Paljonko on ollut sijoitusten keskimääräinen vuosituotto? Summista päätellen melko hyvä jos miljoonaan on päästy? Hieno homma!
Itse laitoin samoihin aikoihin saman summan Meritan yhdistelmärahastoon, niin lopputulema on ollut selkeästi huonompi. 
3 tykkäystä
Välillä on ollut noita katovuosia, jolloin ei ole ollut salkkua ollenkaan, niin on hiukan vaikea laskea.
Joku insinööri taisi jossain välissä laskea, että vuotuinen tuotto olisi ollut 35%, mutta en tiedä ottiko tyhjiä vuosia huomioon.
En seuraa salkun kokonaisuuden kehitystä. Keskityn pelkästään yksittäisten yritysten toiminnan kehittymiseen ja jonkin verran osakekurssin käyttäytymiseen. Kokonaistuotto tulee sivutuotteena.
Kun ei seuraa isoja lukuja, ei huimaa päätä. Nytkin tiedän salkun koon noin sadantuhannen tarkkuudella.
31 tykkäystä
Varmasti hyvä strategia. Sopiva yhdistelmä yhtiötason seurantaa ja helikopterinäkymää.
35% on huima vuosituotto pitkällä aikavälillä ja siihen pääsee vain erittäin harva. Mitkä ovat parhaita onnistumisia salkussa?
Helikopteriseuranta auttaa esim viime kevään kaltaisessa tilanteessa, kun pystyy olemaan katsomatta päivän tappioita jne.
10 tykkäystä
Parasta ei ole vaikea arvata eli Done Solutions.
Seuraavistakin löytyy tenbaggereita ja vähintään multibaggereita: Balansor/ACF/Ruukki Group, Instrumentarium, Amer, Incap, QT.
Nykyisistä Trainers House on jo tiedossa, joten sen voi nimetä.
Lisäksi uskon vähintään kahden omistukseni olevan mahdollinen multibaggeri muutaman vuoden perspektiivillä.
Nyt aletaan mennä ketjun aiheesta filosofian puolelle, joten lippu heiluu kohta.
23 tykkäystä
Itse tein 31 vuoden uran It-alalla koodarista päälliköksi ja vuosi sitten totesin, että saapi riittää oravanpyörä tämän elämän osalta. Itsellä ei mikään hurjan massiivinen osakesalkku ole enkä pelkästään sen varaan voinut heittäytyä, joten lähestyin asiaa seuraavasti (ja näitä raha-asioita ennen tuota downshiftauspäätöstä tuli pohdittua hetki jos toinenkin…mielestäni osaa noista pointeistani ei näissä “töistäpoistumis-pohdinnoissa” juurikaan käsitellä).
-
Onko eläkekertymä riittävä nykymenoilla vrt oletettu menotaso? Itselläni on, hyvinkin. Näin ollen ei tarvitse stressata liikaa siitä, miten kassavirta/pääoman syönti riittää lopun elämää (~30 vuotta tms) vaan riittää että se kattaa ajan eläkeikään eli kymmenisen vuotta. Tätä kohtaa en usein tämän teeman kommenteissa ole huomannut pohditun.
-
Onko kuolinhetkellä syytä olla paljon omaisuutta?
Itselläni ei tarvitse. Olen jo päättänyt, että vielä elossa olevien vanhempieni perintö saa mennä suoraan lapselleni. Vaikka tuohon toivottavasti jonkun aikaa vielä meneekin, tapahtunee se silti sen verran pian, että siitä on vielä hyötyä lapselleni, kun tämä omaa elämää elämäänsä rakentaa. Siinä kohtaa kun itse heittää veivin, niin tilanne oletettavasti on toinen. Plus säästääpä yhdet perintöverot.
Varmastikin itseltäkin jotain perittävää aikanaan jää, mutta sitä ei siis ole tarpeen huomioimani näissä laskelmissa. Kohdan 1 tapaan tämänkin analysointi yleensä puuttuu näistä caseista. -
Kuinka pieneksi ns peruselämän menot menevät?
Kun ei ole juurikaan lainoja ja joistain ei-kriittisistä mukavuusjutuista tinkii, niin menevät kyllä varsin pieneen. Tässä pitää olla toki varovainen arvioissa, koska elämän ei mielestäni tarkoitus olla kärsimystä ja toisaalta erityisesti näinä aikoina pitää huomioida, että kun kaikki kiva on kiinni, niin rahaa kuluu vähemmän kuin ehkä normaaliaikana kuluisi -
Mihin haluaa rahaa ja aikaa käyttää??
