Mitä sinulla on salkussa?

[Buunari]

Lyhyt salkkukatsaus vuoden vaihteen tilanteesta.

Salkku alla:

Vuonna 2024 salkusta poistuneet:

• S-metsärahasto
• Harvia
• Fortum
• Amadeus IT Group

Uutena 2024 salkkuun

• Norrhydro
• Evolution
• Applied Materials
• Brown-Forman

Salkun rakenteeseen olen kohtalaisen tyytyväinen, tavoitteeni pitää noin 50% matalakuluisissa indeksirahastoissa ja toinen 50% 5-10:ssä suorassa osakkeessa. Tänä vuonna olen poiminut suoria osakkeita myös Helsingin pörssin ulkopuolelta.

Isoimpana sijoitusvirheenä ja oppimisen kohteena on ollut sijoituscase Kamux, josta en ole osannut luopua. Hyvin samantyyppinen case kuin @Omavaraisuushaaste kokemukset Talenomista, jolle annan vahvan lukusuosituksen: Talenom – elämäni kallein sijoitusvirhe - Omavaraisuushaaste

Hyvää sijoitusvuotta 2025 kaikille foorumilaisille!

[Vanerihands]

Tämä on puolivuotis- ja vuosikatsaus. Salkun koko on reilut 21 tuhatta euroa. Vuosi 2024 oli taloudellisesti hyvin vaikea. Se näkyy salkkuni kutistumisessa. Vuosi 2025 näyttää kuitenkin paremmalta. Tästä pääsee suoraa loppuun.

Sisällysluettelo

Salkku
Kehitys
Riskit
Strateginen tarkastelu
Osakkeet

Yhtiöt

Berkshire Hathaway
Tesla
Tokmanni
Canatu
Titanium
Noho Partners
Grafton
Puuilo
Nike
Synsam

Rahastot
Pohjois-Amerikka indeksi
OP-Aasia indeksi
Kehittyvät Markkinat
Phoebus
Osuuskunnat
Korkokori
Meemi

Ostot ja myynnit puolen vuoden aikana

Ostot:

Osakkeet:

• Titanium
• Tokmanni
• Berkshire Hathaway B
• Nike
• IRSA Inversiones y Representaciones ADR
• NoHo Partners

Rahastot:

• OP-Aasia indeksi
• OP-Amerikka indeksi
• Tropico LatAm
• Phoebus

Myynnit:

Osakkeet:

• Sampo kokonaan pois
• Mandatum kokonaan pois
• Puuilo
• Modulight kokonaan pois
• Canatu
• Tokmanni

Rahastot:

• LähiTapiola USA ilmastoindeksi

ETF:

• Amundi MSCI Turkey UCITS ETF
• Xtrackers II EUR High Yield Corp Bond UCITS ETF kokonaan pois

Osuuskunnat:

• Tradekan tuotto-osuudet

Salkku

Salkun kehitys:

Kuvaan salkun kehitystä viikkopylväinä euroina.

Vaaleansininen on sijoituksen määrä. Kumulatiivinen tuotto näkyy vihreänä. Kun pylväs lähtee punaisena, salkku oli kokonaisuudessa tappiolla.

Riskit ja riskienhallinta

-Kuvassa näkyvä apina on selkein riski sijoittamisessani. Onneksi se on suojautunut Berkshire Hathaway -ämpärillä.

-Kuvassa näkyy seikkaperäisesti osakepoimintaprosessini.

-Apinakuosillinen vaatesetti on Suomessa valmistettu. Hankittu Myllymuksut Oy:n verkkokaupasta.

Pääperiaatteet salkun riskien hallinnassa on:

-Pohjois-Amerikan osuus yli Suomen osakesijoituksissa. Rahastojen osuus tulisi olla yli osakepoiminnan.

-Pyrkimys salkun eriyttämiseen muusta taloudesta. Tietyllä tavalla olen onnistunut tässä, sillä taloudellinen tilani olisi vaatinut isommat kevennykset, kun nyt tein.

-Varojen hajauttaminen eri palvelun tarjoajille.

-Ajallinen hajauttaminen.

-Riittävä likviditeetti.

-Käteispuskuri

Strateginen tarkastelu

Osakkeiden maantieteellinen hajautus ja omaisuusluokat:

Suomen osuudessa on myös osuuskunnat ja listaamattomat yhtiöt (vaalean sininen)

Allokaatio:
Osakkeet 37%
Rahastot 41%
Listaamattomat yritykset 4%
Osuuskunnat 14%
Korot 4%
Salkussa ei ole käteistä.

Allokaation kehitys

Salkkuni allokaation palautusarvot uusina sijoituksina 2025 lopun tavoite:
Suojan lisäys 1761 euroa
Osakkeiden vähennys 4383 euroa

Likvidoimisprosentti 82%
Jätän likvidoimisprosentin ulkopuolelle vaikeasti tai hitaasti likvidoitavat kohteet:
-Osuuskuntien tuotto-osuudet
-Listaamattomat yhtiöt

Osinkoa maksavat yhtiöt 57%
Tässä on mukana listatut ja listaamattomat osakkeet, jotka maksavat osinkoa.

Suojaamattomuusarvo 11,49%
Tämä arvo on toteutuneen salkun koon ja suojan laskentaan käytettävän tavoitearvon välinen erotus prosentteina.

Uudet sijoitukset ja lunastukset vuonna 2024

Riskimatriisi:

Osakkeet

Berkshire Hathaway

Tausta:

Kolmen vuoden osto-ohjelman myötä tästä tuli suurimpia osakesijoituksiani. Syynä voidaan pitää sitä, että en ole kyennyt keskittämään Suomi-salkkua. Helsingin pörssin pitkään jatkunut alakulo heijastuu myös salkkuuni. Berkshire Hathaway on hyvä ydin USA-salkkuun.

Brändi:

Warren Buffettista on tullut synonyymi parhaasta sijoittajasta. Siksi on tullutkin kaiken maailman rahastoja ja sijoittajaneroja, jotka pyrkivät jäljittelemän Buffettia. Simppelin tapa päästä Warrenin mukaan on kuitenkin sijoitus Berkshireen.

Merkittävän henkilöbrändin lisäksi Berkshire omistaa paljon vahvan brändin yhtiöitä. Päällimmäisenä mieleen tulee Apple ja Coca-Cola. Muita ovat muun muassa Kraft Heinz, Duracell ja Amazon.

Riski:

Berkshire Hathaway kuuluu salkussani itsessään tasapainoiseen ryhmään, johon en allokoi lisää suojaa. Onhan tällä hyvä träkki. Merkittävän riskin muodostaa sukupolvenvaihdoksen onnistuminen. Hyväntekeväisyyssäätiöiden tullessa suuriksi omistajiksi kasvaa riski, että tästä tulee osinkoyhtiö. Siksi iso osa omistuksestani on arvo-osuustilissä.

Mediassa keskitytään paljon pörssisalkkuun, mutta Berkshire omistaa merkittävästi kokonaan yhtiöitä ja lisäksi vakuutusbisnes on merkittävä osa. Voi olla että piilevä arvo kaivetaan esiin, aloittamalla yhtiön purku osiin.

Kyllä tässä myös tietynlainen salkunhoidollinen riski löytyy - voittaako Berkshire indeksin.

