Israel ja Saudit jo melkein sai diplomaattisuhteet pari vuotta sitten.
Jotain tuli väliin.
Ai niin, Hamas joka jonkun tahon käskystä hyökkäsi Israeliin. Jolloin Saudeille tuli mahdottomaksi edetä Israelin kanssa.
Iranin imaameille ajatus että Saudi-Arabia pystyisi kommunikoimaan Israelin kanssa kuin Egypti, saati Jordania, on kuumepainajainen.
– Syyrian uusi hallinto ei ole pyrkinyt hyökkäämään Israelia vastaan. Israel valtaa siltä silti alueita ja pommittaa Syyriassa sijaitsevia sotilaskohteita niin, ettei maalla ole tulevaisuudessa edes teoreettista kykyä haastaa Israelia. Juusola sanoo.
En nyt ihan ymmärrä, miksi tuo lainaus olisi erityisesti ongelmallinen, kun kyseessä on vain tilanteen toteaminen. Enemmän pitäisi takertua muihin kohtiin, jos tuota tekstiä haluaa kritisoida. Nykyinen Syyrian hallinto ei käytännössä edes pystyisi hyökkäämään, koska Israel pommitti niiltä heti alkuunsa melkein kaiken raskaan kaluston mm. ilmatorjunnan käyttäen hyväksi hallinnon romahtamisen aiheuttamaa kaaosta. Tuolle oli ilmeisesti toinenkin tarkoitus, joka tuli nyt selväksi ilmatilan hyödyntämisen myötä. Israel myös valtasi heti edellisen hallinnon romahduttua pienen puskurivyöhykkeen Golanin kukkuloiden jatkoksi, josta voi lukea lisää useammasta artikkelista. Oikeastaan eniten siinä oli ehkä yllättävää, miten pieni tuo lisäalue oli, mutta mikähän mahtaa olla Israelin ja Syyrian rajojen tilanne sopimuksien kannalta nyt kun vuoden 1974 aseleposopimus ei ole käytännössä enää voimassa. 
Netanjahu alkaa kuulostamaan Putinilta, kun uhoaa kostavansa Iranin ohjusiskut. Itse aloitetaan iskut ja tapetaan johtohenkilöitä Iranissa. Kun he ampuvat takaisin niin sehän on törkeää ja uhotaan kostotoimilla. Putin joukkoineen toimii kovin samoin periaattein.
Kai tuossa voi esittää argumentin että Israel ampui sotilaskohteita ja Iran ampuu mihin sattuu / tahallaan tähtää siviilikohteisiin joka on sitten argumentti miksi pitää “kostaa”.
Mutta tämä on lähinnä leukojen louskutusta. Tässä vaiheessa tuota soppaa ns. hanskat on jo tiputettu ja kumpikin osapuoli jatkaa mäiskimistä ja on ihan turha enää vaahdota siitä jos tulee sivuosumia. Avoin kysymys on enää kumpi tapahtuu ensin: Israel toteaa että “mission accomplished” todeten että ydinaseuhka on poistettu vai Iranin johto vaihtuu joko vallankumouksen kautta tai siksi että ketjun yläpää on kokonaan poistettu vahvuudesta ilmaiskuin.
Tässä tulee virhetulkinta juuri tuosta, että mainitaan pelkästään Israelin hyökänneen Syyriaa vastaan, mainitsematta että etelä-Syyria oli/on ilmeisesti pitkälti terroristien hallussa. Ja kun Assadin (mikä lie) hallitus kaatui, Israel piti riskinä että Syyrian aseita valuu Hezbollahille, joita käyttää hyökkäyksessä Israelia vastaan.
Jos tuota vähän jaksaisi herra asiantuntija Ylelle avata niin se kuulostaisi jo paljon monimuotoisemmalta, mitä nyt väittämällä Israelin hyökänneen Syyriaan, jotta Syyrialla ei olisi kyvykkyyttä uhata Israelin voimaa alueella. Ongelmana on Syyriassa olevat vahvat terroristijärjestöt ja maansisäisesti Syyrian keskushallinto pelasi lähinnä omaa sivuroolia.
