Hieno nosto Marianne! Myös itselläni särähti tuo mainos korvaan todella pahasti. Ylipäätään tuntuu, että yhteiskuntamme on siirtynyt viimeaikoina vahvasti individualistiseen suuntaan, jossa yhdenkään etu ei voi kärsiä, vaikka kaikki muut hyötyisivät valtavasti. Kaikenmaailman minä-keskeisyys ja maailman pyöriminen oman navan ympärillä tuntuu olevan jonkinlainen trendi. Kuten mainitsit, kaikilla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia tai vastuita.
Sivusinkin tätä aihetta Asuntosijoitus-ketjussa vajaa viikko sitten. Toisena esimerkkinä vaikka paljon pinnalla olleet ongelmat koulurauhan kanssa. Minusta tuo hedonismin tavoittelu ei ole ongelmallista ideaalissa tilanteessa, jossa kuluttaja ei hanki itselleen hyvää rikollisin keinoin sekä hyödykkeiden hinta huomioi myös ympäristön kulumisen. Vielä emme siinä pisteessä kuitenkaan ole, jos ajattelee vaikkapa lentämistä ja halpoja etelänmatkoja, joita on alettu pitämään lähes ihmisoikeuksina.
Nyt tuli lanka minne mulla saattaa oikeasti olla jonkun verrankin sanottavaa.
Itse oman taloustilanteeni takia en pysty toteuttamaan omia unelmiani. Kyllä, unelmani ovat suuria, koska tähtään ammattilaistasolle missä esikuvani ovat. Tarkoitus olisi toteuttaa yksi oikeasti kallis kokonaisuus seuraavan max 10v sisällä mutta mieluiten jo alle 6v sisällä. Hintalapuksi tulisi noin 150k-200k äkkiseltään. Olen aina halunnut luoda yhteiskunnassa jotain suurta uutta ja näinä monina vuosina se on liittynyt taiteeseen, musiikkiin. Koen olevani vapaa ja saavani toteuttaa itseäni yhdellä aidoimmista tavoista ja reiteistä koskaan musiikin avulla. Minussa on erittäin materialistinen puoli ja haaveilen multi miljonääriydestä. Silti rahakaan ei toisi onnea pitkällä tähtäimellä, jos en saisi luoda jotain uutta musiikkia. Musiikki antaa elämääni ison merkityksen sekä energiaa ja luovuutta voi kanavoida voimakkaalla tavalla musiikin kautta luomalla sitä. Olen materialistinen ihminen ja se liittyy unelmiini ja harrastuksiini hyvin vahvasti.
“Ei minua koskaan ole 1500€ t-paita kiinnostanut tai 30k rannekello, mutta 200k ammattilais äänitystudio olisi upeaa rakentaa.” -Minä.
Luovuus, siunaus vai kirous. En tiedä nykypäivästä, mutta ennen vanhaan panttilainaamot oli kuin musiikkiliikkeitä, niissä käydessä ei voinut välttyä mielikuvalta että muusikot ovat aika huonoja hoitamaan raha-asioitaan. On mulla joskus ollut ilo tunteakkin tällainen ihminen jolle päivän palkka=keikkalippu ja kuukausipalkka=kitara tjsp. Hän tulee aina mieleen kun luen jotakin tällaisia juttuja:
Hyvä video narsismista joka liittyy aiempaan hedosnimi- ja itsekeskeisyyskeskusteluun.
Ongelmahan on yksilön lisäksi yhteiskuntatasolla, kun itsekeskeisyydestä ja oman edun tavoittelusta on tullut kollektiivisesti ihailtavaa. Samoin markkinatalous kannustaa meitä ajattelemaan “koska mä haluan” - tavalla
Huomenta pitkästä aikaa tähänkin ketjuun!
Kirjoitin Talouden filosofia -sarjan viidennen osan vapaasta tahdosta, ja se on nyt julkaistu. Aihe alkoi kiinnostaa, kun kuuntelin kesälomalla podin sitä sivuten. Erityisesti vapaan tahdon puute on kyllä mielenkiintoinen teoria, ja voi väärin ymmärrettynä johtaa myös uhriutumiseen. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Hyvä kirjoitus Marianne, sinun tekstejä on aina mukava lukea!
