Laitetaan ketjuun vähän lukemistoa kansanmurhiin liittyen, alkaa joitain viestejä katsellessa vähän olemaan ajankohtaista ehkä itse kunkin kerrata.
Israelilla on tuhannen taalan paikka hakea palestiinalaiskysymyksen osalta lopullista ratkaisua ja elintilaa, kun Trumpin presidentillinen tolkku lähtee ajatuksesta kellä on oikeat kortit, ja voisiko Gazan kaistale olla Välimeren uusi riviera ehkäpä suvun resorttien kera.
Täällä sijoituspalstalla meidän ei tarvitse olla ajattelussa liian polaarisisti puolella tai toisella, vaikka perinteisesti vassarit ovat palestiinan puolella koska silloin ollaan vähän Venäjän puolella USA-Israelia vastaan, tai päinvastoin.
Kun kyseistä kansaa ei halua edes heidän saman uskonnon jakavat naapurimaat ja uskontulkinta sekä viha on sitäluokkaa että homot kivitetään hengiltä tai heitetään katolta ja säärensä paljastavat naiset ruoskitaan niin oletan suomalaisten vasemmistopuolueiden jo kirjoittavan tervetuloa kylttejään. Itse olisin kuitenkin sitä mieltä että sellainen luku kuin nolla kuulostaa hyvältä.
Tämä mitenkään kyseisen kansan kärsimyksiä vähättelemättä ja jos vaikka Egypti saataisiin rahalla suostuteltua että rakennetaan sinne joku yhteinen turvallinen kaupunki niin osallistun keräykseen mutta pelkään että tässä käy jälleen niin että Israel tekee kaikkensa päästäkseen jokaisesta mahdollisestakin terroristista eroon ja Eurooppalainen vasemmisto ottaa ne meille naapuriin asumaan.
Siihen onko Israelilla mitään oikeutta yrittää pakkosiirtää väestöä (ei sinänsä tietenkään ole) vai pitäisikö Israel pakottaa kahden valtion malliin siitä huolimatta että se tarkoittaa tulevaisuudessakin jatkuvaa väkivaltaa niin mitä tuohon nyt voi vastata. Pystyn ymmärtämään molempia näkökantoja ja vaikka kansainvälisen lain mukaan väestön pakkosiirto onkin sotarikos, jos olet 50 vuotta saanut rakettia niskaan ja oletettavasti saisit seuravatkin 50 vuotta raketteja niskaan niin ymmärrän että joku pysyvämpi ratkaisu halutaan. Mikä se ratkaisu voisi olla joka kunnioittaisi molempia osapuolia tasapuolisesti ja toisi rauhan, en tiedä, toivottavasti minua viisaammat sen keksii.
Oikeus ja realiteetit/lopputulema ovat joskus toisistaan irrallaan. Voi mennä pieleen, mutta jos otetaan ajatusleikki, jossa länsimaiden tuki Ukrainalle loppuu ja Venäjä alkaisi pärjäämään sodassa, valtaisi merkittävän osan lisää Ukrainaa ja sitten maiden välille syntyisi rauha pakon edessä niin, että jotain paikallisia kahinoita käytäisiin, mutta ei läheskään samassa mittakaavassa, mitä sodassa. Venäjän homma ei olisi mitenkään oikeutettua ja Ukrainalla olisi kyllä mielestäni oikeus jatkaa hanttiin laittamista vaikka sitten sissisodalla, kun tässä ajatusleikissä heillä ei olisi resursseja käydä avointa sotaa.
Mutta jos aikaa kuluisi ja Venäjä reagoisi aina välillä Ukrainan iskuihin niin, että välillä syttyisi aina ihan kunnon sota ja joka kerta Venäjä ottaisi pysyvästi jonkinlaisen alueen haltuunsa. Jos tämä vaan jatkuisi ja jatkuisi niin, että ukrainalaisten elämä kurjistuisi kaiken aikaa pääasiassa siksi, että resurssit ohjattaisiin Venäjän terrorisoimiseen sen sijaan, että sillä rakennettaisiin vaikka siviili-infraa ja siten näillä resursseilla saataisiin vain lisää kostoiskuja, joiden seurauksena Venäjä laittaisi entistä enemmän Ukrainaa kyykkyyn. Niin pitäisikö joskus 2080-luvulla alkaa miettimään, että oliko tämä sittenkään oikeutuksista huolimatta hyvä juttu ja pitäisikö luovuttaa ja vaihtaa suuntaa?