Tämän takiahan downshiftauksia tehdään. Jos ajalle ei löydy mielekästä vaihtoehtoa, on parempi jäädä duunielämään. Itsellä tuo on helppo…maailmaa haluaa nähdä niin paljon kuin suinkin. Ja kun sitä on tottunut kiertämään varsin pienellä budjetilla niin sitä enemmän sitä pystyy tekemään jatkossakin. -
Mikä on muiden isompien omaisuuserien arvo ja onko niissä oleva raha kiinni järkevästi?
Itsellä ei ole autoa (asun pk-seudulla hyvien yhteyksien päässä), ei kesämökkiä eikä purjevenettä (koska pidemmät vapaa-ajat menevät joka tapauksessa maailmalla).
Helsingissä asuminen on kivaa, mutta ei niin kivaa, etteikö täältä voisi johonkin Etelä-Suomen pikkukaupunkiin muuttaa, jos tarvetta on. Näin ollen saisi halutessaan helposti vapautettua lähes nykysalkun verran uutta pääomaa.
Eli pläni loppuelämälle (kunhan tästä supernuhasta ensin päästään) jotain sellaista, että n. 4-5 kuukautta vuodesta reissailen maailmalla ja lopun ajan teen sellaisia osa-aikahommia, joiden joustavuus mahdollistaa tuon poissaolon.
Noilla hanttiduuneilla maksetaan nuo kohdan 3 peruskulut ja sijoitustuotoilla&pääoman syönnillä tuo harrastus. Näillä eväillä pitäisi kevyesti selvitä eläkeikään asti. Tuolloin voi sitten arvottaa, vaihtaako asumispaikan Helsingistä jonnekin provinssiin yltäkylläisemmän elämän (tai isomman sijoitussalkun) perässä.
Jos tuo maailman kiertely jossain kohtaa alkaa puuduttaa niin aina voi palata normaalimpaan työelämään. Kyllä ainakin täällä pk-seudulla tekevälle töitä piisaa.
Tuossa noin epätiiviisti pohdintoja teemasta omin plänien kautta. Toivottavasti jotain ajatuksia vastaavia kuvioita miettivälle lukijalle syntyy 
…ja jos joku huomaa ajatusvirheen tuolla logiikassani niin kertokoon ihmeessä. Virtuaali 
tarjoan.
-W
52 tykkäystä
Sun stoorissa on todella monta yhtymäkohtaa omaan sijoitustarinaan! Aloitin kanssa joskus 97 kieppeillä Merita Optima -yhdistelmärahastolla, 16k markalla ja saavutin 100kmk parissa vuodessa muistaakseni. Kaikki meni teknokuplassa ja opiskelijaelämässä, salkkua alettiin kerryttämään taas joskus 2004 aikoihin, mutta enemmän tosissaan vasta 2008 kun palkkataso nousi. Täällä vähän tarkempi kuvaus: Tavoitteesi sijoittamisella? - #32 käyttäjältä Artisti
Suurin ero meillä on se että panostin 2010 aikoihin kiinteistöihin ja nyt minulla on 2 sijoitusasuntoa. Yhteensä kuitenkin meillä on about samansuuruiset omat pääomat 
Hieno tarina, ja olet kyllä onnistunut paremmin tuoton kannalta kuin minä. Olen sössinyt ostelemalla kalliin auton ja kuluttamalla, sekä myös osaketuottoni ovat kaukana sinun tuotoista. Mutta tuo velkavipu on iso apu, joka mahdollistuu asuntosijoittamisessa.
13 tykkäystä
Tästä viestistä voi tulla lippua, mutta kokeillaan. Eli täällä, kun on (oletettavasti) ihmisiä, jotka sijoituksilla elävät, niin mahtaisikohan joukosta löytyä mentoria nuorelle matalapalkka-alalla työskentelevälle, joka kumminkin tavoittelee kohtalaista tulevaisuutta taloudellisesta näkökulmasta. Mentorilta ei vaadittaisi eikä saisikaan antaa suoria suosituksia mihinkään, mutta voisi ehkä kertoa omaa tarinaa ja tätä kautta vastata myös kysyjän kysymyksiin. Foorumin yksityisviestit mahdollistaisivat anonyymiteetinkin säilymisen niin pitkälle, kun kukin osapuoli haluaa.
11 tykkäystä
Luulen että moni on valmis kyllä sparrailemaan ja jakamaan ajatuksiaan, eli suoraan vaan viestiä niille joiden mielipide kiinnostaa!
8 tykkäystä
Mun suunnitelma: Jään eläkkeelle tai siirryn merkittävästi kevyempiin töihin 2025.
