Jorinat jumittaa, kun tässä pitää yrittää saada maailma taas valmiiksi ennen lomia. Toki onhan tuolla podikopissa tullut vietettyä aikaa, jonkinlaisia horinoita sieltä! Heikki Keskiväli oli erinomainen vieras ja kova tekijä, joten kannattaa käydä tämä kuuntelemassa:
Mutta oikeastaan kirjoittelin tänne sen takia, että nyt on kuitenkin osa tulevista jorinoista linkattu myös aamariin caseksi. Sellaista uudenlaista pohdintaa ja lähestymiskulmaa ainakin itselle, teksti luettavissa täällä:
Jos ajatusmalli menee mielestäsi ihan metsään, niin on kohteliasta kertoa nyt ennen virallisia jorinoita
Hieno kirjoitus! Minua kiinnostaisi myös tietää että mitä mieltä olet käänteisen DCF-mallin käyttämisestä tuloskasvuoletuksien havainnointiin. Eli jos tekisi DCF-mallin ja olettaisi että nykykurssi on fair valuessa ja pohtisi siitä johdettujen odotuksien realismia! Tätä voi peilata vaikkapa verrokkeihin tai sektorin ja yhtiön omaan historiaan.
Kyllä minä olen tätäkin menetelmää soveltanut, ja ihan järkevä se mielestäni on tarjoamaan perspektiiviä. Olen vain vähän kriittinen tuohon DCF-mallin tuottovaatimukseen, eli valitulla WACC:illa on todella suuri merkitys. Se pitäisi sitten pyrkiä jotenkin vakioimaan, eikä sekään ole mitenkään yksinkertaista - se muuttuu kuitenkin ihan oikeasti yli ajan ja poikkeaa eri yhtiöillä myös toiimalan sisällä (esim. taserakenne ja riskiprofiili).
Yleensäkin nuo pitkän aikavälin laskelmiin perustuvat tuotto-odotukset on vähän hankalampia käyttää reaalimaailmassa, kun markkinat ei mene kauniisti ylöspäin vaikkapa 10 % vuosittain - ja ne oletuksetkin tietysti muuttuu koko ajan matkan varrella. Tuntuu hassulta muutella koko ajan, ja toisaalta tuntuisi hassulta veivata koko ajan jos tuottovaatimuksen ympärillä pyöritään - siis ainakin itselle.
Mutta mielestäni ihan validi tapa, vaikka itse pyrin hahmottamaan tuotto-odotusta mieluummin lyhyemmän aikavälin ajureiden kautta - ja sitten kertoimet tarjoaa mielestäni paremman viitekehyksen. Tuo on yksi iso osa noita tuoreita jorinoita, mutta hankala sitäkin on yleisluontoisesti soveltaa.
Vuoden 2021 aikana saatiin kolmiosainen sarja arvonmäärityksestä päätyyn. Ei voi hirveänä saavutuksena pitää tätä tahtia, mutta toivottavasti vähäinen tarjonta on tukenut kysyntää. Tässä siis uudet horinat:
On mieltä lämmittävää lukea, että kokenut ja asioita päivätyökseen pohtiva sijoittaja käy läpi samoja pohdintoja(ja virheitä) kuin itse. Toki omilla mausteillaan.
Hyvä kirjoitus! Tuon strategian potentiaalisena stockipickinä voisi heittää Adyenin. Yritys toimii globaalien jättien kumppanina ja kasvaa perskärpäsenä juuri Bullero-strategian firmojen kanssa. Asiakkaista esimerkkeinä vaikkapa eBay, Spotify, Fiverr, Uber ja Facebook. Tämän lisäksi firma on todella laadukas 64% ebitda-marginaalilla ja kasvunäkymät kunnossa. Arvostuksesta: EV/Ebitda sellaset 78, mutta jos firman ohjeistama kasvu ja kannattavuus toteutuu niin muutamassa vuodessa tuosta syötäisiin suurinosa pois.