Tämä ei yritäkään olla kunnollinen analogia, mutta jotkut yhtäläisyydet mielestäni osuvat. Oikeutuksesta riippumatta palestiinalaiset ovat milloin minkäkin ryhmän johdolla ajaneet kansalaisiaan alati huonompaan ja huonompaan asemaan käyttämällä resurssit epätoivoiseen sotaan. Nyt tuo on jossain määrin Venäjään, Pohjois-Koreaan verrattava paikka siinä mielessä, että systeemi aivopesee lapset uhraamaan itsensä ja tulevaisuutensa johtajien (jotka toki itse viettävät makeaa elämää jossain muualla) puolesta täysin idioottimaisessa sodassa, jota vain jatketaan ja jatketaan. Voiko kukaan sanoa, etteikö palestiinalaisten asema olisi kertaluokkia parempi, jos olisivat kuvitteellisesti lopettaneet tämän vaikka edes 20 vuotta sitten? Entä onko heidän tilanteensa odotettavasti parempi 2040-luvulla siinä tilanteessa, että lopettaisivat sodan omalta puoleltaan ja käyttäisivät resurssit siviili-infraan, kuin että jatkaisivat epäsymmetrista sotaansa sillä syyllä, että vihollinen on liian ylivoimainen symmetriseen sotaan?
Hypoteettisia kysymyksiähän nämä ovat, koska ei miljoonat tiettyyn muottiin pakotetut ihmiset yhtäkkiä vain muuta mieltään, mutta näin ulkopuolisena asiaa voi ajatella tästäkin perspektiivistä. Ja mä olen kannattanut, ja kannatan Ukrainan tukemista ja olen tukenut sitä vapaaehtoisin lahjoituksinkin. Otin tuon vain esimerkiksi, kun siellä on sota meneillään ja JOS tuki Ukrainalle päätettäisiin minusta huolimatta lopettaa ja meno jatkuisi siellä kuvaamani laisena, niin kyllä mä viimestään joskus 30-luvulla muuttaisin pragmaattisesti kantaani, että jäljellä olevista huonoista vaihtoehdoista epäsymmetrisen sodan jatkaminen olisi ylivoimaisesti huonoin mahdollisesta oikeutuksestaan huolimatta. Kaikki alueet on kuitenkin sotimalla vallattu ja kyse on vain siitä, että miten kauas historiassa pitää mennä ja milloin tilanne on hyväksytty. Ukrainan kohdalla tilanne on vielä päällä ja siellä on mahdollista ajaa valloittaja pois, mutta sekin on mahdollista, että joskus tulevaisuudessa tuo ikkuna sulkeutuu ja olisi parempi hyväksyä tilanne, mutta vielä ei ole se päivä.
Syy miksei naapurivaltiot halua ottaa palestiinalaisia omalle alueelleen johtuu siitä, että he tiedostavat ettei palestiinalaiset pääsisi enää koskaan palaamaan koteihinsa. Ja sanon koteihinsa siksi, että Palestiinan alue on kuitenkin jaettu ja palestiinalaisillekin sieltä oma alue kiistatta löytyy. Varmasti se myös olisi mahdoton humanitäärinenkin ponnistus, kun majoitettavaksi tulisi vähintään toista miljoonaa ihmistä.
Lisäksi Gazan kaistan haltuun ottaminen on yksinkertaisesti väärin. Kaiken lisäksi, jos tämän uskoo poistavan väkivallan uhkan Israelista niin huijaa itseään. En enää usko siinä mielessä sopimuspohjaiseen maailmanjärjestykseen, että kukaan tähän puuttuisi ja kuulostaa naiiviltakin valittaa, että jokin asia on ”väärin”, mutta väärin se on.
Ymmärrän, että Israelissa joku saattaakin ajatella, että turvallisuusuhka on olemassa niin kauan kuin palestiinalaisia asuu naapurissa. Ehkä se on näin. Ei tässä kyllä muuta olekaan yritetty. Olen kolmissakymmenissä ja edellisestä rauhanprosessista (Oslon sopimus) on niin kauan, että en muista siitä mitään. Sillä, että silloin 1993-2000 ollaan jotain yritetty, ei voi mielestäni perustella pyrkimättömyyttä rauhaan enää vuonna 2025.
