Meillä sen perään on huudeltu mutta työnantajaa ei kiinnosta. Varmaan toki siinä on monella huutelijalla haaveena täysi (tai melkein täysi) palkka, mutta minulle kelpaisi kyllä 80% palkkakin jos työtunneista lähtee 20%.
Tälle joustamattomuudelle kostoksi meinasin pitää 9 viikon kesäloman tänä vuonna. (4 viikon vuosiloma + erinäisiä muita muotoja ml. palkatonta loput).
En olisi itse valmis tekemään vähemmän työtä, päinvastoin olen yrittänyt ottaa lomat rahana mutta ei sekään onnistu. Neljän viikon kesäloma, pääsiäinen ja talviloma riittää hyvin minulle. Firma ei maksa ylityöstä joten en tee ylimääräisiä tunteja.
En tiedä miksi monella on niin tiukka ylityöpolitiikka vaikka töitä olisi?
Kyllähän se vapaa-aika tuppaa yleensä olemaan nautinnollisempaa kuin työnteko. Jos ei, niin en ole ihan varma voiko onnitella ainakaan pitkässä juoksussa.
Minkä ikäinen olet? Ja mikä se palkka on?
En minäkään juuri valmistumisen jälkeen vajaan 3 tonnin liksalla vaihtanut lomarahoja vapaiksi, vaikka olisikin ollut mahdollista ja silloin itsekin ihmettelin työkavereita, jotka niin tekivät.
Sillon kaikki oli uutta ja jännää ja työn vastuutkaan, sen enempää kuin työtahti eivät olleet niin suuret. Ja mikä tärkeintä, ei ollut perhettä. Sanotaan näin, että silloinkin olisi harrastusten kautta kyllä keksinyt ihan riittävästi tekemistä, jos olisin ollut rikas perijä, mutta silti ei ollut sellaista ehdotonta hoppua pois työstä.
Mutta aika harvinaisen onnekas saa olla, jos vähän myöhemminkään ei ole lainkaan leipääntynyt työhänsä ja suorastaan haluaisi tehdä enemmän. Tietenkin tuo on sitten mahtavaa, jos siitä niin paljon tykkää, kunhan se vaan tulee oikeasti siitä, että se työ on niin kivaa, eikä siitä, ettei ole mitään sisältöä työn ulkopuolella.
Sen verran kuitenkin leipääntynyt ajatukseen “seuraavat 40 v sorvin ääressä” olin heti valmistuessani, että tuon sijoitussalkun perustin ja jonkinlainen fire oli mielessä ennen kuin olin koskaan mitään tuollaisesta muualta kuullutkaan. Varmaan tuohon olisi sinkkumiehenä ja asiaan täysipainoisesti panostamalla jo päätynytkin, mutta “valitettavasti” elämä ja perhe tulivat mukaan kuvioihin yhä kasvavassa määrin vuosien varrella kirjaimellisestikin. Josko nyt sitten voisi 45-50 vuotiaana alkaa vähentämään työntekoa, saa nähdä. Tuskinpa se lopulta siihen menee, huoh.
Voisi toki vieläkin mennä, jos verotus olisi sellainen, että viitisi painaa paremman palkan eteen. Nyt olen tyytynyt tähän perus asiantuntijatyön perusliksoihin.
32v projekti-insinööri ja myyntihommia. Enbpidä työntekoa mitenkään jännittävänä mutta minulla on tällain elämänfilosofia: en halua omistaa mitään ylimääräistä, silloin kun on vapaata niin teen asioita joista pidän eli treenaan, reissaan tai menen kalliin ravintolaan syömään. Ei ole varaa olla pidempään kotona
Tiukka ylityöpolitiikka voi johtua siitäkin, että firma näkee, että jos ylityöt sallitaan, niin sitten hidastellaan normityöajalla, jotta voisi painaa rahakkaita ylityötunteja.
Tästä tuli mieleeni. Itse huomaan usein pohtivani yhtälöä jossa toisella puolella on, ei nyt suoranainen laiskottelu, mutta sanotaanko vaikka alle 100% työteho ja toisella puolella harmaa työ / ylityö.
