Kouluttautumisessa ja alan valinnassa kannattaa suosia vaihtoehtoja, joissa on useita potentiaalisia työnantajia omalla alueella. Yleisen elämänkokemuksen perusteella paras tapa nostaa palkkaa on vaihtaa työnantajaa sopivan säännöllisesti (tai ainakin uhata nykyistä vaihdolla). Jos on käytännön sidottu yhteen vaihtoehtoon, niin jää herkästi indeksien varaan palkkakehityksessä.
16 tykkäystä
Heitän vain sivuhuomion, että niitä keskinkertaisia koodareita, jotka ovat tarponeet koulun läpi ja päässeet jotenkuten kerryttämään 3+ vuotta työkokemusta myydään konsultteina sitten julkiselle ja muualle ja palkka juoskee. Pulaa on tosi paljon. Todellisuudessa sitten näkyy, että nämä eivät vaan yllä lähellekään niitten kovien kavereiden tuottavuutta, erot voivat olla kymmenkertaiset. Mutta silti palkkaa saavat 3000-5000 € ja roikkuvat vuosiakin mukana kehitystiimissä. Pikkuhiljaa toki oppivat paremmiksi, mutta ei toki välttämättä koskaan pääse kunnon senioriarkkitehdin tasolle. Mutta kun maksajia löytyy, niin sen keskinkertaisenkin koodariopiskelijan voi olla ihan fiksua purra hammasta yhteen, vaikka huomaakin oman keskinkertaisuutensa. Sillä kyllä niitä maksajia löytyy.
4 tykkäystä
On totta, että koodaajien pitää koko ajan oppia uutta. Samaan aikaan, ainakin meillä on hyvä tilaisuus oppia sitä ihan työn ohella kun uusia kieliä ja kirjastoja otetaan pikkuhiljaa käyttöön kaikissa palveluissa.
En nyt kiistä etteikö sitä tullut aikoinaan tehtyä asioita iltaisin kotona, mutta kyseessä oli ehkä kuitenkin enemmän oma uteliaisuus kuin tarve ”pysyä ajan hermoilla”.
Ja siinä ehkä päästäänkin sitten siihen todelliseen eroon hyvien ja keskinkertaisten koodaajien välillä. Se uteliaisuus näkyy aina ja kaikessa. Otetaan esim. oikeasti selvää miten kaikki kirjastot toimivat ja miksi. Ymmärretään paljon laajemmin miten kielet toimivat ja sen myötä osataan tehdä parempia ratkaisuja. Kun on joku ongelma perehdytään paljon syvällisemmin sen syihin - ja koko ajan se oma osaaminen karttuu.
Tuo sama ominaisuus toki on hyödyksi monella muullakin alalla, mutta näkyy selkeästi koodaajilla. Syy on luonnollisesti että teknologia elää nopeasti, projekteissa voi olla satoja kirjastoja käytössä joiden toiminnoista käytetään murto-osaa (ja sitäkään ei ole optimoitu). Harvassa roolissa pääsee syntymään niin isoja eroja yksilöiden välillä - ellei sitten luovilla aloilla.
6 tykkäystä
Hyvin sanottu.
On sitä itsekin tehty uran alussa, varsinkin opiskelu-/junnuvaiheessa ns. helvetin pitkää päivää, ihan vaan siksi että opittavaa on tuhottomasti enemmän mitä vaikkapa viiden vuoden korkeakouluopintoihin (jotka sisältävät paljon muutakin tauhkaa) tosiasiallisesti mahtuu. Työelämään päästessä tietenkin iskee päin naamaa se fakta, ettei maisterikaan oikeastaan osaa vielä mitään. Eli töitä riittää.
