Kuinka iso tiimi? Firmalla oma tuote vai konsultointia?
Se vaan on myös niin että kyllä firmat usein ihmettelee miksi vasta n. 27 vuotiaasta eteenpäin on töitä hakenut ja sairaudet rajoittavat paljonkin mihin töihin hakee. Kaikilla ei mene elämä täysin suunnitellusti. Mutta en ala sen enempää omasta elämästä tässä tarinoimaan menee jo vähän offtopiciksi
Vaihdellut tässä vähän, mutta 5-8 koodaria tiimissä. Oma tuote/tuotteet on
Tsemppiä ja toiv terveyshuolet helpottaa ja saat jalkaa ovenrakoon paremmin myös työelämässä. Kannattaa muutenkin ketjua lukiessa muistaa että sen lisäksi että palkkaus ei korreloi mitenkään yksi yhteen onnellisuuden kanssa ketjuun myös kirjoittaa enimmäkseen se pieni osuus ihmisistä joilla on keskimääräistä korkeampi palkka. Puhumattakaan siitä mitä sen palkan eteen on joutunut usein uhraamaan.
Samaa vääristymää on tietysti koko sosiaalinen media pullollaan jossa tuntuu että kaikilla muilla menee niin hemmetin hyvin ja kaikki on niin hiton kauniita, rohkeita ja rikkaita samalla kun omasta peilistä takaisin tuijottaa silmäpussillinen pullukka harvahammas länkisääri jolla ei tunnu tuuri paljon käyvän vaan jos asiat ei nyt mene ihan päin v###a niin ainakin tunnelma on kuin sillä kuuluisalla norsulla posliinikaupassa.
Ok vähän liiottelua mutta kuitenkin.
Tsemppiä lvi-suunnittelun opiskeluun ja onnittelut, todella hyvä valinta!
Jos tarkoituksena on tehdä pelkkää suunnittelua, niin palkkaa “jää kohtuulliseksi” ja nousu on hidasta kun kerrytellään työvuosia ja vanhemman suunnittelijan titteliä. Alalla on kuitenkin mahdollista päästä suunnittelijataustalla muihin asiantuntija, projektipäällikkö ja tiimin/ryhmänvetäjä tehtäviin joissa palkkaus usein merkittävästi paremmin. Yrittäjänä mahdollisuuksia vielä lisää.
Enntiedä valmistunko ikinä. Palkka tällä hetkellä 4600e, isossa firmassa myyntihommissa kivalla tittelillä. Yrittäjyys kiinnostaa, olen miettinyt lvv ja iv-vastaavan hommia toiminimellä. Kivastibtekisi ekstraa ihan putkimiehenäkin. Entinen duunikaveri teki piemeästi hommiaviikinloppuisin ja nettosi helposti 2-3000e.
Teollisuuden toimihenkilö, 49v. Maksan veroja 30-34000 vuodessa. En tee ylityötä tms. Ja tässä syy pieneen vaurastumiseen. Palkkakeskustelu on verotuskeskustelu pohjimmiltaan. Progressio leikkaa rajusti.
No ei ole. Progressio toki leikkaa, ja keskituloiset ovat progression kannalta kaikkein epäedullisimmassa asennossa, mutta palkkakeskustelu on palkkakeskustelua ja verotuskeskustelu verotuskeskustelua.
Palkkakeskustelussa voisi toki pohtia sitäkin, mikä on ns. tarpeeksi vai kannattaako koko ajan pyytää lisää? Muutamassa viestissä sitä täällä on sivuttukin, varsinkin pienten palkankorotusten yhteydessä. Satasesta ei kannata vääntää “loppuun saakka” koska hyöty siitä on pahimmillaan vain reilut viisikymppiä ja miinuksena voi mennä välit päättäjäportaaseen niin pahasti että se alkaa vaikuttaa työnkuvaan.
Itse olen kallistumassa siihen, että säädän palkkaani omia työtehtäviäni sekä työni sisältöä, ehkäpä myös työnteon intensiteettiä muokkaamalla. Progressio ja ylläolevat näkökohdat huomioiden se on minun tapauksessani parempi vaikutustapa, varsinkin kun asiantuntijatyössä ei tunteja tai päivittäisiä työsuorituksia kukaan kyttää muutenkaan.
