Puunhankintaan liittyviä keskimääräisiä kuluja. Vaneritukin kaukokuljetus korkeampi, sillä se suoritetaan pääasiassa “keräilykuljetuksena”. Viimevuonna kaukokuljetushinnat ollut polttoaineiden nousun myötä aikamoisessa nousussa. Yleiskustannukset heiluvat tosiaan siinä 3€ paikkeilla.
noi 90% uusista pientaloista puurunkoisia, 3% uusista kerrostaloista. LVL ja CLT-tuotteiden myötä kerrostaloissakin luulisi puurakentaminen yleistyvän jonkun verran.
Vanerikoivun saatavuus on tosiaan niukkuuspeli ja logistiset kulut havupuuta korkeammat. Erät tulevat tienlaitaan sekapuustoista avohakkuiden yhteydessä ja korjuumäärää on vaikeahko säädellä. Harvennuksilla sertifikaatit määräävät suosimaan vähiä koivuja säilytettäväksi. Keväällä raaka-ainetta saadaan paremmin talvikorjuilta ja syksyllä on vaikeampaa. Tienlaidassa varastoinnissa ei tarvitse havupuiden tapaan hyönteistuhoista välittää, mutta kesällä kuivuminen ja kuoren irtoaminen tapahtuu nopeasti. Puhtaita koivikoita meillä ei juurikaan ole, toki jonkin verran 90-luvulla vauhdilla alkaneet pellonmetsitykset tilannetta tukevat, mutta silloinkin valtio tuki metsitystä ja samalla uusien peltojen raivauksia yhtaikaa
Koskista taitaa seurata kaksi eli Inderes ja Nordea. Inderes myy 6€ ja Nordea osta 9€. Nyt on hajonta kohdallaan. 6€ saattaa lähestyä, kun osinko irtoaa.
Yhtiö ei ole avannut tarkemmin Kore-liiketoiminnan kannattavuutta, mutta arviomme mukaan tämä on esimerkiksi Sahateollisuuden kannattavuuteen nähden varsin kannattavaa liiketoimintaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi vuonna 2021 koko konsernin liikevaihdosta noin 3 % tuli Kore-tuotteista. Täten Kore-liiketoiminnan merkitys koko konsernin tuloksen (ja kassavirran) muodostumisen osalta on varsin rajallinen. Tätä peilaten myös raportissa kyseistä liiketoimintaa on osaltaan siksi käyty läpi vähemmän kuin muita segmenttejä, joiden merkitys sijoittajan kannalta on suurempi. Käsityksemme mukaan Kore-liiketoiminnan kasvattaminen voisi tuoda joitakin kymmeniä miljoonia liikevaihdossa, mikäli tätä yhtiö selkeästi kasvattaisi epäorgaanisesti. Markkina tässä segmentissä on käsityksemme mukaan melko pirstaloitunutta, käsittäen melko pieniä keski- ja itäeurooppalaisia yhtiöitä. Kuten totesit, näillä suurimmalla osalla ei ole omaa levytuotantoa, joten Koskisen hyötyy tässä asiassa paremmasta raaka-ainehuollon hallinnasta. Toisaalta tämä tarkoittaa myös, että kilpailijoiden liiketoimintamallit ovat pääomakeveämpiä, kun pääomaa ei sitoudu melko pääoma- ja henkilöintensiiviseen vanerituotantoon.
Kore-tuotteissa epäorgaanisen kasvun arvonluontiteesit ovat kuitenkin ainakin paperilla hyvät, sillä yhtiön markkina-asema on valmiiksi hyvä, yhtiöllä on oma vanerin tuotanto (tämän myötä synergioita voisi puristaa ainakin raaka-ainehankintapuolella) ja mittakaavan paisumisesta olisi tiettyjä etuja, kun kyseessä on valmistavaa toimintaa.
Allekirjoittanut ei ole Japanin talouden suurin asiantuntija, mutta tammikuun IMF:n ennusteiden mukaan Japaniin odotetaan vuodelle 2023 noin 1,8 %:n ja vuodelle 2024 0,9 %:n talouskasvua. Japanissa rakentamisen odotetaan kehittyvän seuraavina vuosina keskimäärin noin 3,8 % vuodessa (2023-2027). Näin ollen itseä viisaampien ennusteiden laatijoiden perusteella Japanissa ei nyt ainakaan tämänhetkisen tiedon perusteella aivan surkeasti odoteta menevän. En kuitenkaan pidättelisi hengitystä sen suhteen, että nämä ennusteet täsmälleen toteutuisivat, kun näitä tupataan tiheästi tarkistelemaan, kun ajassa mennään eteenpäin.