Mutta, kun ne perusteet ja korkean tason ajattelu on selkärangassa, niillä pärjää pitkälle. Sitä en siis itsekään allekirjoita, että duunia täytyisi painaa läpi lomien ja ravintolaillallisten. Varsinkaan jos tähtää siihen 4-7k€/kk palkkaluokkaan (suomessa). Uutta täytyy toki opetella ja ilman harrastuneisuutta ei pitkälle pääse, mutta ei se nyt perustyön lisäksi mahdottomia vaadi. Itse käytän kyllä työaikaakin uuden opetteluun, mutta ehkä keskimäärin pari tuntia viikossa menee vapaa-ajalla asioita haistellessa, ihan omasta kiinnostuksesta. Ei mitään radikaalia, IMO.
Toisaalta sitten niitäkin devaajia on (esim. teknisissä haastatteluissa) näkynyt, joita ei ohjelmistokehitys pätkän vertaa kiinnosta. Sellaisen haistaa kyllä ihan 5 min jutustelun perusteella, eikä sillä asenteella uraa tehdä. On tunkattu jonkun oman firman arkkarin 10 vuotta sitten alullelaittamaa frameworkkia eikä muusta tiedetä, tai halutakaan tietää. Välttämättä ei sitä omaakaan (työmarkkinoilla hyödytöntä) nicheä sen kummemmin olla sisäistetty. Palkkakuoppa on varma, ja suuri riski jäädä puille paljaille työsuhteen päättymisen myötä. Kuka haluaa kaverin joka ei ole vuosikymmenessä oppinut oikein mitään, kun ovella on kymmenen nälkäistä junnua käytännössä vastaavalla osaamistasolla?
Eli jos joku nuori tai alanvaihtaja tätä lukee, niin ei kannata alaa karttaa siksi että pärjätäkseen täytyisi omistaa kaiken vapaa-aikansa ohjelmistokehitykselle. Hiukan täytyy kiinnostusta löytyä, mutta se voi puhjeta myös vauhtiin päästessä :).
14 tykkäystä
En vähättele koodarien tarvetta kouluttautua ja oppia uutta, mutta nostan esille että kyllä edellä kirjoitetut sopivat monelle muullekin korkeamman tason alalle. Kyllä muillakin on aivan samanlaisia haasteita elämässään ja työssä. Olen itse huomannut, että vanhemmiten pitää “juosta jotta vain pysyy paikallaan”. Nopeasti huomaa tippuvansa kelkasta, mikäli ei itse ole kiinnostunut kehittämään itseään. Toki voi jäädä paikalleen perushommiin, mutta itselle ainakaan sellainen ei sovi. On hyvä pitää itsensä kilpailukykyisenä ja osaavana, koska ei koskaan tiedä milloin joutuu tilanteeseen, että on haettava uutta työpaikkaa.
15 tykkäystä
Tämä on myös täysin totta. Ehkä koodareiden elinikäistä oppimista nostetaan esiin siksi, että vähänkin aikaa sitten pinnallisesti opitut asiat ovat nykypäivänä lähes käyttökelvottomia. Toki näin niitä ”perushommia” ei välttämättä loputtomiin löydy. Fysiikan lait ja lääketiede etenevät verkkaisempaan tahtiin, luonnollisesti, vertaillaan kuitenkin alakohtaisesti muutaman vuosikymmenen kehitystä tuhansiin.
Mutta, samaan tapaan joutuu arkkitehti siirtymään kynästä ja paperista revittiin tai archicadiin, kuin UI-devaaja jquerystä reactiin. Tai infraäijä toimiston vaatekaapista Amazonin pilveen. Kyse on kuitenkin lopulta työkaluista, ei useimmiten mistään täysin uudesta paradigmasta. Ehkä tätä murrosta tapahtuu ohjelmistoalalla vain vähän useammin.
Opeteltavaa on välillä paljon, mutta ammattilaisella on kyllä siihen rahkeet. Alalla kuin alalla.