Olen kanssa pohtinut usein vapaata tahtoa - erityisesti yksilön näkökulmasta. Tarkoitan, että kyseenalaistan usein, että kuinka vaapata elämää loppupeleissä elämmekään. Mitenkä paljon vanhempamme, isovanhempamme ynnä muut sukulaiset ja tutut meihin iskostavatkaan omia ajatuksiaan tai vinoumiaan. Erityisesti nuorella iällä nämä uppoavat puhtaaseen mieleen niin helposti, että tekee oikein pahaa. Eihän sitä pieni ihminen kykene kyseenalaistamaan auktoriteetin kertomuksia “oikeasta” tavasta elää. Yksi nopeasti mieleen juolahtava konkreettinen esimerkki tästä oli tässä lähiaikoina, kun kuulin miten nuorehko äiti keskusteli n. 10v tyttärensä kanssa. En tarkkaan tiedä, mikä oli tytön mielen pahoittanut, mutta äiti oli kertonut miksi nyt tehdään mitä tehdään, ja opetuksena - tai lohdutuksena - sitten kertoi tytölleen, että ymmärrät kyllä sitten, kun sinusta tulee äiti.
Tässä kontekstissa ja pienoisella johdattelullani ehkä tämän saattoi tekstistä huomata, mutta ei välttämättä. Saatikka normaalissa elämässä, tähän ei olisi monikaan kiinnittänyt huomiota. Kuinka usein tällaisia “ohjeistuksia” kuulee? Melko usein. Tämä lohdutushan siis sisältää haitallista oletusta, kun sinusta tulee äiti.
Miksei voisi yrittää tällaisia lausahduksia automaattisesti muotoilla, että mikäli joskus päätät ryhtyä äidiksi, niin sitten ymmärrät. Itseäni oikein sieppasi sisältä, kun aloin spinnaamaan tästä ehkä liiankin syvään päätyyn, ja aloin miettimään, että kuinka paljon omakin elämä on tällaista mikroaivopesua (vai mikä on oikea termi?) täynnä. Kuinka paljon on täysin minusta ja omasta ajattelusta kiinni, että olen tässä pisteessä oman elämäni suhteen, kun missä nyt olen? En saa koskaan tietää, mutta epämukava ajatus jokatapauksessa. Olenko vapaasta tahdosta päätynyt tähän missä olen, vai olenko hyväksynyt oletuksia ja ohjeistuksia monen sukupolven ajalta itseeni.
Tämä ehkä menee pikkuisen sivupolulle kirjoituksestasi, mutta samassa metsässä ainakin tarvotaan
Kiitos viestistäsi ja kiva, että teksti resonoi pohdintasi on juurikin vapaan tahdon (tai tahdottomuuden) ytimessä. Olen itsekin monesti miettinyt sitä, kuinka paljon meihin onkaan syötetty erilaisia arvoja ja ajatuksia. Esimerkkisi oli loistava, ja itse olen monta kertaa miettinyt näitä usein suomalaisuuteen yhdistettyjä ajattelutapoja. Kuinka on opetettu, että täytyy pärjätä, vaikka miten vaikeaa olisi, ja avun pyytäminen olisi jotenkin häpeällistä. Tähän kun yhdistetään perheiden tuen väheneminen ja perhe-määritelmän kaventuminen (enää monta sukupolvea ei asu saman katon alla ja kasvata lapsia yhdessä), niin ei ole ihme jos osa lapsista ja aikuisista voi huonosti.
Itse olen ehkä hieman sapolskymaisella linjalla, ja uskon, että ympäristön ja biologian vaikutus on suhteellisen suuri. Senkin olen huomannut, että niitä syötettyjä ajatusmalleja on hyvin vaikea muokata, mutta sekin on mahdollista kun altistaa itsensä uusiin ympäristöihin.
Vähän tähän vapaaseen tahtoon liittyen olen miettinyt välillä vaikutuksia tulonjakoon. Jos on niin, että tosiasiassa geenit ja muut seikat vaikuttavat huomattavasti esimerkiksi myöhempään taloudelliseen asemaan, eikö tätä voi ajatella jossain määrin “satunnaisena” vrt. että menestys olisi omaa ansiota.
Ja voisiko tällä perustella esim. verotusta ?
