Pääelantona sijoittaminen

Maailma loppui mahdottomuuteensa ja kaikki firmat menivät konkurssiin, kun työpäivä lyhennettiin 8 tuntiin joskus sata vuotta siten.

Seuraavan kerran maailmanloppu ja kaikkien firmojen konkurssi tapahtui 1960-luvun lopulla, kun siirryttiin viisipäiväiseen ma-pe -systeemiin kuusipäiväisestä ma-la -systeemistä. Oli sekin aikaa.

Millä me nyt saataisiin aikaan maailmanloppu ja kaikkien firmojen konkurssi?

EDIT. Ai niin, unohtui sanoa se pääasia, että jos on pääelinkeinona sijoittaminen, kannattaa ehkä välttää menneen maailman hierarkiseen asenneluutumaan jumittuneita firmoja yhtä paljon, kuin “hyvä idea, ei näyttöjä” -firmoja.

Ehkä pörssi ei sittenkään ole muuta, kuin kiva älyllinen haaste. Helppo peli, jota ei enää voi täysillä pelata, kun ei ole enää haastetta riskiprofiilin muututtua siilipuolustukseen. Tai ehkä Juurikki sentään vielä maistelee ja haistelee ajatusta. :wink:

14 tykkäystä

Itse olen jo eläkeäijä, sijoittaminen on muuttunut helpommaksi siinä mielessä, kun juoksee eläke, niin ei tarvitse miettiä toimeentuloa enää niin tarkasti. Työelämässä ollessa noissa laman notkoissa ei oikein uskaltanut ostaa vaikka olisi pitänyt, koska alkoi ajattelemaan mahdollista työpaikan menetystä ja näin ollen ei uskaltanut käteisvaroja laittaa kovinkaan paljon osakkeisiin, vaikka syvässä pörssilaskussa olisi pitänyt ostaa osakkeita lisää.

16 tykkäystä

Tässä ketjussa konkretisoituu elämässä muuallakin havaittu ilmiö, että sijoittamista aloittelevat haaveilevat työnteon lopettamisesta, ennenaikaisesta eläkkeestä, päätoimiseksi sijoittajaksi ryhtymisestä ja vapaaherraksi/rouvaksi hyppäämisestä ja laskeskelevat millä kuukausisäästötasolla tähän päästäisiin. Sitten kituutetaan vuosien ajan, ja kun salkku sitten aikanaan on riittävän suuri (tai jopa huomattavan paljon suurempikin) tavoitteen saavuttamiseen, ei kuitenkaan hypätä pois, kun työnteko/yrittäminen/omanelämäsitilannetähän on niin palkitsevaa, mukavaa, sosiaalista, tärkeää…

Mietin mistä tämä johtuu. Varmasti osin tottumuksesta, ihminen ei yhtäkkiä voi vuosien tai vuosikymmenten aikana juurruttamaansa käytöstä muuttaa. Moni ystäväni (reaalielämässä) on vaurastunut huomattavasti viime vuosina, mutta aikoinaan opeteltu kituutusmoodi on edelleen päällä. “Voisihan sitä muttei tarvitse” on yleinen lausahdus.

Toinen syy on varmasti se, että prioriteetit elämän aikana tuppaavat muuttumaan. Pari-kolmekymppiselle raha tuntuu tärkeältä, koska sitä ei useinkaan ole riittävästi. Toisaalta haaveet tuntuvat kalliilta. Jollekin haaveena voi olla usean pitkän ulkomaanmatkan tekeminen vuodessa (kymppitonneja) urheiluauto (sata tuhatta) Oma velaton iso asunto (500k) Sitten kun nuo alkavat olla raavittuina kasaan, onkin samalla siunaantunut lapsia(+lapsenlapsia), perhe-elämässä tapahtunut yhtä sun toista prioriteetteja muokkaavaa. On ymmärretty, että onni on aivan eri asia kuin mitä rahalla saa ja osin siksi aikaisemmat haaveet eivät enää ole relevantteja ja ne jätetään siksikin toteuttamatta. Puskuri tilillä tai osakesalkussa koetaan myös turvalliseksi asiaksi, itse hankituksi vakuutukseksi.

