Golfia tuollaiset 100 kierrosta kaudessa, viime vuodet pelkästään kotimaassa, tarkoituksena tehdä muutama golfmatka lähivuosina kunhan korona helpottaa…tasoitus pyörii siinä 7-9 välillä. Syksyisin sienestystä niin kauan kuin maa on sulana, myös kalastus vapavälineillä ja pilkkiminen talvella jos on jäitä…hiihtoa (tietysti) ja lenkkeilyä koiran kanssa. Joskus tuli pelattua tietokonepelejäkin mutta ne on jääneet, kaikkea ei ehdi.
Historia ja varsinkin sotahistoria on kyllä kiehtovaa imo. Jännää miten sitä aikuisiällä on vasta alkanut todella itseä kiinnostaa nuo asiat. Itsellä on tällä hetkellä kuuntelussa Dresden 1945, jossa nostetaan tikunnokkaan erityisesti liittoutuneiden sotarikokset siviilejä kohtaan tuhoa todistaneiden säestämänä. Totesin, että maailmassa on liikaa mielenkiintoisia kirjoja mitä ei yksinkertaisesti ehdi lukea, joten annoin äänikirjoille mahdollisuuden. Nyt on alkanut lähinnä hirvittää, kuinka monta äänikirjaa olisinkaan ehtinyt kahlata läpi tämän 8 vuoden työuran aikana Damn.
Itse joskus kokeilin, mutta huomasin ettei niistä jää mitään päähän jos ei keskity täysin. Ja jos voi keskittyä täysin, niin lukeminen on nopeampaa - äänikirjassa joutuu odottelemaan kun lukija jaarittelee hitaasti eteenpäin. Tai sitten vaikean asian voi nopsaan lukea uudelleen Viimeistään 15 min jälkeen alkaa äänikirja jäämään taustameluksi, josta ei muista mitään, kun tekee jotain muuta samaan aikaan.
Mutta toki mailit voivat vaihdella henkilöstä toiseen
Äänikirjaa voi kuunella nopeutetulla kuuntelulla, näin itse teen niin ei kuulosta lukija enää jaarittelijalle ja nopeutetussa on sekin etu että silloin joudut keskittymään paremmin iha kokoajan että pysyt mukana. Normaali nopeudella äkkiä kyl itsellänikin ajatus herpaantuu…
Mutta fyysisen kirjan kannattaja itsekkin olen, mut jonkun verran menee äänikirjojakin…
Aikaisemmin kun tuli ajettua ja matkustettua töiden puolesta paljon enemmän niin äänikirjoja kului. Pari tuntia motarilla meni oikein mukavasti vakkari päällä näiden parissa. Itsellä meni jopa siihen pisteeseen, että lukunopeus piti vaihtaa 1,5 - 2x Vaatii hieman totuttelua, mutta jää tuo odottelu pois. 2020 kevään jälkeen äänikirjat sitten jäivät kokonaan, kotona luen paljon mieluummin fyysisiä kirjoja. Taisi viimeiset tuolla tuplanopeudella mennä Hararin Sapiens ja Homo Deus.
Pääasialliset: kiipeily ja kitaran soitto. Lisäksi meditointi, kokkailu, puutarhan hoito, lukeminen ja (kesä)vaellukset.
Saisin ajan kulumaan varsin mainiosti, jos ei tarttis enää käyä töissä
Olen viimeiset vajaat 15 vuotta harrastanut enenevässä määrin erakoitumista.
Haluja olisi muuttaa pois pääkaupunkiseudulta parempaan harrastusympäristöön, mutta lapset ovat siihen nähden vähän nihkeässä iässä.
Erakkona harrastelen lähinnä kotisalilla liikuntaa.
On meitä muitakin näköjään
Täydellisessä maailmassa asuisin susirajalla, jossa lähimpään naapuriin olisi riittävän pitkä matka.
Musiikki ja lukeminen. Siinä on tällä hetkellä riittävästi. Fenderin Strato odottaa himassa soittajaa ja levypino kuuntelijaa. Hyllystä löytyy näin kirjojenkeräilijälle myös luettavaa, sijoituskirjojakin melkoinen pino.