Ei ole, palkka ja sen sosialisointi kulkee niin käsi kädessä. Jos jotakin tekee ja on myös vähän tuuria on sen palkan kimpussa joku, jonka kantava argumentti on A tulot johtuvat riistosta B otetaan rikkailta. Siinä samoilla linjoilla, että tämä riittää nyt minulle ja tästä en halua lisätä työn määrää, progressio siis aiheuttaa haluttomuuden tehdä enempää. Sivutoimisen yrittäjyyden pistinkin pakettiin koska katson lisääntyneen vapaan olevan parempi investointi.
Ei löytynyt (tulo)verotukselle omaa ketjua, perustin sellaisen:
Todella monella suurituloisella perusteluna suurituloisuuteen on “teen aivan älyttömästi töitä”. Hienoa, että olet huomioinut myös sen pienen tuurin merkityksen!
Veroprogression ja suuren marginaaliverotuksen vastustajat ovat luonnollisesti yleensä myös suurituloisia. Siis niitä, jotka jo “tekee aivan älyttömästi töitä”. Tarvitseeko heidän siis vielä huolia siitä, mikä olisi veroprosentti, jos tekisi VIELÄ enemmän töitä. Ja kuinka paljon on edes mahdolliata tehdä “aivan älyttömän” lisäksi töitä?
Lainaan tässä omaa viestiäni parin kuukauden takaa.
Pankissa tosiaan riippuu palkka hyvinkin paljon siitä mitä teet ja vaihtoehtoja on käytännössä loputtomasti. Jos lähdetään liikkeelle sieltä kassalta niin palkka on melkoisen surkea ja oikeastaan siitä jos mennään vaativampiin tehtäviin pari kolme pykälää niin ainakin meillä palkka tulee suoraan taulukosta eikä mitään neuvotteluvaraa ole.
Itse olen ns. viimeisessä taulukon mukaisessa luokassa + pieni henkilökohtainen lisä. Tästä eteenpäin palkka alkaakin olemaan enemmän neuvottelukysymys.
21v myyntihommia opintojen ohella. Tällä hetkellä noin 40-50h/kk, palkka koostuu tunnit+lisät+proviikka+bonukset, noin 700-1200e/kk nettona. Kesällä sitten täydet tunnit ja pääsee makselemaan kaikki vuoden tuet takaisin. :')
Mielestäni harva on valmis tekemään paljon työtä nykyään. Vapaa-aika on tärkeämpi. Verotuksen takia ymmärrän sen. Yrittäjät ovat tietenkin kovia tekemään pitkää päivää.
Röntgenhoitaja, 7v kokemusta, 2 työpaikkaa takana, 2900e/kk ilman lisiä, (tuosta palkasta siis 100e tulee vastuutehtävistä).
Tämä on erittäin mielenkiintoinen keskustelu, myös kyllästynyt iltalehden otsikoihin.
Suomessa vientiteollisuus valmistaa enemmän bulkkia sekä enemmän b-to-b -markkinalle. Tanskassa vientiteollisuus valmistaa vähemmän bulkkia ja enemmän b-to-c -markkinalle. Kärjistäen ja osittain vitsillä voisi sanoa, että suomalainen myy tanskalaiselle puun satasella, josta tanskalainen valmistaa huonekalun ja myy sen suomalaiselle tonnilla. Tosimaailman esimerkki olisi esim. lego: aika pieni legopaketti maksaa kaupassa useamman kympin ja sen valmistaminen maksaa varmaan euron. Paljonko tällaisia esimerkkejä löytyy Suomen suurimmista yrityksistä?
Tanskassa etäisyydet ovat pieniä niin maan sisäisesti kuin naapurimaihin, minkä ansiosta alhaiset logistiikkakustannukset, enemmän ulkomaan turismia naapurimaista (etenkin Saksasta voisin kuvitella) sekä lämpimämpi ilmasto, minkä ansiosta pienempi lämmitystarve sekä sopivampi ilmasto maataloudelle. Maan määrä toki puute, mutta toisaalta Suomessa maa-ala on pääosin metsää eikä ns. taloudellisessa mielessä hyötykäytössä.
Tanskassa oma valuutta. Tanskan pörssin kokonaisarvo 2x Suomen vastaavaan verrattuna ja ihmisiä suunnilleen yhtä paljon. Tuohan menee aika hyvin linjaan palkkaerojenkin kanssa. Keskimääräinen tanskalainen ihminen on luultavasti enemmän itseensä uskova ja riskiä ottava taloudellisessa mielessä.
Nämäkin varmaan vain pintaraapaisua. Ei varmasti ole yksittäistä tekijää, miksi Tanska on niin paljon vauraampi maa, mutta on paljon pienempiä tekijöitä, joista kumuloituvana tulee iso ero.
Hyvinkin paljon komppaan kaikkea kirjoittamaasi tässä asiassa
Lisäisin vielä että Tanska on kiinni manner-euroopassa ja siellä on käyty aktiivisesti kauppaa joka suuntaan siinä vaiheessa kun suomessa Lalli tutustui piispa Henrikkiin.
Ovat siis huomattavan bisnes orientoituneita ja (omasta mielestäni) ärsyttävän hyvällä itsetunnolla varustettuja verrattuna suomalaiseen metsäkansaan. Tämä tietysti rankkaa liiottelua mutta perustuu kuitenkin omiin havaintoihin kun olen aikoinani ollut paljon tanskalaisten kanssa tekemisissä työelämässä.
Näin se on joka firmassa. Itsellä riittää intoa pari-kolme vuotta, sen jälkeen on yleensä tullut selväksi että en tule hyötymään siitä mitään. Minusta tuntuu että suomalaiset firmat ovat huonoja palkitsemaan työntekijöitä muutenkin.
Niin siis suomeksi halusit sanoa, että hyvää palkkaa saavat ovat saaneet sen vaan tuurilla ja he eivät kuitenkaan viitsisi tehdä enempää, niin sama sitten nostaa marginaalivero vaikka yli 100 %:n ja se olisi vieläpä mielestäsi oikeudenmukaista.
Omalta osaltani voisin sanoa, että minä VOISIN olla varsin suurituloinen, mutta tässä progressiivisessa ympäristössä olen vain yli keskituloinen. Olen aikanaan kieltäytynyt ylennyksestä ja muutenkin tehnyt toimenpiteitä, joilla olen minimoinut vastuiden lisääntymisen.
Lisäksi voi vielä huomioida, että olen vuosikaudet tässä enemmän, tai vähemmän kuitenkin roikkunut jonkin tason työuupumuksen rajamailla ja jo tausta on sellainen, mitä nykyään saa jatkuvasti lukea näiden “syrjäytyneiden” elämäntarinasta: koulukiusaamista, masennusta ja siihen päälle itsellä vielä sairas äiti, eroperhe ja lapsuus 90-luvun lamassa. Erona se, että aikanaan tullut mieleenkään vaan jättäytyä kotiin makoilemaan, “kun ei viitsisi” ja kun kaikki on niin kauhean rankkaa.
Minä koen äärimmäisen epäoikeudenmuukaiseksi, että loppujen lopuksi elintasossani on aika pieni ero näiden toisin valinneiden kanssa ja että multa viedään ihan käsittämätön osuus mun rahoisa.
Nykymaailmassa olisi suunnaton sankari ja kaikkien lempilapsi, jos olisin vaan jäänyt kotiin makaamaan. Nyt olen kuitenkin riistäjä ja itsekäs mulkku. Ymmärrän toki sympatisoinnin haastavissa elämänoloissa olevien suhteen, mutta kyllä ihan ensimmäisenä nyt voisi edes vähän muuttaa asenneilmapiiriä, missä itsensä lisäksi jonkun kotona makoilevan elättävät eivät nyt olisi yhteiskunnan pahimipia vihollisia.