Itselläni tallissa kaksi suzuki pv mopedia. Ensimmäisen ostin joskus 13-vuotiaana muistaakseni 300e ja toisen pari vuotta myöhemmin huonokuntoisena 250e.
Jälkimmäiseen tuli laitettua myös rahaa kiinni remonttia tehdessä (ehkä noin 700-800e).
Kävin tässä katsomassa kyseisten kulkupelien hintaa netistä ja ne liikkuivat 1500-4000e välimaastossa, joten multibäggereitä lojuu tallissa pari kappaletta!
Päivitelläänpä nyt tänne tuota earth2 kuviota sen verran, kun on unohtunut.
En ota sen enempää kantaa ‘palvelun’ tulevaisuuteen liittyen, mutta withdrawal-pyyntöni käsiteltiin ja rahat tuli tilille transferwisen kautta. Ulkomaisen pankin kulut muutama USD ja tietysti valuutanvaihto.
Tein parissa viikossa ‘alkusijoitukselleni’ pari sataa prosenttia profittia, ja nostin tuon alkusijoituksen + osan voitoista pois. Loput jäävät sitten palveluun ns. hamaan tappiin asti.
Lähtisinkö uudestaan mukaan? No jälkiviisaana miksi ei, mutta toisaalta onnistunut kotiutuspyyntö ei ole tae tulevasta 
Eli tilanne voi muuttua, mutta ainakin tämä toimi suunnitelmien mukaan. Sen verran pienellä tiimillä pyörittävät, että käytännössä on heille niin helppoa rahaa, että aikalailla ahneelle päälle saisivat asettua jos skämmäisivät koko systeemin. Raha, jota palvelussa voit tehdä, on kuitenkin ‘toiselta pois’, eli kun arvonnousua ym. tulee, sen arvonnousun maksaa uudet leikkiin lähtijät. Assetteja ei kuitenkaan ikinä likvitoida kokonaan (jos suosio lakkaa, kuka ne ostaisi?), eikä niistä ole firmalle mitään kulujakaan → safe bet heille.
En edelleenkään suosittele tätä, mutta koin tavallaan velvollisuuksekseni avata tuota kuviota rahansiirrosta takaisinpäin. Ainakin tällä kokemuksella se toimii. Käsittelyaika oli tosin pitkähkö, olisiko ollut noin viikon + siirto about 4 päivää.
Nämä rahat voisikin sitten työntää Stenvallin Ankkaan, joskin vähän lisärahoitusta tarvitsee kaapia muualta 
Itsekin laitoin jo withdrawalin tulille, vaikka oli kyllä turhauttavan monimutkaiseksi sekin tehty. Alkoi tuntua siltä, että suurin hype ja potentiaali meni jo oikeastaan ennen kuin itse edes lähdin mukaan. Sain periaatteessa hyviä tuottoprosentteja, mutta käytännössä niiden melko heikosti valittujen maaplänttien myynti tapahtui melko isolla alennuksella ja tuotto jäi hyvin pieneksi. Toivotaan, että sieltä saa nyt ne omansa plus pienen ekstran ulos.
Sijoitusharrastuksen myötä olen alkanut kiinnittämään huomiota enemmän ja enemmän hinnan sijasta laatuun ja jälleenmyyntiarvoon. Vaikea toki on tietää ja pysyä perässä siitä, että mitkä vaatteet ovat ne ns. oikeat jotka eivät ole vain rahan tuhlausta. Onko muita jotka ovat vaatekaupoilla tällä näkökulmalla?
Kyllä. Laatuun ja jälleenmyyntiarvoon kiinnitetään täälläkin huomiota. Yllättävän usein tulee myös tsekattua torit ja muut läpi kun löytyy jotain mitä haluaa ostaa. Viimeisimpänä vaikkapa lihashuoltovasara tai PS4. Lihashuoltovasarien kuumin buumi tais mennä jo, mutta ovat edelleen tosi hyödyllisiä kapistuksia palautumiseen. Nyt niitä saa edullisesti ja vähän käytettyinä nettikirppareilta. PS4 hinnat taas aikamoisessa laskussa kun PS5 julkaistiin ja eiköhän tuo hinta tuosta vielä laske kun saavat PS5 toimitukset vauhtiin.