Vähän sijoitukseni tueksi katsoin dokumentin Warren Buffettista. Lisäksi kuuntelin Inderespodin maratoonijakson aiheesta.

Tesla

Tausta:

Tietynlainen Elon Musk -fanituspositio. Nykyisin puuttuu monista rahastoista. Minultakin löytyy vain kahdesta rahastosta. Siksi tuntuukin, mikäli haluan jatkaa indeksityyppistä sijoittamista, että tulee tätä hieman omistaa suoraan, koska harvasta rahastosta tätä löytyy. Tesla nousi suurimpien omistukseni joukkoon isolla kurssinousulla.

Brändi:

Tesla on arvokkain brändi salkussani. Mielenkiintoista on miten Elon Muskin poliittinen toiminta vaikuttaa brändiin

Riski:

Totta kai tämä on isoriskinen sijoitus, mutta pidän myös isona riskinä olematta kokonaan omistamatta tätä, kuten tekee iso osa rahastoistani. Kyllä tästä kiinteä osa salkkuani on tullut niin hyvässä kuin pahassa.

Tokmanni

Tausta:

Minulla on tietynlainen viha-rakkaussuhde Tokmanniin. Tarkoitus on tehdä tästä täysin passiivinen asiakasomistus. Käytännössä tämä varmaan tarkoittaa, että omistaisin vain yhdessä tilissä. Olen huomannut myös, että panostani Tokmanni-ketjuun ei tarvita, niin olen sen jo jättänyt. Tokmanni-ketjun viestini saivat keskimäärin 12 tykkäystä vuonna 2024. Kyllä tästä pystyy vetämään johtopäätöksen, että viestejäni ei sinne kaivata.

Tokmannin myymälä avattiin paikkakunnalleni marraskuun puolivälissä. Huvittavaa on, että en osallistunut avajaisiin, vaikka ole odottanut Tokmannia paikkakunnalle yli 10 vuotta. Minulla oli parikin teatterimatkaa syksyllä, niin jo alustavasti pelkäsin, että jompikumpi menee päällekkäin. Olin siis avajaispäivänä matkalla Helsinkiin. Muuten olen kuitenkin asioinut, ehkä vähän liikaakin innostuin. Kyllä kun tällainen oma kauppa on saatu kylään, on laittanut kukkaron nyörit löystymään, vaikka olen ollut omistajana Tokmannissa jo pitkään.

Brändi:

Tokmanni on nyt lopettamassa viimeiset Miny-myymälät. Miny jatkaa osastoina Tokmanni-myymälöiden sisällä. Miny saatiin nyt Satakuntaan Porin ICCOn Tokmanni-myymälään, siinä yhteydessä kun myymälä uudistettiin. Tässä myymälässä kävinkin uudelleenavajaispäivänä. Tämä myymälä kuuluukin näihin selvästi suurempiin myymälöihin. Tänä vuonna Tokmannilla ei tullut uusia avauksia tästä vielä kokoluokkaa suurempiin jättimyymälöihin.

Tokmanni on panostanut markkinointiin tänä vuonna enemmän kuin ennen. Tarjoussanomatkin tulee postin lisäksi muutamankin päivälehden välissä. Tokmanni-sovelluksessa on etukoodeja, jotka toimivat vain yhden päivän. Tämän kun yhdistää siihen, että Tokmanni on usein myös lähellä, niin se voi lisätä asiointikertoja.

Mielestäni Tokmannin brändi ja konsepti on kunnossa. Mitään rönsyilyä esimerkiksi tukkumyymälöihin ei tarvita. Kenkäkauppakin on sovitettu konseptiin hyvin. Toki Normal pitäisi haastaa paremmin kaupungeissa. Minystä ei ollut siihen yksistään. Verkkokauppaan tarvitsisi viimein panostaa, sillä toimitusviive on merkittävä.

Riski:

Tässä tosiaan tapahtui tietynlainen informaatioriski, kun suomenkieliset webcastit loppuivat. Nyt kun yhtiö on muutoksessa, olisin kaivannut enemmän informaatiota, mutta saankin informaatiota vähemmän. Mietinnässä on millä painolla yhtiö jatkaa portfoliossa. Tokmannin positio on jaettu sekä OP:n että Nordnetin salkkuun. Yhtiön velkaisuutta on pidetty yhtenä riskinä, mutta suurin ongelma onkin vertailuarvoissa, jotka soveltuvat huonosti yhtiöön, jolla on paljon vuokravastuita. Minusta yhtiön riskitasoa vähentää pitkällä aikavälillä laajentuminen Ruotsiin ja Tanskaan, koska näin Tokmanni ei ole enää pelkästään suomalaisen kuluttajan varassa.

Canatu

Tausta:

Canatu tuli salkkuun Lifeline-SPAC:in kautta. Kuten olen sanonut, ulkoistin teknologiayhtiön valinnan ammattilaisille. Olen tyytyväinen valintaan.

Brändi:

Ei ollut kovinkaan tunnettu yhtiö. Inderes-foorumilta ei löytynyt mitään haulla, kun fuusiosta ilmoitettiin. Siksi pidän hyvänä, että yhtiö listautui SPAC-menettelyllä. Yhtiön mahdolliset ja nykyiset asiakkaat varmaan tuntevat yhtiön ja se on tärkeintä.

Riski:

Kyllä keskeisin riski on, että joku muu löytää keinon tehdä hiilinanoputkia halvemmalla. Olen nyt kyllä aidosti sijoittanut kohteeseen mistä en ymmärrä. Tästä voi saada nopean pikavoiton tai osake romahtaa kuten Modulightilla ja kaikkea siitä välistä.

Titanium

Tausta:

Hain kovasti tietynlaista kiinteistönäkökulmaa salkkuuni. Viimein valitsin erityisesti Hoivakiinteistörahastosta tunnetun Titanium-yhtiön. Valinnan oikeellisuus vahvistui Baltian kiinteistörahaston lanseerauksen yhteydessä. Pakko sanoa, että yritys on tullut hieman vieraaksi johtajavaihdosten vuoksi, mutta annetaan nyt aikaa ensin näyttöihin.

Brändi:

Titaniumin brändissä on hieman ongelmia tunnettavuuden kanssa. Suurin osa asiakkaista käyttää Titaniumin etenkin suurimpia kiinteistörahastoja mausteena omissa salkuissaan ja Varainhoito -rahasto on jäänyt hyvin pieneksi. Voidaankin kysyä kuinka sitoutuneita asiakkaat ovat Titaniumiin.

Riski:

Titaniumin suurimmaksi riskiksi on kuvailtu tilanne, jossa rahastoihin sijoittaneet suurella joukolla lunastavat osuutensa rahaksi. Itse kuitenkin uskon, että löytyy tietynlainen turvavalli myynteihin, koska esimerkiksi defensiivinen hoivarahasto tuo hyvin mukavaa hajautusta salkkuun. Titanium on myös yksi vahvimmista osingon maksajista. Jollain tavoin yhtiö on unohtunut Helsingin pörssiin pohjalle ja vaihto on pientä.

