaan tämä johtaa käytettävissä olevien tulojen kasvuvauhdin supistumiseen ja deflaatiopaineiden lisääntymiseen.
Nämä eivät ole omia näkökulmia enkä tiedä juuri mitään Kiinasta ja sen taloudesta, mutta jutussa oli ehkä tarkoituksella pohdittu enemmän mahdollisia kasvun ajureita, koska ehkä ne negatiiviset puolet ovat tutumpia meille.
Referoin parhaan ymmärrykseni mukaan juttua nostamalla pointteja, joten vedin vähän mutkia suoraksi. Kannattaa lukea juttu alusta loppuun em. syystä ja muutenkin, koska jutussa on aika paljon asiaa.
Tässä on jutusta kolme nostoa, mitä siinä mm. pohdittiin:
Kiinan kasvun ajurit heikkenevät, mutta sen talous on siirtymässä vasta kypsempään vaiheeseen. Talouden kehitys on vasta alkumetreillä jutun mukaan… ja pidemmällä aikavälillä ihmiset saattavat nähdä Kiinan turhan negatiivisesti.
Kiina keskittyy kehittämään uusia kasvun ajureita, kuten tukemalla modernimpian uutta kehittäviä aloja ja fiksumpaa kaupungistamista, edistäen kestävää kehitystä jne.
Kiina haluaa olla digitaalisen vallankumouksen ja vihreän teknologian edelläkävijä, mikä saattaa edistää talouden kestävää kehitystä ja luo uusia kasvun mahdollisuuksia.
China has become the new epicenter of the digital revolution, driven by massive investments in R&D to reshape the country’s economic structure. With an acute awareness and vision, the country is stepping up its efforts to cultivate new productivity drivers, channeling considerable resources into artificial intelligence, the Internet of Things, cloud computing, the 5G network, and specialized advanced manufacturing zones. These efforts are expected to yield more meaningful results within the broader framework of China’s cutting-edge initiatives, including advances in biotechnology, nanotechnology and new materials. The convergence of these innovations can spur fruitful growth.
Syytä onkin vaikkei mitään isompaa katastrofia odottelisikaan. Ei ole kauan kun luin jostakin artikkelista että niiden polttoainevarastot riittää maan 40vrk kulutukseen. Jos muiden materiaalien varmuusvarastot ovat samalla tasolla niin nehän elää käytännössä ihan kädestä suuhun.
Tulen tänne sohimaan parilla ei-niin-merkittävällä Kiina-huomiollani.
Ensinnäkin ruotsalainen elektroniikan sopimusvalmistaja NOTE kertoi, että heidän Kiinan tehtaansa vetää huonosti sekä absoluuttisesti että verrattuna Euroopan tuotantolaitoksiin. Ymmärsin kommentin perusteella, että Kiina-tuotannon kiinnostus olisi laajemminkin kehnoa verrattuna esim. tuotantoa takaisin rohmuaviin länsimaihin. Tällainen “tuotannon paluu länsimaihin” -tieto ei ole tietenkään mikään yllätys yhtään kenellekään, kun tästähän on puhuttu jo pari-kolme vuotta. Ja tiedon tullessa tässä tapauksessa vain yhden yhtiön hieman ehkä tarinankerrontaan taipuvaiselta toimitusjohtajalta, tulee siihen suhtautua sitäkin varauksellisemmin.
Toimikoon tämä kuitenkin aasinsiltana, että saan jakaa taas kirjavinkin. Knuuttilan Mikko on tehnyt aivan mielipuolisen mahtavan kirjan Kiinan johtajista. Kun laittaa oikeanlaiset lasit päähän, niin tämä antaa kyllä Kiinaa tarkkailevalle sijoittajallekin ajatuksia Kiinan entisestä, nykyisestä ja ehkä tulevasta poliittisesta ilmapiiristä.
Minä olen erilaisien Kiina-kirjojen lukemisen jälkeen tehnyt sellaisen periaatepäätöksen, että nykyisessä ilmapiirissä en Kiina-osakkeisiin missään nimessä koske, arvostuksesta viis, ja välttelen aktiivisesti myös yhtiöitä, joiden Kiina riippuvuus on hallitsematon. Kiina tästä tuskin mieltään pahoittaa, mutta jääpähän minulle enemmän aikaa seurata erästä toista pörssimaailman sontatunkiota, eli tietysti Hesulia.
Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitos BOFIT on tehnyt katsauksen Kiinaan. Linkin takaa löytyy 8-sivuinen pdf-tiedosto.
BOFIT ennustaa Kiinan talouskasvun hidastuvan lähivuosina sekä rakenteellisten että suhdannetekijöiden vaikutuksesta. 2024 kasvun odotetaan olevan noin neljä prosenttia, ja se laskee kolmen prosentin tuntumaan heidän arvionsa mukaan vuosina 2025–2026.
Jos oikein ymmärsin, niin BOFIT luottaa entistä vähemmän Kiinan tilastoihin, mikä vaikeuttaa huomattavasti ennustetyötä. Onhan se toki ennenkin tiedetty ettei maan tilastoihin voi luottaa, mutta ilmeisesti ne ovat menneet huonompaan suuntaan.
Väestö ikääntyy ja the Puolue puuttuu liikaa talouteen. Kiinteistösektorilla ongelmia, kauppakumppanit ovat entistä arempia Kiinaan suhteen eikä ongelmaa auta korkea velkaisuusaste ja muutenkin julkisen puolen heikko taloudellinen tilanne.
Kiina toki yrittää panostaa kotimaan kulutukseen sekä innovaatioihin, mutta se voi tarkoittaa myös ylituontantoa, mikä voi johtaa deflaatioon.
Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitos BOFIT ennustaa Kiinan talouskasvun hidastuvan lähivuosina sekä rakenteellisten että suhdannetekijöiden takia. Tänä vuonna kasvun odotetaan olevan noin 4 prosenttia ja jäävän 3 prosentin paikkeille vuosina 2025–2026. Kiinan tilastojen ongelmat hankaloittavat taloustilanteen arvioimista.
Näen, että Kiinan kommunistisen puolueen ja erityisesti pääsihteerin nykyinen ote on hyvin despoottinen. Puolue ja erityisesti Xi itse on kahminut valtaa itselleen kaksin käsin. Monet puhuvat, että jopa enemmän kuin kukaan sitten Maon. Puolueen suhtautuminen markkinatoimijoihin on muuttunut vuosi vuodelta arvaamattomammaksi ja kaikki toimijat, jotka saavat valtaa - olivat ne sitten yrityksiä, yritysjohtajia, poliittisia aktiiveja tai mitä tahansa - ovat uhka puolueelle ja sen johdolle. Näin ollen en uskalla povata kiinalaisille yrityksille kovin mukavaa poliittista toimintaympäristöä, eikä tällainen “ajojahti” kannusta menestymään. Ei yrityksiä, eikä ihmisiä. Pois lukien tietysti ne, jotka tekevät, kuten puolue haluaa, mutta se ei sitten taas ole mikään kummoinenkaan menestysvaltti länsimaissa (esim. Huawei, TikTok).
Tietysti kaikenlainen tuotannon paluu länsimaihin tai ehkä enemmänkin demokratioihin, geopoliittiset jännitteet ja kauppasodat sekä eettiset näkökulmat tekevät nekin Kiinaan sijoittamisesta arvaamatonta, eivätkä ne nyt varsinaisesti Kiinan pisteitä sijoittajan silmin nosta.
Ja toki on niin, että kaikki nämä riskit näkyvät arvostuksessa ja näistä minunkin mainitsemistani syistä Kiinassa on hyvinkin alhaisia arvostuksia jopa menestyksekkäimmillä kiinalaisilla yhtiöillä. Omissa papereissani hyviä spekulointituottoja voi olla saatavissa, mutta pitkällä - sanotaan 5-10 + aikajänteellä - Kiina on minulle aivan liian riskinen sijoitus. Ja nimenomaan juuri poliittisista syistä.
