Alkupääoma oli 20 000 markkaa (n. 3500€). Vuosi 1997.
Työnsin kaiken yhteen Meritan rahastoon (International Equity Fund), jossa oli suuri osakepaino ja yhtenä alueena Kiina. Rahasto tuotti jotain, mutta olin hiukan liian aikaisin liikkeellä Kiinan nousun suhteen.
Opiskelut (taloushallinnon tradenomi eli kirjanpitäjä) päättyivät 2000. Tuolloin salkku oli pyöritelty 100 000:aan markkaan (16 800€). Tuolla summalla ei vielä kuuhun menty, mutta oli se opiskelijalle jotain.
Tuossa vaiheessa vauhti alkoi olla jo niin kova ja salkku kasvoi sellaista vauhtia, että pelkkiä hanttihommia tekemällä ja sijoitusharrastuksella olisi ollut mahdollista hypätä oravanpyörästä jo ennen 30:a ikävuotta. Elämä kuitenkin päätti painaa hätäjarrua.
2000 kesällä päädyin ratkaisuun, jossa jäin pois töistä ja aloin hoitamaan tuolloin yksivuotiasta tyttölasta. Hänen ja vuotta myöhemmin syntyvän pikkusiskonsa kanssa kuluikin kolme vuotta ilman rahahuolia ts. ei ollut rahaa. Vähistä pennosista laitoin 50€ rahastoon kuukausittain. Summa oli symbolinen ja piti liekkiä elossa. Olin kuitenkin ehtinyt saada sen verran luottamusta omiin kykyihin, että tiesin mikä oli mahdollista, jos vain aika riittää.
2003 takaisin töihin. Työnhaku takkusi hieman johtuen kolmen vuoden sapatista. Jotain kuitenkin löytyi ja ei muuta kuin tahkoamaan.
Tässä vaiheessa alkuperäinen salkku oli muuttanut muotoaan kesämökiksi ja osakkeita ei ollut, eikä muutakaan pääomaa pientä rahasto-osuutta enempää.
2003-2011 työtä niin paljon kuin ehtii, palkka 1100-3000/kk brutto.
Noista tuloista sain kasattua lopulta 50 000€ salkun (puolet oy:ssä puolet omana). Oy ei ollut alunperin sijoitusyhtiö, vaan ihan muuta. Lopulta inhimilliset tekijät ajoivat yrityksen toimimaan kasvottomilla markkinoilla.
Salkun koko sisältää arvonnousua jonkin verran, joten alkupääoman arvioiminen on hankalaa.
2011-2015 elettiin kokonaan palkkatuloilla n. 3000/kk netto. Vaihteli kuukaudesta toiseen hieman. Salkku alkoi elää omaa elämään, mutta yhtään pääomia ei nostettu. Vähäiset osingot menivät omasta salkusta elämiseen ja firman salkusta kuluihin. Osinkoja ei siis sijoitettu takaisin, vaikkakin oy:ssä ne takasivat ettei tarvinnut myydä kulujen takia mitään, joten tavallaan sijoitettiin takaisin, muttei osakkeisiin.
Tavoite oli kasata 500 000€:n salkku, josta voisi saada vähintään 10%:n tuoton kaikissa olosuhteissa. Ei pelkästään osinkoina, vaan yhdistelmänä (osinko/arvonnousu). Siviilityöt kuitenkin osoittivat hyytymisen merkkejä jo 300:n kohdalla ja päätin heittäytyä salkun varaan. Loppu hyvin, mutta en suosittele kenellekään.
Sijoitusstrategia oli alusta asti panostaa voimakkaasti kasvaviin ja kannattaviin yrityksiin. Osinko oli bonus, jos sellaista tuli. Tavoitteena oli jossain vaiheessa kääntää salkkua enemmän osinkoyhtiöiden suuntaan, mutta kokonaiskasvu mielessä pitäen. Jos keskittyy liikaa kassavirran optimoimiseen, joutuu tekemään kompromisseja kasvun suhteen ja se syö kokonaistuottoa.
Tälläkään hetkellä osingot eivät riitä kassavirraksi. Ne muodostavat noin puolet vuoden tarpeesta ja loput tulee myymällä jostain päästä.