Olin Hamasin iskun jälkeen täysin Israelin puolella ja edelleen, pidän Israelin oikeutta puolustautua absoluuttisena. Tiedostan tietysti myös sen, että konflikti on ikivanha ja tässä on rakennettu muureja, järjestetty intifada kahdesti jne. Nyt en enää kuitenkaan ymmärrä, miten tässä on kyse puolustautumisesta. En myöskään ymmärrä, mikä tässä on se lopullinen tarkoitus. Mitä Israel oikein tekee ja kuvittelee saavuttavansa?
Moni on sanonut sen Hamasin 2023 Lokakuun hyökkäyksen jälkeen, että rauha voidaan saavuttaa, kun Hamas on poissa ja palestiinalaiset voivat itse päättää. Ongelma on se, että Hamas on kuin syöpä, joka on levinnyt palestiinalaisyhteiskunnan joka puolelle. Palestiinalaisten pitäisi itse pystyä kääntymään pois Hamasin vallan alta, jonka jälkeen järkevä ja rauhanomainen yhteiselo voisi ainakin teoriassa olla mahdollista.
Miten tämä voisi tapahtua? Israel on yrittänyt tuhota Hamasia täydellä voimalla ja Hamas on edelleen Gazan hallitsija. Yksi keino voisi olla tukkia Gazan rahoituksen ja kansainvälisen tuen kanavat. Katse kääntyy Iraniin ja Qatariin, jotka rahoittavat ja aseistavat Hamasia. Jos Hamas olisi täysin eristetty kaikesta kansainvälisestä tuesta ja rahoituksesta, sen valta-asema palestiinalaisten keskuudessa voisi heikentyä.
Vastaavasti pitäisi alkaa rahoittamaan sellaista palestiinalaisorganisaatiota, joka ajaa rauhanomaista yhteiseloa. Olisiko sellaisella palestiinalaisten tukea? En tiedä. Ehkä PLO/Fatah voisi olla osa ratkaisua.
Varmaan tässä vähän samanlainen prosessi täytyisi viedä läpi kuin Saksassa WW2 aikana/jälkeen natsien vaikutusvallan poistamiseksi. Ei sielläkään kansa itse pystynyt kääntymään pois natsien vallan alta.
Tämä ei ole vastaus Karibulle, mutta on melko absurdia ja suorastaan loukkaava Ukrainaa kohtaan verrata heitä palestiinalaisiin. Palestiinalaisille on tarjottu kahden valtion mallia useita kertoja ja Israeliltakin tähän on ajoittain suostumus ollut.
Ukraina ei ole myöskään hyökännyt Venäjälle useita kertoja viime vuosikymmenten aikana tai tehnyt terrori-iskuja Venäjää kohtaan.
Ukrainalaiset eivät myöskään noudata Saria-lakia, ja jostain kumman syystä heidät otetaan vastaan paremmin myös pakolaisina.
Kun on ensin otettu käytännössä koko valtio pois 1948. Tämän jälkeen Palestiinalaisten asuttama alue on järjestelmällisesti pienentynyt koko ajan murskaavan ylivoiman edessä. Palestiinaa on hallinnut välillä maltilliset ja nyt taas radikaali Hamas varsinkin Gazan alueella. Länsiranta on pirstoutunut niin hajalle että hallinnon muodostaminen on melko mahdotonta. Älytöntä ettei Palestiinan kansa ole onnistunut muodostamaan rauhanomaista hallintoa. Tilanne näytti jo kohtuullisen lupaavalta vuonna 1995 kunnes äärijuutalaiset surmasivat rauhantekijänä näyttäytyneen Israelin pääministerin Rabininin. Ehkä ihan aiheellista kysyä onko Palestiinalle annettu edes kunnon mahdollisuutta rauhaan kykenevään hallintoon.
Vähän tikulla kaivelua, mutta useita autopommi-iskuja äiti-Venäjän puolelle on onnistuttu tekemään, mitä itse pidän täysin oikeutettuna. Kysynkin missä kohtaa esim. Krimille tehtävät iskut muuttuvat paheksuttavaksi: 10 vai 20 vuoden päästä ? Vai onko niin että muslimien henki on huomattavasti arvottomampi kuin kristittyjen tai juutalaisten. Aika vaikeaa tulee maailman rauhan saavuttamisesta jos näin ajatellaan. Samalla pitää muistaa että Palestiinan alueella on myös kristittyjä. Gazassa tosin enää kourallinen joista 18 tapettiin ilmaiskulla kun hakivat kirkosta suojaa.