Voi myös olla, että vuosikymmenten työelämä on tuonut elämään niin paljon sisältöä ettei siitä haluta päästää irti. Tämä on se perinteinen eläkedilemma ja yksi syy miksi eläkkeelle jäädessä täytyy olla selkeä suunnitelma mitä aikoo alkaa tekemään. Jollekin se on sukututkimusta, toiselle harrastukseen keskittymistä, kolmas alkaa yrittäjäksi, neljäs viljelemään maata tai kasvattamaan hevosia. Takavuosina moni keskittyi myös pelkkään kupitteluun, joka tappoi tehokkaasti ensin perhe- sitten ihmissuhteet ja lopulta, ennenaikaisesti, henkilön itsensä.

Ehkä tässä on myös syitä siihen, miksi tässäkin ketjussa on enemmän pääelantona sijoittamista suunnittelevia, kuin sellaista oikeasti tekeviä.

63 tykkäystä

Se on tuo piheys kaikista pahin. Tai ei välttämättä piheys, mutta asioiden mittakaavan hahmottaminen.
Joskus mietin raskiiko töistä lähteä hivenen aikaisemmin, kun siinä menettää niin ja niin monta kymppiä. Tai kehtaako ostaa silloin tällöin jotain parempaa lihaa kaupasta. Kovin arkipäiväisiä asioita

Tässä kun ollut töistä vapailla jonkin aikaa ja tullut käytettyä vähän säästöjä niin eihän tuo hirveän pahalta tunnu. Jään nyt tekemään lyhyempää työpäivää ja laskeskelin, että jos jään syömään salkun pääomaa menetetyn palkan verran olisin persaukinen joskus sadan vuoden päästä.

Ei ollut kovin vaikea päätös

38 tykkäystä

Hyviä näkökulmia. Mä uskon siihen, että suurella osalla ei ole tarkoituskaan välttämättä lopettaa kokonaan muuta työntekoa tai toimeliaisuutta. Vapaus valita on monelle se isoin juttu. Jos pystyy säästämällä ja sijoittamalla kartuttamaan taloudellisen riippumattomuuden, se kertoo jotain henkilön tavoitteellisuudesta. Moni tavoitteellinen ihminen kaipaa todennäköisesti edelleen myös jotain haasteita joko palkkatyön tai yrittämisen muodossa. Mutta enemmän omilla ehdoillaan kuin ennen vapautta valita.

Toki sijoittamisestakin saa haastetta jos haluaa ja ketjuunkin on ilmoittautunut joitakin henkilöitä, jotka on valinneet sen tien.

18 tykkäystä

MasterMan kirjoitti kiinnostavan viestin, joka sopii hyvin tähänkin ketjuun. Laitan linkin alle :slight_smile:

8 tykkäystä

Spämmäilen vielä vähän lisää ja mainitsen korkealle arvostamani Jarkko Ahon (nimim. Random Walker). Tällä videolla hän kertoo myös omista taustoistaan ja luonteenpiirteistään jotka johtivat sijoittajaksi. Hän kertoo saaneensa aina enemmän sisältöä muista jutuista kuin kuluttamisesta, joten yli jäävän rahan sijoittaminen jo nuorena oli luontevaa. Varmaan tämä yhdistää monia meistä. Jarkko työskentelee sijoittamisen parissa ainakin valmentajana, kirjailijana ja kolumnistina. Mielestäni tarina on kiinnostava ja insipiroiva, jossa pääelantona on sijoittaminen :laughing:

13 tykkäystä

Paljon asioita joista olen ehdottomasti samaa mieltä.

Tosin ensimmäinen pointtisi ei ota huomioon kuin ääripäät. Taloudellinen riippumattomuus on se oikea sana eikä pelkästään työnteon lopettaminen. Varaa valita mielekkäämpi työ palkasta viis. Vähentää työtunteja jne. Ylipäätään antaa mahdollisuuden muokata kalenteriaan.

Lisäksi tuosta säästäväisyydestä on jokaisella mielipiteensä. Toinen matkustaa ja toinen ei. Toinen on (vuokra)mökillä. Toinen tykkää käydä ulkona syömässä. Nämä luettelemani esimerkit on jollekin kulutustottumuksia ja toiselle palkinto ja kolmannella viihdettä.

