Osakesijoittaminen

Pääelantona sijoittaminen

Ok, varmaan hyvät perusteet olla sitten, kun pitää 0-kuluilla kirjoilla olevia potkia :smiley:

2 tykkäystä

Maailma loppui mahdottomuuteensa ja kaikki firmat menivät konkurssiin, kun työpäivä lyhennettiin 8 tuntiin joskus sata vuotta siten.

Seuraavan kerran maailmanloppu ja kaikkien firmojen konkurssi tapahtui 1960-luvun lopulla, kun siirryttiin viisipäiväiseen ma-pe -systeemiin kuusipäiväisestä ma-la -systeemistä. Oli sekin aikaa.

Millä me nyt saataisiin aikaan maailmanloppu ja kaikkien firmojen konkurssi?

EDIT. Ai niin, unohtui sanoa se pääasia, että jos on pääelinkeinona sijoittaminen, kannattaa ehkä välttää menneen maailman hierarkiseen asenneluutumaan jumittuneita firmoja yhtä paljon, kuin “hyvä idea, ei näyttöjä” -firmoja.

Ehkä pörssi ei sittenkään ole muuta, kuin kiva älyllinen haaste. Helppo peli, jota ei enää voi täysillä pelata, kun ei ole enää haastetta riskiprofiilin muututtua siilipuolustukseen. Tai ehkä Juurikki sentään vielä maistelee ja haistelee ajatusta. :wink:

11 tykkäystä

Itse olen jo eläkeäijä, sijoittaminen on muuttunut helpommaksi siinä mielessä, kun juoksee eläke, niin ei tarvitse miettiä toimeentuloa enää niin tarkasti. Työelämässä ollessa noissa laman notkoissa ei oikein uskaltanut ostaa vaikka olisi pitänyt, koska alkoi ajattelemaan mahdollista työpaikan menetystä ja näin ollen ei uskaltanut käteisvaroja laittaa kovinkaan paljon osakkeisiin, vaikka syvässä pörssilaskussa olisi pitänyt ostaa osakkeita lisää.

13 tykkäystä

Tässä ketjussa konkretisoituu elämässä muuallakin havaittu ilmiö, että sijoittamista aloittelevat haaveilevat työnteon lopettamisesta, ennenaikaisesta eläkkeestä, päätoimiseksi sijoittajaksi ryhtymisestä ja vapaaherraksi/rouvaksi hyppäämisestä ja laskeskelevat millä kuukausisäästötasolla tähän päästäisiin. Sitten kituutetaan vuosien ajan, ja kun salkku sitten aikanaan on riittävän suuri (tai jopa huomattavan paljon suurempikin) tavoitteen saavuttamiseen, ei kuitenkaan hypätä pois, kun työnteko/yrittäminen/omanelämäsitilannetähän on niin palkitsevaa, mukavaa, sosiaalista, tärkeää…

Mietin mistä tämä johtuu. Varmasti osin tottumuksesta, ihminen ei yhtäkkiä voi vuosien tai vuosikymmenten aikana juurruttamaansa käytöstä muuttaa. Moni ystäväni (reaalielämässä) on vaurastunut huomattavasti viime vuosina, mutta aikoinaan opeteltu kituutusmoodi on edelleen päällä. “Voisihan sitä muttei tarvitse” on yleinen lausahdus.

Toinen syy on varmasti se, että prioriteetit elämän aikana tuppaavat muuttumaan. Pari-kolmekymppiselle raha tuntuu tärkeältä, koska sitä ei useinkaan ole riittävästi. Toisaalta haaveet tuntuvat kalliilta. Jollekin haaveena voi olla usean pitkän ulkomaanmatkan tekeminen vuodessa (kymppitonneja) urheiluauto (sata tuhatta) Oma velaton iso asunto (500k) Sitten kun nuo alkavat olla raavittuina kasaan, onkin samalla siunaantunut lapsia(+lapsenlapsia), perhe-elämässä tapahtunut yhtä sun toista prioriteetteja muokkaavaa. On ymmärretty, että onni on aivan eri asia kuin mitä rahalla saa ja osin siksi aikaisemmat haaveet eivät enää ole relevantteja ja ne jätetään siksikin toteuttamatta. Puskuri tilillä tai osakesalkussa koetaan myös turvalliseksi asiaksi, itse hankituksi vakuutukseksi.

Voi myös olla, että vuosikymmenten työelämä on tuonut elämään niin paljon sisältöä ettei siitä haluta päästää irti. Tämä on se perinteinen eläkedilemma ja yksi syy miksi eläkkeelle jäädessä täytyy olla selkeä suunnitelma mitä aikoo alkaa tekemään. Jollekin se on sukututkimusta, toiselle harrastukseen keskittymistä, kolmas alkaa yrittäjäksi, neljäs viljelemään maata tai kasvattamaan hevosia. Takavuosina moni keskittyi myös pelkkään kupitteluun, joka tappoi tehokkaasti ensin perhe- sitten ihmissuhteet ja lopulta, ennenaikaisesti, henkilön itsensä.