Teen oman budjetin yleensä vuoden aikajänteellä ja hahmottelen tarvittavan käteisen määrän. Budjettivuosi alkaa osinkokeväästä, jolloin tiedän millä tasolla osingot ovat ja kuinka paljon joutuu paikkaamaan myymällä.
Myytävää reilun miljoonan kokoisessa salkussa löytyy aina. Yleinen ohje on myy heikot ja pidä hyvät. Itselläni tämä on hiukan hankala, koska huonoja ei ole enää. Myyntipäätöstä tehdessä pyrin katsomaan mihin yhtiö on menossa ja onko kasvu hyytymässä ja olisiko parempaa tuottoa saatavissa muista kohteista. Voin siis myydä historiassa hyvin tuottanutta yritystä ja pitää omasta mielestäni lupaavan kasvuaihion sen sijaan. Yhdestäkään yhtiöstä ei ole tarkoitus luopua kokonaan ja nopeasti, vaan pikkuhiljaa pienentämällä osuutta. Myyntitarve per vuosi on kuitenkin aika vähäinen (<5% salkusta).
Vaikka lopputulos näyttääkin jälkikäteen onnistuneelta ja matka tekemisen arvoiselta, en suosittele ihan samaa tapaa kaikille.
Olisin mielelläni pitänyt siviilityön rinnalla pidempään, mutta lopulta rahkeet eivät vain riittäneet enempään. Myöhäistä ei ole palata vieläkään työelämään edes jossain määrin, mutta omaan luonteessani joitain rajoittavia tekijöitä, joiden takia suurimittainen yhteistyö palkkatyön merkeissä on vain rajallisesti mahdollista.
Nykyinen tilanne on sikäli optimaalinen, että keksin kyllä päivittäin tekemistä ilman päivätöitä. En itse asiassa ehdi tehdä kaikkea mitä halua, mutta ehkä sitten eläkkeellä.
Talouden seurantaan ja sijoittamiseen on tullut vuosien varrella niin kova rutiini, ettei varsinainen sijoitustyö vie päivästä paria tuntia enempää, aina ei sitäkään. Pyrin olemaan jatkuvasti hereillä markkinoiden suhteen, mutta silti katsomaan riittävän etäältä, jotta en sokaistu katsomaan liian lyhyen aikavälin liikkeitä.
Eläke ja kuolema
Tajusin varsin varhaisessa vaiheessa ettei työuralla kerrytetty eläke tule olemaan se minkä varaan elämäni loppupuoliskon lasken. Päätin kerätä oman eläkkeeni hyvissä ajoin ennen eläkeikää, joka näytti karkaavan muutenkin koko ajan kauemmaksi.
Varsinaista ajallista tavoitetta ei ollut, mutta 30-35 näytti alussakin realistiselta saavuttaa. Muutaman mutkan kautta lopullinen eläköityminen meni 40:ään.
Työnteon lopettaminenkaan ei sinänsä ollut mikään pakkomielle, mutta väsyin silloiseen työhön niin, että sekin loppui kuin luonnostaan.
Pitäisikö rahat olla käytetty, kun arkunkansi laitetaan kiinni?
Omalla kohdallani ei missään tapauksessa ole tavoitteena kuluttaa kaikkea. Riittävän laadukas elintaso ilman turhaa köyhäilyä. Siirtelen lapsille pikkuhiljaa pääomaa ja saavat aikanaan paljon paremman taloudellisen selkänojan kuin minä. Toivottavasti saavat muutenkin yhtä hyvät eväät elämään kuin minä aikanaan sain.
Jos jollakin luonne ajaa tuhlaamaan rahat, en voi sille silloin mitään.
Toivoisin, että alkupääoman turvin lapset pystyisivät ainakin tekemään opiskelupäätöksensä ilman taloudellista pakkoa. Jos tekee mieli opiskella humpuukitieteitä, niin siitä vaan.
Jos sattuisi käymään niin, että jaettavaa on vuosien päästä vähän enemmänkin, niin perustetaan vaikka säätiö, joka jakaa tonnin kuussa per nuppi.
tarjoan.