Soros arvioi, että Kiinan ensi vuoden vaaleista ja siihen liittyvästä valtakamppailusta voi kummuta Mr. Xi:lle tarve tehdä näyttäviä manoveereitä, joissa kohteena on ulkomainen taho kärsimässä taloudellisia menetyksiä, Kiinan sijoittajien saadessa paremman kohtelun.
The latest crackdown on private businesses primar-ily is aimed at placating the domestic audience and shoring up Mr. Xi’s image at home. It is a strategic move before the March 2022 National People’s Congress, where Mr. Xi is widely expected to be confirmed as life-time chairman. Having alienated many party elites, he needed the sup-port of the masses. For the 600 million or so Chinese with a monthly income of $160 or less,
Mr. Xi wishes to be seen as the strong leader who can bring down billionaires and force them to share their spoils. Glamorous movie icons and heavily indebted property devel-opers—like those at Evergrande—make easy targets.
Ei Kiinassa ole mitään vaaleja. Johtopaikoista kyllä äänestetään kansankongressissa, mutta diilit tehdään salamyhkäisissä puolueen ytimissä ja palatsijuonittelut uhkaavat jokaista. Xi on vakiinnuttanut asemansa puolueen “ytimenä” ja putsannut tieltään liian innokkaat nousukkaat. En lähtisi liikaa hekumoimaan vallanvaihtospekulaatioilla, mutta toki merkkejä tyytymättömyydestä on ja niitä pitää pitää silmällä.
Tässä vähän Evergrande-otsikoita edeltänyttä artikkelia siitä kuinka kiinan paikallishallintojen maamyynnit ovat kunnioitettavat 8,3% kiinan BKT:n koosta 2020. Toki maan myynti ei ole kansantuotetta, joten tuskin edes Kiina laskee sitä varsinaiseen BKT:hen, mutta mitenkäs provinssit ja niiden rahoitus?
“Research from Yuekai Securities indicates that China’s province level governments have become heavily reliant upon land sale revenues for fiscal support. In 2019 the land fiscal dependence ratio of provinces including Zhejiang, Anhui, Jiangsu, Shandong, Jiangxi, Guizhou and Hubei stood at between 90 – 120%”
Jos maan myynti ja siitä saatavat tulot hiipuvat kiinteistökepulien kurimuksessa, niin kuinka käy provinssien tulojen? Mistä ne paikataan? Nostamalla veroja? Vähentämällä kulutusta? Printterillä?
Ms. Meng, who is 49 years old, is the daughter of Ren Zhengfei, the founder of Huawei, the world’s largest maker of telecom-munications equipment and a leader in 5G technol-ogy.
In a four-page statement of facts, Ms. Meng ac-knowledged that she made untrue statements to a bank in 2013 about the relationship between Huawei and a company it controlled that operated in Iran, leading the bank to provide services that violated U.S. sanctions on Iran.
The deal to free Ms. Meng risks a backlash in Con-gress, where some Repub-licans have accused the Biden administration of being too lenient against Huawei compared with former President Donald Trump. On Thursday, Commerce Secretary Gina Raimondo told the Jour-nal that her department would continue efforts to block Huawei from get-ting advanced chips.
Westerners working in China are officially on notice. You could be arrested on trumped up charges at any time and used as hostages to pro-mote Community Party interests. That’s the message from the humili-ating U.S. surrender to China’s hostage diplo-macy in the case of Huawei chief financial officer Meng Wanzhou.
Fergusonilla hyvä kirjoitus Kiinan talouskasvusta. Jotkut arvioivat, että se saattaa painua jopa 1-2 %:iin kymmenen vuoden päästä eli käytännössä kävisi kuin ”Neuvostoliitot”: länkkärisilmin takuuvarmasta voittajakonseptista ojaan ja allikkoon.
Neuvostoliiton paisumista maailman suurimmaksi talousjätiksi pidettiin länsimaissa yllättävän selvänä ajatuksena 1960–1980 kunnes maa yhtäkkiä romahti.