Ja koko “heikko keskushallinto hyödyttää Israelia” päätelmäkin on periaatteessa juuri väärin päin. Heikko keskushallinto on auttanut nimenomaan Irania lisäämään valtaansa, kun esimerkiksi Syyria (ja Palestiina) ei pysty kontrolloimaan terroristien tekemisiä alueensa sisällä - ja ne terroristijärjestöt osaltaan on yhtä kuin Hallitus varsinkin paikallisesti. Eikä heikko keskushallinto pysty kuin katsomaan sivusta.
Silti meidän “asiantuntija” kommentoi polleasti niinkuin Syyria (tai Palestiinakin) olisivat yksi iso yhtenäinen valtio joita Israel vaan huvikseen kiusaa - mainitsematta sisäistä kaaosta ja eri järjestöjä maan sisällä. Hyvin härski pelkistys edelleen, joka saa tilanteen kuulostamaan toki yksinkertaiselta, mutta ohjaa samalla vahvasti vääriin päätelmiin.
Lupaan lopettaa oman mussutuksen aiheesta samalla tähän, sillä edessä siintää juhannusreissu ja epäilen luonnollisesti itsekin omaakin ammattitaitoa kommentoimaan monimutkaista Lähi-Idän tilannetta. Kunhan nostan selvimmät epäkohdat esiin kaiken maailman “asiantuntijoiden” päätelmissä.
Huonona ihmisenä olen osin myös tyytyväinen, että omien osakkeiden pörssit on loppuviikon kiinni, niin jos maanantaina näyttäisi hommat jo paremmalta.
Tuostahan tullaan vähän taas siihen teemaan, että mielipidevaikuttamista tai propagandaa tehdessä harvemmin tarvitsee turvautua ihan selvään valehteluun, kun pelkästään tapahtumien valikoivalla esittämisellä voidaan rakentaa ihan jotain omanlaista kertomusta. Toisaalta sitten mielipiteenmuokkauksen kannalta on tärkeää osoittaa vastustajat puolueellisiksi ja asettaa tavallaan uusi kiintopiste tasapuoliselle tulkinnalle.
Olisin varmaan samaa mieltä siitä, että Hannu Juusolan kommenteissa on ongelmana juuri tuo taustoituksen puute, mutta toisaalta mukana on paljon tosiasioiden toteamista. Tuo kommentti heikon keskushallinnon hyödyllisyydestä on arveluttava ja korkeintaan sellainen puolitotuus. Toisaalta jos sen vaihtoehtona on aktiivisesti terroristeja tukeva vahva keskushallinto, niin se olisi luultavasti vieläkin huonompi asia. Ehkä tuon takia ollaan sitten valmiita sietämään vaikka epäjärjestystä Syyriassa, jos sen myötä päästiin vanhasta hallinnosta eroon, mutta tuossa ei voida ennalta tietää, miten pian asiat saataisiin vakautettua paremmalle tasolle. 
Niin kauan kuin Israel epäilee kaikkea mahdollista naapurimaissa uhaksi itselleen ja katsoo oikeudekseen tuhota näitä kohteita ohjuksin tms, niin tuskin tuolla pysyvää rauhaa syntyy.
Se on kiistatonta, että Hamas, Hizbollah jne ovat sodassa Israelia vastaan ja nämä ovat iskeneet Israelia vastaan monin eri keinoin ja vastaavasti Israel näitä vastaan. Tätä vihanpitoa on riittänyt yli puoli vuosisataa, joten aseilla ei nämä kiistat taida ratketa. Olisikohan jo korkea aika kokeilla sopimista sotimisen sijaan.
Pieni lisäys vielä…
Rauhaan tarvitaan kaksi. Sotaan riittää yksi.
Hyvin ne osuvat kun ilmakuvia katsellut tämän sodan ajalta.