Koskiselle Japani on kiinnostava markkina, sillä se on hyvin laatutietoinen ja sitä kautta kysyntä painottuu korkeamman laatutason ja sitä kautta korkeamman jalostusarvon sahatavaraan- ja jalosteisiin. Japanissa yhtiö tekee käsityksemme mukaan Sahateollisuudessa kauppaa puurakentajien ja kauppahuoneiden kanssa ja siten oletettavasti myös siellä rakentamisen ja tietenkin taloudenkin syklit ovat luonnollisesti ajamassa kysyntää, kun asiaa tarkastellaan isossa kuvassa. Koskisen kasvu Japanissahan on ollut viimeiset vuoden (2019–2021) varsin hyvää noin 27 % vuodessa, mutta toki tässä on hyvä huomata että tarkasteluperiodi on verrattain lyhyt ja aiempaa maantieteellisestä kehitystä meillä ei ole tiedossa.
Mielestämme räätälöityihin tuotteisiin ja laatutietoisiin asiakkaisiin keskittyminen on Koskisen kilpailukyvyn kannalta elinehto eikä niinkään uniikki piirre. Mittakaavan puolesta yhtiö ei kapasiteetillaan kykene saamaan suhteellista kilpailuetua muihin toimijoihin nähden. Kilpailuedulla tarkoitan kykyä tuottaa pitkällä aikavälillä kestävästi kilpailijoita korkeampaa sijoitetun pääoman tuottoa toimialakontekstiin suhteutettuna. Onko Koskisen liiketoiminta enemmän asiakaskohtaisesti räätälöidympää kuin keskimääräisen kilpailijan, on vaikea kysymys. On vaikea arvioida sitä kuinka paljon kilpailijat myydystä tavarastaan räätälöi asiakaskohtaisesti ja kuinka paljon myydään ”vakiokokoina”. Tämän lisäksi, kun kilpailu ei rajoitu kotimaan toimijoihin niin arviointi vaikeutuu vielä astetta vaikeammaksi. Ymmärryksemme ja näkemyksemme mukaan Koskisen liiketoimintamalli tai tapa toimia ja palvella asiakkaitaan ei ole kuitenkaan mitenkään täysin uniikkia ja siten ei muodosta Koskiselle rakenteellista kykyä tuottaa liiketoiminnallaan yhtiön sijoitetulle pääomalle toimialan muita toimijoita korkeampia pääoman tuottoja. Yhtiö ei ole tehnyt sellaisia strategisia valintoja, joita kilpailijat eivät voisi myös tehdä. Käsityksemme on, että yhtiön arvolupaus pohjautuu laatuun (koko toiminta, ei pelkästään tuote) ja ketteryyteen. Tämä on mielestämme järkevä strateginen valinta sillä, kun huomioidaan se, ettei mittakaavasta yhtiö kykene saamaan suhteellista kilpailuetua niin on loogista, että kilpailukyvyn parantamiseksi/ylläpitämiseksi yhtiö pyrkii myymään räätälöidympiä, korkeamman laatutason sitä kautta korkeamman jalostusarvon ja hintapisteen tuotteita laatua arvostaville asiakkaille. Tätä kautta yhtiöllä on edellytykset tehdä kannattavaa liiketoimintaa, mutta toisaalta nämä valinnat sitovat myös resursseja esimerkiksi myyntiorganisaatioon (suoramyynnin osuus iso, ja toisaalta asiakaspalveluun sitoutuu enemmän resursseja) ja sitä kautta tuovat kulumassaa.
Miten tämä tulisi sitten vaikuttaa yhtiön arvostukseen? Mikäli strategisten valintojen merkitys ei näy parempana taloudellisena kehityksenä (kasvu & kannattavuus) tai matalampana riskiprofiilina, on vaikea nähdä näiden valintojen perustelevan kilpailijoita korkeampaa arvostusta.