Onko @Juha_Kinnunen törmännyt firmaan? Adyenista harmillisen vähän keskustelua, vaikka tuntuu todella mielenkiintoiselta.
Ps. Löytyy myös Cathie Woodin katalogista pienellä painolla
Olen törmännyt, ja jonkin sijoittajapresiksen kahlasin jossain vaiheessa läpi. Ei ole tarkkoja muistikuvia asiasta, mutta ei ainakaan aiheuttanut itsellä silloin toimenpiteitä. Muistaakseni maksujärjestelmiä, joita taisi olla silloin eri muodossa jo salkussa (Square).
Voisi katsoa uudelleen, kun näyttää osakekin olevan taas aika paljon alempana.
Tuohon strategiaasi ja siitä poistettuun 7. kohtaan liittyen: Kuinka monta “riviä” salkussasi oli enimmillään ja kuinka monta riviä löytyy nyt? Kiinnostaisi “rivien” määrä kun lasketaan yhteen ydinsalkku, bullerosalkku ja nuo erilliset osuudet PYN Elitessä ja indeksirahastoissa?
Hienosti kirjoitettu strategia, täytyy kyllä sanoa. Itselläni on saman suuntaisia ajatuksia strategian suhteen, vaikka en olekaan sitä kirjoittanut “auki”. Mitä nyt omasta toiminnasta olen huomannut, niin “rivien” karsiminen on usein osoittautunut ainakin lyhyellä aikavälillä epäonnistuneeksi. Tietenkin juuri se osake raketoi, jonka on juuri myynyt.
Kurkkasin nyt osakesalkun puolelle, ja laskeskelin reilut 30 riviä (sis. ydin, bullero ja hupi). Tuo minusta ihan hyvä määrä kokonaisuudessaan, mutta näistä ehkä kymmenen voisin laskea kohtuullisen kokoiseksi, ja muut ovat isossa kuvassa aika merkityksettömiä. Salkun siivoukselle olisi tarvetta, mutta minulla se on mahdotonta, jos meillä on positiivinen suositus tai muuten vaan kiellot päällä. Päivätyöt häiritsee harrastustoimintaa Kansainvälisissä ei lähtökohtaisesti ole näitä ongelmia, eli siellä saa syyttää ihan itseään.
Tuossa ei ole PYN Elite -rahastoa, indeksirahastoa tai listaamattomia omistuksia. Minulla joitakin suoria osakesijoituksia listaamattomiin, ja joitakin pääomarahastoja. Nämä eivät ole osa Bullero 2.0-strategiaa. Ne on minusta ihan hyvä pitää erillään, eikä ne varsinaisesti vaadi minulta aktiivista seurantaa. Lopuksi tiedetään menikö kaikki vai tuliko jotain takaisikin Osakemarkkinan kanssa korreloimattomia sijoituksia tekisin mielelläni lisää, koska niin suuri osa varallisuudesta on kuitenkin osakemarkkinoista tavalla tai toisella riippuvaisia. Järkeviä on vaan hankala löytää.
En nyt suoraan osaa sanoa, montako riviä olisi ollut enimmillään, mutta varmaan 5-10 enemmän. Kaikki Bullero 2.0 -hölmöilyt eivät kuitenkaan ole olleet salkussa samaan aikaan. Joka tapauksessa niitä oli liikaa omaan makuun.
Hei, haluaisit varmaan tutustua Larry Swedroen tutuksi tuomiin Catastrophe fundeihin ja Life settlement tuotteisiin. Nämä eivät korreloi osakemarkkinariskin kanssa ja edellä mainittu Larry Swedroe puhuu näistä paljon. Tälläisellä piensijoittajalla ei näihin ole pääsyä, mutta isommalla salkulla ja ammattilaisen statuksella mahdollisuuksia euroopastakin löytyy.
Tuskinpa noihin on sitten minullakaan pääsyä, mutta voin vilkaista!