Vaatteisiin tulee kiinnitettyä myös enemmän huomiota ja jos jonkun laadukkaan merkin tai mallin löydän, ostan kyseistä tuotetta yleensä muutamankin kappaleen talteen. Liian usein sattunut niin että lempivaate kuluu muutamassa vuodessa loppuun ja mistään sitä ei enää löydä. Tämä pitää paikkansa eritoten urheiluvarusteiden ja vaatteiden kohdalla, jotka muutenkin tuppaavat kulumaan vähän rivakammin.
Muutenkin olen huomannut arvostavani nykyään minimalistista, yksinkertaisempaa ja helpompaa tyyliä. Ei tarvitse juosta jatkuvasti trendien mukana ja vaatekappaleita joskus leikkimielisesti arvotan kaupassa osakkeina tyyliin ‘‘hmm… toi maksaa kaksi Qt:n osaketta’’ 
Huippulöydöistä mainittakoon esimerkiksi Uniqlon vaatteet. Kyseessä japanilaisten ‘‘H&M’’. Oman kokemuksen perusteella kuitenkin kestävyys ja laatu ihan toista maata. No pun intended. Perusvaatteita, yksinkertaisia värejä, huippulaadukasta materiaalia ja kestää kulutusta. Yleensä ulkomaanreissuilta tulee näitä ostettua. Esim. yksiväriset paidat on kympin luokkaa ja laadukkaita huppareita, housuja yms. saa 40-60e per kpl.
Ja jottei menisi ihan off-topiciksi niin voihan vaatteilla tehdä ihan tuottoakin. Aika kovaa buumia on nykyään mm. rajoitettujen erien merkkikengät ja design vaatteet. Muutama kaveri lähipiiristä tehnyt ihan mukaviakin tuottoja kun ovat malttaneet jonotella, osallistua arvontoihin ja jälleenmyydä esim. kenkiä. Ja nyt en tarkoita mitään Lidlin lenkkareita vaan Nikejä, Adduja yms.
Jälleenmyyntiarvoakin siis voi olla ja on mukava huomata miten sijoitusharrastus ja asioiden ajatteleminen talouden kantilta on muuttanut omia kulutustottumuksia kestävämpään suuntaan.
Erittäin mielenkiintoista keskustella vaatteista “sijoituskohteina”. Tokihan ne ovat tarkoitettu omaksi iloksi, mutta varsinkin nuorempien kuluttajien kohdalla nämä paremmat merkit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Esim. Canada Goose ja Stone Island ovat sellaisia merkkejä, joista saa käytettynäkin paljon (jos ne haluaa myydä) .
Kierrätystalous on hieno asia miettien maapallon / meidän tulevaisuutta.
Itse olen herätellyt teiniaikojen kitaraharrastustani henkiin ja siihen liittyvien hankintojen kanssa olen ollut näiden ajatusten äärellä. Soittelut jäänee omille korville kuultavaksi ja siihen riittää aivan halvimman hintaluokan kamppeet mutta sen 300-400€ kertaostoksen arvo tipahtaa samalla hetkellä kun palautusoikeus soitinliikkeeseen päättyy.
Olenkin sitten pohtinut ainakin kitaran suhteen, josko laittaisi rahat arvonsa säilyttävään, ehkä arvoaan kasvattavaankin vintage-keppiin. Samalla soittokokemus kohenee hurjasti, huoneen nurkkaan saa esteettisen ja mielenkiintoisen tavaran plus se kerryttää parhaimmillaan pientä arvonnousua. Vaikea argumentoida sitä vastaan, ja pohdinta liittyykin enää vain siihen, ymmärtääkö kitaroiden ja niiden arvonmuodostuksen päälle tarpeeksi että kehtaa lopulta tehdä päätöksen 
Juttu liittyy:
Uniqlolta olen itsekin tilannut vaatteita ja hintalaatusuhde on niissä kyllä erinomainen. Ongelmana itsellä on tiedon puute siitä, että mitkä vaatteet ovat niitä “sijoituskohteita” ja niin kuin tonimerkki sanoi niin se, että ymmärtääkö arvon päälle sen verran, että kehtaa maksaa vaatekappaleesta paljon on sitten eri asia. Itsekin noista kengistä olen ollut kiinnostunut, mutta niissä tosiaan ensimmäisen käytön jälkeen arvo putoaa ja muutenkaan niistä ei täten pääsisi nauttimaan. Olen yrittänytkin etsiä viime aikoina oikeasti hyvää takkia missä jälleenmyyntiarvoa olisi vielä myöhemmin, mutta ongelmana tosiaan epävarmuus laadusta ja jälleenmyyntiarvosta.