“Saita ei saisi olla, mutta tarkka pitää olla rahan kanssa”. Tätä oppia lapsuudesta asti kantanut. Mutta … meitä on aina moneen junaan. Jokainen löytää onnen ja ilonsa jostakin.

13 tykkäystä

Näkemystä ja kokemusta vauraana elämisestä:

“Minusta olisi vähän noloa saapua paikalle hienolla autolla, kun ihmiset tulisivat katsomaan autoa, eikä minua, Reho nauraa.”

10 tykkäystä

Näihin lööppeihin pitää tietysti aina muistaa laittaa ”ajamme volkkarilla ja sitikalla”, että kommenttikentät eivät täyttyisi asiattomuuksista.

Jokainen tavallaan nauttii rahoistaan, mutta miksi pelätä aina mitä ne muut? Tämä autoon kulminoituminen on kyllä niin suomalaisuutta :slightly_smiling_face:

26 tykkäystä

Tästä voisi tehdä, vaikka oman ketjun, mutta kyselläämpä aluksi täällä.

Olettekos te, jotka sijoituksilla itsenne elätätte malttaneet pysyä Suomessa vai oletteko siirtyneet tai suunnitelleet siirtyvänne johonkin matalamman hintatason tai verotuksen maahan, vai oletteko muuttaneet jostain muusta syystä? Mitä vaihtoehtoja teillä oli vertailussa? Mihin vaihtoehtoon päädyitte ja miksi?

Vastaukset ovat tervetulleita myös heiltä, joilla fire siintää vasta kaukana tulevaisuudessa, mutta ovat asiaa jo miettineet.

Itselleni aihe ei ole vielä erityisen ajankohtainen ja salkku pitää vähintään tuplata ennenkuin uskallan töiden lopettamista harkita. Olen kuitenkin miettinyt, että koska olen perheetön ei Suomeen jääminen ole kannaltani välttämättä paras ratkaisu. Matalampi hintataso tai verotus saattaisivat myös mahdollistaa töiden lopettamisen aiemmin.

26 tykkäystä

Kiinnostava näkökulma.

Tätä liippaa hieman myös se asia, jos asuu nyt pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa, kannattaisiko muuttaako pienemmälle paikkakunnalle, jossa asumiskulut ovat selvästi pienemmät. Nostetaan sekin aihe esille samalla, kun tuli mieleen.

14 tykkäystä

Sehän on sinusta itsestä kiinni, jos viihdyt muualla kun Stadi niin suosittelen.

Itse en Stadiin muuttaisi mistään hinnasta vaikka yks kämppä onkin Kalliossa.

10 tykkäystä

Ei vielä valitettavasti riitä sijoitukset itsensä elättämiseen, mutta ulkomailla asumisesta ja siihen liittyvistä jutuista kokemusta aika lailla.

Ensin haastavat uutiset:

Muutto ja kaikki siihen liittyvät järjestelyt, byrokratia yms. ovat melkoinen projekti. Paljon isompi kuin luulisi, vaikka tietysti EU-alueella helpompi. Toiseksi muutama prosentin ero esim. verotuksessa ei vielä paljoa tunnu, jos esim. lämmitys, sähkö, lasten koulut, terveydenhoito yms. kovilla hintalapuilla. Suomessa maksetaan veroja, mutta niillä myös saa.

Kolmanneksi: jos lähtee kieliummikkona johonkin maahan, niin odottamassa muutaman vuoden työntäyteinen opintoprojekti, jos haluaa ihan oikeasti solahtaa uuteen paikkaansa. Onko siihen valmis? Ei englannilla pitkälle pötki, kun putkimiehen tai autonkorjaajan kanssa pitää hoitaa asiat ja allekirjoittaa vuokrasopimus maan alkukielellä.

Helpoin vaihtoehto on tietysti lähteä sellaisiin paikkoihin, joissa on jo valmiiksi paljon ulkomaalaisia ja ympärillä pyörii palveluita ja pisnestä heitä auttamassa sopeutumaan ja jokapäiväisissä kuvioissa. Englanniksikin. Näitä palvelurakenteitahan on monessa Euroopan suurkaupungissa sekä Etelä-Ranskan ja Espanjan kaltaisissa paikoissa. Näissä paikoissa ovat yleensä kustannukset sitten kohollaan, joten hirveän isoa elintasomuutosta tuskin saa aikaiseksi.