- Asunto maksettu tai lainaa jäljellä max 50k
- 800k-1000k salkku tuossa vaiheessa kasassa, josta osinkotulo 40k brutto jonka turvin pärjään varsinaiselle eläkkeelle asti ilman lisätuloja
- Virallista eläkettä tienattu 2025 noin 4k/kk brutto eli lisäkertymää ei enää tarvita. Voin alkaa nostamaan tuota eläkettä ilmeisesti noin 65 vuotiaana vuonna 2040, eli elintaso nousee siinä vaiheessa merkittävästi
- Lisämausteena: yritän hommata 2025 eropaketin, kokoluokkaa 100k+ brutto ja siihen 20kk ansiosidonnaista 4500€/kk brutto jos muuta mielekästä ei löydy
Omalla “eläkkeellä” alkaen 2025 puuhastelen sitten salkunhoitoa, jotain muita omia bisneksiä tai muuta kevyttä konsultointia tai puuhastelua. esim. 2k/kk bruttoa ansiotuloa riittää mainiosti. Itse asiassa vähempikin riittää.
Tämän lisäksi tarkoitus opiskella ja harrastaa.
Eli nyt pitää pysyä suunnitelmassa tiukasti vuodet 2021-2025 ja sitten latu on auki.
Kun tämä Korona-vitsaus tästä helpottaa, olisin kiinnostunut osallistumaan in-real-life tapaavaan ryhmään jolla on suurinpiirtein sama tavoite ja sama aikataulu.
37 tykkäystä
Joo, Inderesin toimistolle dokamaan Sandelssia!
17 tykkäystä
Kannatan samaa, mutta heille joilla on sama tavoite, vuodet vain 2040-45 haarukassa.
6 tykkäystä
Liityn tähän ryhmään ehdottomasti:smile:
1 tykkäys
Koronavuoden ansiosta olisi mahdollista jo jäädä pois kokonaan työelämästä, mutta ei oikein vielä ole sellainen tunne että se olisi hyvä ratkasu, työ tasottaa tällähetkellä ihan hyvin perus perhearkea. Olenkin päätynyt siihen että teen töitä noin 25h/vk. Eläkeikään kuitenkin vielä 35 vuotta niin kerkiäähän sitä tässä vielä pohtia miten tän ajan käyttäis mieluiten. Tosin yrittäjänä helpompi muokkailla työmääriä, välillä voi tehdä enempi ja välillä vähempi.
6 tykkäystä
Tämä on mielestäni todella tärkeä pointti. Yllä joku mainitsikin että on hyvä miettiä mitä oikeasti haluaa perinpohjaisesti. Moni tuntuu tuudittautuvan “työ paha, vapaaherrana hyvä”-ajatteluun. Itsekin mietin asiaa nuorempana näin, vaikka itse asiassa nautin työstäni paljon.
Toki nämä on ovat filosofisia ja yksilöllisiä asioita. Elämän tarkoitustahan ihmiskunta on miettinyt maailman sivu. Itse alan taipumaan ajatukseen, kun se optio alkaa olemaan realistista, ettei se vapaaherrana olo tuo jotain galaksit räjäyttävää rauhaa, tyydytystä ja onnellisuutta.
Toki riippuu työstä, osa viihtyy paremmin kuin toiset. Mutta tavallinenkin työ voi tuoda hyviä asioita elämään; tyydytystä ongelmanratkaisusta ja tuloksista, kokonainen sosiaalinen verkosto ja ihmiskontaktit, virkistyspäivät, työmatkat joillekin voi olla kiva juttu, merkitystä, jne.
Lisäksi yllättävän moni työnantaja on joustava kun kertoo esimiehelle rehellisesti elämäntilanteestaan ja haluistaan. Joustoja voi löytyä.
Itselle ehkäpä tärkein huomio on ollut suhtautuminen työhön, nyt kun on kertynyt sukan varteen vähän. Sitä mukaa kun taloudellinen riippuvaisuus työnantajaa kohti kevenee, suhtautuminen työhön myös muuttuu rennommaksi. Työstä tavallaan voi nauttia enemmän kun sitä ei ota niin vakavasti?
Oli miten oli, pointtini on vain tuoda uusia näkökulmia aiheeseen jotka on hyvä pohtia läpi ennen kuin tekee lopullisia päätöksiä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että hyvin harva kuolinvuoteellaan ajattelee että olisinpa tehnyt enemmän duunia.