P.S. Xi Jingping on nyt kolmannella kaudella (koska muutti itsevaltaisesti lakeja, joiden mukaan vallassa sai olla enintään 2 x 5 vuotta) ja on kuitenkin vasta 70-vuotias. Kiinan johtajat ovat olleet terveysmurheistaan huolimatta varsin pitkäikäisiä (kuten myös Xin oma pitkän poliittisen uran tehnyt isä), ja jos rautaisella sekä ei-niin-markkinamyönteisellä otteella johtava Xi on vallassa vielä vaikkapa 15-25 vuotta, niin en pidättele hengitystä kestävämpien talousrallien suhteen.
Xin valtakaudella myös puolueen sisäinen oppositio on hajotettu mm. lähettämällä vastapelureita eläkevirkoihin maakuntiin ja puolue on siinäkin mielessä muuttunut aiempaa yksinvaltaisemmaksi.
Areenan mainiossa podcastissa on käyty hyvin läpi Xin uraa ja tavoitteita:
Osakemarkkinoilla on arvioitsijoita joka lähtöön, ja mieli voi vaihtua milloin vaan.
Arvioimatta sen kummemmin onko Goldman Sachsilla realismia vai ei, Kiinan osakkeet ovat suht isolla erolla hinnoiteltu kv-verrokkeihin. No jos Taiwaniin hyökkää niin vois olla isomminkin…
In particular, their analysis indicates that if A-shares can narrow the gaps with international averages in these areas, they could see an approximate 20% increase in value. In a more optimistic “blue-sky” scenario, where A-shares match the standards of global leaders, they “could re-rate as much as 40%,” said analysts
Tässä on FT:n juttu Kiinan taloudesta ja sen ongelmista.
Euroopan Unioni varoitti Kiinaa kauppataseen epätasapainosta, minkä seurauksena EU teki ensimmäisen ratsian kiinalaisyhtiön toimistoihin. Kiinan kritisoivat sanovat maan investoivan liikaa valmistukseen ja liian vähän kulutukseen, mikä uhkaa globaaleja talousjärjestelmiä. “Ylituotanto” voi johtaa deflaatioon ja hidastaa kasvua… ehkä koko maailmassa.
Länttä ei miellyttäne se, että Xi on myös korostanut tarvetta kehittää teknologioita, jotka antavat maalleen etulyöntiaseman ja vahvistaen itsenäisiä toimitusketjujaan.
Artikkelissa pohditaan, miten kuluttajat uskaltaisivat kuluttaa enemmän, erityisesti kiinteistöjen laskusuhdanteen jälkeen ja ratkaisuina voisivat olla sosiaaliturvajärjestelmien ja terveydenhuollon kehittäminen. Tämä vaatisi suuria uusia rahoitusvaroja, jotka ovat käymässä vähiin.
But Xi has eschewed more radical medicine, such as cash transfers to consumers or deeper economic reforms. His latest campaign is instead to unleash “new quality productive forces” — more investment in high-end manufacturing, such as EVs, green energy industries and AI. According to analysts, the reasons for the lack of more radical action on consumption range from a need to generate growth quickly by pumping in state funds — this time into manufacturing — to the more deep-seated difficulties of reforming an economy that has become addicted to state-led investment.
No niin. Nyt se on sitten Iltalehden lööpeissäkin. Tuo ajankohta on luultavasti arvottu sen perusteella, milloin arvellaan, että Kiina arvelee armeijansa olevan tarpeeksi iskukykyinen. Tämähän on ihan samanveroinen pakkomielle, kuin Ukraina on Putinille. Taiwanin kannalta tässä on se ongelma, että sen populaatio on puolet Ukrainan väkimäärästä ja Kiinan populaatio on kymmenen kertaa Venäjän väkimäärä. Tasoittavana tekijänä toki 160km vettä välissä, mutta ei se hyvältä näytä.
Kiina katsoo Taiwanin kuuluvan itselleen ja Pekingin mukaan sillä on oikeus ottaa saari haltuunsa vaikka sotavoimaa käyttämällä. Taiwan pitää itseään itsenäisenä valtiona, jolla on oikeus puolustaa itseään.
Niin ja ne Kiinalaiset sähköautot ei ehkä aja sen jälkeen, jos/kun Eurooppa torppaa kaupan Kiinan kanssa. Paitsi Slovakiassa ja Unkarissa.
