Kulutan, siis olen? Taloustieteen filosofiaa

Tervehdys kaikille!

Pohdin, että foorumilla olisi hyvä olla ketju myös pohdinnoille talouden filosofiasta. Tämä ajatukseni nousi taannoin Hesarista lukemastani artikkelista (Ajattelun alennustila, valitettavasti maksumuurin takana), joka käsitteli filosofisen ajattelun rapautumista. Niinpä koin tarpeelliseksi vaivata hieman aivonystyröitäni ja haastaa itseäni pohtimaan piilo-oletuksia taloustieteen taustalla. Kiireisessä arjessa ja "swaippaus"yhteiskunnassa tämänkaltaiselle ajattelulle luulisi myös löytyvän tilausta.

Tuloksena oli juttusarja taloustieteen filosofian perusteista, josta julkaisin ensimmäisen osan äsken. Korostan, että olen filosofian opinnoissani täysin noviisi, mutta toivon, että teksteillä voisin avata paitsi itselleni myös teille foorumilaisille perusaatteita taloustieteen taustalla. Ja olisi tosi hienoa, jos tänne saataisiin keskustelua aiheen tiimoilta.

Tässä vielä teksti, joka käsittelee rahaa ja onnea: Taloustieteen filosofian perusteita, osa 1: Kell’ onni on, se rahakirstun päällä istuu? | Inderes: Osakeanalyysit, mallisalkku, osakevertailu & aamukatsaus

85 tykkäystä

No nyt on aihe minkä vuoksi kannattaa rekisteröityä :slight_smile:

“Raha ei tee onnelliseksi, mutta rahan puute tekee onnettomaksi” on kai joku vanha viisaus johon tuon juttusarjan ensimmäisen osan kiteyttäisin. Samaa sivuaa lausahdus jolla voisi perustella miksi Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa:“Mitä halvemmat haaveet, sitä rikkaampi olet”.

Mutta jos kahlataan syvemmälle, milloin mielestäsi ihmisellä on liikaa rahaa/varallisuutta? Mikä on se raja jonka jälkeen omaisuuden määrä alkaa aiheuttamaan masennusta, surua ja apatiaa? Jos juttusarjassasi ei tulevissa osissa käsitellä aihetta niin kertoisitko tänne.

23 tykkäystä

On se Guru…
https://krishnamurti.fi/krishnamurtin-kirjat/uuteen-ulottuvaisuuteen/
Miksi omistamisentarvetta ilmenee?

s. 376 Omistamme, koska itsessämme emme ole mitään, ja omistaessamme meistä tuntuu, että olemme tulleet joksikin. Emme ole mitään muuta kuin se minkä omistamme ja tuo samastuminen synnyttää vihamielisyyttä ja loputonta riitaa.

9 tykkäystä

Mielettömän hyvä aihe. Olen jossain määrin odottanut aihetta tämän tiimoilta.

Ympäristö tuppaa vaikuttamaan “minä kuvaan”. Olen pitkän aikaa miettinyt ja pureskellut ympäristön vaikutuksia. On kyseessä sisaruksia, sukulaisia, työkavereita yms, niin on asuinympäristön vaikutus ollut mieletön.

“Minua on jo pitkään vaivannut se, että taloustieteessä kovin yksioikoisesti yhdistetään taloudellinen kasvu hyvinvointiin, ja sitä kautta myös onnellisuuteen. Ihminen ajatellaan taloustieteessä oman hyötynsä maksimoijaksi: toimijaksi, joka on kyltymätön lisämaterian ja hyvinvoinnin hamuaja. Tämä johtuu siitä, että sopeudumme nopeasti uusiin elinympäristöihin, myös mitä rahaan tulee. Kun hyvinvointimme lisääntyy, nautimme siitä vain hetken, ja kotvan kuluttua haluamme jälleen lisää.”

Ja tämä on se pointti. Koen itse ilmiselvänä eron “kaupunkilaislapsen” ja “maalaislapsen” erossa. Elämän arvot voi olla samat, mutta ympäristön “luoma paine”, on täysin eri. Porukkaan on opittava sopeutumaan. En yhtään ihmettele suorituspaineita, mitä kaupunkilaistuminen tuo tullessaan. Vastakohtaisesti… “kylällä” on helppo sekoittua massaan, vaikka sienimetsässä on saappaat täynnä seteleitä.