Hyvä että jotkut vielä yrittävät rakentaa rauhaa alueelle, itse olen jo menettänyt toivon. Koston kierteen ruokkima radikaalisuus ei ole koskaan hyväksi riippumatta siitä mihin uskontoon sillä viitataan. Israelilla on oikeus puolustaa itseään. Oikeuttaako itsensä puolustaminen rajattomaan määrään siviiliuhreja, ei mielestäni oikeuta. Oikeuttaako se väestön pakkosiirtoon uudestaan vuoden 1948 tapaan, ei mielestäni oikeuta. Näistä asioista voi maailmankatsomuksen mukaan olla kumpaa mieltä tahansa.
Kiitän kanssakeskustelijoita fiksusta lähestymisestä erilaisiin mielipiteisiin, mikä on tässäkin jakavassa aiheessa vaikeaa.
Nämä on kohdistettu tietääkseni puhtaasti sotilaskohteisiin. Jos Hamas kurmottaisi Israelin armeijaa, se olisi vielä jotenkin perusteltavissa sotana. Musiikkifestivaali ei ole sotilaskohde…
Ei siellä varsinaisesti mitään Palestiinan valtiota ole edes ollut, vaan alue oli brittien hallinnassa WW1 alkaen, ja aina siihen asti, kun Isrealin valtio muodostettiin vuonna 1948.
Maailmassa ei myöskään paljon muuta tehtäisikään kuin sodittaisiin, jos 1940-luvun aluemenetyksiä yritettäisiin edelleen aika ajoin vallata takaisin.
Alueen historia on myös sen verran vaiherikas, että koitappa tästä nyt sitten sanoa, kenelle se oikeutetusti kuuluu.
Tässä AI kooste aiheesta.
Alue, joka nykyisin kattaa Israelin, Länsirannan ja Gazan, on toiminut lukemattomien valtakuntien ja kulttuurien leikkauspisteenä. Historiaa tarkasteltaessa alueen omistusoikeus on vaihdellut seuraavasti:
Muinaiset kuningaskunnat ja varhaiset vallat
Alue oli alun perin koti israelilaisille ja juutalaisille kuningaskunnille, kuten Israelin ja Juudan kuningaskunnille. Näiden itsenäisyyttä uhkasivat jo varhaisessa vaiheessa naapurien valtakunnat, ja pian asiaan puuttuivat suuremmat aluevalloitukset. Esimerkiksi 8. vuosisadalla eaa. alue joutui osaksi Assyrian valtakuntaa, ja 586 eaa. Babylonia valtasi Juudan kuningaskunnan, mikä johti merkittävään väestönsiirtoon ja eksiliöön.
Imperiaalisten valtakuntien aikakausi
Babylonian jälkeen alue integroitui persialaisten Ahamenidien valtakuntaan, jonka aikana se toimi eräänlaisena maakuntana tai satrapiana. Aleksanteri Suuren valloitusten myötä alue siirtyi Hellenististen valtakuntien, kuten Ptolemaisten ja Seleukidien, vaikutuspiiriin ja otti osan runsaista kulttuurisista vaikutteista. Myös Hasmonean-dynastian aika heijastaa lyhyttä jaksoa, jolloin juutalaiset saivat jälleenitsenäisyyttä, ennen kuin Rooma otti vallan ja sisällytti alueen omiin provinssijärjestelmiinsä (esimerkiksi Judeaan) jatkaen näin alueen monivaiheista kulttuurillista ja poliittista kehitystä.
Rooman, bysanttilaisen ja varhaisen islamilaisen hallinnon kaudet
Rooman valtakunnan aikana alueesta tuli virallisesti osa Roomaa, ja sen jälkeen se jatkoi osana Bysantin imperiumia. 600-luvulla alue siirtyi islamilaisten käsiin arabivalloittajien myötä, ja siitä lähtien se kuului peräkkäin useille islamilaisille kalifaatille, kuten Rashidunille, Umayyadeille ja Abbasideille. Keskiajalla ristiretkien myötä alueelle perustettiin lyhytaikaisia kristillisiä valtakuntia (esim. Jerusalemen kuningaskunta), mutta pian islamilainen hallinto palautti hallinnan. Myöhemmin alue ajautui Ayyubidien ja Mamelukkien valtaan ennen Osmanien vallankumousta.
Osmanien valtakunta ja brittiläinen mandaatti
Vuodesta 1517 vuonna alue kuului Osmanien valtakuntaan lähes 400 vuotta. Osmanien aikakauden jälkeen ensimmäisen maailmansodan jälkeen alue siirtyi Britannian hallintaan osana mandaattialuetta, jonka nimellä Palestiina sitä kutsuttiin vuoteen 1948 saakka.
