Viljo, mielestäni nostosi Lundmarkin roolista Fortumin peräsimessä ja siihen liittyvät epäilyt häneen henkilönä liittyvistä riskeistä on aiheellinen. En ole lisäksesi varmasti ainoa Nokia-ketjun aktiivi, joka tätä on miettinyt.
Asiaa voi purkaa monella tapaa. Paras lähestymistapa lienee top-down. Nokia-sijoittajia kiinnostaa tietenkin se, tehtiinkö Fortumissa virheitä, kuka on niistä vastuussa ja se, mikä oli Lundmarkin rooli yhtiön strategisessa suunnittelussa.
Mieleen tulee kaksi asiaa. Ennustaminen ja vastuut.
Kuka osasi ennustaa, että Venäjä käynnistää suurimman hyökkäyssodan Euroopassa sitten toisen maailmansodan? Edes vuoden 2014 tapahtumat eivät antaneet sellaisia viitteitä. Fortumille Venäjä oli iso mahdollisuus, jonka riskeistä oli varmasti keskusteltu ja niitä arvioitiin jatkuvasti. Voi sanoa, että lähes kaikki suuret yhtiöt, jotka näkivät businessmahdollisuuksia Venäjällä, tarttuivat niihin. Tärkeimmän busineksen rakentaminen Venäjän varaan (vrt. NRE) oli epäonnistunutta riskienhallintaa, mutta siitähän ei ollut Fortumin kohdalla kyse. Fortumin Uniper-hankinta oli strategian mukainen investointi vesivoimineen ja Venäjän aiheuttama ketjureaktio energiateollisuudessa ei ollut ennustettavissa missään vakavasti otettavassa lähiaikojen skenaariossa.
Yleistäen voi sanoa, että kaikki liiketoiminta on hallittujen ja joskus vähemmän hallittavissa olevien riskien ottamista. Ilman riskinottoa on hyvin vaikea menestyä.
Mikä sitten oli Lundmarkin vastuu Venäjän päätöksistä? Suurissa pörssiyrityksissä strategisen suunnittelun vastuu jakautuu yhtiön hallituksen ja operatiivisen johdon välillä. Voidaan sanoa, että yhtiön hallituksen huomatessa kantavansa suuremman osan strategiavastuusta kuin CEO, on aika vaihtaa CEO. Toisaalta, hallituksen tehtävä on toimia strategian rakentajana sekä sen tukena ja selkärankana. Strategiasuunnittelua tehdään vuosiksi eteenpäin. Hallituksen rooli vaihtelee yhtiöstä – ja vuodesta – toiseen, mutta on joka tapauksessa merkittävä. CEO ei vastaa yksin suurista strategisista linjauksista ja niihin liittyvistä riskeistä. CEO valitaan yleensä toteuttamaan haluttua strategiaa, vaikka vanha epäonnistunutkin strategia olisi ollut yhtiön hallituksen vankasti tukema. Näin myös Nokian ja Lundmarkin tapauksessa.
Kysymyksesi liittyivät Pekka Lundmarkiin ja erityisesti siihen voiko Lundmark henkilönä aiheuttaa riskin Nokialle.
En näe sellaista riskiä. Pitää muistaa, että Lundmark toteutti onnistuneesti Fortumin strategiaa. Tätä strategiaa ei kukaan pitänyt huonona, kunnes lähes mahdottomilta tuntuneet riskit realisoituivat. Lundmarkin alku Nokian peräsimessä on ollut vakuuttava. Hän toteuttaa nyt Nokian strategiaa onnistuneesti.
Pidän myös Nokian uutta strategiaa uskottavana enkä näe suuria yksittäisiä riskejä – en ainakaan sellaisia, jotka asettaisivat Nokian verrokkejaan huonompaan asemaan omalla toimialallaan. Mahdollisuuksia on sen sijaan paljon, tekninen kyvykkyys erinomainen ja Nokian toimintaan liittyvä geopoliittinen riski maltillinen.
Pekkaa varmasti harmittaa Fortumin kriisiytyminen valtavasti, mutta nyt ollaan eri laivan ruorissa. Nokian tankkeri on seilannut läpi karikkojen ja meno näyttää parhaalta vuosikausiin, vaikka sää onkin muuttunut arvaamattomaksi. Myös Nokia on ottanut viimeisen vuosikymmenen aikana valtavia riskejä päästäkseen siihen kilpailukykyiseen asemaan, jossa se nyt on. Työ kantaa jo hedelmää. Ilmassa on vahvoja viitteitä siitä, että parempaakin on luvassa.
Kaikki hyvin.