Kiinan sähkökatkot eivät ole vielä Suomessa tainneet olla isoja uutisia, mutta Täällä Taiwanissa on tänään monesta suunnasta uutisoitu ja tilanne tuntuu menevän huonompaan suuntaan. Koskee nyt jo ihan kaikkia Foxconn:sta alkaen. Englanninkielisenä linkkinä esim China power crunch spreads, shutting factories and dimming growth outlook | Reuters
Tälle väitteelle olisi kiva saada lähde, mitä 70-lukua itse muistan, niin Neuvostoliiton nousemista talousjätiksi pidettiin Suomessa yleisenä liturgiana, vaikka tiedettiin siellä olevan pulaa kaikesta. Tosin Neuvostoliittohan ylitti aina omat viisivuotissuunnitelmansa ilmoitustensa mukaan. Kiinan kasvua pidetään selvänä, mutta yleisesti ollaan sitä mieltä, että luvut ovat kiinalaisia ja mahdottomia varmentaa.
Kts. esim. tuo linkkaamani artikkeli. Siinä oli lukuisia esimerkkejä.
Yritin penkoa, mutta en harmikseni löytänyt muutamia käppyröitä aiemmista Neuvostoliiton talousennusteista mitä linkkasin tänne, muistaakseni. Joka tapauksessa, monet ennustivat että Neuvostoliiton talous kasvaa ohi Yhdysvalloista ajan kanssa.
Huom. se että BKT paisuu, ei tarkoita että tavaroita ja palveluita on kansalaisille tarjolla. BKT:ta voi kasvattaa monella tapaa. ;-D Neuvostoliitto oli tunnetusti hieman raskaaseen teollisuuteen kellallaan…
Haha, kun etsin epätoivoisesti tuota käppyrää niin törmäsin vuoden 1960 uutiseen aiheesta. Tuokoon vähän makua asiaan.
If the American economy continues to grow at the present rate of about three-and-a-half per cent a year, the Soviets will probably catch up to the United States in the 1980’s, Abram Bergson, professor of Economics, predicted at the Hillel Round Table of World Affairs yesterday.
Echoing his opinions expressed in a letter printed in the New York Times yesterday, Bergson criticized the optimism of political campaigners, which he believes is based on a misunderstanding of the facts. Because retarding and accelerating growth factors in the Russian economy will tend to cancel each other out in the future, Bergson predicted that the Soviet Union will continue to grow at its present rate of seven per cent a year.
" Beginning with the 1961 edition of his bestselling economics textbook, Paul Samuelson included a graphic displaying the comparative growth rates of the American and Soviet economies. Per this forecast, the Soviet gross national product would overtake the United States at some point between twenty-three and thirty-six years in the future. Curiously, by the 1980 edition of the textbook this same graph had shifted forward by two decades so that the point of projected intersection would still take place between twenty-two and thirty-two years in the future. Similar claims appeared in competing textbooks from the time and generally transferred over into the specialist literature on the Soviet economy as well.[1]"
Tämä ei nyt vaikuta hirveän hyvältä. Onko Evergranden ja kiinteistösektorin yskimisen aiheuttama shokki, vai onko tilanne noin huono, vai meneekö rahat kotimaan matkustelun sijaan vaikka uusiin televisioihin? Ulkomaan matkusteluun ei taida mennä ihmisillä rahaa, eli kotimaan matkustelun pitäisi olla voimissaan.
Tuo Kiinan kulutuksen heikko elpyminen on ollut kieltämättä harmillista ottaen huomioon tavoitteen tasapainottaa talouskasvua kulutukseen, pois investoinneista.
Käsittääkseni se maltillisempi elvytys, mitä Kiina koronakriisissä harrasti, oli enemmän tarjontapuolta tukevaa ja kotimainen kysyntä on jäänyt heikoksi. Aggressiiviset reaktiot uusiin koronaryppäisiin varmaan rajoittavat myös kulutusintoa.
Sen sijaan Kiina on elpynyt ja kasvanut voimalla etenkin viennin paisuessa kun kysyntä vetää sitten ulkomailla.
