Helios edustaa tällä hetkellä noin puolet koko Magnoran kehitysportfoliosta MW-tasolla ja se on ylivoimaisesti nopeiten kasvavin osuus Magnoran portfoliosta:
As of 25 August, Helios’s portfolio consists of 7,157 MW of which battery storage projects account for roughly 1.5 GW.
Mikäli Helios myydään, niin kiinteät kulut alkavat näytellä mielestäni liian suurta osaa Magnoran tulevasta tuloksesta ja siinä vaiheessa olisi minusta järkevintä yrittää myydä loputkin Magnorasta, koska parempaa kohdetta tuskin onnistutaan enää tässä vaiheessa ostamaan tilalle. Jos saadaan aivan mieletön preemio, niin siinä voi olla järkeäkin. Toisaalta Helios on niin hyvä firma ja Magnoran strategian ytimessä, että omistusosuuden kasvattaminen olisi järkevää. Pelottaa vain se hinta mikä Helioksesta joudutaan maksamaan, jos lähdetään lisäämään omistusosuutta
Olen pitkälti samoilla linjoilla P1 kanssa. Henkilökohtaisesti en ainakaan heti osaa olla innoissani Helioksen mahdollisesta myynnistä. Lupaan kyllä vielä yrittää.
Helios on ollut kypsin osa Magnoraa ja nähdäkseni toteuttanut strategiaa mallikkaasti. Näkisin sen tällä hetkellä jopa jonkinlaiseksi ydintoiminnoksi, jota ilman Magnorasta tulee kuin se kuuluisa Espoo -kaupunki ilman keskustaa. Helios on käytännössä kantanut Magnoraa muiden projektien kypsyessä, mutta jos siitä luovutaan, mikä tai mitkä jäljelle jääneistä rönsyistä astuvat esiin kantamaan vastuuta tuloksesta? Myynti olisi helpompi ymmärtää, kun olisi jo vahvempia viitteitä kruununperillisestä.
Toki ymmärrän, että myynnistä tulisi kivasti täytettä kassaan ja uusia mahdollisuuksia tulevaisuuden rakentamiseen, mutta täytyy pohtia haluanko kantaa kasvanutta tulevaisuusriskiä ainakaan täydellä positiolla. Ei puhtaan greenfield-kehittäjänkään kovin kevyesti kannata luopua parhaastaan, kun suurella todennäköisyydellä rahalla saa vain keskinkertaista tilalle.
Osissa myynnistäkin samaa mieltä. Jos kyse on Helioksesta luopumisesta, samalla sais mennä koko Magnora. Olisin mieluummin kasvattamassa Helioksen omistusosuutta yli 50%:iin, mutta pelkään ettei varat riitä edes legacyn myynnin jälkeen. Nythän ei ymmärtääkseni ole makron kannalta mikään erityisen otollinen hetki myydä, eikä kassan näkökulmasta mitään pakottavaa tarvettakaan.
Kiitos Eka, oli TA-ketjun tieto uutta minulle. Lähden itse siitä, että yhtiö on myymässä Heliosta ja poistun tässä kohtaa. Ihan tällainen oma näkemys eikä perustu sen enempää mihinkään. Kun tavoite sijoitukselle on saatu, se riittää. Mielelläni ostan vaikka ylempää uusiksi, jos tilanne siltä näyttää. Hölmöintähän on ostaa putoavia puukkoja, kuten olen varoitellut! Kiitokset, sinun tiedonjakoa arvostan korkealle, kuten koko foorumi! “Keep on doing good things”
Aluksi on todettava, että kaikkia te löydättekin! Mutta mikäpäs siinä, mielenkiintoistahan tämä on.
Olen tässä yrittänyt löytää vaihtelevalla menestyksellä sopivia kohteita energiatransformaation arvoketjusta ja tämä kieltämättä vaikuttaa olevan sellainen. Tuntuu, että huolimatta uusiutuvan energian ympärillä olevasta pöhinästä, ei ole helppoa löytää rakoa, josta tuottoja valuisi myös yksityissijoittajan taskuun.
Paremman seuran puutteessa juttelin asiasta Bingin kanssa ja se meinasi, että parhaat tuotot tehdään huoltamalla sekä juuri tällaisella kehitystyöllä (project development). Lähteenä taisi olla McKinsey.
Omassa kuplassani olen kuullut pikkulintujen visertelevän siihen malliin, että etenkin pohjolassa laskenut sähkön hinta olisi aiheuttanut huolta tuulivoimaprojekteihin sijoittavissa rahastoissa.
Siitä tulikin mieleen, että millaisellahan onnistumisprosenteilla näitä suunnitteluhankkeita saadaan vietyä seuraavaan vaiheeseen, millainen on sähkön hinnan vaikutus tässä ja miten esim Magnora on asemoitunut siinä?