Olen kyllä erilaisista katastrofivakuutusrahastoista kuullut ja pintapuolisesti tutustunut, jos tuossa on niistä kysymys. Niillä on tosiaan se hyvä ominaisuus, ettei luonnonvoimat välitä pörssikursseista. Välillä pörssikurssit voi toki välittää luonnonvoimista, mutta yleensä vain väliaikaisesti.
Muutaman kerran olen viestejä laittanut Adyenistä tänne ketjuun. CMD oli juuri, sekä Business Breakdownissa oli Adyenistä juuri tunnin juttu. Pitänyt ketjua alotellakkin, mutta ajanpuutteen vuoksi on edelleen tekemättä.
Vähän hämmentyneenä luin tuota Bullero 2.0 -tekstiä, kun olen pitänyt Juhaa niin riskitietoisena ja jämptinä kaverina. Olen itse kuvitellut, että ainoastaan sellaiset (uudet) sijoittajat jotka eivät ymmärrä liiketoiminnan fundamentteja sijoittavat näihin EV/S tapauksiin ja silloinkin syy on villisti noussut kurssi, jonka noususta ei haluta jäädä paitsi.
Kokeneet sijoittajat ymmärtävät, että osakkeen todellinen sisäinen arvo on siitä saatavat kassavirrat yhtiön elinkaaren aikana. Näin riippumatta yhtiön toimialasta, markkina-asemasta, kilpailueduista, muodikkuudesta, omistajasta tai hinnasta jolla osakkeella käydään kauppaa.
Sijoittajilla tuntuu olevan joku hirveä pakkomielle etsiä tulevaisuuden tähtiä ja yksisarvisia. Osakemarkkinoilla on se erikoinen piirre, että on mahdollista maksaa yhtiöstä hinta joka edellyttäisi yhtiön liiketoiminnan moninkertaistumista jo tänä päivänä. Johtuukohan tämä siitä, että osake voi maksaa jonkun järkevän summan, vaikka 20 euroa kappale, vaikka osakkeiden lukumäärää joutuu haeskelemaan markkina-arvon laskemiseksi. Koska market capin laskeminen edellyttää työtä, sijoittajan on helpompi vain todeta että “ostin tätä tonnilla”. Liiketoiminnan koon ja kannattavuuden moninkertaistuminen on jo EV/S -firmojen perusskenaario, että niistä kaikista tulisi seuraava Google, Visa tai Facebook. Osaketta kannattaa ostaa vain jos oma näkemys on, että firmojen todennäköinen kehitys on parempi kuin mitä kurssiin on jo leivottu sisään.
Yhtiön arvoa voi yrittää ymmärtää sen kautta mitä yhtiö tekee. Käyttäisitkö yhtiön palvelua? Onko se parempi kuin markkinoilla jo olevat palvelut? Jos kyllä, kuinka pitkä “matka” on seuraavaksi parhaaseen palveluun - tähän perustuu yhtiön kilpailuetu. Pystyisivätkö kilpailijat muuttamaan omaa palveluaan jotta se olisi parempi? Tämä laskisi katteita. Toimivassa markkinataloudessa on erittäin harvoin tilanteita, jossa joku yhtiö on niin suvereenisti ja pysyvästi parempi kaikkea muuta että se pystyisi tekemään kymmenien prosenttien liikevoittomarginaaleja. Yhdysvaltain pörssissä olevasta 7330 yhtiöstä 1563 eli 21 % osuuden liikevoittoprosentti yli 10 %. Tilastoa vielä vääristää pankkien suuri lukumäärä, koska näiden liikevoittoprosentin lasku eroaa perinteisten yhtiöden laskusta.