Mainitun Stone Islandin harvinaisemmat mallit, esim. ghost-mallisto. Uutena tai käytettynä, keräilijät varmasti maksavat vuosienkin päästä hyvin. Haittapuolena voi tulla myllykutsuja Itä-Euroopan jalkapallohuligaaneilta. Lisäksi joku CP Company, Paul & Shark, Prada tai Dior pitänee arvonsa.
Hahaa… tulee niitä täällä suomessakin Ghost- mallisto on todellakin haluttu. CP Companyhan on Stone Islandin sisarmerkki, ja ei niin “futis”-keskeinen.
Eipä ollut kaukana, etten ennen koronakriisin puhkeamista hankkinut erästä SEL-Mersua, joka oli ensin Hankkijan edustusauto, josta se konkurssin myötä meni Sampo Pankin edustusautoksi. Tämä jäi tekemättä, kun ei koronan epävarmuuden vuoksi viittinyt sitoa autoon rahaa.
Kirjoittelin noin tähän ketjuun viime kesänä. Lopulta tämä temppu tuli kuitenkin tehtyä, joskaan ei Hankkijan SEL-Mersulla, vaan Rakennustoimisto Armas Puolimatkan vastaavalla autolla. Tai sellainen ero noissa autoissa oli, että Puolimatkan edustusauto oli huomattavasti paremmilla varusteilla ja isommalla moottorilla kuin Hankkijan auto, sekä ehkä jopa käytettynä parempikuntoinenkin. Kannatti siis pitkittää sijoituspäätöstä vuodella
Jos jollekin ei Armas Puolimatkan nimi kerro yhtään mitään, niin olen kirjoittanut blogiini yhteen artikkeliin tiivistetyn elämäkerran tämän vuorineuvoksen toiminnasta. Tiivistettynä Puolimatka aloitti yrittämisen tyhjästä sotien jälkeisessä Suomessa, mutta kehitti heti alusta alkaen rakennusfirman toimintaa kohti suurtuotantoa. Myöhemmin 40 vuotta myöhemmin firma myytiin Hankkijalle (huom, sama firma jonka autoa olin ostamassa vuosi sitten) hintaan 715M mk, eli nykyrahassa noin 185M€. Huima suoritus kasvattaa firma yhdessä ihmisiässä tyhjästä lähtien tuohon kokoluokkaan.
Vuorineuvos Puolimatka oli hänkin eräänlainen persoona. Vaikka firma kasvoi hurjaa tahtia, hän piti loppuun asti kaikki firman langat omissa käsissään ja oli sen patruunamainen johtaja. Puolimatkasta on jäänyt elämään lukuisia urbaaneja legendoja, joista moni liittyy rahankäyttöön. Esimerkiksi jos viihteellä ollessa kotimatka alkoi nakkikioskin kautta ja kiskan edessä oli jonoa, Armas saattoi tarinan mukaan ostaa koko kioskin kuljeskelemasta, ettei tarvitsisi jonottaa. Maanantai-aamuna Puolimatkan konttorille onkin sitten ilmaantunut grilliemäntä kyselemässä, että mites konserni aikoo pyörittää tätä grilliä jatkossa.
Auton historia oli yksi suurimpia syitä sille, miksi päätin ostaa sen. Vähän hassusti tämä minulle päätynyt auto on tullut Puolimatka-konserniin juuri ennen sitä hetkeä, kun firma myytiin Hankkijalle vuonna 1985. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä on konsernin viimeinen edustusauto. Yrityskaupasta huolimatta herra Puolimatka lunasti auton kuitenkin itselleen takaisin ja se säilyi hänen omistuksessaan aina vuorineuvoksen kuolemaan asti.