30 tykkäystä
Ikää 31, tavoite jäädä pois palkkatöistä 32-35 vuotiaana, mutta markkinoiden armoilla tässä ollaan. Sijoitettu vuodesta 2011 alkaen, ja alunperin tavoitteet olivat 45 tai 55 tienoilla, mutta suotuisan markkinakehityksen vuoksi tilanne näyttää valoisalta ( vaikka olenkin -10% YTD)
Tavoitteena olisi, että rahaa olisi käytettävissä 1500€ - 2500€ kuukaudessa riippuen missä päin maailmaa ollaan. Toiveena olisi pystyä olemaan ainakin puolet vuodesta jossain missä on enemmän valoa ja lämpöä. Voisi varmaan sanoa, että olen taloudellisesti riippumaton jos järjestelisin sijoitussalkun tuottamaan kassavirtaa, mutta tavoitteena on pääomss kasvattaa myös “eläkkeellä” ja en usko, että kykenen säännöllisesti saamaan, mitään +10% vuosituottoja, joten pääomaa tarvitaan vielä lisää. Nettosijoitusvarallisuus kun alkaa olemaan 750k-850k luokkaa niin uskon olevani tavoitteessani.
Jos en keksi parempaa suunnitelmaa, niin kassavirta on tarkoitus järjestää osalla salkkua osingoista ja vuokratuloista, mahdollisesti perustaa sijoitusyhtiö ja maksaa sieltä palkkaa tarvittaessa, ymmärtääkseni tämä onnistuu erittäin kevyellä verotuksella kun ei ole enään työelämässä ja summat ovat alle YEL rajojen. Noin puolet salkusta olisi edelleen “kasvuyhtiöissä” Jotka eivät välttämättä tuota mitään osinkovirtaa, mutta joissa näen hyvää pitkän aikavälin potentiaalia nostaa varallisuutta seuraavalle tasolle.
Tilanne nyt:
Salkku 550k
Sijoituslainat 60k
Sijoitusasunnot 180k
Sijoitusasuntolainat 120k
Sijoitusvarallisuus 730k
Nettosijoitusvarallisuus 550k
Omistusasunto (1/2) 150k
Omistusasunnon laina (1/2) 121k
Kokonaisvarallisuus (sis. omistusasunto) 880k
Nettovarallisuus (sis. omistusasunto) 579k
54 tykkäystä
Vaikka itseänikin aihe ammattimaiseksi sijoittajaksi ryhtymisestä joskus tulevaisuudessa liippaa, niin mielestäni sille on jo ketjunsa, että millä tavalla aikoo homman toteuttaa vuoteen XX mennessä. Esim. “Tavoitteesi sijoittamalla”.
En tiedä olenko ainot, mutta minua kiinnostaisi tässä ketjussa enemmän ne, jotka jo ovat siirtyneet tähän tai ovat ihan maalin tuntumassa. Ja enemmän kiinnostaa oikeastaan se, että mihin tällaisessa asemassa olevat ihmiset käyttävät aikansa, kuin se, että mikä oli vuosituotto viimeisen 10 vuoden aikana, koska itse sijoituspuoleen on ketjuja jo paljon.
Toki ongelmana on vähän se, että päätoimisia sijoittajia taitaa olla melko vähän ja siihen tähtääviä puolestaan todella paljon.
15 tykkäystä
Tavoitteeni oli jäädä pois työelämästä joskus nelikymppisenä. Sain kuitenkin potkut 36-vuotiaana kolmentoista palvelusvuoden jälkeen. Työllistymisnäkymien ja etenkin motivaation oltua huono päätin jättäytyä sivuun enkä ilmoittautunut työttömäksi. Varallisuutta oli ehkä 180-190k, josta osakkeissa 66k. En ole koskaan tehnyt laskelmia rahojen riittävyydestä vaan ajatellut, että sitten on uuden suunnitelman aika, jos pää tulee vetävän käteen.
Tavoitteeksi laitoin, että kuudella tonnilla vuoden pärjäisin. Siitä on nyt reilu kolme vuotta ja kahtena ensimmäisenä vuonna alitin budjettini noin kymmenellä prosentilla. Koronavuonna jäinkin alle neljän tonnin, kun melkein kaikki menot peruuntui.
Aluksi suunnittelin kaikenlaista puuhaa ja pari ensimmäistä viikkoa tulikin paljon tehtyä, mutta kun elämäntahti hidastuu myös tekemisen tarve vähenee. Lenkkeilyyn olen pyrkinyt panostamaan ja kotitöitä teen aiempaa ahkerammin. Netissä surffailuun kuluu kuitenkin suurin osa päivästä ihan huomaamatta, perhettä ei ole. Olen budjetoinut vuodelle kaksi lyhyttä ulkomaanmatkaa ja talvelle kolmen viikon reissun. Päivämatkoja teen Suomessakin ja etenkin kesäkaudella kuluu paljon aikaa jalkapallokentän äärellä lähinnä junioripelejä katsellessa (niihin ei myydä pääsylippuja).