NoHo Partners

Tausta:

Kyllä täytyy myöntää, että yhtiökokous edellä tämän valikoin salkkuun. Taustalla ei ole pelkästään yhtiökokouksessa jaettava ravintolalahjakortti vaan myös yhtiökokouksen sijainti Tampereella, jonne on huomattavasti nopeampi päästä kuin pääkaupunkiseudulle. Huvittavaa on tosin, etten seuraavalla kerralla pääse kokoukseen.

Brändi:

NoHo ei varsinaisesti luo brändiä itselleen. Tärkeitä ovat yksittäiset ravintolat ja ravintolaketjut, sekä niiden yrittäjät, jotka myös osaomistavat ravintolat. Ketjuuntumisilmiötä pitää välttää ja parasta olisi, että ravintolat pysyvät persoonallisina. NoHo on jo niin voimakas Tampereella, että vastavoimia on syntynyt, mutta tuskin kuitenkaan mitään vakavampaa on tekeillä, kuin huutelua somessa ja lehtien kommenttikentissä.

Riski:

NoHolla on trendit puolellaan ainakin, mikä tulee kaupungistumiseen ja ravintolaruokailun arkipäiväistymiseen. Tietysti ravintolat lähtee helposti välttelylistalle, kun taloudessa menee huonommin, mutta NoHo on kuitenkin näyttänyt konseptinsa toimivuuden huonossa ja jopa katastrofisissa olosuhteissa.

Olisin kuitenkin toivonut, että NoHo olisi tehnyt ytimensä Suomen lisäksi useampaan maahan. Nyt strategiassa muut maat ovat sijoitustoimintaa, johon voidaan ottaa myös muita sijoittajia. Lopulta sijoituksista kuitenkin pitäisi luopua.

Grafton

Tausta:

Nordnetin avattua mahdollisuuden sijoittaa Lontoon pörssiin kampanjakuun aikana sijoitin Grafton gruopiin, koska minua harmittaa, että kaikki myydään ulkomaille. Grafton osti siis 2021 IKH:n. Ostin siis palasen takaisin Suomeen, mutta myöhemmin Nordnet sulki kaupankäynnin tältä osakkeelta. Tämän tähden siirsin yhtiön salkussani Nordnetista DEGIROon.

Brändi:

Graftonilla on lukuisia brändejä. Kiinnostavaa on mitä se tulevaisuudessa ostaa Pohjoismaista. IKH tuskin jää ainoaksi hankinnaksi. Grafton laajensi toimintaansa Espanjaan ostamalla Salvador Escodan.

Riski:

Yhtiö on sisäisesti hyvin hajautettu niin liiketoiminnan kuin maiden kanssa. Yhtiö ostaa omia osakkeita ja jakaa osinkoa kaksi kertaa vuodessa.

Puuilo

Tausta:

Puuilon antiin osallistuin varmuuden vuoksi, jos vaikka Tokmanni myydään pois jossain vaiheessa, niin keskittyisin Puuiloon sen sijaan. Minun on vaikea seurata yhtiöitä ollenkaan ilman omistusta. Olen pettynyt nykyiseen positioni kokoon.

Brändi:

Puuilon on klassinen halpaketju, jossa halpuuden tunne tuodaan ahtailla ja askeettisilla myymälöillä. Kyllähän siellä on laaja valikoima. Kasvava myymäläverkosto ja tarttuva mainonta mahdollistaa brändin tunnettavuuden kasvattamisen.

Riski:

Puuilo tuo hajautusta isoon Tokmanni-positioon. On vahvat luvut. On osinkoyhtiö myöskin. Puuilo on pärjännyt Tokmannia paremmin nyky-ympäristössä. Yksi riski on, mistä saadaan pitkäaikaisia omistajia yhtiöön. Tuntuu että kaikki myyvät. On sitten kyse suurimmasta omistajasta, yrityksen johdosta, perustajasta ja hänen suvusta. Toki en pystynyt itsekään pitämään positiotani suurena vaan sorruin myymään.

Nike

Tausta:

Tuli seurattua liikaa koripallodraamaa ja sorruin mainosten orjaksi. Täytyy sanoa, että tuotesijoittelu on silmille pistävää - Nike tässä päällimmäisenä.

Brändi:

Nike on maailman arvokkain vaatebrändi etenkin, jos jättää luksuksen pois. Toki arvioita brändien arvosta on monia. Toinen Niken omistama brändi on Converse. Nike on myynyt pois muut tytäryhtiöt keskittyen Nike -brändiin. Ymmärtääkseni myös Jordan-brändille on avattu omia myymälöitä Yhdysvaltoihin

Riski:

Kilpailijat näyttävät muodostaneen haasteen Nikelle. Muodikkaana pysyminen näyttää olevan vaikeaa.

En pidä tätä kovinkaan riskisenä sijoituksena. Positioni on myös melko pieni. Lisäksi Nike maksaa kvartaaliosinkoja ja osinko on kasvanut vuosittain yli 20 vuoden ajan. Yhtiöllä on korkea hinnoitteluvoima ja asiakaspohja on keskimääräisesti parempituloisia.

Ympäristöasioissa yritys on pärjännyt hyvin ja käsittääkseni tuotannon työntekijöiden oikeuksia on otettu paremmin huomioon kohujen jälkeen, eikä vastuuta sälytetä esimerkiksi lapsityön käytöstä pelkästään alihankintaketjuun.

Synsam

Tausta:

Tämä oli kiinnostava listautumisanti. Olen myös Synsamin pitkäaikainen asiakas.

Brändi:

Synsam on johtava optikkobrändi Ruotsissa, mutta Suomessa tässä ollaan kaukana. Kovasti tehnyt työtä vastuullisuudessa muun muassa silmälasituotannon siirron aloittaminen Aasiasta Ruotsiin.

Riski:

Synsamin tuotoista iso osa tulee kuukausittain maksettavilla sopimuksilla. Lupasi olla osinkoyhtiö myös. Suomessa on kasvun varaa runsaasti. Osake on laskenut kovaa. Näyttää siltä, ettei yhtiön tekeminen ole riittänyt markkinoille. Lisäksi mukana osakkeessa on valuuttariski. Hyvä asia on kuitenkin, että Synsam operoi kaikissa Pohjoismaissa.

[Vanerihands]

Rahastot

POHJOIS-AMERIKKA INDEKSI

Minulla on 4 USA-indeksirahastoa ja kaikissa osto-ohjelma kesken. Kyllä tämä on jo naurettavaa. Huippu oli LähiTapiolan rahaston keventäminen siten, että en saa enää vakuutushyötyä. Kuitenkin USA:n tilanne vaikuttaa hieman kuplaantuneelta ja en uskalla lisätä suurimpien yhtiöiden indeksejä. Invesco S&P SmallCap 600 UCITS ETF Acc olisi ehkä kiinnostavin ostokohde keväällä. Muuten USA-painon kasvattaminen varmaan hoituu Phoebuksen kautta ja syksyllä voisin harkita Berkshiren kasvattamista. Tilanne toki muuttuu, jos indeksit korjaa.

OP-AASIA INDEKSI

Tällä rahastolla olen pyrkinyt hillitsemään halua aloittaa osakepoiminta Japanista, mutta näyttää etten pysty kuitenkaan hillitsemään itseäni. Hölmöillyt Japanissa alkaa ehkä jo keväällä.

