Aloitti dokumentoidun työuransa Pirellillä Isossa-Britanniassa vuonna 1997 tuotannonsuunnittelijan roolissa. Vajaan parin vuoden Pirelli-pestin jälkeen hän työskenteli yli 23 vuotta Trelleborg Wheel Systems:llä päätyen lopulta koko yrityksen presidentiksi (CEO). Tällaisia korkeimmalle huipulle päätyviä uria yhden yrityksen palveluksessa ei näe enää kovin usein.
Yokohama osti Trelleborg Wheels Systemsin (TWS) vuonna 2022. Tarkan myyntiajankohdan suhteen on tosin hieman epäselvyyttä jopa siten, että Ruotsin pörssi päätyi määräämään Trelleborgille sakot kaupan hitaasta tiedottamisesta. Paolo Pompei siirtyi ostettavan yrityksen (TWS) CEO:n roolista Yokohama TWS:n CEO:ksi vähän yli vuosi sitten.
Vaikuttaa varsin mainiolta löydöltä Renkaiden toimitusjohtajaksi. Saavutuksia CEO:n roolissa on hieman hankalampi arvioida, mutta pestin pituus antaa viitteitä tyytyväisyydestä miehen työhön. Täytyy vielä erikseen mainita, että tuoreesta integraatiokokemuksesta tuskin on haittaa Renkaidenkaan ruorissa.
Tässä on Salkunrakentajan juttu Renkaista. Ei sinällään uutta ihmeellisempää, mutta itseäni kiinnostaa, mitä eri tahot sanovat yhtiöstä ja mitä puolia he korostavat jutuissaan.
Romaniaan rakentuva alan ensimmäinen hiilidioksidipäästötön rengastehdas on tärkeä tekijä kapasiteetin ja myynnin kasvatuksessa. Samaan aikaan yhtiö kasvattaa kapasiteettia Suomessa ja Yhdysvalloissa sekä lisää sopimusvalmistusta.
EDIT:
Inderesin premiumistit saavat haettua nopeasti eri aikaväleiltä yhtiöittäin tietoa sisäpiirikaupoista, Inderes sisäpiirin kaupaat.
Ostosummat eivät ole isoja, mutta edes vähän pidemmältä aikaväliltä ei toisaalta ole myyntejäkään.
On se kumma että suomalaisissa yrityksissä ei ole jatkuvuutta! Lähes poikkeuksetta uusi toimari rekrytään talon ulkopuolelta, vaikka akateeminen tutkimus ja maalaisjärki sanoo, että talon sisäinen rekrytointi on parempi vaihtoehto. Tämä toki edellyttää, että uutta johtaja-ainesta kehitetään jatkuvasti, mitä suomalaisissa yhtiöissä ei selvästikään tehdä.
Toivotetaan nyt kuitenkin uudelle toimarille onnea uuden firman kulttuurin opiskelussa! Ehkä kolmen vuoden kuluessa saamme tietää, onko rekrytointi onnistunut.
mikäli yrityksen on tarkoitus laajentaa markkina-aluetta Suomen ja Skandivian ulkopuolelle on järkevää etsiä tj jolla on kokemusta kansainvälisestä kaupankäynnistä.
Esim UPM on nostanut koko ajan johtajat (aka Pesonen) yrityksen sisältä ja heillä ei ole mitään muuta kokemusta tai näkemystä kuin mitä UPM:ssä on.
Siinä olet oikeassa että parin kolmen vuoden kuluttua näemme oliko valinta oikea.
Yritin tässä muistella selkeitä menestystarinoita ulkomaisen toimarin palkanneista yhtiöistä. Mieleeni ei tullut heti yhtäkään, vaikka niitä varmasti on useitakin. Floppeja tuli usea mieleen, ne ilmeisesti jää paremmin muistiin (itselläni).