Nykyajan kehityskaari
Vuonna 1948 Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Tuolloin hallinnollinen tilanne jakautui: Gazan alue siirtyi Egyptin hallintaan ja Länsiranta oli Jordanian hallinnassa. Vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen Israel miehitti sekä Länsirannan että Gazan, mikä loi pohjan nykyiselle monisyiselle poliittiselle tilanteelle. Nykytilannetta kuvataan siten, että osasta Länsirantaa on sovittu kansainvälisesti Palestiinan itsehallinnon (Oslo-sopimusten mukaisesti) toimivaksi, kun taas Gazassa Hamas on ottanut käytännössä ohjat. Lisäksi Israel ylläpitää merkittävää sotilaallista ja hallinnollista kontrollia koko alueen suhteen, mikä on edelleen yksi keskisuurista kiistanaiheista alueen tulevaisuutta ajatellen .
Alueen historia on syvästi kerroksellinen ja heijastaa monien eri kulttuurien ja valtakuntien vaikutuksia. Jos haluat syventyä yksittäisiin aikakausiin, dynastioihin tai niiden kulttuurisiin vaikutuksiin, voimme jatkaa keskustelua tarkemminkin näistä vaiheista.
Olihan tuossa yksi 1400 vuotta muslimihallintoa Palestiinassa ennen kuin eurooppalaiset siirtomaaisännät saapuivat. Kyllä sillä minusta jonkinlaisen keissin alueen kodiksi kutsumiselle rakentaa.
Rahoituksessa on haasteena aina sen valvominen ja sitten tässäkin konfliktissa on toki eri mailla vielä erilaisia intressejä. Monelle maallehan tämä on proxy-sota, ja heillä ei tosiaankaan ole intresseissä, että sota loppuisi (esim. Iran). Jos miettii nykyistä/viime aikaista rahoitusta, niin esim. UNRWA:n rahaa on päätynyt Hamasille käytettäväksi sotaan Israelia vastaan. Tätä vasten on valitettavasti aika vaikea nähdä tilannetta, jossa alettaisiin rahoittamaan jotain muuta porukkaa alueella niin, että rahat eivät päätyisi mutkan kautta Hamasille.
Ylipäänsä tällaisten tilanteiden nopea ratkaisu lienee täysin mahdoton. Olen joskus pyöritellyt läpällä ajatusta, että olisin vaikka Venäjän tai Pohjois-Korean absoluuttinen diktaattori, jonka ei tarvitsisi pelätä ikinä vallankaappausta tai mitään muutakaan ja tehtävänä olisi normalisoida maa. Kuinka monta vuosikymmentä siihen menisi edes tuossa tilanteessa? Saati realistisesti, kun hallinto joutuu miettimään myös vallassa pysymistä? Saati tilanteessa, jossa tuo ei ole edes hallinto ei edes halua normalisoida maata?
Noissa paikoissa tilanne on jatkunut niin pitkään, että käytännössä kaikki alueella asuvat ihmiset ovat kasvaneet lapsista asti systeemiin, eikä sitä niin vain muuteta. Toisaalta olisi myös aika raju päätös todeta, että asialle ei voi mitään ja koitetaan vain kasvattaa tulevat sukupolvet eri tavalla ja hyväksyä, että tässä menee 50+ vuotta. Ja vaikka tämä päätös tehtäisiin, niin miten toteuttaa se käytännössä tilanteessa, jossa opettajat ja vanhemmat ovat ns. vanhaa kaartia ja jos ulkopuolelta rahoitetaan koulua, niin merkittävällä todennäköisyydellä nämäkin rahat päätyvät terroristeille. Aika lohdutonta, jos peilaa asiaa oman eliniän perspektiivistä.
Tommi Kangasmaa(evp) tuumailee Hamasin strategiaa.
“Hamasin sotilasjohdon päätöksenteko on kylmästi laskelmoitua – se perustuu strategiseen realismiin. Jyrkän epäsymmetrisessä tilanteessa on haettava voittava asema perinteisen sotilaallisen voiman ulkopuolelta. Hamasin operaatikot valitsivat mielen sodan.”
"The Trump administration is working on a plan to permanently relocate up to 1 million Palestinians from the Gaza Strip to Libya, five people with knowledge of the effort told NBC News.
The plan is under serious enough consideration that the administration has discussed it with Libya’s leadership, two people with direct knowledge of the plans and a former U.S. official said."
