Pitkään on tullut luettua tätä ketjua ja josko sitä nyt uskaltaisi avata tänne vähän omia ajatuksiani aiheen tiimoilta. Aihe liippaa osittain meikäläisen arkea tällä hetkellä. Olen reilut puoli vuotta työllistänyt itseni toiminimen kautta freelancer-kirjoittajana.
Aihe osuu siinä mielessä tähän ketjuun, että teen friikkuna aika paljon sijoittamiseen ja rahaan keskittyvää sisältöä. Teen tekstisisältöä niin kahdelle omalle sivustolleni, kuin myös asiakkaani ostavat minulta tekstejä heidän sivustoilleen julkaistavaksi. En ole missään nimessä taloudellisesti riippumaton, mutta omien sivustojeni pohjalta minulle tulee satunnaisesti myös ns passiivista tuloa esimerkiksi mainosmyynnin kautta.
Taustalla tässä päätöksessä oli se, että pitkään tein rinnakkain “päätyötä” ja sitten sivutoimisena yrittäjänä tätä kirjoittamista. Jonkin aikaa se kulki hyvin, mutta jossain kohti alkoi käymään ahtaaksi, kun sitä tajusi oman aikansa ja jaksamisensa rajallisuuden. Totesin itselleni, että kaikista surkein vaihtoehto on tehdä kahta asiaa yhtä aikaa “puolivaloilla”, kun voisi tehdä yhtä asiaa täydellä teholla. Tästä syntyi kipinä lähteä täysipäiväiseksi yrittäjäksi.
En kadu hetkeäkään tätä päätöstä, vaikka samalla oma tulotasoni on pudonnut huomattavasti epävarmemmaksi. Itse asiassa koko tulotaso on vielä toistaiseksi aiempaa matalampi, koska kaksi duunia on enemmän kuin yksi. Tämä on hyvä muistaa kaikkien taloudellista riippumattomuutta tavoittelevien, että lähes aina taloudellisen riippumattomuuden varaan loikkaaminen niistää aika ison siivun tuloistasi. Jos aiemmin elit töiden ja sijoitusten voimalla, nyt elät pelkillä sijoituksilla.
Omalla osallani tämä näkyy ehkä eniten siinä, että tällä hetkellä ei voi ostaa “ihan mitä vaan”, tai ainakaan samalla tavalla kuin työelämässä olon aikoihin. Esimerkiksi jonkun auton vaihto uudempaan on sellainen, jota joutuu jo vähän laskemaan paperille auki ja miettimään siirron kannattavuutta. Ihan samalla tavalla ei voi tehdä impulsiivisia heräteostoksia, kuin aiemmin. Ei sillä, ettäkö heräteostokset olisivat olleet aiemminkaan mikään ongelma, mutta tämä on hyvä pitää mielessä.
Tämä riippuu tietenkin paljon siitä, miten aikoo vapautuneen aikansa käyttää jatkossa, mutta lähtökohtaisesti väittäisin menojen yleensä kasvavan jonkin verran siitä, kun työelämästä poistutaan “vapaaherraksi”. Syy on ilmeinen: sinulle jää nyt noin 40 tuntia ylimääräistä vapaa-aikaa, jota pyrit täyttämään jollain toiminnalla, esim matkustaminen tai harrastukset. Hyvin usein nämä tekemiset aiheuttavat ylimääräistä kulua. Toisaalta jos jonkun tarvitsee ajaa autolla paljon työmatkoja ja niistä pääsee uuden arjen myötä eroon (esim. autosta luopumisella), saattaa kulupuoli jopa keventyä. Tästä huolimatta väitän näiden olevan oletettua harvinaisempia tapauksia.
Olen tykännyt tosi paljon tästä vapaudesta, mikä arkeeni on tullut päätöksen myötä. Enää minun ei tarvitse miettiä menojani työpaikan Outlook-kalenterin pohjalta, vaan voin itse määrittää mitä haluan tehdä. Olen joskus vitsaillutkin siitä, että jos ennen piti sovittaa menot töiden mukaan, niin nyt voin yrittäjänä sovittaa työt menojen mukaan.