Kunhan toivun tästä elokuisesta ohitusleikkauksesta tarpeeksi, niin lenkkipolulle sitten.
Metsästys, kalastus, liikunta, patikointi/retkeily ja moottoripyöräily. Näissä merkeissä ajan saisi kulumaan vaikka kokonaan ilman työelämää.
Lumityöt
Nurmikon trimmeröinti
Siivous (viikko- & kuukausi-)
Pienet tiskaustyöt
Muut OKT pienet ylläpitotyöt
Kakkavaippojen vaihtaminen
Kyydittäjänä toimiminen
Jne.
Enää ei ole oikein muita harrastuksia kun musiikki ja sekin vain vinyylilevyjen keräily/kuuntelu. Juuri kipasin levykauppa Äx:stä hakemassa Hurriganesin tavastia liven. Soittamista ei ole tullut varmaan kymmeneen vuoteen harrastettua vaikka kitara tossa vieressä uskollisesti nököttääkin.
Äänikirjoista kun on ollut puhetta niin niitä kuluu kyllä kun työssä päivät ajelee. Noin 100 kirjaa vuosi menee, tänä vuonna jäi vajaaks kun vaan 91kpl tuli kuunneltua.
Oon sinänsä samaa mieltä, äänikirjoja ei kannata kuunnella jos tekee samaan aikaan mitään mikä vaatii keskittymistä. Jotain kevyttä podcastia ehkä vielä pystyy kuuntelemaan samalla, mutta ei oikein mitään kirjoja. Kävelyyn ja pyöräilyyn sitä vastoin olen havainnut äänikirjat oikein sopiviksi.
Onhan meitä! Naapuriin riittävä etäisyys on silloin, kun savu vielä näkyy kelistä riippumatta. Tuollaisen asuinympäristön tarjoama monimuotoisuus olisi riittävän selkeä ja tarjoaisi lähes kaiken, mitä tällainen sosiaalinen introvertti olemiseensa tarvitsee. Mutta se olisi siinä täydellisessä maailmassa…
Paras naapuri on se naapuri mitä ei ole!
Yksi naapuri on näköetäisyydellä.
Toki en ole vielä uskaltanu puheille…
Vasta vajaa 10v tullu täs kohtaa asuttua…
Jos sitä aikanaan uskaltais.
Pari hehtaaria on omaa tonttia, et ei ny aivan iholla tarvi olla naapurien kans.
Totta!
Mun haave ois sen kokoinen tontti, että koira ei jaksa juosta naapurin puolelle. Nyt vain hehtaari.
Ja harrastukset sulkis ja agility.
Samaistuin kyllä näihin OKT+jälkikasvuharrastuksiin. No lapsen kanssa touhuaminen on kyllä tähän mennessä elämää se siistein harrastus, vaikka välillä työtä teettääkin. Näiden lisäksi lenkkeily, podcastit, työ ja kirjojen lukeminen. Itse en ole äänikirjoille vielä mahdollisuutta antanut (vaikka podcasteja kuuntelenkin), tykkään vaan siitä fyysisestä kirjasta omissa käsissä.
No, ensinnäkin mulla on tuo harraste kanala ollut jo yli 9 vuotta, keskittynyt nyt rotujen sijaan kivan värisiin muniin (Arau periyttää vihreää ja Marans tiilen punaista) Lisäksi mä urheilen, lähinnä juoksen, uin, pyöräilen ja hiihdän ja kesällä pitkänmatkan avovesi uinti on parasta .
Rokettirollia tullut myös harrastettua parikytä vuotta, ja uusin rieska on nyt Spotifyssä vokaaleja vaille teen itse kaiken kansia ja miksausta myöten. Vokaaleissa tällä kertaa brittiläinen kaveri Saksasta (täh).
Jos Slayer/Cannibal Corpse tekis elektronista mättöä, niin se ois varmaan aika lähellä.
Tuolta saa myös kunnon laatuisena: The Shadow Presence | Vortech