Mitä olen tästä autosta jutellut harrastajien kanssa, niin todella monen leuka loksahtaa auki ihan jo Suomi-historian mainitsemisesta. Tämä auto maksoi perusvarusteilla uutena nykyrahaan suhteutettuna 172 000 euroa ja lisävarusteet päälle, joten näitä ei ole myyty Suomeen kuin maksimissaan muutamia kappaleita. Pelkästään Suomi-historia nostanee auton arvoa, saati kun se ensimmäinen omistaja on ollut noinkin tunnettu henkilö. Luonnollisesti erilaisia dokumentteja auton historiasta löytyy yllin kyllin, eli pelkkien puheiden varassa ei tässä olla.
Jos jotain kiinnostaa tutustua itse autoon, eli Mercedes-Benz 500 SEL:iin, niin olen esitellyt autoa tässä blogikirjoituksessani. Vaikka auto on minulla pienimuotoisessa käytössä (ajelen sillä muutamina päivinä kesässä), niin kieltämättä ajatus sijoituskohteesta kolkuttaa takaraivossa. Lyhyen omistussuhteeni aikana olen kuitenkin jo ehtinyt huomata, että autoissa sijoituksia ei voi hoitaa “osta ja unohda” -tyyppisesti. Vaikka auton kunto onkin melko hyvä, niin joudun luultavasti vielä ennen talviteloille siirtymistä uhraamaan auton kunnostukselle muutaman tuhat euroa.
Sen lisäksi että auton kuntoa ylläpidetään, olen pyrkinyt hankkimaan siihen joitakin vuosien varrella kadonneita varusteita. Esimerkiksi vararengas on kadonnut jossain vaiheessa, mutta satuin löytämään alkuperäistä vastaavan vararenkaan alumiinivanteen kanssa (näissä autoissa vararengas ei ole ollut mikään halpa peltivanne, vaan samaa sarjaa kuin auton muutkin vanteet). Lisäksi etsinnässä on 1980-luvun puolivälin NMT-puhelin, jollainen autossa on ollut käytössä. Puhelimen johdot ovat jääneet autoon, mutta puhelin on kadonnut matkalla.
Jos puhutaan yleisesti vaihtoehtoisista sijoituskohteista, niin tällainen erikoinen auto tuo kyllä mukavaa vastapainoa perinteiselle arvopaperisijoittamiselle, jossa omista sijoituskohteista ei saa juurikaan käytännön iloa (tuleekohan joku sanomaan, että numeroiden tuijottaminen läppärin näytössä tuottaa hänelle nautintoa?). Se fiilis mikä tuosta kasarin aikakapselista irtoaa tien päällä on ihan uskomaton. Vaikka iso auto yhdistettynä 5,0 litran V8-moottorilla on jokaisen kulutietoisen firettäjän pahin painajainen, niin minua se muistuttaa siitä, että elämästä tulee nauttia myös nyt ja heti. Kaikkea nautintoa ei kannata laskea sen varaan, että nautitaan ehkä sitten joskus tulevaisuudessa jos se taloudellinen riippumattomuus tulee saavutettua.
Voisin loppuun mainita vielä sen, “oikea syy” tämän auton hankinnalle ei ollut vaihtoehtoinen sijoituskohde, vaan jonkinlainen perinteinen fyysinen tekeminen sekä siitä nauttiminen. En liene ainoa, joka on vähän väsähtänyt korona-aikakaudella, kun aikaa tulee vietettyä pääasiassa neljän seinän sisässä ja päivät tuntuvat pitävän sisällään pelkkää ruutuaikaa joko puhelimen, läppärin tai telkkarin edessä. Yksi syy auton hankinnalle olikin juuri se, että sen kanssa pääsee irti kaikesta tietotekniikasta, tieliikennelaki kun erikseen jopa kieltää laitteiden käyttämisen tien päällä. Yleensä ajolle lähtiessä tuleekin laitettua puhelin äänettömälle, jolloin käytän kaiken energiani matkasta nauttimiseen.
Olikos täällä foorumilla muita autoihin edes jossain määrin sijoittaneita?
Edit: Kokeillaan saako tänne ladattua kuvan autosta.