Ymmärrän hyvin järkytyksesi. Toivottavasti luit sen ensimmäisenkin Bullero 2.0-tekstin, niin tiedät, mistä tässä oli kyse. Tämähän lähti indeksisijoittamiseen verrannollisesta osakepoiminnassa, jossa vedettiin kevyellä prosessilla. Kannattaa kurkata, jos jäi katsomatta. Nyt vähän vaikuttaa kuin en ymmärtäisi enää mitään mistään
Nouseva kurssi ei ollut kyllä syy yhteenkään sijoitukseeni, mutta kyllä se varmasti vaikutti ja vaikuttaa laatuvaikutelmaan, että osake hinnoitellaan todella korkealle. Se on salakavala ansa, jos ei tee kotiläksyjä kunnolla. Helposti kuvittelee, että yhtiö on parempi kuin se oikeasti onkaan, kun markkina kollektiivisesti antaa sille hurjan arvon.
Olen jämpti tuolla ydinsijoituksissani, jossa sijoitusprosessi on jossain määrin verrannollinen Inderesin laajaan raporttiin (ilman että sellaista tarvitsee itse kuitenkaan kirjoittaa). En ole kuitenkaan koskaan ottanut sijoittamista liian vakavissaan.
Se on mielestäni hölmö ajatus, että EV/S-caseihin sijoittajat vain ne, jotka eivät ymmärrä niiden fundamentteja. Tappiollinen tulos ei tarkoita, etteikö liiketoiminnalla voisi olla erittäin hyvät fundamentit. Voitollinen tulos ei tarkoita, että yhtiöllä olisi terveet fundamentit. Asiat ovat tätä monimutkaisempia.
Olen kuullut jotain tämmöisiä huhuja Korostaisin koko elinkaaren aikana kohtaa ja lisäisin diskontattuna nykyhetkeen. Tämän hetken tappiollinen tulos ei ole tae tulevasta, tai toisinpäin.
Monilla sijoittajilla on todennäköisesti halu löytää seuraava supertähti. Itsekin mielelläni löytäisin, mutta enemmän minua kiinnostaa voimakkaasti omistaja-arvoa luovat yhtiöt. Ja kyllä, ihmiset maksavat tulevaisuuden kassavirroista, kuten aiemmin itsekin totesit.
Vaikka ei tutkimusprosessini oli usein puutteellinen, markkina-arvon laskeminen ei jäänyt koskaan tekemättä. Eikä sitä tarvitse edes itse laskea, kun se löytyy suoraan erilaisista palveluista. Mutta se on totta, että ihmiset kokevat alhaisen osakekurssin (yksikköhinnan) edullisempana. Näissä minun sijoituksissa ei tainnut olla kyllä yhtään alhaisen osakekurssin osaketta, joten siitä tuskin oli kyse.
Liiketoiminnan ja kannattavuuden moninkertaistuminen on EV/S-firmoille usein perusskenaario, toki riippuen siitä arvostustasosta. Niin se on monelle muullekin firmalle, jos kasvuyhtiöistä tuottoja tavoittelee. Toisessa ääripäässä (deep value) on myös hyviä sijoitusmahdollisuuksia, ja niihinkin olen joskus sijoittanut.
Ihan hyvä listaus. Samoja menetelmiä voi käyttää hyvin EV/S-caseissa. Itse asiassa siellä on usein sovelluksia, joita on mukavan helppoa testata itsekin. Monesti kansainvälisissä yhtiöissä muuten on hankala testata tuotteita tai palveluita, jos se on esimerkiksi Yhdysvalloissa eikä itsellä juuri nyt ole sinne muuta asiaa. Nykyään maailma on toki hyvin kansainvälinen erityisesti digitaalisesti.
Maailmassa on enenemissä määrin yhtiöitä, joilla on erittäin vahvoja vallihautoja. Ei niitä tietenkään hirveästi globaalisti ole, mutta pienemmiltä niche-alueilta löytyy paljon paikallisia voittajia. Mutta jos 10 %:n liikevoittomarginaalin laittaa kovaksi tasoksi, niin sitten niitä on aivan liikaa minun tutkittavaksi. Tuo ei kuitenkaan kerro pääoman tuotoista tai kassavirroista vielä hirveästi, enkä laittaisi oikein mittatikuksi.