Mielenkiintoisia spekulointeja miten Taiwanin tilanne voisi eskaloitua. Muitakin geopoliittisia jännitteitä on vireillä, mutta tällä on ehkä potentiaalisesti kaikkein eniten globaaleja vaikutuksia.
Ajakohtainen artikkeli joka mielestäni pitää hyvin paikkansa. Vaikuttaa siltä, että Kiina on tosissaan valmis luopumaan talouden kasvusta jotta puolueen valta pitää.
Kiina on viimeisen vuoden aikana kiusannut Taiwania esim kieltämällä joidenkin maataloustuotteiden (anakset esim) viennin Taiwanista Kiinaan. Jos tätä halutaan jatkaa niin listalla on paljon tavaroita jotka hyvin nopeasti vaikuttavat todella moneen yritykseen ja tuotteeseen. Isoin olisi toki elektroniikan tuonti kielto Taiwanista. Suuri osa TSMC tuotannosta menee Kiinaan kasaukseen. Mutta esim muovituotteiden kielto aiheuttaisi sen, että lähes kaikki Applen kalliit puhelimet olisivat ilman kameralinssejä (Largan precision valmistaja Taiwanissa). Tälläisiä esimerkkejä on pitkä lista eikä kyse ole vaan elektroniikasta vaan esim teknisistä kankaista jne.
Lähes puolet Taiwanin viennistä suuntautuu Kiinaan joten Kiinalle on kyllä helppoa panna Taiwanin talous kuralle hetkessä: Ongelma tässä toki on, että vaikutus Kiinalle itselle olisi ainakin vähän pidemmällä tähtäimellä paljon suurempi.
Toivotaan, että tilanne rauhoittuu eikä eskaloidu pidemmälle. Maailman taloudelle kyseessä on kuitenkin mielestäni todellinen uhka.
Kiina kuluttaa valtaosan maailman materiaaleista, ja ison osan tästä valtavasta kulutuksesta selittää Kiinan asuntosektori. Viime vuoden lopulla Kiinan asuntosektori alkoi osoittamaan sihinää painekattalissa kun Evergrande ajautui maksuvaikeuksiin. Kuinka pahaksi tilanne muuttuu niin sen tulee vain aika kertomaan.
Mikäli Kiinan asuntosektorin kupla puhkeaa tulee se vaikuttamaan valtavasti maailman talouteen. Tällä hetkellä uutisvirta ei hirveästi Kiinan tapahtumia noteeraa, mutta monen portfoliolle aihe on enemmän kuin relevantti seurattava.
Itse uskon, että seuraava markkinan musta joutsen tulee Kiinasta.
No tuskin sitä mustaksi joutseneksi kukaan sanoo jos Kiinan markkinoilla romahduksia tapahtuu. Niin paljon aiheesta ollut puhetta jo ties kuinka kauan.
Kannattaa katsoa ketju “Kiinan talouden tulevaisuus” erittäin informatiivinen, joskin viime aikoina hieman hiljainen.
Chinese President Xi Jin-ping likes to boast, “The East is rising, the West is declining.” When the rivalry was limited to China and the U.S., this had some reso-nance: At current rates of growth, China will surpass the U.S. as the world’s largest economy as soon as 2030 despite U.S. gains in the last year.
But with China partnered with Russia and the West more united than ever, this is turning into a contest of alliances, and Xi couldn’t be more wrong. In this fram-ing, “East” and “West” are not geographic, but geopolit-ical, labels. If “the East” is defined as those countries with which China is closely aligned (it eschews formal alliances), only China is any sense rising. Russia was a stagnating petrostate even before sanctions eviscer-ated its economy. The others, such as Kazakhstan, Belarus, Pakistan, North Korea, Cambodia and Laos, are poor, slow-growing, or both. The West, defined as the European Union, the anglosphere (the U.S., Australia, Canada, Britain and New Zealand) and East Asia’s three big, rich democ-racies, Japan, South Korea and Taiwan, may not be growing rapidly, but it is growing and has a gigantic head start. As former U.S. Treasury Secretary Henry Paulson said a Chinese official once told him: “You have all the good allies.”