“Koetun onnellisuuden kanssa korreloivat myös elinympäristöön ja turvallisuuteen linkittyvät tekijät, kuten poliittinen vapaus ja demokratia, on kirjoittanut tunnettu arvotutkija Ronald Inglehart. Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa näitä pidetään itseisarvona, eivätkä ne siksi nouse välttämättä kärkipäähän onnellisuustutkimuksissa, mutta Pohjois-Korean kaltaisissa maissa tulokset olisivat varmasti erilaisia.”

Tätäkin voi kysyä maalaiskasvatuksen saaneilta, tai vaikka pohjois-suomen kasvateilta. Raha on käsite, mutta kaikki muu on vapautta.

“Siksi pörssin laskupäivinäkin voi ajatella, että onneksi meillä on läheisemme.”

Tätä ei pidä ikinä unohtaa!

20 tykkäystä

Aiheen tiimoilta vanha klassikko. Sarasvuon monologi muistui mieleen. En muista kuin otsikon - Omistan, siis olen - niin syytä kuunnella uudestaan.

Minua on jo pitkään vaivannut itsekkyysvaje. Tämä intressi-impotenssini on ajanut minut tekemään ilmaiseksi töitä ja lahjoittamaan suuria summia rahaa. Ymmärrän kuitenkin aiheuttaneeni yhteiskunnalle hyvinvointitappiota. Taloutemme kuihtuu, koska emme ymmärrä omistamisen merkitystä. Omistajuutta pitäisi opettaa koulussa, mutta sen sijaan Suomessa vierastetaan koko omistajuuskäsitettä. Jopa omistaja ja sijoittaja menevät käsitteinä monilla sekaisin. Ystävä. Jotta voimme lunastaa hyvinvointilupauksemme, meidän tulee luoda lisää yksityisomisteisia yrityksiä.

10 tykkäystä

Olipa ilo, että tämä aihe herätti kiinnostusta ja saimme foorumille uusia käyttäjiäkin :slight_smile:

@Jukka7 , tämä on mielenkiintoinen kysymys, että onko raja, jolloin varallisuus kääntyy jopa itseään vastaan. Moni varmasti on kuullut tarinoita huume- tai alkoholikierteeseen joutuneista lottovoittajista, mutta en ole nähnyt laajempaa tutkimusta aiheesta. Rahalla/varallisuudella on laskeva rajahyöty, eli jossakin kohtaa tulee vain se raja, kun yksikään lisäeuro ei enää tuota lisää onnea. Sen ei kuitenkaan odoteta ihan negatiiviseksi valahtavan.

@aspee varmasti kasvuympäristöllä on vaikutuksensa. Elämme kaikki tietyllä tavalla omassa kuplassamme, johon kuuluvat meidän lisäksemme ne ympäristön ihmiset, joiden kanssa vietämme aikaa ja olemme vuorovaikutuksessa. Tämä kupla on varmasti erilainen kaupunkilaisilla kuin maaseudulla, mutta uskon, että asuinpaikasta riippumatta rahakasvatuksella pystyy näihin asenteisiin vaikuttamaan.

Ja kiitos linkistä @Wallet_Nahlroos , täytyykin ottaa nämä Sarasvuon klassikkojaksot uudelleen kuunteluun!

8 tykkäystä

Erinomainen kirjoitus inderes.fi:n puolella ja mahtava avaus foorumille. :slight_smile:

(Marianne tekee siis ison osan ajasta töitä Turusta käsin joten en ole päässyt vielä toimistolla kasvokkain kehumaan niin kirjoitan julkisesti tänne. :smiley: )

Oma taustani on Helsingin valtiotieteellisestä ja minulla on paljon sosiologikavereita edelleen. Sosiologeillahan on suorastaan jo sairaalloisen puolelle menevä tapa kyseenalaistaa kaikkea, mutta siinä seurassa oppi miettimään mitä käsitteitä käyttää, miksi käyttää niitä ja ketä ne hyödyttää jne.

Tällaista perusasioiden ja oletusten kyseenalaistamista taas ei näy juuri ollenkaan sijoitusmaailmassa. Ehkä korkeintaan firmojen taloudellisia tavoitteita kyseenalaistetaan, mutta sekin tapahtuu kuin kiveen hakatuiksi oletettujen raamien sisällä. :smiley: Tässäkin mielessä tämä avaus on enemmän kuin tervetullut.