Iranin aamuisessa kostoiskussa sairaalaan, tel avivin pörssiin ym. ym. asuinkeskuksiin oli käytössä MIRV / cluster ammunition
Tuli katseltua pari Youtube pätkää siitä mitä Israel on touhunnut ja miksi.
Ensin oli tosiaankin operaatio Syyrian ilmapuolustus päreiksi ja Iranin proxy organisaatioiden kuten Hizzobollahin johtoporras hautaan. Tämä video kertoo siitä. Se on julkaistu 5kk sitten ja ennustaa tarkasti että Israelin hyökkäys Iraniin on seuraava askel.
Tässä clipissä käydään tarkemmin läpi miten Israel ei hyökännyt vain ilmavoimillaan vaan käytti kommandoja ja Ukrainan kaltaista drone operaatiot.
Myös Hesari muistuttaa, että Israelin isku Iraniin oli kv. oikeuden mukaan laiton.
Jotenkin alkaa tuntua, että vetoaminen kansainväliseen oikeuteen on jäämässä lähinnä vasemmistolaisten piirien keskinäiseksi moraaliposeeraukseksi. Maailma menee menojaan, mutta jotkut jumittavat vielä näissä säännöissä, joita vain hyväuskoiset noudattavat ja joiden rikkomisesta ei seuraa mitään.
Israel voi mellastaa Lähi-idässä mielensä mukaan. Se on kiistattomasti tehnyt useita kv. oikeuden vastaisia tekoja, mukaanlukien sotarikoksia, mutta se ei menoa haittaa. Israel taistelee lännen näkökulmasta hyvien puolella pahaa vastaan, joten kaikki keinot on sallittu ja niitä totisesti käytetään.
En ihan purematta niele tätä ydinaseuhkaa, sillä Israelin mukaan Iran on ollut viimeiset 30 vuotta vain parin viikon/kuukauden/vuoden päässä saada toimiva ydinase. Ydinaseuhan neutralointi voi olla yksi syy hyökätä, mutta tuskin ainoa. Näyttää siltä, että Netanjahu on muiden sotahaukkojen kanssa päättänyt tehdä lopun Iranin johdosta ja asevoimista sekä saada maa niin sekaisin, että se ei olisi enää pitkään aikaan uhka Israelille.
Palataan kansainväliseen oikeuteen. Hauska katsoa poliitikkojen kiemurtelua (sekä Suomessa että ulkomailla), kuinka he samaan aikaan vaativat sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen noudattamista, tuomitsevat Venäjän toimet mutta eivät tuomitse Israelin tekoja. Venäjä on tehnyt osittain samanlaisia tekoja kuin Israel, mutta Venäjä onkin paha, joten se on eri asia. Tai jos joku tuomitsee Israelin sanallisesti, mihinkään käytännön toimiin se ei varmasti johda. Israel tietää tämän ja voi siksi toimia vapaasti.
Kiina varmasti tarkkailee maailman muutosta suurella tyytyväisyydellä. Ehkä hekin voisivat tehdä jonkin operaation lähialueillaan, kun se kerran sallitaan muillekin.
Täällä oli hyvää tilannepoimintaa Israel-Iran pommitusten alettua, mutta nyt taas on lipsunut juupas-eipäs -politiikkaketjun puolelle. Turhauttavaa lukea mielipiteitä, kun haluaisi lukea tapahtumista ja eri lähteitä. Kun keskusteluun tulee mukaan republikaanien aborttikiellot ymym., niin ei ole enää ihan ketjun asiaa. Voisiko tätä ketjua moderoida tai @Sijoittaja-alokas ystävällisesti taas muistuttamaan?
Kiitos!
Joitakin viestejä poistettu, ja enemmän tuolta “vanhemmasta päästä”. 
Hyvät muistutukset sulla; mielipiteet ja omat arvomaailmat tai “sutkautukset” välttämättä niin kiinnosta lukijoita, vaan tapahtumat jnejne. Panostakaa hyviin viesteihin rauhassa, linkkien yhteyteen mielellään pienet referoinnit - ja hyvä tavat kaunistavat.