Liikun tässä vähän vaarallisilla vesillä, huomioiden että ollaan sijoitusfoorumilla . Mutta kärjistäen olen miettinyt sitä, että vaikkapa Jeff Bezos, jonka omaisuus on 200 miljardia, on varmaankin niin rikas kuin on osin sattumalta. Oikeat geenit, oikea maa, oikea ajanhetki (Internetin aikakausi) oikea ympäristö jne.
Olisiko hän aina maailman rikkaimpia, jos hänet pudotettaisiin sattumanvaraisesti jonnekin päin planeettaa viimeisen 100 vuoden aikana ? Tuskin, vaikkakin varmaan varakas kyllä kaikissa “simulaatioissa”.
Luoko kapitalismi etenkin nykyään tällaisia “outlier” lopputulemia, jotka ovat osittain sattumaa, vaikkakaan ei ikinä pidä vähätellä kovaa työtä, se lienee elinehto menestykselle joka tapauksessa.
Ja pitäisikö tällaisia tasata ? Ja vastaavasti ehkä kuormittaa veroilla ja muilla vähemmän sitä suurta massaa jakauman keskellä En tiedä, mutta tällaisia olen joskus miettinyt ja liittynee ainakin löyhästi aiheeseen.
Aijjettä, olipa myös meikäläistä resonoiva kirjoitus ja ajattelin laittaa tähän nopsaan oman viisi senttisen. Tämä aihe ansaitsisi kyllä syvällisemmän pohdinnan, mutta töihinkin on mentävä.
Tähän vapaan tahdon ajatteluun kiteytyy se minkä itse näen elämän tarkoitukseksi, josta myös mainitsin Alokkaan haastattelussa. Siitä saa mielestäni hyvin yhteyden myös sijoittamisen mielekkyyteen.
Perustan tämän väitteeni determinismiin. Jos maailmaa tarkastelee fysiikan kautta, voidaan ajatella meidän elävän eräänlaisiessa muuttujien valtameressä. Nämä muuttujat määrittelevät kaikkien niiden osasten ominaisuudet kuten sijannin ja nopeuden, jotka lopulta muodostavat sen kokonaisuuden missä me elämme, universumin(sis. ihminen). Tätä asiaa on pohtinut Pierre-Simon de Laplace ja niiltä ajoilta on syntynyt käsite Laplacen demoni.
Ihminen, tai mikään asia maailmassa, ei pysty käsittämään kovin suuria muuttujamääriä ja siksi omassa kokemassamme maailmassa tuntuu siltä, kuin olisimme päätöksenteossa kuskin paikalla.
Kuten Mariannekin mainitsi, väite siitä, ettemme olisikaan kuskin paikalla toisaalta vapauttaa, mutta voi myös ahdistaa. Jos kuitenkin ajattelee asian siten, että se vain on näin, niin eihän siinä muuta voi kuin nauttia kyydistä! Kyydistä nauttii parhaiten olemalla utelias ja pyrkimällä havainnoimaan sekä oppimaan millaisessa maailmassa elämme.
Mikä onkaan parempi tapa toteuttaa tätä kuin osaketutkimus, joka on pelkkää uuden opettelua ja maailman ymmärtämistä. Lisäksi pörssi kertoo sinulle joka päivä tulkintansa siitä kuinka oikeassa olet havaintojesi tulkinnoissa.
Podissa, johon tekstissä viittasin, mainittiin myös sattuma ja onni, ja niinhän se on, että emme voi määrätä, minkälaiseen elinympäristöön ja perheeseen synnymme. Jos meille vielä elämämme ensimmäiset 10 vuotta annetaan turvaa (ei vain taloudellista) ja rakkautta, niin aika hyvin on asiat.
Determinismi ja Sapolskyn ajatukset muistuttavat kyllä hyvin läheisesti toisiaan.
Juuri näin, kun altistaa itsensä hyville keskusteluille esimerkiksi täällä foorumilla, ymmärtää maailmaakin eri tavalla
Elinympäristöön liittyen muuten hyvä ja ajankohtainen taulukko FT:ltä. Monissa maissa julkiset palvelut ja asuminen on tyytymättömyyden lähde, mutta Suomessa moni asia on suhteellisen hyvin.