“Hieman hassustikin Millin moraalin perustana olevasta suurimman onnellisuuden periaatteesta tuli 1900-luvulla kulutuksen mittapuu. Ihmisillä eli kuluttajilla nimittäin oli vapaus tehdä valintoja omien yksilöllisten tarpeidensa tyydyttämiseksi. Ja kun yksilö maksimoi omien tarpeidensa tyydytyksen, hyötyy siitä Adam Smithin ”näkymättömän käden” teorian kautta koko yhteiskunta. Tätä hyödyn maksimointia alettiin mittaamaan puhtaasti taloudellisista lähtökohdista käsin. Niinpä 1900- ja 2000-lukujen aikana taloudesta ja se kasvusta on osaltaan, kuin varkain, tullut myös hyvinvoinnin mittari”

Vähän pohdintaa kulutuksen (tai yleensä talouden BKT:lla mitattuna) mittapuun historiallisesta taustasta. Kulutus on varmaan aluksi ollutkin hyvä hyvinvoinnin mittapuu, kun miettii kuinka rajallisia kulutusmahdollisuudet olivat sekä valikoiman että ostovoiman kannalta 1800-luvun kontekstissa, missä Mill & Co. asiaa ajattelivat.
Ja näin asia oli kehittyneissä talouksissa pitkälle 1900-luvullekin (ja on osalle kansaa edelleen), mutta jossain vaiheessa tämä mittari tosiaan menettää merkitystään aineellisen hyvinvoinnin noustessa runsaalle tasolle. Mutta meidän ajattelu ei ole muuttunut tuosta 1800-luvun niukkuudesta vielä 2000-luvun runsauden ympäristöön. :smiley:

Vähän kuten Adam Smithin jutut pitää tulkita 1700-luvun merkantilistisessa supersäännellyssä ympäristössä. Ei hänkään ollut muistaakseni (Kansojen varallisuuden lukemisesta on aikaa :smiley: ) mikään täydellisen vapaan talouden kannattaja, mutta hän kirjoitti aikana kun valtio pisti sormensa kaikkealle.

18 tykkäystä

@Marianne_Palmu Itse olen päätellyt asian niin että rahaa ja varallisuutta on silloin liikaa kun se alkaa vaikuttamaan kanssaihmisten tunteisiin. Enkä tarkoita sitä kateuden tunnetta minkä aiheuttaa kun raaputtaa Ässä-arvasta satasen, vaan sitä kun vihamies muuttuu ystäväksi ja välinpitämätön rakastuu vaurauden vuoksi.

“Ostetut tunteet” eivät ole aitoja. Hyvän ystävän kans voi väitellä aidosti, rahalla ostettu myötäilee yms. Vuosikausia kun on tällaisten ihmisten ympäröimänä, jotka pitävät kaikkia ajatuksiasi hyvinä ja vitsejäsi hauskoina vain sen vuoksi että pääsisivät hyötymään vauraudestasi, menettää lopulta ne aidot ystävät/tuttavat tai ainakin niiden aidot tunteet.

Ongelmat alkaa jos tämän joskus tajuaa ja siinä on se piste kun liika varallisuus on muuttunut taakaksi. Ihminen on kuitenkin aika primitiivinen olento jota ohjaa pohjimmiltaan vaistot ja vietit. Nämä kun sokaistuu varallisuuden vaikutuksesta niin ne ohjaa harhaan. Menettää luottamuksen ihmisiin joilla on itsensä ympäröinyt, eikä päästä uusia lähelleen. Kyynistyy, masentuu…

Tätä pidän yhtenä syynä sille että vaurastuminen halutaan kätkeä.

10 tykkäystä

Minulla on filosofiselta tuntuva kysymys taloustieteestä. Markkinoiden toimintaa kuvataan usein kysyntä-tarjonta-asteikolla niin, että kysynnän noustessa/laskiessa hinnatkin nousevat/laskevat vastaavasti, mutta tarjonnan noustessa/laskiessa hinnat liikkuvat päinvastoin, eli laskevat/nousevat.

Tai näin olen ainakin ymmärtänyt – en ole taloustieteilijä. Mihin tämä kuvaus perustuu? Voiko kysyntää jotenkin mitata ilman tarjontaa (siis muuttamatta tarjontaa), tai tarjontaa mitata ilman kysyntää (eli muuttamatta kysyntää)?