Viimeiset 12kk on opettanut, että yllättävän nopeasti laiskalla erakolla kuluu aika ihan kotikulmillakin. Taas viime yönä näin unta edellisestä työpaikasta ja olihan se helpotus puoliltapäivin herätä ja muistaa että se on takana ja jäljellä olevia lomapäiviä ei enää tarvitse laskea. Itselle tämä elämäntyyli sopii mainiosti, mutta en suosittele kellekään muulle (joidenkin pitää yhteiskuntaakin pyörittää).
51 tykkäystä
Mulla on eläkediili, jolla pitäisi päästä ihan kelpo eläkkeelle kolmen vuoden kuluttua, jos haluaa. Ajatus oli alun perin, että jatkaisin duunissa vähän pidempään, jotta saan kerättyä sen verran massia, että voin shoppailla sitten osingoilla, kun liehun sifongeissani Ranskan Rivieralla. Mikäpä hätä tässä eläkkeelle, kun duuni on mieleistä, olin ajatellut.
Koronan myötä on tullut mahdollisuus nauttia vapaasta, työt on olleet seis suunnilleen vuoden. Ei tämä nyt hassumpaa hommaa ole ollut tämä leppoistaminenkaan, ei paina aikataulut niskaan yms. Samalla on ollut aikaa panostaa sijoitusomaisuuden hoitoon. Olen alkanut mettiä, että entäpä, jos ottaisikin eläkediilin vastaan eturajassa, olisi huoleton, taattu elanto. Ja käyttäisikin sijoitustuottoja siihen, että alkaisi toteuttaa itseään yrittäjänä, omana pomonaan.
Siis tavallaan ehkä laveasti katsottuna minulla olisi aika lähellä se, että voisi heittäytyä sijoitustuotoilla elämään. Mutta toisaalta siksi kai töitä tehdään, että on kivaa, sopivan haasteellista tekemistä, ja saa vieläpä rahaa tekemisistään? Olisiko se sitten niin paljon hienompaa, että liihottelisi menemään ja olisi itse aina maksumiehenä (meinasin sanoa maksunaisena, mutta siinä oli huono kaiku), kun jotain kiinnostavaa tehdään? Elämä on kuitenkin parhaimmillaan ainaista oppimista ja yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, miksi olisi niin huono, jos siitä maksettaisiin rahaakin? Usein on niin, että et oikeasti edes pääse kiinni ns. pro-tason hommiin, ellet tee niitä työksesi. Sijoitustuotoillahan voi vaikka kasvattaa puutarhaa vapaa-aikana, ostaa kaikkia uusia, kivoja juttuja jne. Aika köyhäilyltä suoraan sanottuna kuulostaisi, jos alle parin miljoonan salkun tuotoilla pitäisi elellä. Kauhea stressi, että saisi itselleen edes vakaan viiden tonnin kuukausitulon, vai haluaisiko joku oikeasti elellä vähemmällä? Millä ylläpidätte kartanoa, ostelette kivoja autoja, veneitä, prätkiä, hevosia, millä makselette golf-reissut ja skimbareissut yms? Vai olisiko onni sitä, että rahat riittäisi juuri ja juuri elämiseen, eikä tarttis ikinä poistua velattoman kontulalaiskaksion turvasta rahvaan joukkoon töitä tekemään?
12 tykkäystä
Kiinnostava tarina sulla. Sisältääkö tuo kuusi tonnia asumisen kulut? Hämmästyttävän vähällä rahalla tulet toimeen. 
Hatunnosto
Eihän töiden tekeminen ole mitenkään pois suljettua vaikka talous olisi jo turvattu sijoitustuotoilla. Antaa mennä vaan jos mieli tekee. Jostain syystä taloudelliseen riippumattomuuden ajatukseen usein yhdistetään olettama, että sitten ei tehdä enää mitään, pelkkää laiskottelua päivästä toiseen. Ei sen niin mustavalkoista tarvitse olla. Ihminen voi edelleen toteuttaa itseään mielihalujensa mukaan ja luultavasti jopa paremmin, kun on vapausasteita.
3 tykkäystä
Kyllä sisältää myös asumisen kulut. Mulla on velaton kerrostaloyksiö. Vastike+netti+vakuutus+vesi+sähkö on noin 183€/kk.
29 tykkäystä