KEHITTYVÄT MARKKINAT

Sillä aikaa kun Helsingin pörssi on mörninyt, minusta on kuoriutunut kehittyvien markkinoiden sijoitusspesialisti. Miksi lisäisin Suomi-sijoituksia, kun en sitä todistettavasti osaa. Pidän Brasiliaa Suomea mielenkiintoisempana ja siellä on myös halpaa. Brasiliaan voin kuvitella jopa positiivisen tulevaisuuden toisin kuin Suomeen.

Olen lisännyt siis Brasilian painoa ja pyrin lisäämään myös 2025 vuoden aikana. Lisäksi ajatuksena on lisätä Taiwania. Kevensin suunnitelman mukaan Turkkia. Lisäksi sijoitin takaisin IRSAn osingot IRSAan. IRSAsta siis vielä enemmän.

Olen selvitellyt IRSAn pankkiomistusta puolen vuoden ajan. Pankin nimi on Banco Hipotecario ja IRSAlla on melkein 30 prosentin osuus siitä. Pankki on 130 vuotta vanha ja tunnettu asuntolainoista. Tätä kautta IRSAlla on myös altistusta asuntolainamarkkinoihin. IRSAn kiinteistöportfoliosta löytyy hotelleja, toimistoja ja kauppakeskuksia. Seuraava haaste on lisätä IRSA osakkeiden raportoinnin kohdalle pois täältä kehittyvien rahastojen joukosta.

PHOEBUS

Vuonna 2025 laitan kaiken toivon Phoebusiin. Uskon edelleen osakepoimintaan. Siksi Phoebus. Kyllä Helsingin pörssi vielä lähtee nousuun. Siksi Phoebus. Varmuus on kuitenkin parasta ja merkittävä osuus Yhdysvaltoihin. Siksi Phoebus. Phoebus taitaa olla harvoja aitoja osakepoimintarahastoja, johon minulla on varaa. Aloitan kuukausisäästön ja lisäksi olen ajatellut isompia kertaostoja.

Ajatuksena on kiihdyttää Phoebus-rahaston lisäämistä.

Osuuskunnat:

Tradekan tuotto-osuuksien lunastus toteutui, mutta olen edelleen sitoutunut osuuskuntiin. Olen jo tehnyt merkinnät Metsäliiton osuuden kasvattamiseksi. Metsäliiton osuudet ovat nopeammin likvidoitavissa, siksi aina tilaisuuden tullen olen näitä lisännyt.

Korkokori:

Likvidin suojan kasvattamiseksi ei löydy korkorahastojen ja käteisen lisäksi juuri tuotteita. Vuonna 2025 on painetta korkorahastojen kasvattamiseksi, sillä saan merkittävästi tuloja metsästä.

Saatan olla väärässä

Saatan olla väärässä

Tuttuun tapaan piilotetun osion otsikko on kirjallisuudesta, mutta se keskustelee myös viime kertaisen piilotetun osion otsikon kanssa. Saatan olla väärässä sopisi hyvin myös sijoitusaiheeseen, mutta näyttää, ettei tämä osio tule juurikaan käsittelemään sijoittamista. Paremminkin sitä mihin rahat olen tuhlannut.

Mutta menen lyhyesti nyt tähän kirjaan, joka oli siis Björn Natthiko Lindebladin kirjoittama kirja hänen elämästään. Hän tosiaan jätti ekonomin uran ja siirtyi 17 vuodeksi buddhalaismunkkiksi. Lopulta hän palasi yksinkertaisesta munkin elämästä nyky-yhteiskuntaan. Kirjan tapahtumien jälkeen parantumatonta ALS-tautia sairastanut Lindeblad sai apua lääkäriltä elämänsä päättämiseen. Kuuntelin kirjan kesällä. Muistan lähinnä, että se oli miellyttävää kuunneltavaa, mutta valitettavasti siitä ei ole jäänyt mitään pysyvää muistijälkeä. Kirja on saanut hyviä arvosteluja. Lukuvinkki tuli tältä foorumilta.

Paikallista teatteriosaamista

Alkuvuotta leimaa se, että teatterikäynneissä en ylittänyt kunnan rajaa. Loppujen lopussa musikaalit vuoden 2024 osalta jäivät paikallisiksi. Aivan vuoden alussa kävin katsomassa Suruttomat-musikaalin Luvialla Tasalan talviteatterissa. Suruttomat perustuu Minna Canthin näytelmään Työmiehen vaimo. Sisko tarkensi, että musikaali paremminkin on tämä näytelmä. Juoni siis on täysin sama. Luvialla nuoret näyttelijät tekivät vakuuttavaa työtä. Minna Canthin näytelmä oli erittäin radikaali vuonna 1885. Näytelmä johti myös Suomessa lakimuutokseen, jossa miehellä ei ole oikeutta puolison työansioihin. Musikaali on hyvin surullinen. Johannan aviomies ryyppää ensin kaikki säästöt ja karkaa rakastajan Homsantuun kanssa. Lopulta mies pilaa molempien naisten elämän. Todella tärkeä musikaali, mutta kyllä tämä murheellisuus näkyi katsomosta, niin silmäkulmista kuin siitä, ettei ollut täyttä. Tietyllä tavalla huumori vetoaisi paremmin pienissä teattereissa. Tietysti on hienoa rohkeutta tuoda läpeensä surullinen näytelmä ohjelmistoon. Itse myös pidin tästä musikaalista ja se jäi myös mieltäni kaihertamaan. Valitettavasti 1800-luvun kaiut näkyvät myös sijoitusmaailmassa. Kovin miehiseltä näyttää.

Sitten päästään vähän menestyksekkäämmän naisen pariin eli nimittäin Marilyn Monroen. Eurajoen lukion, yhteiskoulun, Eurajoen Kristillisen opiston ja nuorten työpajan yhteistyöllä oli hiottu kunnianhimoinen musikaali Hiomaton timantti, joka on Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren käsikirjoittama. Olen käynyt musikaaleissa Helsingin oopperassa ja Tampereen hienoissa saleissa, niin olisi epäreilua niihin verrata, mutta osalla oli jännitystä mukana laulamisessa. Laulu oli siis hiljaista. Vähän mietin olisiko laulut sujuneet paremmin suomeksi. Marilyn Monroen tarina kerrottiin musikaalissa haastattelumuodossa. Pääosaa oli esittämässä kolme näyttelijää. Hienoa, että Eurajoella tämä perinne jatkuu ja olihan tämä säihkyvä ja mieleenpainuva esitys.

Sellainen välihuomautus, että tässä horinassa ei ole kronologista järjestystä. Tästä päästäänkin Kuivalahden kesäteatteriin, joka logistisin syin on se teatterilaitos, missä eniten olen käynyt. Siksi olenkin hieman pettynyt nykyisiin näytelmiin. Huumori ja keveys on nykyinen teema. Paikallisuus ja syvemmät asiat uupuvat. Tuntuukin, että viime vuotuiset näytelmät ovat yhtä massaa. Vuoden 2024 näytelmä oli nimeltään Naisluola, jonka käsikirjoittaja Markku Hyvönen oli muuntanut näytelmästä Miesluola. Olihan tässä hauskoja juttuja ja hieman syvällisempi käänne. Pakko tietenkin kehua sijoittajana Ari Mäkitalon esittämää vanhainkodin miesasukkia, joka oli rikastunut työllä (ja sijoittamalla), vaikka hieman epäuskottavasti rakennusalalla. Hömpässä yleensä rikastutaan uhkapeleillä ja köyhdytään sijoittamalla. Muistaakseni vanhemmassa Kuivalahden kesäteatteriesityksessä oli köyhdytty sijoittamalla kaikki Talvivaaraan. Jokavuotinen perinne itselläni on käydä Kuivalahden kesäteatterissa. Koronapandemia tietenkin katkaisi tämän, mutta muuten.