Mikäli valuuttariskejä tarkoitat niin Ruotsin kruunun kehityksen vaikutus on arviomme mukaan rajallinen, kun yhtiö ei ole listautumisesitteessä tätä korostanut eikä yhtiön johdon haastattelussakaan ilmennyt muuta. Ruotsin myyntiä ei yhtiö ole esitteessä esimerkiksi erotellut erikseen, joten oletus on, että tämän osuus on marginaalinen konsernin liikevaihdon muodostumisen kannalta.
Mitä hintoihin tulee, siteeraan raportissa ollutta tekstiä sivulta 36:
”Odotamme Koskisen kysyntäympäristön olevan vaikea Sahateollisuudessa vuonna 2023 ja ennustamme yhtiön liikevaihdon laskevan noin 13 % 268 MEUR:oon. Odotamme pahimman sahatavaran markkinahintojen laskun olevan maltillistumassa ja odotamme hintojen kehittyvän vakaammin vuonna 2023 (vs. 2022), kun taas Levyteollisuuden tuotteiden hintojen uskomme olevan loivemmin laskevia etenkin vanerin osalta, koska uskomme Euroopassa vanerin hinnan pysyvän pitkän aikavälin keskiarvoja korkeammalla, kun markkinat paikkaavat Venäjän tarjonnan poistumisen tekemää aukkoa.”
Yksittäisen yhtiön osalta tätä vaikutusta on erittäin vaikea kvantifioida, kun puhutaan enemminkin maakohtaisista sahateollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavista asioista. On toki totta, että ruotsalaiset kilpailijat voivat saada valuutallaan etua esimerkiksi suomalaisiin verrokkeihin verrattuna valuuttakurssien vaihtelujen myötä. Toisaalta kilpailu ei rajoitu Koskisen tapauksessa naapurimaan kilpailijoiden kanssa kisaamiseen, vaan kilpailu on ennemminkin Euroopan laajuista. Käsityksemme mukaan suomalaisten sahatavaran (ja levytuotteiden) tuottajien vaikutusmahdollisuudet kansainvälisillä markkinoilla ovat melko kapeat, kun sahateollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavat sekä kotimaiset että ulkomaiset tekijät. Kotimaisia ovat esimerkiksi puuraaka-aineen hinta ja sen saatavuus, työpanoksen ja energian hinnat, vallitseva vero- ja tukipolitiikka sekä tuotannon tehokkuus. Ulkomaiset tekijät liittyvät sitten enemminkin sahatavaran (ja levytuotteiden) tuottajien väliseen kilpailudynamiikkaan, vientimarkkinoiden suhdanteisiin liittyviin kysynnän muutoksiin sekä aiemmin mainittuihin valuuttakurssien vaihteluihin.
Havahduin siihen, että Koskisenhan on Inderesin arvion mukaan viimeisen päälle riskisijoitus 100 vuoden historialla. Tuotto-odotus näin riskisessä yhtiössä lienee kuitenkin sieltä paremmasta päästä
Voi tosiaan olla, että en osaa arvioida yhtiöön liittyviä riskejä enkä ymmärrä esimerkiksi investointiin liittyvää epäonnistumisen todennäköisyyttä tai siitä johtuvaa seurausta, mutta ihan näin synkkä en tuon riskisyyden suhteen ole pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Eilen tilipäätöstiedotetilaisuuden pariin kertaan katsoneena ja kuunnelleena ei myöskään toimitusjohtaja Jukka Pahtan puheesta tai käyttäytymisestä välittynyt sellainen kuva, että tässä olisi syytä huolestua.
Liekö tässä nyt analyytikoilla sitten enemmän kyse synkistelystä syklisen toimialan alamäen alkaessa vai mistä on kyse Mene ja tiedä
Toimitusjohtaja Jukka Pahta esitteli tänään Koskista Pörssisäätiön Pörssi-illassa. Tallenne tilaisuudesta ja Koskisen osuus noin 41:20 alkaen
Myös muuan @Don_Jari oli kuulolla ja kyseli tuosta Zero-levyn markkinapotentiaalista ja näkymistä esityksen jälkeen. Mielenkiintoinen tuote kaiken kaikkiaan. Tuotantoa käynnistellään isommin tämän vuoden toisen puoliskon aikana. Markkinoita tälle voi löytyä myös globaalisti.
Mene ja tiedä 