Vai onko kysyntä-tarjonta-hinta-riippuvuus vain terveen järjen mukainen oletus – jota ei tarvitse mitenkään todistaa?

3 tykkäystä

Tässä pitää ajattelutapa kääntää päälaelleen. Jos hinta nousee niin kysyntä on ylittänyt tarjonnan ja hinnan laskiessa tarjonta on ylittänyt kysynnän. Kysyntää ja tarjontaa ei tarvitse siis kyetä erikseen mittaamaan koska niiden suhde näkyy tehokkailla markkinoilla hinnan muutoksina. Yksi muutuja(hinta) siis kuvaa kahden muuttujan (kysyntä ja tarjonta) välistä suhdetta. Hinta on kuin auton bensamittari joka näyttää bensan ja tyhjän tilan suhdetta tietämättä paljonko bensaa ja ilmaa tankissa on.

1 tykkäys

Maslowin tarvehierakian “toteuttaminen” ei välttämättä vaadi paljoakaan rahaa, riippuu henkilökohtaisen ambition tasosta mistä sitten se itse kullekin on muodostunut sen kaltaiseksi kun se onkin.

Vähävarainen voi toteuttaa vaikka koko pyramidin hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa monet perusasiat ovat ilmaisia.

Kuitenkin, raha vaihdannan välineenä antaa resursseja kiivetä ja pysyä pyramidissa korkeammalle tasolle. Vaikka raha ei tietenkään mitään takaa, voi sillä toteuttaa perustarpeet hyvin ja luotettavasti, ja antaa tilaa ylevämmille haaveille ja niiden toteuttamisella. Raha voi antaa myös myös rakkautta, verrattuna tilanteeseen jossa perusasioiden puute luo stressiä ja konflikteja. Jne.

Tietenkin, varakas voi olla täysin ongelmissa ja onneton siinä missä köyhempikin, kuuluu ihmisyyden varjopuoliin.

12 tykkäystä

Bensatankin voi kuitenkin avata ja mitata esimerkiksi litroina, kuinka paljon siellä on ilmaa ja kuinka paljon bensaa. Bensamittari siis kuvaa kahden fyysisen muuttujan suhdetta (asteikolla täydestä tyhjään), Sitä kalibroitaessa molempien muuttujien arvot pitää tietää.

Mutta mitkä ovat ne tarjonta- ja kysyntämuuttujat, joiden suhdetta hinta kuvaa? Onko niillä yksikköä? Vai ovatko ne pelkkiä kuvitelmia?

Entä jos markkinat eivät olekaan tehokkaat? Silloin ilmeisesti hinta ei kerrokaan kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Onko näistä kahdesta silloin mitään tietoa?

Tämä se ehdottomasti (minun mielestäni) on ja naulasit sen aika upeasti.

Todistit myös itsellesi, että olet aito taloustieteilijä.

2 tykkäystä

Usein varallisuus muuttuu kivitaloksi ja autoiksi, monenlaiseksi materiaksi. Tässä tulee onnellisuuden kannalta sellainen ongelma, että uudet kalliit sukset eivät tuota onnea kesällä eikä rullaluistimet talvella, 10 auton autotallista ne yhdeksän joilla et ole liikenteessä eivät tuota onnea autotallissa. Hyötysuhde laskee. Kun materiaa alkaa olla paljon ympärillä, siitä voi toisaalta tulla reki, jota raahaat perässä. Omaisuuteen liittyy vastuuta ja huolehtimista. Yksi omistus vaatii toisen omistuksen, joten olet tavaravuoren palveluksessa hankkimassa uistimelle kalapakkia ja kalapakille varastoa ja varastolle vakuutusta. Tavaravuoren luonnonlaki on kasvaa, joten ei ihme, että Konmari oli suosiossa aikanaan. On jossain mielessä ristiriidassa vapauden kanssa, kun alkaa olla velvollisuuksia romuja kohtaan. Et voi vain häipyä ja jättää huolehtimatta.