Tämä Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti saa jotenkin ihmisten moraalikompassin täysin sekaisin. Jos keskustelee henkilön kanssa siitä, että Venäjä hävittää ukrainalaisten kulttuuria ja valheellisesti käyttää Zelenskyin ‘korruptoitunutta natsihallintoa’ oikeutuksenaan hirmuteoille, niin osakseen saa vain suuttunutta nyökyttelyä. Mutta sitten jos samalle henkilölle mainitset Israelin hävittävän palestiinalaiset ja käyttävän Hamasia keppihevosena, niin nämä vastaavanlaiset teot hyväksytään mukisematta. Ei kai se nyt niin pinnallista voi kuitenkaan olla, että ne tyypit joista pidetään saa tehdä hirmutekoja niille tyypeille joista ei satuta pitämään?
Ehkä tässä taustalla on somen kannustama polarisaatio. Tyypillisesti intellektuellit sekä Neuvostoliittoa tai vasemmistoa kannattaneet ovat aina asettuneet palestiinalaisten puolelle, kun taas uskonnolliset sekä Amerikkaa ja oikeistoa kannattaneet ovat Israelin puolella. Ihmiset tuntuvat päätyvän itsenäisen näkemyksenmuodostuksen sijaan etsimään ensin mitä muut kaltaisensa ovat asiasta mieltä ja sitten asettuvan stereotyyppisiin lokeroihin kuin tämä olisi jotain joukkueurheilua.
Mun mielestä tämän esittäminen “kyllähän molemmat osapuolet” -narratiivin kautta on täysin virheellistä. Oman elämäni aikana palestiinalaiset eivät ole koskaan muodostaneet uskottavaa uhkaa Israelille tai sen olemassaololle, vaan konflikti on aina edennyt vain yhteen suuntaan. Israel tuhoaa systemaattisesti vuodesta toiseen palestiinalaisten edellytyksiä omalle valtiolle ja samalla siirtää kantaväestöä yhä pieneneviin reservaatteihin samalla tavalla miten Pohjois-Amerikan intiaanit aikoinaan tuhottiin.
Jossain kohti palestiinalaiset nousevat vastarintaan muutamaksi vuodeksi raketeilla ja muilla kotikutoisilla aseilla, mutta Amerikan ja Saksan tukiessa Israelia ehdoitta YK ja muut kansainväliset järjestöt ovat täysin hampaattomia. Pian konflikti katoaa uutisista ja palestiinalaisten tuhoaminen saa jatkua ilman mediahuomiota. Näin se meni Arafatin aikaan, näin se menee Hamasin aikaan ja näin se varmaankin jatkuu myös sitten kun Hamas on tuhottu.
Israelilaisten kanssa jutellessa heiltä tuntuu kumpuavan syvältä pelko siitä, että jollakin toisella taholla voisi olla yhtäläinen oikeus omistaa heidän pyhää maatansa ja tätä epävarmuutta vaikuttaa olevan mahdotonta sietää niin kauan kuin kilpailevat tahot ovat olemassa. Tämän vuoksi en usko Israelin muuttavan valtionsa ytimessä olevaa politiikkaa vallata jatkuvasti ja aggressiivisesti lisää elintilaa väestölleen siirtokunnilla ja syrjäyttämällä alueen alkuperäiset asukkaat väestöpohjan etnisellä muutoksella. Syyriaankin on aivan PAKKO levittäytyä yhä laajemmalle alueelle ja jos syyrialaiset taistelevat asuttajia vastaan epäsymmetrisesti, niin sehän vain todistaa, että he ovat pahoja terroristeja ja kaikki sotatoimet heitä vastaan ovat alun alkaenkin olleet oikeutettuja.
Erityisesti amerikkalainen media on onnistunut toiseuttamaan Lähi-idän muslimit täydellisesti ja terroristiksi leimataan yhtä liberaalisti kuin mitä venäläiset haukkuvat natsiksi. Funktiokin sanalla on sama. Ohittaa kaikki ajattelu ja luoda selkärankareaktio toiselle puolelle kuuluvasta vihollisesta. Miettikääpäs tätä. Mikäli lennokilla ammutaan ohjus hääseurueeseen, on kyseessä hyvikset. Jos saman hääseurueen keskellä räjäyttääkin ihminen itsensä, on kyseessä paha terroristi. Hyvät meikäläiset romauttaa tavallisia asuinkerrostaloja ohjuksilla, kun taas pahat terroristit lentävät lentokoneella rakennuksia päin. Jos aiheutat luokkaa miljoonan ihmisen kuoleman ja valtavan Eurooppaan suuntautuvan pakolaisaallon tekemällä invaasion kepein perustein, niin olet valtiomies. Mutta jos joku vaikkapa kuolleiden sukulainen radikalisoituu ja räjäyttää itsensä eurooppalaisella metropysäkillä, niin se on pahuutta. Mikäli vaikka vain 10 meidän kaltaista länsimaista ihmistä kuolee, niin se onkin sitten yhtäkkiä valtava järkytys, koska voimme samaistua heihin.