En malta olla jatkamatta tähän pikkuisen. Elämän tarkoitus on myös henkilöstä kiinni. Usein mielessäni viittaan aihetta käsiteltäessä Bill Brysoniin joka kirjassaan Lyhyt historia lähes kaikesta, kirjoitti, että kaikilla elävillä organisemilla on evoluution näkökulmasta sama tarkoitus elää. Esimerkkinä kirjassa toimi jäkälä. Jäkälän ainoa tarkoitus elää on - jatkaa olemassa oloa.
Tätä voi ehkä pitää tällaisena “tieteellisenä” (evoluutio, biologia) näkökulmana, mutta kun tämän hoksasin, niin pois en ole oppinut. Mielestäni ei masentava näkökulma, vaan vapauttava. Tulkinta sitten riippuu lukijan omista filosofisista kannoista maailmaa kohtaan.
Minusta on jo parikymmentä vuotta tuntunut että olen oman elämän takapenkkiläinen. Ei oikein kunnolla näe eteenpäin että mitä on tulossa, eikä suunnastakaan voi esittää kuin toiveita. Turvavyön tai ikkunan voi avata, hetkeksi, kunnes joku käskee laittaa ne kiinni. Kännykkää saa sentään käyttää…
Voidaan sukeltaa teemassa vielä pidemmälle. Jos vapaata tahtoa ei ole niin mikä on tuo “minä”, johon niitä arvoja ja ajatuksia on syötetty?
Esimerkiksi: Intuitio ja naivi oma kokemus on, että ajattelen itse, mutta todellisuudessa jos tarkastelen asiaa tarkemmin, niin ajatukseni nousevat tietoisuuteen automaattisesti vailla minkäänlaista ponnistelua tai yritystä. Mistä ne tulevat? Jos ajattelet olevasi tuo ajattelija ja ohjaksissa oleva toimija ajatustesi taustalla, niin kokeile olla ajattelematta mitään. Tämän myötä hyvin nopeasti kyseisen ongelman laatu muuttuu näkyvämmäksi. Kontrollissa olevaa aktiivista toimijaa ja ajattelijaa, “minua”, ei ole tässä mielessä olemassa. En toden totta ole tuo ajatusteni valtias, johon suurinosa samaistuu. Mitään mitä olen en ole myöskään itse aikaansaanut: en ole valinnut geenejäni, en ympäristöä, en kulttuuria, en vanhempiani.
Toisaalta voidaan ajatella, että minuus voidaan katsoa olevan hyvä keskustelua helpottava konsepti, kokonaisuus, jossa kaikkea siihen vaikuttavaa ei tietenkään ole itse ansaittu tai oltu vaikuttamassa. Myös ajatusten taustalla voi olla tiedostamattomia tekijöitä, joihin en introspektiolla pääse käsiksi, mutta silti tuo minuuden haamu on järkevä abstraktio.
Tällöin myös “omat” saavutukset ja -toimet voivat olla olla tässä mielessä minun aikaansaamia, vaikka taustalla olisikin lukuisia minusta riippumattomia vaikutteita ja sattumaa
pohdintasi on juurikin vapaan tahdon (tai tahdottomuuden) ytimessä. Olen itsekin monesti miettinyt sitä, kuinka paljon meihin onkaan syötetty erilaisia arvoja ja ajatuksia. Esimerkkisi oli loistava, ja itse olen monta kertaa miettinyt näitä usein suomalaisuuteen yhdistettyjä ajattelutapoja. Kuinka on opetettu, että täytyy pärjätä, vaikka miten vaikeaa olisi, ja avun pyytäminen olisi jotenkin häpeällistä. Tähän kun yhdistetään perheiden tuen väheneminen ja perhe-määritelmän kaventuminen (enää monta sukupolvea ei asu saman katon alla ja kasvata lapsia yhdessä), niin ei ole ihme jos osa lapsista ja aikuisista voi huonosti.
. Mutta kärjistäen olen miettinyt sitä, että vaikkapa Jeff Bezos, jonka omaisuus on 200 miljardia, on varmaankin niin rikas kuin on osin sattumalta. Oikeat geenit, oikea maa, oikea ajanhetki (Internetin aikakausi) oikea ympäristö jne.
En tiedä, mutta tällaisia olen joskus miettinyt ja liittynee ainakin löyhästi aiheeseen.