Auschwitz ja toinen maailmansota

Ajattelin verrata Alokkaan haastattelussa Tokmannin keskusvarastoa Auschwitzin tuhoamisleiriin. Onneksi en kuitenkaan tähän metaforaan kompastunut. Tietyllä tavalla Auschwitz konkretisoitui, kun matkailin siellä. Olen jäänyt jollain tavoin henkisesti jumiin Auschwitziin. Samoin olen jumiutunut Tokmanniin käydessäni Tokmannin keskusvarastossa. Molemmista ajattelen, että vähempikin riittäisi. Mennään tähän aiheeseen. Alkuvuonna pyörein Auschwitzin komendantin Rudolf Hössin ympärillä. Loppuvuotta kohden pääsin laajempiin kokonaisuuksiin.

Alkuvuonna kävin katsomassa elokuvissa The Zone of Interestin. Hössin perheen keskiluokkaista arkea kuvattiin samalla kuin naapurista olevasta keskitysleiristä kantautui jatkuva meteli. Rudolfin vaimo Hedwig ihastui pieneen paratiisinsa, jonka hän oli loihtinut juutalaisten vankien avustuksella pihastaan, niin paljon että ei poistunut sieltä miehensä saaden komennuksen muualle. Elokuvassa oli myös kohtaus, jossa siivoojat siivosivat Auschwitzin näyttelytiloja, missä on murhattujen tavaroita ja hiuksia. Tämä toi tietenkin mieleen tietenkin matkani. The Zone of Interest kertoo siis korvien sulkemisesta. Pakko muistaa, että natsit olivat ihmisiä ei hirviöitä. Helpompi on olla osa koneistoa kuin asettua sitä vastaan.

Kuuntelin lähellä tätä elokuvan aihetta kertovan kirjan Lucy Adlingtonin Auschwitzin Ompelijattaret, joka kertoi Hedwig Hössin perustamasta ompelimosta, missä valmistettiin ja korjattiin murhatuista varastettujen vaatteista vaatteita korkea-arvoisten upseerien rouville. Naisten leirielämästä kertoi myös Auschwitzin kätilö. Anna Stuartin kirjassa kerrottiin vaikeasta aiheesta, missä vangittujen naisten vastasyntyneitä lapsia vietiin lapsettomille saksalaispariskunnille. Kätilöt merkkasivat lapsia tatuoimalla niihin naisten vankinumeroita.

Kävin elokuvissa katsomassa One lifen siskoni kanssa. Elokuvassa kerrottiin kahdessa eri aikatasossa pelastusoperaatiosta, jossa juutalaislapsia pelastettiin Britanniaan sijaisperheisiin. Keskushahmona toimi pörssimeklari Nicky Winton, joka organisoi pelastusoperaation. Myöhemmin hän tapasi pelastettuja ihmisiä. Tuhoamisleirit olivat erityisen tuhoavia lapsille. Vain satoja selvisi hengissä siellä. Pakko joka välissä kehua myös kirjaa Auschwitzin kirjastonhoitaja. Tämä kertoo nimittäin perheleiristä ja sen lapsien kohtalosta. On yksi lempikirjoista tässä aihepiirissä. Tämä kirja kuuluu pysyvään äänikirjastooni. One life oli kyllä hyvin koskettava elokuva, mutta jäin miettimään pääsikö yksikään lapsista takaisin alkuperäisten vanhempien luokse.

Katkeran suloinen Viimeinen yö Pariisissa niminen fiktiivinen kirja kertoo tämän tyyppisen tarinan. Pojan äiti ojensi melkein vastasyntyneen pojan rautatietyöntekijälle. Rautatietyöntekijä pakeni pojan ja tyttöystävän kanssa Amerikkaan. He kasvattivat pojan omanaan. Eivätkä puhuneet edes ranskaa pojalle. Pojan oikeat ranskalaisvanhemmat selviävät leireiltä ja saavat selville, että poika elää ja vaativat pojan itselle. Ottoperhe hajoaa isän joutuessa vankilaan. Poika annetaan oikeille vanhemmille. Kirjahan kertoo sitten pojan sopeutumisesta uuteen muuttuneeseen elämään. Tämä kirja otti oikein syvältä sitä kuunnellessa.

Vähän ehkä syrjähyppy kokonaisuuteen, mutta edelleen ollaan toisessa maailmansodassa ja leireillä. Eli kirja on Heather Morrisin Nousevan auringon sisaret. Tämä kertoo japanilaisten pitämästä vankileiristä Indonesiassa. Tässä kirjassa nostettiin taiteen merkitystä selviytymiseen vaikeissa olosuhteissa. Vähän vähälle tiedolle jäänyt japanilaisten osallisuus itselleni. Kuuntelin myös kirjan Tyttö joka pakeni Auschwitzista. Tässä ei taitanut käydä hyvin.

Ehkä loppujen lopuksi keskeisin toiseen maailmansotaan liittyvä teos, jonka kuuntelin, on Sampo Terhon Stalingradin viemärit. Tämä järkäle oli rakennettu nimenomaan kuvaamaan natsien nousua valtaan ja häikäilemättömän propagandan tekoa. Tarina oli rakennettu kahden erinlaisen veljeksen varaan, mutta kolmanneksi päähenkilöksi nousi Joseph Goebbels, joka juuri työskenteli propagandan parissa. Vanhempi veljeksistä Valter omaksui natsiaatteen heti kättelyssä. Nuorempi veljeksistä Werner ajautui, vaikka yritti muutakin, työskentelemään natsilehden toimitukseen. Wernerin osuus oli hyvin mielenkiintoinen, koska hän oli epäileväinen natsiaatteelle koko ajan, mutta kuitenkin työskenteli sen hyväksi. Sitä mukaan kun natsit nousivat valtaan, Werner nousi myös merkittävään virkaan Goebbelsin oikeaksi kädeksi. Tietyllä tavalla veljekset kietoutuivat järjestelmään. Lopulta ei ollut pakotietä. Valter ei edes halunnut poistua natsiaatteesta vaan taisteli loppuun asti sen puolesta.

