Hauskaa pohdintaa ja insightia porukan ajatuksiin, sekä sijoitusfilosofioihin.
Pähkinänkuoressa oma sijoitushistoria:
- Ensimmäiset ostot 16-vuotiaana ’97 kun sain vanhemmilta pienen n 16tmk (vajaa €3k) pesämunan. Sijoitun Nordea Optima -yhdistelmärahastoon j johonkin random osakkeisiin.
- Siirryin hiljalleen tekno-osakkeisiin ’98-99 ja onnistuin melkein 10x pääoman niihin aikoihin. Älytöntä touhua. Paljon juhlimista…
- Opinnot alkoivat ulkomailla ’99 ja salkku vähän kuin ”unohtui” ja opiskelun aikana käytin sitä ”vähän paremman opiskelijaelämän” rahoittamiseen
- ’01 teknokupla räjähti ja käytännössä menetin kaiken mitä en ollut tuhlannut iloiseen opiskelijaelämään. Minulla oli harhakäsitys että a) työelämässä (business/rahoitus) tienaa samantien ruhtinaallisesti, b) sijoittaminen on helppoa kuin heinänteko
Näen paljon samanlaisuuksia itsessäni tuolloin kuin ’hoodereissa nykyään!
- Aloin säästää ja sijoittaa jälleen joskus ’06 kieppeillä kun sain ensimmäisen hyvin palkatun duunin. ’08 romahduksessa kävi hyvin koska käytin ’01 kokemusta ja osasin ajoittaa hyvin. Salkku paisui ’10 mennessä €100k kieppeillä ja olin 30v
- ’12 minulle tuli täysin sattumalta äärimmäisen hyvä mahdollisuus ostaa kantakaupungista suuri pommikuntoinen arvoasunto alihintaan, johon menin ”all-in”. Tämä tarkoitti auton myymistä, tonnikala-dieettiä yms koska lyhennys ja vastike söi nettotuloista yli 3/4.
Vasta tuossa vaiheessa rupesin miettimään sijoitussuunnitelmaa ja tavoitteellisuutta! Ensimmäistä kertaa sitten ’97 tein pitkäaikaisen Excelin.
Tavoitteeksi asetin 32-vuotiaana, että olisipa mukava jos nettovarallisuus olisi 7-numeroinen ennen 40-v. synttäreitä.
Pääsin tavoitteeseen 40,5-vuotiaana.
’12-20 välillä tapahtunut kaikenlaista ja pörssissä tullut tehtyä myös virheitä. Mutta ’06-20 mahtuu ainoastaan 1 tappiollinen sijoitusvuosi (perkeleen Nordea ja Lehto).
Voin valottaa, että suurin arvonluonti on tapahtunut asunnoilla. Erityisesti tuo suuri pommikuntoinen asunto. Jättimäinen vipu, alhainen ostohinta johtuen kunnosta ja onnesta (ei välittäjää, suoraan kuolinpesästä), kaupungistumisen megatrendi, alhaiset korkokustannukset…
Sijoittamisesta on tullut harrastus ja ehkäpä jopa työ jossain vaiheessa. Teen tätä sen takia että sijoittaminen tarjoaa loputtomia intellektuaalisia haasteita ja uuden oppimista. Olet tulosvastuussa itsellesi ja saat hyödyn lyhentämättömänä (mitä nyt verot). Sijoituspiireissä myös pyörii älykästä porukkaa. On ollutkin hassua huomata miten fiksuimmat tyypit tuntuu nykyään löytyvän näistä ympyröistä — lieneekö hyvä juttu yhteiskunnalle? 
Motivaatio kumpuaa tietynlaisesta vapaudenkaipuusta. Haluan vastata itselleni taloudellisesta menestyksestä. Haluan että minulla on turvaa ja mahdollisuus valita mitä teen. Haluan päästä tilanteeseen jossa työhön voi suhtautua harrastuksena, josta saa rahaa. Ja haluan myös että voin ottaa mieleisen työn vaikka palkka olisi vain ”kahvirahaa”.
Lisäksi minulla on paljon tärkeitä asioita elämässä, joihin haluan panostaa mielummin kuin 9-5 (tai enemmän) tavalliseen työhön.
Minulla on excelissä kyllä projisoituna milestonet nettovarallisuuden kehittymisestä sinne 60v asti. Mutta kun ensimmäinen iso etappi tuli täyteen, niiden lukujen merkitys hieman laski. Nyt keskitytään tekemiseen ja nautitaan siitä!