4 tykkäystä
Päivitystä tähän omaan tilanteeseen. Siirryin 9kk sitten yrityksen sisällä eri tehtäviin. Laboratoriotyöstä toimistotyöhön, jossa päävastuuna tilausten käsittely, hankinta, tuotehallinta ja logistiikkaan liittyvät asiat (kuljetusten järjestely). Paljon ollut uutta opittavaa ja pääosin olen pitänyt tätä siirtoa ihan järkevänä näin jälkeenpäin katsottuna. Ainakin olen kartuttanut erilaista työkokemusta ja vahvistanut asemaa työmarkkinalla edes hieman. Koulutukseni on siis turvallisuusalan Tradenomi, mutta en ole koulutusta vastaavalla alalla. Palkka tällä hetkellä 3110e/kk, eli ei ihan tämän ketjun keskiarvoon päästä 
.
Vaikka kohtalaisen hyvin olen viihtynyt tässä uudessa positiossa, olen ensikertaa tilanteessa, jossa olen ajautunut esihenkilöni epäsuosioon. Tällä hetkellä taidan olla erityisesti silmätikkuna työyhteisössä, ja tekemistäni seurataan aika tarkkaan hänen toimesta. Osin varmasti oma syy, kun olen virheitä tehnyt, mutta mielestäni ihan inhimillistä varsinkin tällä kokemuksella.
Se mikä hiertää on tapa, jolla tuo palaute tulee. En ole aiemmin kohdannut sitä, että virheistä huomautetaan lähestulkoon huutamalla ja muutenkin nöyryyttävällä tavalla (piilov***ilulla, sarkasmilla tai alistamisella). Tekee tuota toisinaan myös muillekin ja usein niin, että muutkin paikalla olevat kuulevat. Seurauksena tästä itsellä jatkuva virheiden pelko ja siitä syystä ei oikein uskalla tehdä mitään, ettei mokaa. Jatkuva varuillaan olo on myös aika stressaavaa ja syö henkiset voimavarat aika tehokkaasti. Itseluottamus ja omanarvontunto myös lähellä nollaa tällä hetkellä.
Valitettavasti pyörii myös vapaa-ajalla nämä päässä ja aiheuttaa kieltämättä aika kurjan fiiliksen. Hämmentävä tilanne myös siitä syystä, etten ole aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut, sillä aiemmat esihenkilöt ovat olleet mukavia ja olemme tulleet hyvin juttuun. Jos jollakin kokemusta vastaavasta ja/tai neuvoja selviytymiseen, niin saa laittaa esimerkiksi yksityisviestiä.
Nyt olisi siis näillä näkymin jälleen vuorossa työtehtävien ja tällä kertaa myös työpaikan vaihto. En juuri muuta ulospääsyä tässä tilanteessa näe. Työtilanne myös yrityksessä heikentynyt, joten todennäköisesti tulee lähtö joka tapauksessa lähitulevaisuudessa. Mieluummin lähtisin vapaaehtoisesti saamalla uuden työn, joten ei auta muu kuin aloittaa nyt pian alkavalla kesälomalla aktiivinen työnhaku. Toivottavasti löytyisi mieluinen työ ja palkka pysyisi ainakin nykyisellä tasolla!
Rämpiminen työelämässä siis jatkuu minulla, ja tämä kirjoitus vähän kontrana siihen, kun monella tämän ketjun kirjoittajalla tuntuu menevän hyvin työuralla. Mikä on siis hieno juttu tietysti. Meni osittain ohi ketjun aiheesta ja moderaattorit voi siirtää johonkin toiseen ketjuun, mikäli tarpeelliseksi koette.
77 tykkäystä
Ei kannata huonon esimiehen alaisuudessa jatkaa.
HR-vastaavalle voisi toki asiasta mainita.
30 tykkäystä
HR:lle tai johdolle tosiaan tieto asiasta.
Ja tietysti, jos oma rohkeus riittää niin todeta suoraan tälle esihenkilölle, että hänen toimintatapa on väärä ja aiheuttaa työntekijöissä huonoja tuntemuksia. Lisäksi voit mainita, että haluat keskustella asiasta myös HR:n / johdon kanssa.
11 tykkäystä
Ellei ole selkeästi tehty jotain väärää mä saattaisin vaan pyytää siirtoa vähän toiseen positioon eri esimiehen alle. Tosi vaikea nähdä että homma lähtisi toimimaan jos kemiat ei pelaa.