Hieno tarina ja hieno auto. Itsellänikin on sama ajatus nyt että hankin piakkoin kesäauton jonka arvo ei laske. Oikein valittuna auto voi tuottaa osakeindeksejä paremmin mutta yhtä helppoa sen kanssa ei ole. Sijoitukseen optimaalinen valinta on useimmiten manuaalivaihteinen coupe mutta mun pitää saada avomalli
Autojen sähköistymisen uskon nostattavan näiden V8-mallien kysyntää. Niukkuuden ekonomia ja lisää ei enää tehdä.
Itseltäni löytyy melko merkittävän kokoinen (sekä rahallisesti että neliömetreissä) retrovideopelikokoelma. Olen seurannut tätä markkinaa pidemmän aikaa ja vaikka kyseessä on täysin harrastus tulee välillä ostettua jo omistamiani pelejä jopa sijoitusmielessä jos hinta reilusti alle markkinahinnan tai mahdollisesti näkemys että jostakin pelistä todennäköisesti tulee tulevaisuudessa haluttu. Usein tähän riittää syyksi vaikka tietty genre, tietty pelisarja, tekijästudio tai oletetusti alhaiset painosmäärät esimerkiksi todella myöhäisen julkaisuajankohdan takia jolloin suuren yleisön mielenkiinto on jo siirtynyt seuraavaan konsoliin.
Tämä ala on nyt koronan jäljiltä varsinkin jenkeissä karmeassa kuplassa ja on todella mielenkiintoista seurata kuinka hintakehitys jatkuu maailman toivottavasti pian palatessa normaaliksi. Jo vakiintuneina pitämieni konsolien pelien hinnat ovat halutuimpien pelien ja genrejen osalta nousseet jopa 300-500% vuoden 2020 alusta ja tarjonta on ehtynyt. On täysin mahdollista, että kun neljän seinän sisältä pääsee pian taas pois, pistävät keräilystä koronan aikana innostuneet kokoelmansa taas kiertoon ja hinnat palaavat lähemmäksi koronaa edeltäneitä (jo valmiiksi korkeita) tasoja. Pricecharting.com on puutteineenkin todella mielenkiintoinen sivusto seurata ja graafeja löytyy enemmän kuin maailman pörsseistä.
Videopeleissä on muutenkin hauska syklinen kierto joka on ainakin toistaiseksi toistanut itseään. Konsolien ja pelien hinnat ovat alimmillaan aina muutama vuosi “kuoleman” eli kaupoista poistumisen jälkeen kunnes alkavat pikkuhiljaa nousta kun niitä lapsina pelanneet alkavat saada parempaa palkkaa n. 30-vuotiaina ja alkavat nostalgiahuuruissaan haluta taas pelata ja keräillä lapsuutensa pelejä. Ja Nintendon pelien hinnat nousevat tietysti aina.
Ja tietysti jotta tätä voisi laskea sijoittamiseksi pitäisi joskus myös jotain myydä mikä on itselleni äärimmäisen vaikeaa.
En ole intohimoinen pelien keräilijä, mutta harrastanut flippailua noiden kanssa ja keräillyt tiettyjä lastenpelejä mitä haluaisin pelailla lapseni kanssa kunhan kasvaa tuosta vielä. Monissa konsoleissa ensimmäinen versio on arvokkaampi kuin uudemmat esim. Ps2 fat vs slim. Ps 3 fat vs slim. Ps2 fattiin saa kiintolevyn ja täten modailu onnistuu ja levykelkka kestävämpi kuin uudempien. Ps3 fat versio mikä toistaa ps1 ja 2 pelit nostaa hintaa verrattuna uudempiin mistä karsittu tuo ominaisuus pois. DS-peleissä löytyykin enemmän näitä castlevanioita ja pokemoneja, joissa hinnat kivunneet.
Autopuolella karkeasti vanhojen takavetojen hinnat nousseet. Ensimmäinen autoni oli 240 Volvo, silloin sain myydessä 380e ja nyt sen kuntoinen olisi liki 2000e. Toisaalta 4-koppasen supran hinta kävi alimmillaan n. 4000e kieppeillä ja nyt hinta moninkertainen. Ylläpito voi osoittautua myös kalliiksi mikäli joutuu autoa 10 vuotta hilloamaan.