Kirja on myös hyvä historian oppikirja. Siinä tulee hyvin kerrattua historiaa, joka on kuvattu hyvin tarkasti. Tietyllä tavalla väkivalta on istutettu pelkästään natseihin, mutta kirjassa kerrotaan, että väkivaltaisia katuporukoita oli myös kommunisteilla ja sosiaalidemokraateillakin. Hitler tavattiin kirjassa monta kertaa. Hitler oli alussa vähän niin kuin päivänpolitiikan yläpuolella oleva hahmo. Viimeisenä kerralla kun Hitler tavattiin, hän vaikutti sekavalta ja hullulta. Kuvaisin kirjaa poliittisena trillerinä. Sota on myös läsnä, mutta kyllä propaganda ja sen luominen on kirjan keskiössä. Itse ole verrannut kirjaa myös Sinuhe Egyptiläiseen. Pakko muistaa että sota tietyllä tavalla vaikutti Sinuheen ja Mika Waltari työskenteli sotapropagandan parissa. Sampo Terholla on mahdollisuuksia kirjailijana. On hyvin mielenkiintoista, että mitä tulee seuraavaksi Sampo Terholta. Kirjan lukija Petri Hanttu onnistui erinomaisesti ja toi kirjan lähelle kuulijaa. Jos jotain kritiikkiä kirjasta, niin kyllä se on lopetus. Tietyllä tavalla olisi halunnut kirjan jatkuvan vaan edelleen. Mutta pakkohan se tiiliskivi oli johonkin lopettaa. Lopetan myös itse tästä aiheesta kirjoittamisen.

Köyliönsaaren Kertte ja Vihat-romaanisarja

Tuiskulan kesäteatterissa ei pelätä haasteita. Mikäs se Köyliössä olevalle teatterille paremmin sopisi aiheeksi, kuin piispa Henrikin kirvessurma. Paula Havasteen romaanisarja tuo tapahtumille uuden ja raikkaan näkökulman. Neljästä kirjasta oli siis sovitettu kesäteatteriesitys. Tarina kerrotaan naisnäkökulmasta. Kertte on siis päähenkilö ja myöhemmässä vaiheessa Larrin puoliso. Tietyllä tavalla huvittavasti Larrilla on r-vika. Siksi häntä luullaan silloin tällöin Lalli-nimiseksi. Puhevika esitetään luontevasti sekä näytelmässä että kirjassa eli se oli mikään vitsin aihe. Kristinusko kuvataan varsin pelottavana asiana teoksessa. Sanoisin että tämä teema ovat varsin vieras kesäteatterille. Tuiskulassa on suuri etu siitä, että siellä on paljon näyttelijöitä. Näin saadaan toimivia joukkokohtauksia, ajan kulua pystytään esittämään vaihtamalla roolihahmon näyttelijä vanhemmaksi, sekä tässä matkattiin paikasta toiseen, niin henkilöt vaihtuivat sen mukaan. Tarinassa Kertte matkusti Köyliöstä Tukholmaa ja sieltä Tallinnaan. Syksyn tulostakin oli hieno efekti, kun kuivia lehtiä lensi näyttämölle.

Kuuntelin myös kirjasarjan, niin on pakko sanoa, että teatteriesitys oli jopa parempi. Kirja oli aika hömppämäinen. Faktatkin oli kirjassa osin pielessä. Esimerkiksi Suomessa ei kukaan polttanut tupakkaa 1100-luvulla. Kirjassa oli myös monia varsin tarkasti kuvattuja seksikohtauksia, jotka oli tietysti poistettu teatteriesityksestä. Kirjoissa tietenkin oli pituutensa myötä hyviäkin kohtia. Arjen askareita kuvattiin tarkasti ja Kertten taitavaa kaupankäyntiä. Näytelmä oli erittäin hyvä ja kirjakin ihan mukavaa ajanvietettä.

Koripallo

Olen odottanut, että kiinnostukseni koripalloviihteeseen vähenee, mutta näin ei ole käynyt. Spotifyn soittolistoillekin on jäänyt kummittelemaan Like Mike:n (Taikatossut) soundtrack. Katsoin myös Mikestä eli Michael Jordanista tehdyn dokumenttisarjan The Last Dance. Tästä pääsee leffaan nimellä Air ja ostin itselle Air Jordanit, koska ehdottomasti tarvitsen kymmenen paria kenkiä, vaikka pääosin käytän saappaita. Tästä pääsen Sneakerheads-sarjaan, mutta en mielestäni kerää kenkiä. Katsoin myös leffan nimeltä Sneakerella, joka oli Disneyn väännös Cinderellasta. Ehkä joku avaa korkin, jos vielä mainitsen yhdenkin kenkäleffan, niin tällä aasinsillalla pääsen The Way Backiin, jossa Ben Affleck esittää entistä koripalloiljaa, joka on alkoholisoitunut. Leffassa hän saa uuden mahdollisuuden, kun hän pääsee valmentamaan kristillisen koulun koripallojoukkuetta. Uudesta mahdollisuudesta tulee mieleen leffa Kova vääntö. Sama teeman ympärillä pöyritään Last Chance U - Koripallo -sarjassa. Alkuperäiskansa voimaantuu koripallon parissa sarjassa Koris tai ei mitään. Aasilaistaustaiset amerikkalaiset voimaantuvat lyhyen dokkarin 38 at the Gardenin parissa. Tämä kertoo koripalloilijasta Jeremy Lin. En tiedä onko Chang Can Dunk -leffa saanut hänestä vaikutteita. Full-Court Miraclessa juutalaisten poikien joukkue palkkaa valmentajaksi tumma ihoisen miehen. Pitävätkö juutalaiset kipaa päässä pelatessa koripalloa. Untold dokumentissa The Rise and Fall of AND1, kertoo katukoriksesta bisneksen keksivästä AND1-firmasta, joka ryhtyy myös kenkävalmistajaksi. Nike kuitenkin tuhoaa firman yhdellä mainoksella. Voihan hemmetti palasin taas kenkiin. Niken kengät olivat hyvin esillä myös sarjassa The Crossover. Ehkäpä nyt on aika vaihtaa kappale.

Vähän tapojeni vastasesti seurasin myös oikeaa koripalloa. Katsoin Suomen joukkueen edesottamuksia Olympiakarsinnassa ja erityisen tarkkaan katsoin koripalloa olympialaisista, kun minulla on Max-suoratoistopalvelu. En nyt sentään vielä paikan päälle ole mennyt. Menin kuitenkin Helsinkiin katsomaan Lauri Markkasen näyttelyä urheilumuseossa Olympiastadionin juurella. Siellä oli paljon pelipaitoja Markkasen uran varrelta.

Samalla matkalla kävin Kaapelitehtaan valokuvanäyttelyssä ja syömässä ravintola Centralissa.

Sen verran nuukailin, että söin maksaa.

Äänikirjoja olen myös kuluttanut koripalloaiheen parissa. Konstikkaan koripallon lisäksi olen kuunnellut lähinnä suomalaisten koripalloilijoiden elämäkertoja. Myös valmentaja Henri Dettmannin kirjan kuuntelin, mutta toinen on vielä kuuntelematta. En näihin mene sen tarkemmin, mutta kyllä ammattilaisurheilijan elämässä on paljon loukkaantumisia.

Luin myös kirjan. No joo koripalloiljasta kertovan kirjan. Caron Butlerin kirja Tuff Juice Katujen kasvatista NBA-tähdeksi kertoi erityisesti Caronin lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin hän toimi huumekauppiaana. Jotenkin tuntui, että kirjan mukaan huumeet olivat ainoa tie rikkauteen. Huumeiden käytön haitat jäivät aika taka-alalle. Toisaalla, kun kaikki roolimallit ovat huumebisneksessä mukana, kai se madaltaa kynnystä menemään mukaan järjestelmään. Toki hienoa, että pystyi jättämään huumemaailman ja ponnistamaan koripallohuipulle. Ostin myös CD:n, jossa The first Slam dunkin soundtrack. Tästä leffasta tämä hullutus lähti. Olen yli vuoden odottanut, että leffasta tulisi jonkinlainen suomalainen tallenneversio, mutta on varmaan paras heittää toiveet siitä pois. Leffa floppasi Suomessa. Täytyy varmaan alkaa katselemaan englanninkielisiä vaihtoehtoja läpi.

