En tiedä onko tämä oikea ketju tälle aiheelle, mutta onko olemassa mitään sivustoja, jossa työntekijät voi arvostella työnantajia?
Seuraava teksti on hyvin kiertelevä ja kaarteleva ja sen voi tiivistää yhteen lauseeseen: onko kenelläkään siis tietoa laadukkaista lähteistä, joiden avulla arvioida yritysten imagoa alan osaajien keskuudessa ja miten firmojen henkilöstö viihtyy työssään?
Aikanaan Alma yritti “Tunto” nimistä palvelua tähän tarkoitukseen, mutta sekin lakkautettiin. Perus Google arvostelut on yleensä työntekijän näkökulmasta huono, koska omalla nimellä arvostelu vaarantaa työnhaun. Yleensä Goglen arvostelut ovat asiakkaiden antamia, mikä tietysti on myös tärkeä mittari.
Mielestäni firman työntekijäkokemusta ei voi korostaa liikaa. Kun osaajista on pulaa niin hyvät firmat saa parhaat osaajat. Hyviin firmoihin päästään, huonoihin joudutaan. Myös sijoittajan näkökulmasta henkilöstön viihtymättömyys on hälytysmerkki ja riskinpaikka. Saimme taannoin lukea Musti Groupin haasteista henkilöstön hyvässä kohtelussa ja myöhemmin tuli tämä pilaantuneen ruuan kautta syntynyt kohu. Ei, ei Mustin myyjät vastanneet tuotannosta vaan vika oli alihankkijassa. Kuitenkin esimerkiksi asiakasviestintä sai tuon kriisin keskellä kritiikkiä. Uskon, että hyvin kohdeltu motivoitunut vuosien kokemuksen omaava henkilöstö olisi voinut hoitaa asiakasviestinnän paremmin kuin tiheästi vaihtuva hammasta purren duunia puurtava henkilöstö. Oletukseni perustuu siis taannoisiin lehtiartikkeleihin ja jos joku ollut duunissa Mustissa ja Mirrissä ja viihtynyt siellä niin se on vain hyvä asia. Toivoisin olevani väärässä tässä. Musti ei ole ainoa vaan esimerkiksi Hesburger ja McDonald’s ovat toisinaan olleet ikävässä julkisuudessa ja jos esimerkiksi NoHo saa henkilöstön viihtymään niin silloin NoHo voi kerätä parhaat osaajat. Pörssifirmojen oman henkilöstön viihtyvyys kertoo suoraan ja kilpailevien firmojen toiminta epäsuoraan pörssifirman sijoittumisesta alan osaajien silmissä.
Henkilöstövetoisissa bisneksissä, kuten SOTE-palvelufirmoissa tai henkilöstövuokrauksessa (tai ylipäänsä palvelualoilla) henkilöstön kohtelu korostuu vielä entisestään. Esperi Care sai takavuosina paljon negatiivista julkisuutta ja sellaisesta leimasta on vaikea päästä eroon. Jos sijoituskohteesta tulee vitsi niin sijoittajaa ei naurata.
Sijoittajana ja täysin ulkopuolisena on vaikea arvioida, onko firman sisällä tikittävä aikapommi. Ennen sijoituspäätöstä olisi hyvä tietää, onko firma haluttu työpaikka, mitä mieltä työntekijät itse ovat. Nyt asiasta kuulee firman johdolta, enkä muista koskaan kenenkään firman johtohenkilön sanoneen henkilöstön olevan pettynyt firmaan työnantajana. Henkilöstön vaihtuvuutta voidaan perustella ties millä ja katastrofaalinen tilanne voidaan saada kuulostamaan tavanomaiselta “luonnolliselta poistumalta” eläkkeelle tai uusiin haasteisiin.
Itsekin olen kuullut joistain pörssifirmoista ikäviä asioita henkilöstön näkökulmasta, mutta silloin ei tiedä onko kyse ollut esimerkiksi yhdestä huonosta esimiehestä vai onko kyse laajemmasta ongelmasta yrityksen kulttuurissa. Uskon, että työntekijöihin investoiminen maksaa itsensä takaisin. Hyvä palkka ja edut maksaa. Mutta paljonko maksaa uuden henkilön rekrytointi ja koulutus? Jos uusien rekryjen määrää saadaan vähennettyä sillä, että nykyiset työntekijät viihtyisivät pidempään niin paljonko euroja säästyisi? Työntekijöiden viihtyvyys on muutettavissa mitattaviksi numeroiksi. En kuitenkaan muista, että kovin moni firma avaisi näitä lukuja (uuden rekryn tai uuden työntekijän kouluttamisen hinta), mutta uuden asiakkaan hankkimisen kustannukset voidaan tietää hyvinkin tarkkaan.
Näissä erilaisissa sertifikaateissa on omat haasteensa. Aina ei ole perillä niiden kriteereistä ja myöntämisperusteista tai rahan roolista. Huonoa ilmapiiriä on vaikea korjata erilaisilla kalliilla coacheilla, vaikka niillekin on paikkansa eikä pidä kategorisesti tuomita.
Olen yrittänyt firmoja tutkiessa googletella työntekijöiden kokemuksia, mutta ne ovat usein yksittäisten katkeroituneiden työntekijöiden avautumisia, eikä tiedä onko vika ollut lopulta irtisanojassa vai irtisanotussa. Joskus myyntihommia tehdessä sain niin ikävää kohtelua monesta firmasta, etten ole voinut sijoittaa niihin sen jälkeen. Joissain firmoissa oli selvästi ylimielinen yrityskulttuuri. Vaikka yhtiö tuskin mitään menetti lyttäämällä minut kohteliaan kieltäytymisen sijaan niin jää aina pohtimaan, voiko tuo ylimielinen kulttuuri käännyttää oikeasti merkittäviä tekijöitä kilpailijoille. Huonon ilmapiirin omaava firma voi sinnitellä ja tehdä huipputulosta, mutta ei tarvita kuin yksi negatiivinen mediaryöpytys tai pinnanalla kupliva kapina, joka ajaa osaajat muualle niin, että sijoittajana toivoo, että olisi jättänyt casen välistä.