Jos säännöllinen työaikani on 8-16, mutta päivällä unohdun tunniksi kahvihuoneeseen lörpöttelemään, selailen inderesfoorumia työnteon ohessa tai muuten vain teen työni laiskasti, onko kyseessä harmaa työ mikäli päivä venyy yli kello 16 enkä sitä minnekään kellota? Kun ne samat työt olisi voinut hoitaa säännöllisen työajan puitteissa, jos vain olisi napannut työskennellä koko päivän ajan asianmukaisesti ilman laiskottelua tai oheisaktiviteettejä.
Olet asian(tuntijatyön) ytimessä. Työteho on eri ihmisillä ja eri päivinä radikaalisti erilainen, eikä työn tulos korreloi välttämättä paljonkaan työpaikalla vietetyn ajan kanssa. Tilanne olisi selkeä jos hoitaisit vaikka puhtaasti yksityisasioita tunnin keskellä työpäivää. Mutta satunnainen foorumin selailu ja työkaverien kanssa lörpöttely voi parantaa työtehoasi muina aikoina (ihan tutkitusti ihminen ei pysty vaativaa aivotyötä tekemään kahdeksaa tuntia putkeen, vaan tauotus on tärkeää). Eli lopulta tullaan siihen, saako päivän aikana vaaditut työt tehtyä. Tätä taas hankaloittaa se, että usein yhden työpäivän aikana ei mikään kuitenkaan tule valmiiksi, vaan työn tulokset nähdään vasta pidemmällä tarkastelujaksolla. Eli alkuperäiseen kysymykseen: moni varmasti kokee huonoa omaatuntoa siutä, ettei tee kahdeksaa tuntia päivässä 100% teholla. Mutta jos tätä alkaa säännöllisesti kompensoida päivää pidentämällä, saa olla tarkkana ettei päädy määrittelemään uudeksi normaaliksi 10h työpäivää.
Tässä sekoitetaan kaksi asiaa, ylityö ja liukuva työaika. Ylityötä tehdään säännöllisen työajan ylittyessä, liukumalla taas työnteon ajankohta säädetään muuhun elämään paremmin sopivaksi sijoittamalla työtunnit vuorokauteen itselle sopivimmin. Lisätietoa on työ- ja virkaehtosopimuksissa.
Ylityötä tehdään ylityömääräyksellä ja siitä maksetaan ylityökorvaus. “Vapaaehtoisesti” tehtävä 10h päivä ei ole ylityötä. Mutta sitten mennään harmaalle alueelle, jos normaaleista töistä ei säännönmukaisesti selviä työsopimuksessa mäåriteloyssä viikkotyöajassa vaikka parhaansa yrittää.
Alkuperäisessä kysymyksessä puhuttiin harmaista, joka tarkoittaa sitä että päivää pidennetään koska töitä ei saa tehtyä työajan puitteessa, mutta tätä ylimääräistä aikaa ei kirjata mihinkään. Se ei siis ole ylityötä eikä kasvata liukumaa. Tässä ei tietenkään ole työntekijälle järkeä, mutta silti sitä tehdään. Usein syynä on juuri yllämainittu tilanne, että työntekijä kokee ettei jostain syystä saa tarpeeksi tehtyä työajan aikana. Mikä on “tarpeeksi”, voi olla joko työympäristön määrittelemä tai työnantekijän itsensä kokema.
Aa. Viittasin tuohon kohtaan missä puhuttiin töiden tauottamisesta, inderesin selailusta työaikana jne. ja mietittiin onko se työaikaa, lusmuilua vai mitä. Tämä mainitsemasi, ns. kiltin tytön syndrooma on yleinen ongelma yksityisellä puolella ja tietyssä uravaiheessa.
Yleensä tämä ratkeaa siinä vaiheessa kun yksilölle valkenee, että tekemällä ilmaisia laadukkaita töitä ei vähennä omaa työtaakkaansa vaan töitä tulee takuuvarmasti vain lisää. Aikanaan syntyy tilanne jossa niitä aletaan vaatia. Tässä vaiheessa joko palaa loppuun tai vaihtaa firmaa.
Asian sisäistänyt työntekijä kertoo työn vaatijalle, ettei homma onnistu ilman ylitöitä ja siitä maksettavaa, liiton kanssa sovittua korvausta. Muussa tapauksessa vaatija voi ns. pitää tunkkinsa. Vaarana on, että löytää itsensä firman rappusilta, mutta siinä tapauksessa on hommassa huomattavasti voiton puolella.
Elämä on liian lyhyt luovutettavaksi työntantajalle, varsinkaan ilmaiseksi.
Mutta se on usein vaikeampi kysymys tai ratkaistava ongelma, että “Miksi ei saa tehtyä normaalin työajan puitteissa?”
Duunaritason hommissa on helppo sanoa, että päivässä on kasattava vähintään 20 pömpeliä ja sitä suoritusta on helppo mitata. Asiantuntijahommissa päiväkohtainen mittarointi on vaikeampaa, eikä siinä ole edes mitään järkeä jos “Projektin tulee olla valmiina 30.6. mennessä.” Sitten jos ei suksi luista, niin on ruvettava miettimään, onko työtä liikaa, työkalut väärät vai eikö työntekijä ole tehtäviensä tasalla.
Huolimatta siitä, mitataanko työsuoritetta päivätasolla vai puolivuosittain, on yleensä käytössä työajanseuranta. Tämä taas johtuu työaikalaista, koska työajanseuranta on alunperin työntekijän suojaksi käyttöön otettu systeemi.
Tarkemmin puhuin siitä, että työt saisi kyllä tehtyä työajan puitteissa jos ei laiskottelisi. Kai työntekijältä nyt kuitenkin odotetaan työskentelyä eikä mitään foorumin selailua työajalla. Joskus sitä huomaa käyttäneensä puoli päivää ihan muuhun kuin tehokkaaseen työskentelyyn. Silloin vähän omatunto soimaa painaa työt loppuun ylitöinä, vaikka siihen teknisesti lupa olisikin. Toinen ryhmä on ne hahmot, joilla menee työ ja harrastaminen sekaisin ja jotka huvikseen työpaikalla notkuu paljon yli säännöllisen työajan.
Kannattaa opetella pois tuollaiset tavat, niistä on itselle vain haittaa.
Totta. Toki moni kotonaankin löhöää sohvalla katsoen televisiota, selaten foorumia tai tehden muuta turhaa. Sama kai se on notkuuko sellaiseen käytetyn ajan kotona vai työpaikalla. Työhön ja laiskotteluun käytetty aika voi olla aivan yhtä pitkä ja muuttujana vain työpaikalla vietetty aika.
Tässä ketjussa on kyllä listattuna uskomattoman paljon kaikenlaisia tekosyitä olla tekemättä töitään kunnolla ja sellaisella tehokkuudella, johon itse kykenisi jos vain viitsisi. Näitä selityksiä vielä perustellaan sillä, ettei kuitenkaan saa lisää liksaa tai parempaa positiota firmassa. Voin kertoa, että esimiehet kyllä näkee kuka hoitaa hommansa mitenkin ja etenemismahdollisuudet ovat pyöreä nolla näillä valittajilla ja töistä luistajilla.
Ahdistaa, kun omassakin tiimissä on näitä puolivaloilla työpaikalla olijoita, mutta ei niitä kaikkia vaihtaakaan voi. Palkkaneuvottelut toki heidän kanssa helppoja, kun voi aina sanoa suoraan ei.
Nämä kohtaamiset lienevät luonnonvakio. Ihmisillä niin erilaisia ambitioita ja motivaattoreita työnteon suhteen. Jollekin on tärkeää edustaa organisaation tavoitteita tai omaa uraansa, kun taas toiset ovat töissä pakollisena pahana hankkimassa sen pakollisen elannon niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. Ja kaikkea näiden väliltä.
Se mikä harmittaa on, että harvoin varsinkaan suuremmissa byrokraattisissa organisaatoissa on esimiehillä tosiasiallinen mahdollisuus huomioida tuo henkiköiden hyvin erilainen työpanos siinä palkkauksessa. Harvoin kahden edestä töitä tekevä saa kahden edestä palkkaa.
Asiantuntijatyöhön ainakin vain yksinkertaisesti kuuluu tuollaiset ”henkiset” tauot, vaikka nyt foorumia selaillen. Joku toinen voi katsella vaikka ikkunasta ulos vaihtoehtoisesti, jos se nyt on vielä sitten hyväksytympääkin. Todellinen tuottavuus mitataan toki sitten sillä mitä on saatu aikaiseksi pidemmällä ajalla.
Harva painaa 8 tuntia putkeen sata lasissa. itse käytän pelisilmää, jos tarve vaatii niin ollaan vähän yli mutta voin sanoa että etäpäivät eivät ole yhtä tehokkaita. Mun kokemus on että paras tapa kaikille on se että joustetaan tarpeen mukaan, sekä työntekijä että työnantaja.