Kiitoksia ymmärryksestä, ja rauhallista hyvähenkistä juhannusta kaikille! 
Kamil Galeev kommentoi yleisemmin Lähi-idän tilannetta. Vaikka tilanne näyttää nyt Israelin kannalta voittoisalta, niin se näytti myös Venäjän kannalta Ukrainassa keväällä 2022.
Yksi ajatus nousee esille. Nykyisellä USA:n lähes ehdottomalla tuella ilman rajoja, Israelin hallinnolla ei ole insentiiviä de-eskaloida, vaan päin vastoin.
Unconditional U.S. support causes a corrupting effect on the Israeli politics stripping it of every incentive to normalise its relations with neighbours and with its own subject, non-citizen population numbering millions
At this point, the US may very well get dragged into a war serving no other purpose but to let Netanyahu stay in power. Due to the unconditionality of its support, the superpower is becoming a leverage in the Israeli domestic political games, and a leverage incentivising the government to pursue the most hawkish course of action possible
https://x.com/kamilkazani/status/1935823134201909526
Israel on nyt voimansa tunnossa, mutta tilanne voi muuttua. Yhdysvaltojen tuki on ailahtelevaa ja Netanyahu ei ole ikuisesti vallassa - kuten ei Trumpkaan - ja seuraavat hallitukset saavat siivota valtavan sotkun. Jos pystyvät.
Tulikin mieleen tuosta pohdinnasta, että missä tapahtumat ennustettiin ensin, niin voisi mainita täällä yhden Saban Center for Middle East Policyn ja Brookings Institutionin julkaisun vuodelta 2009 otsikoltaan Which Path to Persia? Options for a New American Strategy toward Iran.
Tavallaan on mielenkiintoista, miten noiden think tankien julkaisuissa joskus politiikka kerrotaan jo vuosikausia etukäteen, esim. Rand Corporation on tuossa suhteessa hyvin vaikutusvaltainen, mutta tässä se ei ollut ilmeisesti mukana. Palataanpa aiheeseen, mitäs tästä julkaisusta löytyy sisällysluetteloa vilkaisemalla?
Disarming Tehran: The Military options
Chapter 5: Leave it to Bibi: Allowing or Encouraging an Israeli Military Strike
Kuulostaa tutulta. Artikkeli mainitsee eräitä päämääriä tälle toimintavaihtoehdolle.
As in the case of American airstrikes against Iran, the goal of this policy option would be to destroy key Iranian nuclear facilities in the hope that doing so would significantly delay Iran’s acquisition of an indigenous nuclear weapons capability. However, in this case, an added element could be that the United States would encourage—and perhaps even assist—the Israelis in conducting the strikes themselves, in the expectation that both international criticism and Iranian retaliation would be deflected away from the United States and onto Israel. The logic behind this approach is that allowing Israel to mount the airstrikes, rather than the United States, provides a way out of the dilemma described in the previous chapter, whereby American airstrikes against Iran could become self-defeating because they would undermine every other American initiative in the Middle East, an outcome exactly the opposite of what a new Iran policy is meant to accomplish.
Artikkelissa nostetaan myös selkeästi esille etäisyyden aiheuttamat ongelmat hävittäjien kapasiteetille ja tarve ilmatankkauksen järjestämiselle.
Consequently, in most scenarios, for Israel to mount an airstrike of any size against Iran—assuming that Israel cannot secretly refuel its aircraft at an air base near Iran—it would have to provide in-flight refueling to enable the F-16is to participate.
Samalla myös pohditaan minkä maiden ilmatilaa voidaan käyttää operaatiossa, tekstissä Irakin ilmatilan käyttö nähdään epävarmana, mutta nyt tilanteen muututtua se taisi olla melkein itsestäänselvyys. Syyriasta ei ole kovin monta mainintaa paitsi tuo alla oleva, sillä sen ilmatilaa ei oletettu voitavan käyttää operaatiossa. Tuossa pitää toki huomioida, että tekstin kirjoitushetkellä Syyrian sisällissota ei ollut vielä edes alkanut.