Jos mietin pidempään jakkarallaan pysyneitä, niin kai Ifin ja nyt Sampon toimarin Magnussonin voi laskea menestystarinaksi? Listaamattomalta puolelta Genelecin Naghianin.
Itse odotan paljon uudelta Daytonin tehtaalta. Ensikertaa Nokian Renkailla on kokoja USA:n suostuimpaan autoluokkaan eli FullSize pickup -malleihin. Kilpailu on kovaa BFGoodrich, Falken, Nitto, Toyo, Cooper…mutta jos Nokian saa verrokin BFGoodrchin AT ja MT -malleille vain taivas on rajana.
Millainen vai ei minkäänlainen NRE on brändiltään Yhdysvalloissa? Mainonta? Talvirenkaitahan siellä tarvitaan todella monessa osavaltiossa, käyttäjiä, ostajia olisi. Miksi minua usein harmittaa suomalaisten globaalien yritysten näkymättömyys/turhan kevyet panostukset vrt Kempower.
Terkut USA:sta! Väitän, että suuri osa ostajista ei rengaskaupoilla välitä brändistä, vaan myyjän suosituksesta, hinnasta ja renkaan hiplaamisesta sekä kokemastaan “laadusta”. Keskiverto renkaanostaja on siis myyjän armoilla. Goodyear, Michelin ja muut ovat tunnetumpia ja siksi turvallisempia valintoja. Rinkuloilla on kuitenkin HUIMA mahdollisuus jos osaa tuoda suomalaisuuden (=talviosaaminen) myyjien suuhun sopivaksi tarinaksi. Brändin rakentaminen on todella kallista ja aikaa vievää, mutta se lienee jo alkanut. Itse en ole havainnut mitään, mutta se ei tarkoita etteikö sitä tehtäisi.
Nokian brändi varsinkin talvirenkaissa on erittäin vahva. Jenkit tykkäävät tarinoista ja varsinkin Hakkapeliitta -renkaan tarina vetoaa ja oli fiksu päätös pitää hankalasti lausuttava nimi ja uskoa tarinan puhuvan puolestaan. Näin on tapahtunut. Nokian kesärenkaat ovat saaneet hyviä arvosteluja ja ne lasketaan Premium -merkkeihin. Nokian Renkaat ovat päässeet Hakkapeliitan toimiessa oven avaajana suurin ketjuihin esim. Discount Tyres ja WalMart sisään. Se on elinehto. Nyt vain pitää tehdä sitä markkinointi työtä, että asiakkaalle myydään Nokian Rengasta ensisijais -renkaana nykyisten päämerkkien Michelin/Goodyear sijaan. Ja siinä mainostaminen/näkyvyys on A ja O. Daytanon uusi tehdas on oikea lisä laajentaa valikoimaan jenkkien suosituimpaan autoluokkaan. Tänäkin vuonna jenkeissä tullaan myymään vajaa miljoona Full-Size Ford F-150 lava-autoa, joista 80% varustetaan V8:lla. Loput ovat V6 tai diesel -malleja. Nokian nykyinen johto USA:ssa on mielestäni hyvin ajan tasalla, Osaa toimia kulttuurissa ja ymmärtää USA:n markkinat, jokainen osavaltio on oma maailmansa. Daytonan tehtaiden panostus vastuulisuuteen on hyvä paino/myynti arvo, kun puhutaan USA:n vihreistä valtioista eli California,Washington, Maine, Vermont etc… Mielestäni keskittyminen Premium -luokkaan on hyvä ja kantava idea ja sama pätee uusien mallienkin suhteen. Itse näen, että pitkällä sijoituksella Nokian Renkaiden tulos tulee USA:sta. Ainakin itse tankkasin lisää. Venäjän oppirahat on maksettu.
Aikoinaan Nokian Renkaiden johto näki mahdollisuutena, että pienenä tuotemerkkinä Yhdysvalloissa heillä oli mahdollisuus antaa alueellinen yksinoikeus paikalliselle jakelijalle.