Porin teatteri

Olin Porin teatterissa katsomassa syksyllä kahta varsin erilaista näytelmää. Ensin olin katsomassa Tuhkimoa, joka oli ihastuttava ja värikäs näytelmä. Laulut tekivät siitä osin musikaalimaisen. Hienot ja värikkäät lavasteet toivat sadunomaisen tunnelman. Puvut olivat onnistuneet. Näytelmä on tasokas kaiken ikäisille kaiken kaikkiaan. Toinen näytelmä oli Hovimäki. Tässä oli laajalti käytössä yksinkertainen lavastus ehkä lukuun ottamatta ruumiskellaria, joka oli yksityiskohtaisen irvokas. Näytelmä alkoi Viaporista 1808, jolloin sitä piiritettiin. Kapteeni Mangus Lindhof peri yllättäen Hovimäki-nimisen kartanon ja lähti sinne sitten morsiamensa kanssa. He saivat varsin kylmän vastaanoton kartanon väeltä etenkin mamselli Frieda von Burghausenilta. Kapteeni Mangus palaa sotaan ja kartanoon maille saapuu kasakkajoukko. Kartanon naisväellä on siinä pulmaa kerrakseen. Maria Peren näyttelemä talousmamselli jäi erityisesti mieleen. Hänessä oli pelottavuutta ja myös hieman herkkyyttä. Mutta jos haluaa, jotain pukudraamaa mennä katsomaan, niin tämä ole siihen sopiva näytelmä, vaikka nimi voi muuta sanoa. Hyviä näytelmiä molemmat, vaikka olivat täysin erilaisia.

Veljeni Leijonamieli

Veljeni Leijonamieli on piilotetun osion kestoaihe. Kuuntelen äänikirjan noin pari kertaa vuodessa. Lisäksi kuuntelen Ylen kuunnelman silloin tällöin. Veljeni Leijonamieli -elokuvassa on kauhea suomi-dubbi. Ihmettelen, miksi tekstitys puuttuu. Mutta joo kävin taas katsomassa Veljeni Leijonamielestä tehtyä näytelmää, mikä hulluinta kahta Veljeni Leijonamieli -näytelmää. Juuri ja juuri sain sovitettua Hovimäen niiden väliin. Lokakuun lopussa menin siis Kajaaniin katsomaan Veljeni Leijonamieltä. Menomatka sujui tyypilliseen VR-tapaan. Vastaan tuleva juna vikaantui. Näin juna myöhästyi siten, että loppumatka Jyväskylästä lähtien mentiin bussilla. Olin unohtanut haarukan, niin siten nuudelini jäi syömättä. Kun viimein pääsin perille, lähdin heti kävelemään kohti Kartanohotelli Karolineburgia. Ylitin Kajaaninjoen Kajaanin rauniolinnan
kohdalta.

Jätin matkatavarat huoneeseeni, joka ei kylläkään ollut itse kartanossa vaan ulkorakennuksessa. Kävin Rossossa syömässä pizzan. Rossossa oli perjantain kunniaksi sellainen Pizzantai-tarjous, vaikka en juurikaan päivällä syönyt, niin en silti jaksanut syödä toista pizzaa.

Joka tapauksessa oli mukavan kylläinen teatterissa. En ähkyssä. Tämä varmaan oli parasta, että pystyin nauttimaan kunnolla näytelmästä, jonka takia olin Kajaaniin matkustanut.

Kajaanin teatteritalo oli juuri rempattu uuden kiiltäväksi. Uutta teknologiaa oli tuotu paljon lavalle. Tietenkin jokaista härpäkettä ja kikkaa käytettiin näytelmässä. Näytelmä muistutti osin temppuradalta, jossa esitellään uutta näyttämötekniikkaa ja muuta digihärpäkettä. Veljeni Leijonamieli oli samalla tuotu nykypäivään tai ehkä ennemmin futuristiseen pelimaailmaan. Pakko myöntää, että pelit on minulle hyvin vieraita. Toisaalla esityksen pelimaailmassa oli retromainen vaikutelma ääniefekteissä, jotka tuntuivat seuraavan jokaista näyttelijöiden liikettä. Pakko kehua tuota Korpun siirtymää maanpäältä Nangijalaan komeasti lentämällä. En nyt tiedä kuinka tuttu Veljeni Leijonamieli on lukijalle, mutta siinä seikkailee veljekset nimeltään Kaarle ja Joonatan Leijona. Kaarlen lempinimi on Korppu. Juonellisesti Veljeni Leijonamieli oli sovitettu melkein samoin kuin Tikkurilan teatterissa. Toisaalla Kajaanin näytelmässä oli samantapainen rajoite kuin Tikkurilassa vain vähän näyttelijöitä. Kajaanissa näyttelijöitä oli 9. Lopputaistelussa varmaan nerokkaimmin näkyi pelillinen lähestymistapa, kun pystyi palkeista seuraamaan elinvoimaa. Lohikäärme oli jonkinmoinen valtava kone. Veljeni Leijonamieli on kirjana hyvin synkkä. Uskoisin, että tämä pelimaailmaan tuominen pehmensi tarinaa. Mutta onhan tämä hyvin haastavaa. Silti pidin hirttokohtausta melko rajuna lastennäytelmässä. Voi tietenkin olla, että tulkitsin asian väärin. Lopuksi sanon vaan, että oli kyllä aikamoinen pläjäys järjestetty Kajaanin teatterissa. Kyllä kannatti käydä kokemassa.

Seuraavana päivänä söin aamiaisen oikein pitkän kaavan mukaan. Kävin sitten aamulla pitkällä kävelyllä kuulaassa syysilmassa. Sen verran olin selvittänyt, että lauantaina mitkään museot eivät olleet auki. Kävin äkkiä vielä suihkussa, kun huone piti sitten jo palauttaa. Tämä tietenkin tarkoitti, että sain kannettavaksi matkatavarat. Ne sitten rajoittavat, kun niitä saa raahata mukanaan. Kävin sitten leipomokahvilassa välipalalla ja ostin tuliaiseksi ruisleipää. Vielä vilkaisemassa kirkkoa ulkopäin ja Kekkosen muistomerkkiä. Pääkohteena oli mikäpä muu kuin Tokmanni. Tarvitsinhan haarukan. Kajaanissa oli ihan mittavan kokoinen Tokmanni. Kauppa sisälsi myös tuoreruokapuolen.

Tässä tämä sitten oli. Junalla menin Tampereelle. Siellä nopeasti Hookissa muutama kanansiipi naamaan ja bussilla Poriin.