Viro on oma kuvionsa ja sinne kimpsunsa siirtäneiden mukaan saa halvemmalla ja elintasokohotuksen. Jollain voi olla omaakin kokemusta?

14 tykkäystä

Toivottavasti saat hyviäkin vastauksia kysymyksiisi. Itse heitän vähän epämääräistä sillisalaattia tähän, mutta ehkä nämä jutut joskus vielä tarkentuu :smiley:

Jos teet tutkimuksia aiheesta, niin itseäkin kiinnostaisi nähdä vertailuja sekä pörssiyhtiöiden että listaamattomien yritysten osinkojen ja muidenkin pääomatulojen verotuksesta Suomen ulkopuolella. Toki siinä yhtälössä vaikuttaa myös pienten ansiotulojen verotus, jos haluaa hieman jotain puuhailla. Toivottavasti avaat vielä muutenkin ajatuksiasi aiheen tiimoilta. Vaikka muiden haaveet ei osuisi yhtään yksiin omien kanssa, niin tulee niitä lukiessa usein pysähdyttyä hetkeksi pohtimaan mitä hauskaa omalta elämältä vielä voisi toivoa :slight_smile:

Monelta osin pidän Suomesta ja esim. kesä on aivan mahtavaa aikaa, vaikkakin liian lyhyt. Omalla kohdallani haluaisin lisätä “kesän” osuutta vuodesta viettämällä osan keväästä ja syksystä jossain Itävalta/Slovenia/Kroatia nurkilla. Omissa hyvin lyhyissä tutkimuksissani tulin vielä siihen tulokseen, että helpompaa olisi asua virallisesti Suomessa eli vähintään 6kk/v. Toki näitä maita on tullut pohdittua myös oikeasti pysyvänä ratkaisuna, mutta hyvin pintapuolisesti. Kaikki byrokratia on kuitenkin jokseenkin raskasta ja aika paljon Suomessa asuu ihmisiä joiden kanssa haluaisin olla tekemisissä muutenkin kuin etänä. Tässä omassa suunnitelmassa (haikailussa) ei ole ensisijaisesti päämääräänä matalamman kustannuksen porkkana, vaan se että sijoittamisella eläminen mahdollistaisi parhaiden sesonkien hyödyntämisen milloin missäkin. Tämä voisi toki osittain ratketa myös sopivalla työllä, jota voisi tehdä mistä vain, eikä tarvitsisi olla riippuvainen hyvistä vuosituotoista :man_shrugging: Onneksi on puoliso joka suhtautuu myös avoimin mielin eri vaihtoehtoihin, niin on hauska pallotella juttuja yhdessä joista osa sitten aina välillä toteutuukin :slight_smile: Sekin toistaiseksi hyvä, ettei ole koskaan totuttu överikulutukseen, niin on ainakin puolirealistista tulla joskus sijoitustuotoilla toimeen.

En tiedä kuuluuko tämä seuraava osio Tavoitteesi sijoittamisella-ketjuun, mutta tässä yksinkertainen taulukkohahmotelmani skenaarioista. Kenties laitan tämän joskus Mitä sinulla on salkussa-ketjuun samalla, kun teen salkkupäivityksen, niin Pipsat voi käydä sitten kertomassa miten bear-case luvut pitäisi siirtää alkuun ja ladata vähän synkempää jatkoksi :pensive: :kissing_heart: :grimacing: :smiley: Vaikka tilanne joskus 10v päästä olisikin se, että eläisin pääosin sijoitustuotoilla, niin kuvittelisin tekeväni kuitenkin hieman töitä talvisin, kun pienistä ansiotuloista ei mene Suomessa veroa laisinkaan :hear_no_evil: Skenaariot on laadittu hatusta hahmottelemaan miten sijoitusten suurinpiirtein pitäisi tuottaa, jotta voisi viettää vielä enemmän aikaa kaikista hauskimpien juttujen parissa.