1 tykkäys
Tilanteesi on tosiaan henkisesti kuluttava ja vaikea löytää ulospääsyä muuten kuin vaihtamalla työpaikkaa. Et varmasti ole ainoa, jolla on vastaava kokemus, mutta siitä ei liene lohtua. Muista, että hyvältä esimieheltä voit oppia arvokkaita työelämätaitoja, joten jos sellaisen onnistut löytämään, ota talteen kaikki opit.
5 tykkäystä
Sama tilanne itsellä, irtisanouduin työpaikastani suoraan sanoen k*sipäisen toimitusjohtajan ja hänen alaisensa vuoksi. “Palautteen” antaminen hoidettiin kahvihuoneessa puhumalla typeristä virheistäsi kaikkien muiden kuullen, samaan aikaan kun itse istut viereisessä huoneessa. Et osallistu itse keskusteleen, mutta kuulet kyllä kaiken siitä, miten et nyt edes tätäkään asiaa osannut hoitaa. Tämä vain yksi esimerkki siitä pilkkaamisen, nauramisen, selän takana puhumisen kulttuurista mikä siellä vallitsee. Firmasta lähtenyt viimeisen 3kk aikana 3 henkilöä, jokainen samoista syistä.
25 tykkäystä
Kannattaa ilman muuta vaihtaa työpaikkaa. HR:lle valittaminen tuskin muuttaa mitään parempaan suuntaan, esihenkilön käytöshäiriö on tyypillisesti jo syntymässä tai lapsena hankittu valuvika.
Olen it-alalla ja ollut eri syistä (palkka, työnkuva jne) useammassa työpaikassa viimeisen viiden vuoden aikana. Jokainen esimies tai -nainen on ollut asiallinen ja joustava, ja myös työpaikkaa vaihtaessa ollaan lähdetty eri teillle sopuisasti.
Öykkäröivien esimiesten kultuuri kuuluu mielestäni jonnekin viime vuosisadalle, eikä sikamaista käytöstä tule sietää sen enempää esimiehiltä kuin työkavereiltakaan enää nykyään. Isommissa yrityksessä näiden ongelmien kitkemiseen kiinnitetään myös käytännössä paljon huomiota.
23 tykkäystä
Pientä päivitystä tähän vajaan 2 vuoden jälkeen. TES-korotusten ja oman pienen neuvottelun seurauksena peruspalkka tästä kuusta alkaen noin 5820€/kk. Bonuksia tuli maksuun reilu 8000€, joten tämän vuoden tulot ovat aika lailla eurolleen 80 000€. Nykypestissä palkka varmaankin pysynee varsin samanlaisena (TES-korotukset + pari sataa euroa) seuraavat 2-4v, joten mahdollisesti pyrin vuoden tai parin päästä kokeilemaan tehtävän vaihtoa joko firman sisällä tai muualtakin. Helppoa se tuskin tulee olemaan, sillä pidän nykykorvausta ihan hyvänä tuntien ollessa 37,5h/vko
18 tykkäystä
Omassa palkka- ja uratilanteessa kävi ns. päinvastoin kuin yleensä on tapana ja mitä suositellaan. Onkohan muilla ollut vastaavaa tilannetta ja mielellään kuulen eri näkemyksiä tilanteeseen.
Olen nyt 43-vuotias ja aloitin eräässä suurehkossa teknologiafirmassa 30-vuotiaana myyntiassistenttina Palkkaus tuolloin reilu 2k kuukaudessa. Koulutuspohjalta tradenomi ja valmistuminen vasta 28-vuotiaana. Taustalla eri alan myynti- ja markkinointitöitä enemmän osa-aikaisesti ja pari ulkomaankeikkaa hanttihommissa kokemuksia keräten. Kyseisessä firmassa ura nousi nopeasti tiiminvetoon (3-4k), esimiestyöhön (4-5k) ja lopulta päällikkötasolle jossa palkkaus lopulta n. 6,5k bonuksineen), tosin osasto muuttui taloushallinnon puolelle. Ihmiset ja tavat oli tuttuja, tuurasin johtoryhmässä. Työt oli keston ja tuttuuden myötä myös helppoja ja näennäisen helposti pystyi antamaan sen kuvan että teki paljon, vaikka käytännössä pääsit hyvin helpolla.