Vapaudessa voi kuitenkin olla “lieveilmiöitä”. Etenkin eläkkeelle päässeet henkilöt valittelevat usein sitä, että eläkkeellä on enemmän kiireitä, kuin aiemmin työelämässä. Kun olet eläkkeellä ja oletuksena on, ettei sinulla ole “mitään tekemistä”, saattaa lähipiiri nakittaa sinulle lukuisia tehtäviä. Tässä maassa lienee paljon eläkkeellä olevia isovanhempia, joiden arki saattaa täyttyä esimerkiksi lapsenlapsien varapäiväkotina. Itsekin olen näin alta kolmekymppisenä huomannut sen, että aika herkästi nykyään satelee tuttavilta erilaisia pyyntöjä, että ehtisinkö hoitamaan jonkun asian keskellä päivää, kun muut eivät töiltään ehdi. Ei sillä, että näitä olisi vielä ollut varsinaisesti riesaksi asti ja tuttavia tulee tietenkin auttaa, mutta tämän tapaisia yllätyksiä kohtaa aika helposti.
Yläpuolen twiitissä mainttiin yksinäisyys eräänä haittapuolena ja voin allekirjoittaa tämän. Olen yksinyrittäjä, eli toiminimessäni minulla ei ole työkavereita. Tämä tekee työskentelystä aika yksinäistä. Vaikka kirjoittajana tuotoksiani lukee jatkuvasti lukuisat ihmiset, vain äärimmäisen harvalta tulee oikeasti palautetta tekemästäni työstä. Lisäksi työkaverien puute voi haitata omaa kehittymistä, kun ei voi pallotella ideoita tai vastaanottaa rakentavaa palautetta. Tämän ehkä nostaisin suurimpana haittatekijänä ilmoille. Osan työkavereiden jättämästä aukosta täyttyy asiakkailla, joiden kanssa viestittely on yllättävänkin tärkeää monella tavalla.
Asuntolainaneuvotteluissakin tuli käytyä syksyllä. Vaikka ennen täysipäiväistymistä olin ehtinyt yrittää sivutoimisesti parin vuoden ajan, ei pankilta tullut hirveästi luottoa lainaneuvotteluissa. Koko paletille tuo pohjan säännölliset tulot ja näitähän ei yrittäjällä ole. Vaikka minullakin on pitkäaikaisia asiakkaita ja asiakassuhteet ovat saattaneet kestää vuosia putkeen, pankki suhtautuu niihin vähän sellaisella ajatuksella, että sopparit voivat katketa heti huomenna ja mistä saada uusia asiakkaita heti tilalle 
Haimme puolison kanssa yhteistä asuntolainaa, puoliso on korkeakoulutettu ja ammattia vastaavassa työssä vakinaisella sopimuksella koeajat yms lusittuna sekä hänellä oli vielä ASP-säästäminen pohjalla. Vaikka meillä on talous kaikin puolin jamassa ja terveellä pohjalla, niin asuntolainaa meille tarjottiin pääkaupunkiseudulle yhteensä 200k. Sekin taisi pitää sisällään erilaisia ehtoja, joista merkittävin oli, että minun pitäisi olla ensiksi 12kk täysipäiväinen yrittäjä ja todistaa sitä kautta maksukykyni. Laskeskelin tuossa, että minun osuuten lainasta taisi olla luokkaa 40 000 euroa.
Tuossapa nyt joitakin ajatuksia. Kaikilla asioilla on aina puolensa. Vaikka sijoittaminen pääelantona tuntuu kaikin puolin hienolta ratkaisulta, niin kolikolla on aina varjopuolensa ja mukaan mahtuu myös ei-niin-kivoja asioita, joita ei välttämättä tule edes miettineeksi ennen kuin sen kokee itse.