Tässä on jo ollut tarpeeksi matkatarinoita, niin mennään suoraa seuraavaan näytelmään, joka oli siis niin Veljeni Leijonamieli. Olin katsomassa tätä siskoni kanssa. Hauska sattumus oli, että näytelmä oli samana päivänä kuin Eurajoen Tokmannin avajaiset. Kyseessä oli siis Helsingin Kaupunginteatterin produktio. Juonen kulussa oli nyt eroa ja näyttelijöitäkin oli enemmän. Lavasteet olivat melko yksinkertaiset. Kokonaisuus muistutti hieman skeittipuistoa. Lisäksi siellä oli liikuteltavia palikoita. Tähän oli tuotu, miten sen nyt sanoisi, taide-elementtejä. Nukketeatterilla oli melko iso osa esitystä. Multi-instrumentalisti Senni Valtonen soitti monennäköistä soitinta. Tämäkään ei virallisesti ollut musikaali, mutta tässä oli monta melko koskettavaa laulua. Muutenkin on hyvin sävelletty kokonaisuus. Vapaussota oli mielestäni pidemmin kuvattu. Muutenkin ehkä on vakavampi ote kuin Kajaanissa. Näyttelijät tekivät kyllä hyvää työtä. Minä ja siskoni pidimme tästä paljon.

Putkessa on nyt jo seuraava versio aiheesta. Olen jo hankkinut lipun Seinäjoen teatteriin.

Spotify

En kyllä aivan sata prosenttisesti luota Spotifyn listoihin, mutta kyllä nämä suuntaa antaa:

PornoGraffitti on myös vanha suosikkini ja palasi kuunteluun 2024. Näiltä tuli myös kokoelmalevy ja se oli runsaassa kuuntelussa loppuvuonna. Ehkä jonkinlainen animenostalgia oli tämän taustalla, koska en juurikaan katsellut sitä. Turkkilainen maNga nousi yllättäen toiseksi. Mielestäni kuuntelu jäi vähäiseksi ainakin loppuvuonna. Brasilialaissduo Plan B tuli kolmanneksi. Kuuntelin paljon brasilialaista musiikkia, mutta se hajautui useaan artistiin. Wolf(s) jatkoi listalla. Taiwanilaisbändi oli ykkönen vuonna 2022. Dan Deacon oli itselle yllätys, mutta on noussut listalle Korismusa-soittolistani kautta. Hän on siis Kova vääntö-leffan säveltäjä. Nyt sitten listojen jälkeen olen löytänyt uutta Energyä Spotifystä. Kuuntelin Spotifyä 89636 minuuttia vuonna 2024.

Fiksumpi varmaan huomaa, että Kehittyvien markkinoiden näkemys vastaa Spotify-listoja.

Sinuhe Egyptiläinen ja Mika Waltari

Olen nuoruudessani lukenut Sinuhe Egyptiläisen ja myöhemmin kuunnellut tästä tehtyä kuunnelmaa usean kerran. Aloin miettiä, että olenko vieraantunut alkuperäisteoksesta, koska olen niin kiintynyt kuunnelmaan. Toki kuuntelin kuunnelman, sillä se oli 2024 aikana saatavilla Yle Areenassa, mutta kuuntelin myös äänikirjan, jonka luki Lars Svedberg. Äänikirja oli kieltämättä onnistunut ja se kannatti kuunnella, mutta kyllä kirjasta saa hyvän kuvan kuunnelmankin avulla. Molempi parempi taitaa olla loppuarvioni tästä.

Nyt sitten joulukuussa kuuntelin Mika Waltarin Valtakunnan salaisuuden. Tämä ja tämän jatko-osa Ihmiskunnan viholliset alkavat olla viimeiset Waltarin kirjat, jotka kiinnostavat minua ja joita en ole kuunnellut tai lukenut ennen. Waltari käsittelee hyvin lempeästi kristinuskon syntyä kirjassa Valtakunnan salaisuus. Koska tämä vuosikatsaus viivästyi, olen jo aloittanut Ihmiskunnan viholliset. Hyvin ainakin tähän asti jatkanut tarinaa, vaikka kertojahahmo on toinen.

Loppuyhteenveto

Olen tässä miettinyt, kun vuosi on ollut minulle taloudellisesti vaikea, niin olisiko täältä kulttuuripuolelta saanut karsittua jotain, mutta onhan näistä jäänyt mukavat muistot. Vaikka vähän taidan keräillä tavaraa, niin kyllä kokemukset kuitenkin ovat parhaita ja niistä ei jää mitään hankalaa esinettä käsiin. Vuodetkin ovat erilaisia. Joskus vaan ei satu olemaan mitään mielenkiintoista ja toisena vuonna taas on. Samoin vuodet jolloin on rahaa tai ei ole vaihtelevat minulla. Toki ei näihin nyt niin merkittävästi ole kulunut rahaa, mutta en ole alkanut näitä sen paremmin laskea auki. Uskoisin, että näillä on hyvinvointia ja elämänlaadun parantava vaikutus.

Salkkukatsaus lyhyesti:

@Vanerihands

[enska]

@Vanerihands

Olen huomannut myös, että panostani Tokmanni-ketjuun ei tarvita, niin olen sen jo jättänyt. Tokmanni-ketjun viestini saivat keskimäärin 12 tykkäystä vuonna 2024. Kyllä tästä pystyy vetämään johtopäätöksen, että viestejäni ei sinne kaivata.

Ei tuota määrää kannata noin ottaa. Tokmanni ei ehkä ole niin seksikäs yhtiö, varsinkaan nykyisessä pikavoittoihin keskittyvässä sijoitusympäristössä.

Lisäksi jotkut vain ovat päässeet sellaiseen asemaan, että heidän tekstejään tykätään usein.

Ps. Mielestäni 12 keskimääräistä tykkäystä on paljon. Itse pääsen harvoin yli 10. Tosin en tuokaan kommenteillani mitään arvokasta ketjuihin. Olen tällä tiedon suhteen nettosaajana.

[Vanerihands]

@enska

Ei tuota määrää kannata noin ottaa.

Ei täällä mitään muutakaan, kuin tykkäyksien määrää voi seurata, mikäli haluaa selvittää halutaanko viestejä foorumiin. Kuten kerroin Tokmannista tulee passiivinen sijoitus minulle, niin oma näkemys on, että riitely sijoituskohteesta foorumilla ei kuulu passiviseen sijoittamiseen. En keskustele Teslastakaan, vaikka se on Tokmannia suurempi sijoitus. Viestien tykkäysten määrä Tokmanni-ketjussa tukee väitettä, että viestini ei ole mitenkään tärkeitä siellä. Uskoisin Tokmanni-ketjun laatu paranee, kun en tuo sinne turhia lillukanvarsia. Mutta mennäkseni ketjun aiheeseen, niin yllä oleva salkkukatsaus on viimeinen vuosikatsaukseni tähän ketjuun. Syynä on ajankäytön priorisointi. Asia on sen verran vähäpätöinen, etten muistanut sovittaa sitä salkkukatsaukseen, joka muutenkin oli ylipitkä.

[jonihuu]

Osinkosalkku ja on kieltämättä ollut tukevana elementtinä opiskeluiden aikana, kun välillä tulee passiivista tuloa pitkin vuotta osinkojen muodossa samalla, kun joutuu palkattomia työharjoittelujaksoja suorittamaan.

Nordnetin kautta sitten vielä noin 10te edestä Maailma Indeksiä, Suomi Indeksiä ja Svergie Index.