Reilu vuosi sitten kyseissä firmassa tuli selkeästi huonommat ajat. Porukkaa potkittiin pois - Osa lähti vapaaehtoisesti. Yleinen ilmapiiri hivenen masentava ja itse alkoi miettimään ettei kohta osaa enää ns. oikeita töitä tehdä jos jää vain keräämään helpot rahat eikä kehity. Suosittelun kautta hain toista pestiä yrityksestä joka samalla alalla mutta yleinen vire hyvin kasvava ja edelläkävijän oloinen. Pesti oli tosin hieman alempi ja se mietitytti. Tämän vuoksi haku puoliksi testimielessä enkä oikein panostanut siihen. Kävi kuitenkin niin, että tarjottiin kyseistä pestiä usean hakuvaiheen ja testien jälkeen (Tämä olikin opettavainen osuus prosessissa). Mietinnän jälkeen tuli otettua paikka vastaan. Mietintä siksi, että vaikka pesti on alempi ja mm. ilman esimiesvastuita niin palkka on hieman yli 1k alempi.
Reilun 40-vuoden iässä kuulemma pitäisi ja saa vaihtaa parempipalkkaiseen työhön. Tätä piti vähän selittää muille ja enemmän vielä itselleen miksi sitten otti pestin vastaan. Ammatillisesti olen oppinut paljon, mutta henkisesti tämä vuosi on ollut haastava. Uusia ohjelmistoja ei tunnu oppivan samalla tavoin, nyt en ole enää se henkilö jolta kysytään vaan olen se uuden oppija ja oma kokemuksen kautta kerätty ammattitaitokin tuntuu välillä olevan vanhentunutta. Minusta on tullut se boomeri-setämies nuorempien keskellä. (Uuden firman ikärakenne on huomattavasti nuorempi)
Inflaatio on aiheuttanut myös lisähaasteensa, eli tuo nykyinen alle 5k palkka ei riitä samalla tavoin ja samaan aikaan ei voi itse määritellä samalla tavoin omaa työtänsä, firman kulttuuri on hyvin erilainen esim. raportointi kasvanut huomattavasti ja huomaan itsessäni angstia ja muutosvastarintaa tuollaista kohtaan. Samaan aikaan toki oppii uutta mutta taustalla pelko siitä, että ura ei välttämättä kehity nopeasti ylöspäin, sillä noita hyvin aktiivia ja fiksuja 30-vee maistereita tuntuu olevan paljon jotka tekevät firmalle hyvin paljon ja venyvät ehkä pelottavan paljon. Oma maltillisempi ja resursseja säästävämpi lähestymiskulma ei tunnu olevan niin trendikästä. Pöhinä voittaa monesti kritiikin ja mahdolliset uhkakuvat.
Tajunnanvirtavuodatuksen pointtina hakea varmaan itselle vahvistusta, että päätös ei ollut väärä. Vaihe on väliaikainen ja lopulta kalleinta pääomaa on opin kasvattaminen. Samalla mielelläni kuulisin vastaavista tilanteista konkareilta. Onko työpaikan vaihto ollut joskus taloudellisesti kannattamaton ja lopulta muutenkin epäonnistunut?
39 tykkäystä
Työpaikan vaihdos on ollut kannattamaton useamman kerran. Esimerkiksi reissutyö ja pienet lapset. Tai todella huono esimies (kukaan ei ole pysynyt hänen alaisuudessaan muutamaa vuotta pidempään). Olen ensin kertonut asiat suoraan asiallisesti yrityksen sisällä ja jos ei muutoksia ole voitu tehdä, olen itse hakeutunut muualle. En kadu silti mitään, kun kokemusta on monesta työstä ei tarvitse jossitella millaista mikin työ olisi.