EpicMegaBull Base Bear
case case case
alkusijoitus 37 vuotiaana 500000 500000 500000
sijoitusaika ilman nostoja 10 15 20
tuottokerroin/v 1,08 1,05 1,03
1. sijoitusajan jälkeen 1079462 1039464 903056
Esieläkenostot aloitus
vuosinosto 4/3/2% 43178 31184 18061
netto 20% verolla 34543 24947 14449
tuottokerroin 4/3/2 nostokaudella 1,04 1,02 1,01
nosto/esieläkeaika ennen eläkettä 15 10 5
4/3/2-% nostokauden jälkeen 1944051 1267101 949121
vuosinosto eläkkeellä(62v) 4% 77762 50684 37965
netto 20% verolla 62210 40547 30372

Edit. Tykkään Pipsojen jutuista palstalla vilpittömästi :heart: :pig_nose:

23 tykkäystä

Löytyykö joltain teiltä yhteenvetoa pääoma - ja ansiotulojen verotuksesta eri Euroopan maiden osalta ?

Itse asiahan on juuri niin, ettei verotus muodosta 100 tai edes 50 %:a päätöksenteon kriteereistä. Loistavia maita ovat mm. Italia ja Ranska kun otetaan huomioon muut tekijät (ruoka, aurinko, juoma jne) .

1 tykkäys

Tein exitin suomesta 2014 muuttamalla UAE:hen. Hain heti rajoitetusti verovelvollisen statuksen suomen verottajalta. Emiraateissahan ei yksityishenkilöt maksa veroja ollenkaan.
Jos muuton motiivi on vain verosuunnittelu, kannattaa tarkkaan miettiä, onko se veroexit siltikään kaiken vaivan arvoista. Järjestely ei ole ihan helppo toteuttaa, mutta se on kyllä tehtävissä. Voin antaa lisäinfoa, jos jollain kiinnostus heräsi.

17 tykkäystä

Elämä, perhe, sukulaiset ja hyvät tuttavat kaikki Suomessa. Miksi lähtisin itse jonnekin vieraalle kielialueelle yksin asumaan? Kaikkeen tottunee, mutta kaikkien tuttavien jättäminen pysyvästi pois elämästä ei kuulosta järkevältä jos elämänlaatua haluaa.

Jos rahaa on joskus paljon, pidän kotipaikkana Suomen ja vuokraan asunnon esim. kuukaudeksi eri maista ja vietän pitkiä lomareissuja eri puolella maailmaa. Kuulostaa ainakin paljon mielenkiintoisemmalta. Miksi kököttäisin vaikkapa Italian tietyssä kaupungissa ympäri vuoden kun voin vierailla joka vuosi vaikkapa 5 eri maassa kuukausi per maa. Samasta syystä en osta lomaosaketta mökkiin Suomessa, mieluummin käyn joka vuosi eri paikassa lomalla, ei niitä paikkakunnan samoja nähtävyyksiä ja kaupunkimaisemaa jaksa 10 kertaa käydä katsomassa. Kun palaat välillä Suomeen, tuttavien näkemistä arvostaa taas aivan eri tavalla toisen puolen vuodesta.

34% pääomatulovero on melko kohtuullinen Suomessa kun vertaa, että mitä sillä rahalla saat… eli kun listaat ne 100 tärkeintä asiaa, jotka hyvinvointivaltio sinulle tarjoaa ilman eri maksua. Muuta vaikka Jenkkeihin ja pelkkä kaiken kattava terveysvakuutus voi olla kymppitonneja vuodessa. Silti joudut ostamaan tietyt lääkkeet omalla rahalla, rajoittavia ehtoja on pitkä lista ja lääkkeiden hinta saa haukkomaan henkeäsi apteekin tiskillä.

45 tykkäystä

TIlanteeni on aika erikoinen enkä ole ehkä oikein vielä ymmärtänyt sitä edes kokonaan. Minulla on aina ollut ns. rahaa, mutta lähtökohtaisesti ei omaisuutta lukuunottamatta omistusasuntoa, jota olen kuukausittain maksellut pois. Eli olen tehnyt paljon töitä, käynyt kouluja, tehnyt paljon lisää töitä ja kun rahaa on tullut olen tuhlannut kaiken, jolloin on saattanut näyttää että olisin rikas vaikka todellisuudessa varaa ei olisi ollut.

