Kunnianhimoisesti ajateltuna varmasti näin. Ja se yleinen uuden oppiminen ja vanhan jalostaminen on toki arvokasta. Sitten toisena puolena ainakin lyhyessä mittakaavassa saan vuodessa n. 14k vähemmän rahaa, pelkona se että etenemistä ei tapahdukaan niin nopeasti kuin ajattelin ja kaikki isommalla työmäärällä (lisääntynyt raportointi, erilainen kontrolli ja työkulttuuri)
Olisi kiva kuulla vastaavista hypyistä tuntemattomaan ja miten lopulta on käynyt.
Onko etenemisestä ollut mitään puhetta? En tiedä tuosta alasta mitään mutta on minullekin sanottu haastattelussa että kyllä on hyvät mahdollisuudet edetä, jopa kansainvälisille markkinoille. Silti tyypit ovat tehneet samoja hommia yli 10 vuotta. Yleisellä tasolla en ikinä luottaisi siihen että palkka nousee ja titteli muuttuu, mielestäni ei ole ainakaan jämitään järkeä vaihtaa työpaikkaa sen takia.
Mulla on muutama kaveri jotka on tehnyt jotain samankaltaista. Vaikuttavat tyytyväisiltä, ja sanovat olevansa sitä. Eikä kyllä ole juuri syitä kertoa muu kuin totuus. Toki (näissä tapauksissa ollut) selkeämpää jos ei oikeasti pidä esihenkilö- ja/tai budjettivastuusta ja siirtyy takaisin asiantuntijahommiin. Hyvä myös Suomessa katsoa nettopalkkaa kun arvioi ansiomenetystä…
Ei ole antaa esimerkkitarinaa, mutta taustamme on samanlainen.
Valmistuin tradenomiksi 2013. Jo opintojen loppuvaiheilla 2011 sain ensimmäisen “kunnon” työpaikan vakuutusalalta, joka ei ole oma ala. Ylenin asiakaspalvelusta asiantuntijaksi 2018 ja sain kunnian olla todellisen alan legendan opissa ensimmäiset vuodet. Nyt on 12 vuotta takana samassa firmassa.
Palkka on työn vaativuuteen nähden heikko noin 3000€/kk. Sitä on hankala saada neuvoteltua korkeammaksi, vaikka ala vaatii syvällistä asiantuntijuutta ja kaltaisiani ei ole Suomessa montaa.
Minut on esimerkiksi täysin mahdotonta korvata ottamalla joku “30-vuotias maisteri” tilalle, koska työhöni ei ole olemassa koulutusta. Pelkkien perusteiden hallitseminen vie useita vuosia asiantuntijuuden kehittymisestä puhumattakaan. Maisteri 6-7 vuoden työkokemuksella voisi olla uhka, mutta tällaiset vaihtavat alaa, eivätkä jää asiakaspalveluun.
Kaiken lisäksi minut on käytännössä täysin mahdotonta irtisanoa eräistä työsopimusteknisistä syistä ainakaan ilman, että työnantajani joutuisi maksamaan jättimäiset korvaukset työoikeudessa. Olen siis suojatyöpaikassa.
Kyseessä on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Toisaalta olen vaikeasti korvattavissa. Toisaalta en omaa neuvotteluvoimaa, koska työnantaja tietää, ettei alalla ole kuin kolme suurta toimijaa ja niiden vastaavat positiot on täytetty. Kilpailua henkilökunnasta ei ole ja paikkoja ei tule avoimeen hakuun käytännössä koskaan. Tunnen arvostuksen puutetta sikäli, että työnantaja lupailee aina palkankorotusta, mutta sitä ei kuitenkaan ole tullut.
Työssä kuitenkin viehättää se, ettei kahta samanlaista päivää ole koskaan ja itseään voi kehittää lähes loputtomiin. Lisäksi työ on äärimmäisen vapaata eli voin tehdä sitä käytännössä missä ja milloin vain. Ainoastaan palaverit joskus rajoittavat, mutta nekin olen karsinut absoluuttiseen minimiin. Pomoni ei edes tiedä, mitä tarkalleen ottaen teen työkseni. Täydellinen remote-läppärityö siis, jossa itse rakennan työpäiväni sellaiseksi kuin haluan.
Minulla on sinun tapaasi jokseenkin rento työote. Tavoittelen työstä aiheutuvan stressin minimoimista. Nykyään koetan saada nopeasti kasaan 3-4 tuntia asiakkaalta laskutettavaa työtä per päivä ja loppupäivän voin halutessani vaikka nukkua, sillä tuolla suorituksella olen varmuudella parhaita suoriutujia. Se kattaa palkkani moninkertaisesti.
Tiedostan, että työpaikkaa kannattaisi vaihtaa 2-3 vuoden välein palkka- ja urakehityksen kannalta. Olen kuitenkin jämähtänyt paikalleni. Yksi tekijä edellä mainittujen lisäksi on se, että minulla on 7 viikkoa vuosilomaa. Minulla on muitakin henkilöstöetuja, joita ei enää ole olemassa. Ne nostavat kynnystä vaihtaa.
Olen laskeskellut, että voisin eläköityä reilun 10 vuoden päästä eli 45-vuotiaana. Minulla on kuitenkin kunnianhimoa ja paloa kehittyä edelleen. En koe olevani työuran loppusuoralla, jossa vain tehdään absoluuttinen minimi ja puolustetaan omaa positiota. Mielestäni paikalleen seisovaan veteen jääminen tappaa kehityksen ja on jopa uhka omalle työuralle. Olenkin pyrkinyt kouluttamaan itseäni lisää avoimilla yliopisto-opinnoilla yms.
Olen laittanut muutamia työhakemuksia kokonaan toisille aloille 4000 - 5000 euron palkkapyynnillä. Se on kynnysraha, jolla voisin kuvitella siirtyväni. Vielä ei ole tärpännyt, enkä edes tiedä, ottaisinko paikan vastaan, jos niin kävisi. Tällaista vapautta nimittäin tuskin löydän helposti mistään muualta ja se kompensoi palkkaa paljon. Silti kiroan mielessäni palkkaani.
Olen oppinut sen että kannattaa hakea vaikka työtehtävät ei vastaa 100% sitä mitä olet tehnyt. Näin kävi nykyisen työpaikan kanssa. