Osakesijoittaminen

Pääelantona sijoittaminen

Luin koko ketjun läpi nyt löydettyäni sen sattumoisin juuri nyt kun tänään keskusteltuani vaimon kanssa spekuloiden vapaaherraksi siirtymistä. Olen 55v ja aloitin osakesäästämisen 1992 ensimmäisessä työpaikassani. Olen mummosijoittaja, ostan ja unohdan ja jos huomaan iskeneeni käden shaisseen irrottaudun. Nyt salkku paisunut 1.2M€oon pääosin Qt ja parin muun onnistuneen valinnan vuoksi. Yksi on Sampo missä aikanaan näin mainoksen missä helikopteri lensi kartanon pihalle ja kerrottiin asuntolainasta joka maksaa itse itsensä. Ajattelin että nyt on niin härski meininki että pakko ostaa. Salkun osakkeet kasvuyhtiöitä joten osinkotuotto heikko. Lisäksi on listaamatonta yhtiötä n250kE.
Totesin vaimolle tänään kävelyllä että minulla ei ole sellaista mielekästä aikaa vievää harrastusta mikä täyttäisi arjen ja pidän työstäni, ainakin riittävästi niin että kilpailevaa ajanvietettä täyttämään arkea ei ole. Joku osuvasti totesi että 40h vko liikunta ei ole vaihtoehto. Riski olisi että vaimon naama ja jutut alkaisi tympiä ja kohta olisi lusikat jaossa ja salkku 50% pienempi. Nyt olen alkanut katsoa osakkeita osinkopainotuksella jos/kun vapaaherran hommat alkaisi houkuttaa

47 tykkäystä

Palkkatöissä tehtaalla reilut 20v. Väliin sopi myös muutama ulkomaankomennus joissa vierähti kolmisen vuotta. Näillä oma asunto velattomaksi alle kolmekymppisenä. Satunnaisia sijoituksia tehnyt 2000 luvun taitteessa. Perheen lisäystä samoihin aikoihin. Vakavasti harkitsin vaimon kanssa muuttoa Thaimaahan 2004, oma asunto vuokralle jolla olisi pärjäillyt kohtuullisesti, kun en vaadi elämältä luksusta,tavalliset asiat tekevät onnelliseksi.
Jäimme kuitenkin Suomeen asumaan lähinnä sen vuoksi ,että totesime koulujen olevan täällä parempia.
Kohtuullinen perintö 2013. 150k€ Olin jo muutama vuosi aiemmin ostanut säästöilläni hieman fortumia ajatuksena vain oli, että siitä saa osinkoa. Perinnön sijoitin kokonaan osinkolappuihin kun en muusta tiennyt ja jatkoin palkkatöissä.
2017 sain tilaisuuden lähteä osakkaaksi yritykseen toiselta alalta ja eikun kouluun muutamaksi vuodeksi uuden työn ohessa. Jäin pois 2020 keväällä ja kesä meni ns hanttihommia tehdessä mutta nautin täysin kesästä. Tässä kohtaa pohdin jo vakavasti lopettavani työt, mutta luonne ei anna myöden. Nyt luovuin osakkuudestani ja muut saavat jatkaa. 100k€ tästä tilille. Nyt mukana kiinteistöyhtiössä.
Koronan iskiessä oli kaikki kiinni osakkeissa enkä pystynyt hyödyntämään dippiä kunnolla. Mutta aikaahan on. Nyt salkun arvo450k€ ja oma asunto100k€ +mökki Thaimaassa.??€
Nyt suunnitelmissa (huomenna uusiin hommiin) oman sijoitusfirman perustaminen. Täytyy ensin selvitellä kuinka kannattavaksi tämä tällä varallisuudella tulee vai jatkanko yksityis sijoittajana. Suunnitelmissa myös aloittaa opiskelut.
Osinkotuloja n.15k€ vuosi -verot näilläkin selviäis just.
Ehkä kun 50v mittarissa(nyt 46) lopettelen työt, mutta nyt jo vapaus päättää mitä tekee ja työnantajalla on käsitys tilanteestani.
Tekemisen puutetta ei ole koskaan ollut, harrastukset, omat ja perheen ovat vieneet paljon aikaa, mutta ovat myös tuoneet elämään paljon sisältöä.

Hyvää kevättä/kesää kaikille foorumilaisille, olen saanut täältä paljon lukemisen aihetta sijoittamisesta. :slightly_smiling_face:

46 tykkäystä

Ihan hyvältä kuulostaa jos ei velanhoitokuluja ole. Itse laitoin ensin tavoitteeksi 500k salkun, sitten 1000k salkun ja se tuli viime kesänä täyteen ja tuntui, että kurssit oli aika korkealla, niin mietin, miten kestäisin siitä - 40-50% laskun ja päätin vielä kasvattaa salkkua.

Nyt on hyvällä mallilla, mutta arvonnousun myötä on kyllä “verovelkaa” salkun sijoituksissa. Ja asuntovelkakin pääosin maksamatta.

Alkaa kuitenkin olla tunne, että pärjää laskutkin.

Aattelin, että voihan sitä mennä hätä tapauksessa töihin. Tosin en ole vielä edellisiäkään lopettanut… Toivottavasti 1-2v max.

Ajattelin miettiä ja keskustella vuodenvaihteessa tilanteesta yhteistyökumppanien kanssa.

Oon ajatellut niin, että tavoite summa riippuu sijoittajan iästä ja eläkekertymästä ja toki velanhoito kustannuksista.

Itsekin kulutan melko vähän, jolloin homman pitäisi helpommin toipua.

Talon osto ja remontointi (ostettuna) on kyllä aika kallista puuhaa. Vaikka vapaaehtoisia parannuksia toki valtaosa ollut… Olen ajatellut, että omaan arkeen kannattaa kuitenkin panostaa, että ei ihan kaikkea säästä sijoittamiseen… Vaatii kuitenkin ajattelun säätämistä, että muuttaa tässä vähän hövelimpään suuntaan ja antaa itselleen luvan myös käyttää tuollaisiin projekteihin kertaluonteisesti hiukan enemmän (kun tilannekin nyt hyvä).

29 tykkäystä

Pistetäämpä ittekki tänne mitä tässä nyt on tullu tehtyä. Ja ihan heti alkuun niin salkku ei ole oloneuvoskokoa, enkä sitä varsinaisesti tavoittele… tulee jos tulee. Salkku nyt 300te ja sijoittaminen aloitettu -99 12-vuotiaana. Salkkuun aloin säännöllisemmin laittamaan rahaa 2012 ja lopetin sinne säästämisen 2015. Siitä eteenpäin mennyt sitten niillä mitä on ollut.

Ensialkuun tavoitteena oli saada sen verran kasaan että ei tartte murehtia joka pennosta. Noh tämä “taso” mulla tuli fiilis pohjalta noin 100te kohdalla. Sen jälkeen ajattelin että jos 300te saa kasaan niin voisin pidellä vähän vapaita isommalla kädellä ja olla lasten kanssa kotona. No tämä on (kuten salkun koosta huomaa) hieman tuoreempi tapaus, eli jäin vapaille 1.5.2020 ja jatkan vuoden loppuun.

Seuraava pykälä olisikin sitten haaveena että voisin nykytöistä jäädä virkavapaalle pariksi vuodeksi ja jäädä tekemään halakohommia (ihan myyntiin). Miksi tämä sitten tarvii pääomaa? No siksi että tykkään tehdä puuhommia, mutta en halua tehdä niitä kelillä kuin kelillä ja pakonomaisesti henkeni pitimiksi. Eli se olisi semmoista jumppa/ulkoilu/tulo -kombinaatiota. Tämä sitten varmaan tuossa 600te tasolla jos sinne koskaan pääsen. Sen pidemmälle en ole miettinyt “askelmerkkejä”. Toki päivätyönäkin tätä sijoittelua voisi tehdä, mutta se on sen verran kaukana tulevaisuudessa että ei sille mitään aikataulua voi antaa. 1,5me pitäs olla kasassa ja tekisin varmasti halakohommia siitä huolimatta. Eli ehkä ainoa ero siinä olisi tuohon virkavapaaseen että se “paluuoptio” poistuisi ja jäisin nykytyöstä oikeasti pois.

Harrastuksista olenkin jo joskus aikasemmin kirjottanut: vuosittain toukokuussa veneen ja mökin laitto kesäkuntoon, kesä-syyskuu purjehdusta ja mökkeilyä, syyskuusta joulukuuhun metsästelyä. Tammikuu sitten mitä lystää, helmikuusta huhtikuuhun kelkkailua ja hiihtoa. Siinähän se vuosi menee mukavasti. Puuhommia viikko sinne tänne.

Nykyinen eläkeikä kun on tuo 57v niin viimeistään näillä näkymin sitte jäisin tuohon harrastuspainotteisempaan toimintaan. Sielu on hieman erakon kaltainen, jotenka esimerkiksi tämä koronavuosi on ollut minulle vallan mainio :slight_smile:

53 tykkäystä

Joku on ymmärtänyt rahan päälle jo nuorena :+1: itsellä oli vuonna -99 mielessä mopot, naiset ja kalastus, säästäminen oli jotain aivan turhaan löpinää. Olet ilmeisesti valtiolla töissä, jos minua nuorempi pääsee 57-vuotiaana eläkkeelle?

14 tykkäystä

Virkavapaa ja 57 vuoden eläkeikä haiskahtaa puolustusvoimilta.

6 tykkäystä

Elän pääomatuloilla.

Vanhempani olivat säästäneet minulle lapsilisiä. Osa rahoista oli sijoitettu osakkeisiin, mutta pääosa oli silloin korkotalletuksissa. Tulin täysi-ikäiseksi 90-luvun alkupuolella. Lapsuuden säästöt ja ylioppilaslahjarahat yhteen laskien minulla oli noin 12 k€. Vuonna 1993 laitoin kaikki rahat osakkeisiin ja osakerahastoihin. Aloittelijan tuuri, onnistunut osakevalinta (Nokia) ja hajautuksen laiminlyöminen. Muuta ei tarvittu 90-luvulla. Tunsin olevani sijoitusnero.

Salkku oli noin puoli miljoonaa vuonna 2000. Teknokupla kuritti salkkua aika kovasti. Onneksi en ollut lähtenyt mukaan suurella painolla kaikkein pahimpiin vedätyksiin. Henkisesti romahdus otti kuitenkin koville. Tajusin hajautuksen tärkeyden. 90-luvun lopulla olin sijoittanut siivun FIM Russia rahastoon. Se toi valtavat voitot 2000-luvun alussa. Pyn Elite rahasto on ollut myös onnistunut rahastosijoitus.

Olin opiskellut 90-luvulla ja 2000-luvun alussa menin töihin. Jo opiskeluaikoina olin tajunnut, että pääomalla voisi elää. Salkku vain tuntui liian pieneltä. Takaraivossa kutkutti ajatus, että taloudellinen riippumattomuus on käden ulottuvilla. Olin luonut pääomani sijoittamalla. En ollut sijoittanut juuri yhtään palkkatöistä tullutta rahaa. Minulle ei ollut muodostunut ns. luterilaista työmoraalia. En koskaan rakastanut palkkatyötäni, se oli vain välttämätön paha.

Toisaalta töistä lähteminen kolmekymppisenä vain muutaman työvuoden jälkeen tuntui pelottavalta ja lopulliselta ratkaisulta. Ratkaisin ongelman väliaikaisesti tekemällä töitä osa-aikaisesti. Pidin pitkiä lomia muutaman kerran vuodessa. Paluu töihin oli aina raskasta. Aloin yhä enemmän miettiä, miksi käyn töissä, jos se ei ole mukavaa. Lopetin palkkatyöt 36-vuotiaana.

Menoni ovat noin 25-30k€ vuodessa, olen säästäväinen luonne. Kokonaisomaisuus noin 1,3 M€ ja sijoitusomaisuus 800k€. Olen täysin velaton. Pidän käteistä tileillä noin vuoden kulutusta vastaavan määrän.

Nykyään sijoitan varsin konservatiivisesti. Hajautus on tärkeää. Olen sijoittanut noin 30 osakkeeseen ja 10 ETF tai rahastoon. Tärkeintä on välttää suuria tappioita. Sijoitan vain osakkeisiin ja rahastoihin. En ole koskaan ollut asuntosijoittaja. En ole koskaan sijoittanut lainarahaa. En seuraa kursseja päivittäin, ellei markkinoilla ole suuria heilahteluja.

Edellisen sukupolven kanssa on aloitettu vähittäinen omaisuuden siirto minulle (olen ainoa lapsi). Kolmen vuoden välein siirretään omaisuutta. Lahjaveroasteikko on nykyään perintöveroa keveämpi. Nämä omaisuuden siirrot tulevat kasvattamaan salkkuani merkittävästi tällä vuosikymmenellä. Samalla säästelen lapsille salkkuja. Tavoite on jättää aikanaan molemmalle lapselle enemmän kuin itse saan.

Ajankäyttö ei ole ollut minulle koskaan ongelma. Tai pikemminkin minulla on liian vähän aikaa tehdä kaikkea mitä haluaisin. En ymmärrä ihmisiä, jotka käyvät töissä vain siksi, etteivät tiedä mitä muutakaan tekisivät.

126 tykkäystä

Kiitos tarinasi jakamisesta. Inspiroivaa juttua. Voiko kysyä, oletko saavuttanut myös omistusasunnon matkan varrella? Velattomana ollessa se tuo helposti alhaisen kulutason, joka sinullakin näyttää olevan.

Minkä suuruisella omaisuudella uskalsit tehdä tuon päätöksen jäädä päätoimiseksi sijoittajaksi?

8 tykkäystä

Hieno tarina! Itseäni tässä jonkin verran mietityttää tuo reilu 2000€ netto/kk, että kuinka realistista elämä olisi sen turvin vaikkapa tilanteessa, jossa on useita lapsia ja puoliso vaikkapa työttömänä tai työkyvyttömänä.

Perus-elämähän on todettu usein parhaaksi eli keskitytään siihen mitä on ja nautitaan vaikkapa luonnosta, harrastuksista ja läheisistä, mutta sitten jos on vaikkapa intressinä kovasti matkailla tai haluaa vapaa-ajan asuntoja, autoja, veneitä tm. kivaa niin sen kuukausisumman saakin kertoa sopivalla kertoimella.

Itse eläisin tarvittaessa varmaan 1500€/kk hyvää elämää, mutta ei olisi ongelma myöskään polttaa 5000€/kk… :blush:

11 tykkäystä

Alhaisen kulutason tukipilarit: Velaton talo ja työssäkäyvä vaimo.

Salkku oli noin 400 k€, kun jäin pois töistä. Eli liian pieni. Suvun taloudellinen kokonaistilanne oli kuitenkin sellainen, että uskalsin ratkaisun tehdä. Otin huomioon, että salkku riittää ainakin seuraavat 20 vuotta. Samalla tiedostin, että vanhempani ovat melko varakkaita, joten luotin röyhkeästi tuleviin perintöihin. Saa nähdä tuleeko tästä “tunnustuksesta” sanomista…

28 tykkäystä

Tässä oleellista on asumiskulut. Jos ne ovat lähellä nollaa (oma asunto), niin 2000 eurolla yksi ihminen elelee aika lokoisasti. Lapset ja myös puolison elättäminen olisi sitten tiukempi kuvio.

5 tykkäystä

Menot olivat aiemmin suuremmat, kun vaimo oli kotona lasten kanssa. Mutta nyt vaimo on töissä ja tällä hetkellä jaamme menot puoliksi.

5 tykkäystä

Kiitos tarinastasi! Oletteko pohtineet myös vaimon osalta työn vähentämistä?

Omalta osalta olen ajatellut, että tuntuisi oudolta jos eläisin lopulta vapaaherrana, mutta vaimo painaisi +40h viikossa maksaakseen oman osuutensa talouden kuluista. Olen siis vielä työelämässä täysin, mutta vähentäminen voi koittaa muutamien vuosien sisällä ja olen pohtinut jo myös tuota puolta jonkin verran.

Toki tilanteita/tapoja/ym. on lukemattomia, joten se mikä sopii toiselle, ei sovi välttämättä toiselle.

16 tykkäystä

Vaimoni pitää työstään ja työyhteisöstään. Hän ei halua lopettaa töitään. Lisäksi hänestä on itseisarvoisesti tärkeää, että molemmat puolisot osallistuvat talouden kuluihin.

Lisäksi oletko ajatellut miten taloudellisesti (ja mahdollisesti henkisesti) haavoittuvaan asemaan ihminen laittaa itsensä, jos luopuu omasta urastaan ja eläkekertymästään ja jättäytyy puolison elätettäväksi. En suosittelisi sitä kenellekään.

Vaikka elän pääomatuloilla, en varsinaisesti loju vapaaherrana riippumatossa rommikola kädessä, kun vaimo painaa töitä. Minulla on oma työni vaikka se ei olekaan palkkatyö. En saa siitä paljon rahaa, mutta teen sitä ihan samalla intensiteetillä kuin monet muut ns. oikeita töitä.

31 tykkäystä

Kiitos vastauksesta, kirjoitin ensin vähä pidemmän viestin, mutta se lähti vähän liikaa harhailemaan joten poistin sen ja kirjoitin uuden (ehkä hieman liian lyhyen viestin). Eli ei ollut tarkoituskaan arvostella, alun perin oli laittamassa mm. että kaikki tilanteet ovat erilaisia ja moni ei edes halua vähentää työtään.

Hyvä pointti tuo haavoittuva asema, minunkin mielestäni omaisuutta on oltava myös omissa nimissä puolisolla jos vähentelee työtä (varsinkin jos/kun avioehto löytyy). En näe itsekään vapaaherrana oloa riippumatossa maksamiseksi, se jos mikä käy raskaaksi pidemmän päälle.

5 tykkäystä

Mielenkiintoista keskustelua. Taloudellisen riippumattomuuden eräs määritelmä taitaa sanoa että saa passiivisesti samat tulot kuin palkkatyöstä. Itselläni on nettopalkka nyt noin 8 000 euroa kuussa ja sijoitustuotot noin 4 500 euroa kuussa. Sijoitustuotot muodostuvat osingoista, vaikka salkussa on myös heikompia osingonmaksajia kuten Qt, Microsoft ja Nvidia.

Valitettavasti nälkä kasvaa syödessä ja netto-omaisuuden noustessa yhdessä vuodessa negatiivisesta summaan 1,7 miljoonaa euroa olen myös siirtänyt tavoitetta koko ajan kauemmas. Tällä hetkellä tavoitesumma on 2,7 miljoonaa euroa, tämän saavutettuani uskallan jättäytyä vapaaherraksi.