Kaiken omaisuuden haalimiseksi on tietysti täytynyt olla ihmisten kanssa tekemisissä, verkostoitua. Puhelinkin pärisee aika paljon. Läsnäolon taito olisi muuten yksi onnellisuuden mahdollistaja. Sitten katsotaan pankkitiliä, että minä voin tehdä mitä vaan, olen taloudellisesti riippumaton. Todellisuudessa kaikenlaiset irtiotot jäävät kuitenkin tekemättä. Sosiaaliset verkostot ja työn rakenteelliset vaatimukset osoittautuvat usein vapauden viholliseksi. Periaatteessa voit tehdä mitä vaan, käytännössä et tee muuta kuin vanhenet, ja ajattelet sen olevan oma valintasi, sillä teet sen mistä olet haaveillut sitten joskus. “Sitten kun” -elämässä irtautuminen ja varallisuudesta nauttiminen ovat aina vain edessä päin.

Usein varallisuuden kasaaminen vaatii tietynlaista nuukuttaa ja talouskuria matkan varrella. Jos elät elämäsi tynnyri vyötäisillä kuin rahansa menettänyt Aku Ankassa -niin kuin minusta tuntuu, jotkin sijoituskirjailijat elävät-, elämäntavan ja ajattelutavan vaihtaminen ei näytä yleensä onnistuvan ennen kuin hauta siitä vapauttaa. Eikä sittenkään, sillä suku vielä kerran ostaa kaikkein halvimman arkun vainajan henkeä kunnioittaakseen. Kiven eteen muodostuu parissa viikossa vajoama, arkun kansi on pettänyt.

Sitten kun varallisuus oikeasti pääsee kasautumaan, että huomaatkin olevasi rikastunut ihan toden teolla, niin sosiaalinen todellisuuskin muuttuu, olet vaihtanut sosioekonomista lokeroa. Aiempi elämänpiiri ja ystävät jäivät keskiluokkaiseen velkaelämään. Ette enää kamppaile samojen ongelmien kanssa, ette koe maailmaa enää samoin, joten välille alkaa tulla kuilu, josta ei puhuta. Saattaa olla, että päädytään tilanteeseen, jossa ympärillä on vain valtavasti tuttuja. Vanhojen ihmissuhteiden dynamiikka on muuttunut, uudet ystäväsuhteet ovat uusia ja pinnallisia sekä sitten on vaan tuttuja. Tästäkin Sarasvuo on puhunut radiosarjassaan, muistaakseni siitä näkökulmasta, että ihmissuhteet ovat hyötysuhteita ja välineellisiä. Asiassa piilee hitaasti etenevä onnellisuusansa.

Näitä onnellisuusloukkuja on monenlaisia, joille raha altistaa. Olen käytännössä nähnyt useita. Ilman rahaa elämä on yksinkertaista ja kun on varallisuutta se on yleensä monimutkaista. Jörn Donner sanoi siten, että minimalismi on köyhyyden funktio. Yksinkertaisessa elämässä on helppoa löytää se lokero, jossa onnellisuus voi esiintyä ja kasvaa ilman muuttujia, jos perustarpeet on tyydytetty.

Ei näihin ansoihin tietenkään pakko ole langeta. Ja ainakin sijoitustoiminta itsessään epäilemättä tuo onnellisuutta monella tapaa, niin kuin hyvä harrastus vaan voi tehdä.

29 tykkäystä

Löysin vielä yhden mielenkiintoisen näkökulman tähän vaurauden kiroukseen Kari Narsin kirjasta Raha ja Onni. Siinä “liian intensiivisten positiivisten kokemusten (esim. äkkirikastuminen, lottovoitto) on väljähdyttää onnen tunnetta yleensä, koska on kyseenalaista, onko intensiivinen tunne ylipäänsä yksilölle arvokkaampi kuin monet pienet, hieman vähemmän intensiiviset tunnekokemukset. Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan miljoonien voittajat eivät iloinneet pienistä positiivisista tapahtumista enää samalla tavalla kuin aikaisemmin, vaikka ne ovat elämän suola (esim. yhdessäolo lasten ja ystävien kanssa). Suurvoitto oli korottanut onnellisuuskynnystä niin paljon, että monet arkipäiväiset positiiviset elämykset menettivät onnellisuutta lisäävän vaikutuksensa”.

Kertaluontoinen mullistus siis ainakin tässä tapauksessa johti siihen, ettei “mikään enää tuntunut miltään”. Lisäksi lottovoitto tuo mukanaan suuren epävarmuuden oman maailman mullistuessa. Siinäpä varallisuuden tragediaa kerrakseen, jota sinäkin tekstissäsi hait. Eli joissain tapauksissa varallisuus voi tosiaan korreloida onnen kanssa negatiivisesti.