Työpaikkaa on myös vaihdettu niin ylös, alaspäin kuin sivullekin. Nyt kun edellinen työnantaja meni nurin, kävin itsekin keskustelua uuden työnantajan kanssa että pysynkö töissä, joissa palkka on pienempi ja titteli on vaatimattomampi. Tuo oli itsellekin tietynlainen mietinnän paikka, että niin pysynkö. Kun väänsi plussat ja miinukset päätös oli helppo:
-työt jäävät työpaikalle
-talouden tulot pysyvät samassa kiitos kuntalisän
-tilauskanta yritykselle olemassa jo vuoteen 2025 asti
-tittelillä ei ole ollut itselle koskaan sen suurempaa merkitystä
-Soittelin myös läpi muutaman tuotantopäällikön ja tuotantojohtajan paikan. Palkkahaarukka alle 5k€ omalla taustalla, tulosvastuu, plus johtoryhmän rooli ei oikein istu nykyiseen pikkulapsiarkeen eikä edes palkitse rahallisesti. Maksimit työstä yhtä tasoa alempaa, sopii tähän elämäntilanteeseen paljon paremmin.
Eli palkka laskee uuden työn myötä 4800€–>3800€ (6kk jälkeen 4100€)
Päällikkötasolta palaan lähiesimieheksi ja alaisten määrä kasvaa. Samalla täysi vastuu yksikön toiminnasta on omalla esimiehellä eikä minulla.
18 tykkäystä
Mielestäni päätös oli oikea. Tunnistan tuon kuvaamasi ilmiön että ympäristön vaihdon jälkeen tuntuu että nuoremmilta onnistuu itselle hankalahkolta tuntuvat asiat todella helposti. Mutta parempi nyt kuin myöhemmin, jos olisit tehnyt vastaavan vaihdon 5 tai 10 vuoden päästä se voisi tuntua jo lähes mahdottomalta. 10+ vuotta yhdessä työpaikassa kangistaa sinut helposti talon tavoille ja ratkomaan ongelmat niinkuin ne on aina ratkottu. Kunhan pääset alkukankeuksien ohi niin kyllä se siitä taas lähtee sujumaan.
17 tykkäystä
Mielestäni yrittäjyyden suosio on kasvanut. Ainakin oman ikäluokan koulukavereista moni toimii yrittäjänä. Osa tienaakin hyvin vaikka ei ole kuin ammattikoulu käytynä.Itse olen rahan takia vaihtanut työpaikkaa eikä ole ikinä kaduttanut. Nyt tuntuu siltä että ei enää jaksaisi muutaman euron takia vaihtaa työpaikkaa. Varsinkin kun jotkut duunarikaverit tienaa viikkotasolla 200-600etekemällä pimeästi iltahommia niin tuntuu järjettömältä vaihtaa työpaikkaa jonkun 400e kk-korotuksen takia.
1 tykkäys
Toinen ilmiö mitä olen ollut huomaavinani on se että jos vaihtaa työpaikkaa toiseen pitkän rupeaman jälkeen, saattaa se vaihto tapahtua vielä uudelleen 1-2 vuoden sisällä. En tiedä onko tuolle totuuspohjaa, mutta sopisi logiikkaan. Ensimmäinen vaihto voi olla kipuilua ja joutuu hieman pohtimaan mitä haluaa, mitä osaa ja sen jälkeen se toinen vaihto on helpompi ja ehkä sopivampi?
6 tykkäystä
Veikkauksilla mennään kun kaikki ei ole tiedossa… mutta kuulostaa hyvältä päätökseltä. Kasvavassa yrityksessä luultavasti aika erilainen tekemisen meininki, ja parempi ilmapiiri. Motivoituneempien ja ahkerampien työkavereiden kanssa myös kivempi tehdä töitä ja etenkin oppii itse enemmän. Varsinkin jos/kun et ole muutaman vuoden päästä jäämässä pois työelämästä, niin jopa helppo päätös lopulta?
1 tykkäys