Itsellänikin jonkinlaista kiinnostusta ostaa harrasteavo, mutta jos rehellisesti alkaa laskeskelemaan kuluja ja vaivaa siihen montako kertaa vuodessa autolla ajaisi auto on toistaiseksi jäänyt ostamatta.
Kulujen ja arvon säilymisen kannalta joku museokilpinen voisi olla perusteltu. Mahdollisen prosentiaalisen arvonnousun kannalta ehkäpä 80/90 lukulainen ja hinta/huolettomuus kriteereillä kovakattoinen 2000 lukulainen mitä voisi raaskia säilyttää talvetkin pihalla tai kylmässä tallissa.
Jollain aikavälillä museorekkariauton arvo saattaa romahtaa ainakin toviksi kun bensanjakelu lopetetaan ainakin maanlaajuisena. Tähänkin toki varmaan 15 vuotta minimissään menee ennen kuin alkaa näkymään.
Jos pohdit ettei niin voi käydä, niin voin soittaa lankapuhelimeesi, niin voidaan yhdessä jutella aiheesta ”muutosnopeus saattaa joskus jopa yllättää”.
Ei tule tapahtumaan kovin nopeasti. 15 vuodessa ei edes Suomen autokannasta ole puolet hybridejä saatika täyssähköjä. Toki noiden wanhojen autojen arvo saattaa kärsiä jos ennusmerkit on tuon suuntaisia että ajelua suorastaan kiellettäisiin mutta niitä on niin vähän etten jaksa uskoa asiaan demokraattisessa yhteiskunnassa. Panostaisin näihin varmoihin klassikoihin nyt. Ja käppyrät kertoo että hinnat vaan kasvaa.
Pidemmälle mentäessä (100V) uskon synteettiseen bensaan.
Ihmisillä on taipumus ostaa harrasteautoiksi oman nuoruutensa autoja. Ikivanhat kanttiautot eivät kiinnosta enää ketään ja niitä alkaa olla museot pullollaan, niitä tuskin kannattaa haaveilla hankkivansa, ainakaan sijoitusmielessä.
Sen sijaan nyt sellaiset alkuperäiskuntoiset, vähän ajetut 15-20v ikäiset autot kannattaisi ottaa talteen. Jos ko. automallilta löytyy kilpailuhistoriaa tai siinä on jotain muuta erikoista (esim. lyhyen aikaa myynnissä ollut erikoismalli / rajoitettu erä / siistikuntoinen työkalu / mallisarjan paras versio tms.) niin se nostaa arvoaan todennäköisemmin kuin ihan perusmalli. Eurooppalaiset merkit on helpompi myydä Saksaan (jossa hinnat nousevat ainakin 5 vuotta Suomea aiemmin koska autojen romutusikä on paljon alhaisempi ts. kalusto vähenee aiemmin) kuin aasialaiset merkit.
Kukaan ei uskonut että esim. Volkswagenin viimeinen takamoottorinen Transporter kiinnostaisi koskaan ketään, mutta niin vain niitäkin roudataan Suomesta Saksaan tällä hetkellä ja ihan hyvään hintaan.
Itse myin yhden auton pari vuotta sitten Sveitsiin omasta mielestäni hyvällä hinnalla. Nyt kun katsoo vastaavien autojen hintapyyntöjä niin olisi kannattanut myydä vasta nyt. Toisaalta sain ostettua Saksasta jotain sellaista, mitä on valmistettu varsin vähän, jossa on pienet kilsat ja halutut varusteet. Nautiskelen siitä nyt itse enemmän kuin myydystä autosta (hauskempi, sopivasti modernimpi, katoton) ja näyttää niidenkin hinnat nousevan.
Bensaa myydään Suomessakin vielä pitkään. Ruohonleikkureita ja veneitä ei hetkessä sähköistetä. Ei edes 40 vuodessa.
Kesäautona on upealinjainen SL-sarjan Roadster (R129) Mersu vm -91. Kilometrejä kertyy vuosittain tuhannen molemmin puolin ja viime viikkoina onkin taas ollut kiva kruisailla ilman kattoa.
Minun ikuinen haave varsinkin viisisatasena…