Kyseinen summa tulee siitä että yrityksen kautta sijoitettaessa kuuden prosentin vuosituotolla maksan ensin 162 000 euron tuotoista 20% yhteisöveroa. Sen jälkeen maksan verohuojennettuja osinkoja 130 000 euroa josta menee veroja 7,5%. Käteen jäisi kulutettavaksi 10 000 euroa kuussa. En usko niin paljon kuluttavani mutta olisipahan turvamarginaalia. Luultavasti tulisi vielä edukkaammaksi nostaa ensin palkkaa noin 15 000 euroa, mutta tässä vaiheessa en ole jaksanut summia niin tarkasti laskea.

Elikkäs noin yksi miltsi puuttuu tavoitteesta. Kuulostaa varmaan paljolta, mutta nykyisellä palkalla höystettynä optioilla ja muilla bonuksilla uskon tämän olevan mahdollista seuraavan neljän vuoden aikana. Siten voisin vielä eläköityä ennen kuin 50 ikävuotta tulee täyteen. Paljon on muuttujia ja epävarmuutta “laskelmissa”, toisaalta en olisi voinut kuvitellakaan että sijoitukseni ovat tuottaneet lähes 500 000 euroa viimeisen yhdeksän kuukauden aikana. Vaikka olen pysynyt kaukana hypeosakkeista, salkussa kiinteistörahastoja ja mummo-osakkeita.

25 tykkäystä

Haluatko avata vähän kuinka tuo miinuksilta 1,7me plussalle vuodessa tapahtui? Maksimivivulla markkinoilla heti koronalaskun helpottaessa?

Joka tapauksessa erittäin kova suoritus :+1:

2 tykkäystä

Omaisuus on hankittu yritystoiminnan tuloilla sen kasvaessa räjähdysmäisesti koronapandemian myötä sekä samaisen yritystoiminnan myynnillä. Vielä olisi rahaa pöydällä lähes puoli miljoonaa jos jaksaisi neljä vuotta palkkatöissä lusia. En olisi arvannut työmotivaationi olevan näin huono kun tämän ja kolmen seuraavan vuoden palkkasumma on luokkaa 200 000 euroa. Näköjään kun maha on täynnä niin sitten se on.

Asiasta kuudenteen tunnen monia ihmisiä joiden nettovarallisuus on välillä 2-20 miljoonaa. Lähes kaikki tekevät päivät ihan palkkatöitä tai jotain sen suuntaista. Yhteistä näille ihmisille on se että varallisuus on hankittu yritystoiminnalla tai kovapalkkaisissa johtotöissä. He kokevat työnteon yhä mielekkääksi vaikka se ei olisikaan taloudellisesti välttämätöntä.

Netistä taas olen lukenut tarinoita kuinka ihmiset ovat säästäneet pienestä palkasta vuosien saatossa sen verran rahaa että ovat voineet jättää palkkatyön. Tässä tapauksessa töistä jättäydytään monesti pois “jo” puolen miljoonan varallisuudella. Ymmärrän tämänkin puolen, monesti pienipalkkaisia töitä ei koeta niin mielekkäiksi ja vapaa-ajan arvostus kasvaa.

39 tykkäystä

Näkisin vain positiivisena eläköitymistä ajatellen, jos nyt koet että 200ke vuositulot eivät enää motivoi töissä.

Viimeisestä lauseesta myös täysin samaa mieltä ja pätee itseenikin. Jos saisin suuren osan ajasta päättää, että koska ja missä töitä teen, sekä menestyksestä palkittaisiin tuntuvasti, niin olisihan se motivaatio ihan erilainen kuin valkokaulusduunarina.

10 tykkäystä

Tässä threadissa kyllä mukavasti monenlaista erilaista variaatiota siitä, miten kukin otsikon hommaa tekee tai suunnittelee.

Nälkä kasvaa syödessä, se on varma. Korkeasta elintasosta ja tottumisesta tiettyyn tasoon on vaikea pakitella. Samoin pienellä toimeentulleelle on vaikea kuvitella, että tarvitsisi vaikkapa yli 3000€/kk nettoa ollakseen vapaaherra.

12 tykkäystä