For instance, the Israelis may want to hold off until they have a peace deal with Syria in hand (assuming that Jerusalem believes that one is within reach), which would help them mitigate blowback from Hizballah and potentially Hamas.
Jatkona L-I ketjuun B2 mahdollinen suunta (vanha kuva)
edit
And here are the airspace reservations for the B2 bombers to be refuelled tonight
i.e. B2’s are leaving Hawaii to Diego Garcia (far south of Iran)
Muutama poimintaa tässä. Tuo tukikohta sijaitsee sitten vain 600 km etäisyydellä Iranista. 
https://x.com/MenchOsint/status/1936191314720120870
U.S. Air Force Air deployment at Prince Sultan Air Base
(Mizarvision imagery from June 19th | 16h21)
22 x KC-135 Stratotankers
53 x likely F-16
10 x C-130 & more under shelter + more have arrived in the past 24 hours.
https://x.com/JoeTruzman/status/1936208999881621614
Interceptions recorded over Israeli territory a short time ago following an Iranian missile attack.
Mielenkiintoisesti tuon videon loppupuolella näkyy luultavasti kaksi onnistunutta torjuntaa. Viimeisen torjunnan kohdalla varmaankin samaa ohjusta vastaan oli laukaistu useampi torjuntaohjus, koska nuo muut nousevat pisteet ovat melko lähellä. Mitähän mieltä muut ovat tuosta? Mitä olen noista ymmärtänyt, niin pitää katsoa noita suuria välähdyksiä, koska niissä ballistisissa ohjuksissa on melko suuret lataukset, mutta torjuntaohjukset itsessään sisältävät melko pienen paukun, joten tuloksena olisi vain pieni välähdys, jos ne poksahtavat osumatta kunnolla kohteeseen. Noiden kahden ison välähdyksen välillä näkyy kaksi pienempää välähdystä aivan peräkkäin, jotka luultavasti eivät olleet onnistuneita torjuntoja.
Ei voi päätellä näin suoraviivaisesti. Torjunta voi olla onnistunut, vaikkei torjuttavan ohjuksen taistelukärki detonoisi eli näkyisi tuota “suurta välähdystä”. Sirpalevaikutteinen ilmatorjuntaohjus voi vaurioittaa kohdetta niin, ettei se osu määränpäähänsä tai ettei se detonoidu.
Toki pitää tässä todeta, ettei yhden videon perusteella voida sulkea moniakaan vaihtoehtoja pois, joten joudutaan arvaamaan todennäköisimpiä skenaarioita. Osittain viittasin tuossa siihen, että aiemmin vaikka Ted Postol on havainnollistanut kaavioiden ja videoiden kautta noiden ohjuspuolustussysteemien toimintaa, eli sen perusteella nuo isot välähdykset voidaan selvästi todeta torjunnoiksi, mutta muu on paljon epätodennäköisempää. Noiden torjuntaohjusten täytyy kuitenkin osua kohteeseen juuri oikeassa suunnassa oikealla ajoituksella, jotta torjunta pystyisi kunnolla onnistumaan. Samalla pitää huomioida sekin, että vaikka torjuntaohjus pystyisi muuttamaan kohteen lentorataa, niin nuo tuhoutumattomat ohjukset ovat joka tapauksessa vaarallisia, jos ne ovat osumassa tiheästi asutulle alueelle. Aiemmin muun muassa Nevatimin tukikohtaan kohdistuneen hyökkäyksen perusteella jotkut laskivat noille Iranin ohjuksille 500-900 m tarkkuuden pistejoukkojen perusteella, eli nuo aiemmin käytetyt ohjukset eivät kovin tarkasti osu mihinkään yksittäiseen kohteeseen.