Ehkä tässä on myös syitä siihen, miksi tässäkin ketjussa on enemmän pääelantona sijoittamista suunnittelevia, kuin sellaista oikeasti tekeviä.

51 tykkäystä

Se on tuo piheys kaikista pahin. Tai ei välttämättä piheys, mutta asioiden mittakaavan hahmottaminen.
Joskus mietin raskiiko töistä lähteä hivenen aikaisemmin, kun siinä menettää niin ja niin monta kymppiä. Tai kehtaako ostaa silloin tällöin jotain parempaa lihaa kaupasta. Kovin arkipäiväisiä asioita

Tässä kun ollut töistä vapailla jonkin aikaa ja tullut käytettyä vähän säästöjä niin eihän tuo hirveän pahalta tunnu. Jään nyt tekemään lyhyempää työpäivää ja laskeskelin, että jos jään syömään salkun pääomaa menetetyn palkan verran olisin persaukinen joskus sadan vuoden päästä.

Ei ollut kovin vaikea päätös

27 tykkäystä

Hyviä näkökulmia. Mä uskon siihen, että suurella osalla ei ole tarkoituskaan välttämättä lopettaa kokonaan muuta työntekoa tai toimeliaisuutta. Vapaus valita on monelle se isoin juttu. Jos pystyy säästämällä ja sijoittamalla kartuttamaan taloudellisen riippumattomuuden, se kertoo jotain henkilön tavoitteellisuudesta. Moni tavoitteellinen ihminen kaipaa todennäköisesti edelleen myös jotain haasteita joko palkkatyön tai yrittämisen muodossa. Mutta enemmän omilla ehdoillaan kuin ennen vapautta valita.

Toki sijoittamisestakin saa haastetta jos haluaa ja ketjuunkin on ilmoittautunut joitakin henkilöitä, jotka on valinneet sen tien.

14 tykkäystä

MasterMan kirjoitti kiinnostavan viestin, joka sopii hyvin tähänkin ketjuun. Laitan linkin alle :slight_smile:

7 tykkäystä

Spämmäilen vielä vähän lisää ja mainitsen korkealle arvostamani Jarkko Ahon (nimim. Random Walker). Tällä videolla hän kertoo myös omista taustoistaan ja luonteenpiirteistään jotka johtivat sijoittajaksi. Hän kertoo saaneensa aina enemmän sisältöä muista jutuista kuin kuluttamisesta, joten yli jäävän rahan sijoittaminen jo nuorena oli luontevaa. Varmaan tämä yhdistää monia meistä. Jarkko työskentelee sijoittamisen parissa ainakin valmentajana, kirjailijana ja kolumnistina. Mielestäni tarina on kiinnostava ja insipiroiva, jossa pääelantona on sijoittaminen :laughing:

10 tykkäystä

Paljon asioita joista olen ehdottomasti samaa mieltä.

Tosin ensimmäinen pointtisi ei ota huomioon kuin ääripäät. Taloudellinen riippumattomuus on se oikea sana eikä pelkästään työnteon lopettaminen. Varaa valita mielekkäämpi työ palkasta viis. Vähentää työtunteja jne. Ylipäätään antaa mahdollisuuden muokata kalenteriaan.

Lisäksi tuosta säästäväisyydestä on jokaisella mielipiteensä. Toinen matkustaa ja toinen ei. Toinen on (vuokra)mökillä. Toinen tykkää käydä ulkona syömässä. Nämä luettelemani esimerkit on jollekin kulutustottumuksia ja toiselle palkinto ja kolmannella viihdettä.

“Saita ei saisi olla, mutta tarkka pitää olla rahan kanssa”. Tätä oppia lapsuudesta asti kantanut. Mutta … meitä on aina moneen junaan. Jokainen löytää onnen ja ilonsa jostakin.

11 tykkäystä

Näkemystä ja kokemusta vauraana elämisestä:

“Minusta olisi vähän noloa saapua paikalle hienolla autolla, kun ihmiset tulisivat katsomaan autoa, eikä minua, Reho nauraa.”

9 tykkäystä

Näihin lööppeihin pitää tietysti aina muistaa laittaa ”ajamme volkkarilla ja sitikalla”, että kommenttikentät eivät täyttyisi asiattomuuksista.

Jokainen tavallaan nauttii rahoistaan, mutta miksi pelätä aina mitä ne muut? Tämä autoon kulminoituminen on kyllä niin suomalaisuutta :slightly_smiling_face:

18 tykkäystä