Tässä on kuva Hamasin perustajasta:
Kaveri kuoli vuonna 2004 siihen, että Israel lähetti helikopterit ampumaan useita ohjuksia nimenomaisesti hänen pyörätuoliansa kohti. No henkihän siinä lähti häneltä ja monelta sivulliselta, mutta Hamasin suosio vain kasvoi tämän hyökkäyksen johdosta ja pian sen jälkeen he saivat Gazan haltuunsa. Ensin luotiin itse tämä ‘terrorismiongelma’ ja nyt siihen ongelmaan päästään valitsemaan haluttu ratkaisu.
Tämä terrorismimässäily johtaa palstalla välillä todella kummalliseen ajatuksenjuoksuun. Pitäisikö Gazan kahdelle miljoonalle siviilille toimittaa ruoka-avustusta ja puhdasta vettä? Ei tietenkään, koska jonkun epämääräisen gallupin mukaan he tukevat Hamasia ja terroristit muutenkin vievät kaikki avustukset. Entäpä auttaa miljoonaa kärsivää lasta? Ei kannata, koska heidät kuitenkin pian aivopestään kansanmurhaajiksi. Valtiota ei ainakaan terroristeille voi antaa, vaan heidät pitäisi siirtää pois alueelta pysyvästi. Suomeenko tai kenties jonnekin Eurooppaan? Ei missään nimessä, vaan mieluiten sellaiseen maahan, jossa on muutenkin jo ihmisiä, joista me emme välitä. Joskus tuntuu unohtuvan, että ihmisiä ne siellä Lähi-idässäkin ovat, eikä heillä ole mitään geneettistä erityislaatuisuutta jatkuvaan sotaisuuteen, köyhyyteen ja barbarismiin. Täältä valmiiksi rakennetusta paratiisista on äärimmäisen helppo huudella muille kansoille neuvoja, että kuinka sitä kuuluisi elää.
Israel on onnistunut rakentamaan korkean elintason yhteiskunnan, joka esimerkiksi tieteen ja teknologian saralla puskee ihmiskuntaa eteenpäin ja heissä on paljon sellaisia asioita, joista on helppo pitää pohjoismaisena liberaalina. Valitettavasti toisin kuin länsimaat, niin he eivät koskaan lopettaneet tuota kolonialistista perseilyä vaan suhtautuminen naapurimaihin ja muihin kansoihin on hyvin samankaltaista kuin Venäjällä. Israelin naapurustossa on vain kansoja, jotka on jo alistettu tai vihollisia jotka pitää alistaa heti kun siihen tulee tilaisuus. Tälle voidaan löytää historiasta perustelut, että miksi näin on, mutta se ei kuitenkaan oikeuta toimintaa. Ensimmäinen askel pysyvään rauhaan Lähi-idässä on mielestäni se, että Israel on saatava luopumaan rajoittamattomasta laajentumisesta ja asettaa maalle selkeät ulkorajat, niin että he pysyvät omalla puolellaan rajaa. En pidätä hengitystäni, että näin kuitenkaan tapahtuisi ainakaan Trumpin kaudella, vaan päinvastoin nyt vaikuttaa siltä, että he vihdoinkin voivat tehdä kaikki ne lopulliset toimenpiteet palestiinalaisille, joita ovat aina halunneetkin tehdä.
Eiköhän sinne ottomaanien jäljiltä jäänyt ihan sama kansa joka sitä seutua oli asuttanut sen 400 vuotta minkä tuo imperiumi kesti. Joka tapauksessa aika paljon paikallisempaa sakkia kuin juutalaiset, joita ei seudulla ollut käytännössä ollenkaan ennen 1850-lukua.
En minä siis oikeasti usko, että tällaisella historiallisella lähestymisellä Gazan herruutta ikinä jaettaisiin. Tuntuu vain älyttömältä kun sakille näyttää joku vanhan testamentin lupaus Juutalaisille riittävän syyksi kieltää Palestiinalaisten oikeudet alueeseen jossa he ovat eläneet raamatun ajoista asti.