16 tykkäystä

Lotto-voitossa, perinnössä yms. äkkirikastumisessa on ongelma, se onnen tunne ei toistu. Jos siitä sattuu vielä tulemaan elämän suurin tunnepurkaus niin tulee varmasti tunne, että “Tässä sitä nyt ollaan huipulla, sama mihin lähden niin alaspäin menen eikä tähänkään voi jäädä”.

Sijoittamisella, yrittämisellä ja jopa työllä rikastuminen sisältää lukemattoman määrän “välihuippuja” ja aina huipulle päästyään on realistista tavoitella seuraavaa. Tätä taas ei kansaaihmiset ehkä aina tajua, “eikö sillä ole jo tarpeeksi, miksi se vielä jatkaa…”

9 tykkäystä

Taloustiede kieltämättä tiivistyy pitkälti erinäköisien muuttujien tarkkailuun. Suurin osa taloustieteellisistä malleista perustuu olettamukseen rationaalisesta hyötyjen maksimoinnista. Tosiasiassa edes taloustieteilijät itse eivät maksimoi hyötyfunktiotaan kaupassa. Sinänsä kapitalismi on ristiriidassa taloustieteen perusoletuksen kanssa, koska jos mietitään vaikka sosiaalista mediaa tai tuotteiden asettelua kaupassa, niin kaikki perustuu ihmisen päätöksenteonkyvyn ohjaamiseen tunneperusteiseksi. Eiväthän he voi tällöin olla rationaalisia kuluttajia. Yritykset tietysti maksimoivat voittonsa, jos tämäkään ei välttämättä kestä kriittistä tarkastelua.

Tosiasiassa tarkka taloustieteellinen malli on aina mahdottomuus– muuttujia on yksinkertaisesti liikaa. Valtaosa taloustieteellisestä kirjallisuudesta perustuu DSGE-malleihin, jotka siis ovat dynaamisia stokastisia yleisiä tasapainon malleja, joilla on yritetty selvittää eri muuttujien yhteyttä toisiinsa ja miten ne kehittyvät ajassa. Yleensä malli perustuu jonkinlaiseen oletukseen rationaalisuudesta ja maksimoinnista. Yleinen tasapaino tulee siitä ideasta, että taloudessa on olemassa jonkinlainen tasapainotila, jota kohti talous pyrkii, mutta siinä voi olla myös tilapäisiä häiriöitä ja epätasapainoa. Paraskin malli on tietenkin aina kompromissi. Tietokoneiden laskentakyky ei yksinkertaisesti kykene ratkaisemaan mallia, joka kuvaisi koko talouden toimintaa. Homma menee erittäin monimutkaiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun mukaan otetaan ihmisten erilaiset preferenssit ja epävarmuus.

Talouskasvun mittarina käytetään yleensä bruttokansantuotteen volyymin kasvua. BKT voi siis kasvaa volyymin (määrän) sekä hinnan vaikutuksesta (deflaattori). BKT ei välttämättä ole paras mittari elintasolle eikä se mittaa hyvinvointia, mutta indikaattoriarvoa sillä kylläkin on. Ehkä oleellisempaa olisi tarkastella mistä se talouskasvu syntyy ja erityisesti, että miten se jakautuu. Itse ajattelen talouskasvun olevan ns. sivutuote ihmisten pyrkiessä tekemään asiat tehokkaammin. Talouskasvu pitkällä aikavälillä syntyy mitä suuremmissa määrin teknologisesta kehityksestä, joka on taas pitkälti koulutuksen ja sivistyksen kasvusta johtuvaa. Tuskinpa yksikään työntekijä, startup-yrittäjä tai edes poliitikko herää aamulla ”kasvattamaan bruttokansantuotetta” vaan todennäköisesti elättämään itsensä.

Länsimaat joutuvat joka tapauksessa miettimään talousjärjestelmänsä uudelleen, kun väestö ei enää kasva, mutta harvemmin olemassa oleva järjestelmä taipuu muutoksiin ilman jonkinlaista romahdusta. Väestönkasvulla on talouskasvua lisäävä vaikutus, mutta sitäkin merkittävimpiäkin tekijöitä on.