Minä ruoskin itseäni julkisesti, koska minusta on hyvä käsitellä virheitä avoimesti. Kaikki sijoittajat virheitä tekevät - tai jos ei ole tehnyt virheitä, niin ei ole tehnyt paljon muutakaan. Toiset ostaa kalliilla, toiset halvalla, molemmilla voi karahtaa kiville. Kuitenkin kritiikin pelossa virheistä ollaan usein hiljaa. Erityisen hyssykseen ovat ammattilaiset, koska he pelkäävät oman uskottavuutensa ja sitä kautta jopa työnsä puolesta. Itse olen yrittänyt olla erilainen, kertoa avoimesti myös virheistä, omasta epävarmuudestani eri ennusteita tehdessä (kukaan ei ole varma tulevasta, mutta ihmiset tykkää “varmoista” ennustuksista) ja ottaa myös kritiikkiä avoimesti vastaan. Toivottavasti uskottavuus kestää tämänkin
Huomauttaisin kuitenkin, että vedit aika isoja johtopäätöksiä noista EV/S-caseista, jotka nostin esille mokinani. Ne eivät anna oikeaa kuvaa minusta sijoittajana, Bullero 2.0-sijoitusstrategiastani tai sen menestyksestä. Jonkun prosentin paino EV/S-maailmassa ei omissa papereissani vie minua hulluun riskinottoon, eikä muuten tee kenestäkään hölmöä. Sieltäkin kategoriasta tulee vielä voittajia.
Minusta sijoittajien ei kannattaisi lukittautua mihinkään tiettyyn kategoriaan ja tyyliin. Arvosijoittaminen ei poissulje kasvua, vaan tuo erilaisia ajureita ja parhaimmillaan hajautusta salkkuun. Vakaa osingonmaksaja ja tappiollinen EV/S-case eivät riitele keskenään, vaan tasapainottavat kokonaisuutta. Minulla on salkussa niin arvo-osakkeita kuin räjähtävää (ehkä myös arvon puolesta) kasvua, välillä näitä yhdistäviäkin yhtiöitä. Suurin paino on kohtuuhintaisissa arvonluojissa, jotka pärjää satoi tai paistoi. Mutta lähes kaikkea olen valmis kokeilemaan ja jatkuvasti pyrin oppimaan eri alueilta.
Mutta ehkä minä ens kerralla hehkutan vain onnistumisiani kuten muutkin - jos vaan löydän sellaisia.
Muista Juha, että meitä hiljaisia, tyytyväisiä ja ymmärtäväisiä lukijoita on aina moninkertaisesti niihin nähden, jotka löytävät jotain kritisoitavaa.
Kyllä niitä onnistumisiakin on hyvä nostaa välillä esiin, mutta ymmärrän hyvin, miksi melkein kaikki arvostamani sijoittajat puhuvat vain epäonnistumisista.
Ei ole tarvetta tai halua pumpata omia renkaita
Epäonnistumiset ovat kiinnostavia. Onnistuminen yleensä tarkoittaa sitä, että kaikki meni aikalailla niin kuin odotti. Epäonnistumisessa on jokin yllätysmomentti, joten tarina on usein kiinnostavampi. Onnistuminen epäodotetusti on taas tuuria.
Kiitos jorinoista. Mietin tässä juuri alkuvuodesta, että mitenköhän se Juhan strategia on pärjännyt. Kun luin alkuperäisen, ajattelin, että tuossa tiivistyi moni asia, jota olin itsekin miettinyt, mutta en ollut miettinyt loppuun asti. Pääoma on kuitenkin vielä niin pieniä meikäläisellä, että hetkeen Helsinki ei käy liian pieneksi hiekkalaatikoksi.