Toisen maailmansodan jälkeen hävinneiden osapuolten siirtomaat jaettiin YK:n myöntämiin mandaattialueisiin. Osmaaneilta saadut alueet luokiteltiin parhaaseen A-luokkaan ja niistä muodostettiin väliaikaisia protektoraatteja Britannian ja Ranskan alaisuuteen, tarkoituksena kehittää hallintoa, kunnes ne ovat valmiita itsenäisyyteen:
Class A mandates, were territories formerly controlled by the Ottoman Empire that were deemed to "… have reached a stage of development where their existence as independent nations can be provisionally recognised subject to the rendering of administrative advice and assistance by a Mandatory until such time as they are able to stand alone.
Palestiinan lisäksi näitä mandaattialueita olivat mm. Transjordan (Jordania), Syyria, Libanon ja Irak. Nämä valtioentiteetit olivat siis kyllä olemassa ennen itsenäisyyttä.
Palestiinan valtion olemassaolon käytännössä päätti verinen sisällissota, jonka seurauksena Israel julistautui itsenäiseksi Palestiinasta.
Tästä seurasi laajempi sota, jonka seurauksena Egypti valloitti Gazan ja Jordan valloitti Länsirannan Palestiinalta.
Myöhemmissä sodissa Israel miehitti Gazan ja Länsirannan ja loppu on historiaa.
Palestiinaa ei siis koskaan saavuttanut täyttä itsenäisyyttä, mutta kyllä se silti valtiona olemassa on ollut. Suomalaisille Suomen autonominen suurruhtinaskunta pitäisi olla tuttu käsite. On tietenkin täysin eri kysymys, että pitäisikö Palestiinan valtiota olla olemassa. Näin näppituntumalta pitäisin reiluna, että jokaisella kansalla joka on tyytymätön toisen alaisuudessa elämiseen pitäisi olla kotimaa. Nuo Palestiinan entiset rajat tai vuoden 1947 jakosuunnitelman rajat eivät tietenkään ole realistisia, mutta kyllä tuolta nyt joku alue voitaisiin mielestäni varsin kivuttomasti lohkaista palestiinalaisten omaksi valtioksi tai vaikkapa kahdeksi valtioksi, kun Gaza ja Länsiranta ovat näköjään jo vahvasti eriytyneet.
Kannattaako joka väliin tunkea väen väkisin vasemmisto-oikeisto -jankkausta? Varsinkin tässä ketjussa tuo yritys saada jotain vasemmistopuolueiden mustamaalausta aikaiseksi on säälittävää ja lapsellista sekä enee ohi aiheen. Ei täällä keskustella vasemmistosta, saati oikeistosta, vaan Lähi-idän kysymyksistä. Israelin toimiin kriittisesti suhtautuvat mm. presidenttimme ja ulkominsterimme, joiden vasemmistolaisuudesta voi jokainen olla montaa mieltä.
Hamas myönnetään laajalti ongelmalliseksi, mutta on huvittavaa, että etenkin perussuomalaisten kansanedustajat tuntuvat laajasti olevan Israelin puolella ja samassa puolueessa on myös keskimääräistä enemmän Donald Trumpin kannattajia. Tämä on täysin järjenvastaista. Hamas ei kykenisi toimimaan ilman Qatarin tukea ja reilu viikko sitten Trump kävi kolmen päivän perseennuolentareissulla Qatarissa, Arabiemiraateissa ja Saudi-Arabiassa. Mikäli Hamas haluttaisiin nujertaa, tulisi sen rahoitus saada lopetettua. Trump toimii kuitenkin tämän tulppana halutessaan pitää välit öljyvaltioihin kunnossa kaupallisten intressien takia.
Olen miettinyt kuinka paljon antisemitismi ja sen olemassa olo oikeuttaa Israelissa väkivaltaan. Kuinka paljon sillä oikeutetaan toimia. Tiedän että nykyinen koulujärjestelmä valaa siellä antisemitismin pelkoa. Oppilaita varoitetaan esim. luokkaretkillä Eurooppaan antisemitismistä.
Euroopan nihkeä suhtautuminen Palestiinan kurmuuttamiseen perustellaan juutalaisvihalla. Oikeus toimia myydään selviämistaisteluna. Oheinen tutkimus Israelilaisten asenteista on Isrealilaisen yliopiston teettämä ja on aavistuksen vanhentunut 2022, mutta jotain ajatuksia se saattaa herättää.