Jututin Bingiä tästäkin asiasta ja se tuntui olevan sitä mieltä, että kovasti vaihtelee nämä asiat maantieteellisen sijainnin sekä käytettävän energialähteen mukaan. Onnistumisprosentit pyöri 9 ja 50 prosentin välillä. Offshorella taisi olla parhaat luvut. Lisäksi se oli sitä mieltä, että Etelä-Afrikassa ja Brittien saarilla sähkön hinnalla olisi nousupaineita, joten niiltä osin Magnoran voisi todeta valinneen hyvät markkinat. Tosin Bing viittasi luonnollisesti enemmän historialliseen dataan eikä varmaankaan osaa ennustaa tulevaisuutta vaikka sitä vähän yrittikin tehdä.
Onko näitä asioita joku foorumilainen pohtinut syvällisemmin ja onko lähestymistavassani järkeä tämän keissin kannalta?
Näiden lukujen perusteellahan voisi olla mielenkiintoista pyöritellä jonkinlaisia DCF-skenaarioita farm down-lukujen pohjalta. Onko sellaisia harjoituksia kukaan vielä harrastanut tämän yhtiön kohdalla?
Tietääkseni tuulipuistokehittäjät yleensä koittavat lukita PPA:n (Power Purchase Agreement) jonkun tahon kanssa ennen tuuli- tai aurinkopuiston rakentamista. Tämä käytännössä takaa kokonaan tai osittain kiinteän hinnan tuotetulle sähkölle ja siten yhdessä rahoituksen kiinteän koron kanssa lukitsee suurimpia riskejä projektissa. Sen jälkeen jääkin jäljelle yleensä vain riski siitä, että tuuleeko (tai paistaako) PPA:n vastapuoli voi olla esim. tehdas, joka haluaa “tuottaa” itse oman sähkönsä.
Olet oikeassa, että tuulivoimalla on tällä hetkellä isoja haasteita Pohjoismaissa, koska hankkeet kestävät pitkään, joten kohonneet korot ja alhainen sähkön hinta tuovat projekteille paljon lisää riskejä. Tämän vuoksi Magnora ei ole pitkään aikaan aloittanut uusia tuulivoimahankkeita ja he ovatkin keskittyneet uusien hankkeiden osalta käytännössä pelkästään aurinkovoiman tuotantoon ja akkuvarastointiin. En usko että yhtiö enää aloittaa uusia tuulivoimahankkeita Pohjoismaissa. Aurinkovoimassa ja BESS-hankkeissa regulaatio taas on kevyempää ja projektit lyhyitä, joten sähkön hintariskit ja korkeat korot vaikuttavat huomattavasti vähemmän asiakaskysyntään.
Tämä hankekuva näyttää tällä hetkellä hyvin Ruotsi-painotteiselta, mutta jatkossa eniten kasvua tulee Norjan, Suomen ja Englannin aurinkovoimahankkeissa. Nuo Ruotsin ja Skotlannin vanhat offshoretuulivoimahankkeet etenevät hitaasti omalla painollansa. Koska yhtiö ei sido pääomia kiinni hankkeisiin, vaan ne ovat olemassa pitkälti vain paperilla ennen myyntiä, niin noista ei aiheudu yhtiölle juurikaan juoksevia kuluja. Etelä-Afrikassa on iso pula sähköstä tällä hetkellä, joten siellä ongelmat eivät liity sähkön hintaan vaan barbaariseen regulaatioon. Kysynnän osalta yhtiö on itse hahmoitellut tämmöistä visiota:
Jos DCF-mallia haluat rakentaa, niin työlukuna käyttäisin 1000 MW farmdownia vuonna 2026 hintaan 0,1 M€/MW, missä kohtaa kasvu lakkaa ja muututaan mörniväksi arvoyhtiöksi. Legacystä rahaa tulee vuoden 2024 aikana Penguinin 8,6 M€ ja lisäksi Western Isles FPSO tuottaa noin 6 M€ vuodessa seuraavat 50 vuotta. Evolarin milestone-paymentseista laittaisin toteutumaan 50% vuodelle 2025 eli 12 M€. Neptun Tromsø:n ammoniakki-hankkeeseen liittyy paljon epävarmuuksia, joten laittaisin sen tuottavan kertaluonteisesti 25 M€ vuonna 2026. Jos mietitään kulupuolta, niin yhtiö on ns. valmis eli nykyisten kustannusten ei pitäisi merkittävästi nousta yhtiön skaalatessa ylöspäin, joten katteet paranevat vuosi vuodelta. Veroja ei muuten tarvitse maksaa ensimmäisen 350 M€ EBT:n osalta, kun yhtiöllä on niin paljon kertyneitä tappioita legacy-öljybisneksestä.
Nyt on vaan erityisen huono aika tehdä DCF-mallia, kun Magnora on yritysjärjestelyiden keskellä ja Q4 aikana on hyvin todennäköistä, että tapahtuu isoja asioita jonka vuoksi laskut pitää sitten tehdä täysin uusiksi. On jopa mahdollista että koko yhtiö myydään pois