Ei se rahakaan ole itseisarvo. Taloustieteessäkin valuutta nykymuodossaan määritetään enää vain vaihdonvälineenä ja sen tehtävän se täyttääkin oikein hyvin: lähes kaikella on hintansa. Ihminen tarvitsee jonkin motivaattorin ja raha taitaa olla loppujen lopuksi se paras vaihtoehto varsinkin nykymaailmassa. Sinänsä olisi mielenkiintoista tutkia rahan vaikutusta teknologisen kehityksen ajurina, mutta taitaa olla melko mutkikas aihe tutkittavaksi. Kapitalistisessa yhteiskunnassa raha tarkoittaa valtaa ja sitä se tarkoittaa muissakin talousjärjestelmissä, vaikka kuinka toisin väitettäisiin. Ihminen vain on vallanhaluinen.

Rahan saa myös kätevästi vaihdettua vapaa-aikaan ja sitä ihminen tuntuu arvostavan. Vapaa-ajan määrä on kasvanut käsi kädessä taloudellisen vaurauden kanssa länsimaissa. Ehkä se selittää myös onnellisuuden kasvua.

13 tykkäystä

Tästä rohkenen olla eri mieltä. Vapaa-aika näyttää nyky-yhteiskunnassa keskittyvän kaikista matalammin koulutetuille ja niille joilla on vähiten rahaa/varallisuutta. Eli nuorille, syrjäytyneille, osa-aikatyöntekijöille ja esim. sairauden takia työelämästä pois joutuneille. Muilla työaika vuositasolla taitaa olla suunnilleen sama kuin 70-luvulla?

No, onhan se vapaa-aika tietenkin keskimäärin kasvanut, mutta onko se lisännyt onnellisuutta noilla joilla se on lisääntynyt eniten?

2 tykkäystä

Kasvua kasvun päälle

Raha ja varallisuus ovat nimenomaan välinearvoja, eivät itseisarvoja, ainakaan sen tietyn vaurauspisteen jälkeen. Tästä @Saint @Opa jo kirjoittivatkin. Raha rahan päälle alkaa tuntua jossain vaiheessa tyhjältä, suorastaan ahneelta. Siitä on sielukkuus kaukana, kun mikään ei riitä. Miten ihmisen tai yhtiön olemassaolo palvelee maailmaa, yhteiskuntaa tai lähimmäisiä? Yksilön taloudellisen vaurauden kanavointi merkitykselliseen suuntaan sitten voi taas tehdä siitä mielekästä, vaikkapa säätiön kautta.

Merkityksellisyydestä

Uskon vakaasti, että tavalla tai toisella muiden palveleminen on meidän kaikkien elämäntarkoitus. Se “muu” ja “palvelun muoto” sitten vaihtelee. Eiks nää maailman rikkaimmat monet ryhdy auttamaan luontoa, tiedettä tai lapsia. Eihän sen oo pakko olla palkkatyö tai edes rahaan sidottua, missä merkityksellisyyden kokemus syntyy. Se on sit henkilökohtaisista mieltymyksistä ja vahvuuksista kiinni, mistä oma väylä löytyy.

Onnellisuudesta, vai ilosta?

Pohtisin onnellisuuden määritelmää myös, sehän voidaan nähdä esimerkiksi ohimenevänä tunteena. Itse miellän ilon pidemmäksi syvemmäksi tunnetilaksi, johon voi kuulua myös tummia sävyjä. Tähän oli mulla joku kirja lähteenä, mutta nyt se on tilapäisesti varastoitu. Talous- ja yhteiskuntatieteissä taidetaan keskittyä nimenomaan onnellisuuteen? Humanistina ja vuorovaikutuksesta kiinnostuneena rikastan keskustelua myös käytettyjen sanojen merkitysten suuntaan. :slight_smile:

14 tykkäystä

Tästähän on paljon tutkimusta. Harmikseni, kun muistilokeroitani kaivelin, niin en muista asiasta yhtikäs mitään, vaikka olen aikanaan asian läpi opiskellut ja muistaakseni oli jotain gradujakin aiheesta kaksikymmentä vuotta sitten.

Kasinot käyttävät hyväkseen pienten ja isojen palkintojen, pienten ja isojen tappioiden psykologiaa. On mahdollista annostella näitä sellaisessa suhteessa, että häviäminen sujuu varsin kivuttomasti. Olisi ihan kiva palauttaa mieleen tämän aiheen terminologia ja keskeiset prinsiipit, jos joku keksii mistä on kyse ja voi tietoa tänne linkata.

2 tykkäystä