Aloitin sijoittamisen 1999 pörssikuplassa ja poltin näppini pahasti. Suhteessa tuloihin ja silloiseen kesä- ja viikonlopputöillä kerättyyn lukiolaisen omaisuuteen tilanne oli aivan katastrofaalinen. Huolimatta kauppatieteiden ja rahoituksen opinnoista ja sitä kautta ehkä myös kohtuullisen vahvasta talouden ymmärryksestä, minulle meni silti aika monta vuotta kunnes lähdin uudestaan mukaan sijoittamiseen, osittain johtuen myös siitä että tuhlasin kaikki rahani matkusteluun, yökerhoihin jne.

Aloin laittamaan osan palkastani sijoituksiin ehkä 2013 aikoihin. Muistan kun kesälomalla 2016 katsoin kännykästä, kun rahastosalkun arvo oli ylittänyt 50000e. Se tuntui jotenkin isolta rahalta ja muistan ajatelleeni, että se toi varmuutta siihen että voisin olla vaikka vuoden kotona ilman palkkaa ja etsiä uusia töitä niin halutessani. Tämän seurauksena aloin panostamaan sijoittamiseen enemmän ja miettimään aktiivisesti erilaisia strategioita. 2018 sijoitusteni arvo ylitti 100 000 euroa ja päättelin silloin, että tarvitsen 2 miljoonaa nettovarallisuutta, jotta pystyn elämään jokseenkin normaalia elämää sijoitustuotoilla. Siihen muutamat onnistuneet hyvin ajoitetut asuntokaupat, velan käyttö sijoituksissa, sijoittaminen listaamattoman työnantajani osakkeisiin ja koronakuopasta tulleet nousut ovat johtaneet siihen, että kesällä 2020 nettovarallisuus ylitti miljoonan ja nyt olen noin kahdessa. Mikäli työnantajani listautuisi, niin sieltä tulisi mahdollisesti useita miljoonia euroja tuohon päälle, joten kokonaisuus on jossain 3-5 miljoonaa euroa nettovarallisuutta.

Huolimatta siitä että olen päässyt ns. tavoitteeseen ja mahdollisesti jopa kirkkaasti yli, en oikein vielä uskalla edes harkita jättäytyväni pois töistä. Olen miettinyt vakavasti mitä haluan tehdä, jos vapaa-aikaa olisi merkittävästi enemmän ja todennut että se vapaa-aika, jota haluan viettää, maksaa aika paljon. Uusi tavoitteeni on nyt varmistaa 4-5 miljoonaa hyvin hajautettua omaisuutta. Olen jo hyvin lähellä sitä, mutta on myös muistettava että sijoituksissani on toista miljoonaa verovelkaa, mikäli lähtisin realisoimaan omaisuuttani. Joten toistaiseksi keskityn hyökkäyspelin hitaaseen muuttamiseen puolustuspeliksi.

En ole oikein vieläkään osannut lopettaa lisäsijoitusten tekoa. Yritän selittää itselleni ettei siitä ole hyötyä jos säästän rahaa yksinkertaisista pienistä elämän asioista ja saan samalla vuositasolla sijoitettua muutaman promillen lisää. Jotenkin tämä asia ei kuitenkaan tunnu menevän perille. Lopputuloksena en enää ole rikas kuten vuosikymmen sitten, vaikka nyt ehkä monen mielestä olisinkin varakas.

Tässä matkalla sijoittamiseni on muuttunut. Huolimatta melko laajasti hajautetusta salkusta, olen yhtäkkiä huomannut, että kolkuttelen useammassakin pörssiyrityksessä 100 suurimman omistajan listoja. Onneksi olen päässyt yli tarpeesta treidata ja olen yrittänyt nyt keskittyä omistamiseen. Ajattelin myös ensi keväänä alkaa nauttia reaaliosingoista ja ottaa uudeksi harrastukseksi yhtiökokouksissa vierailun, mikäli niitä taas järjestetään.

85 tykkäystä

Ja nyt 2 miljoonaa? Wow, aika hurja suoritus!

14 tykkäystä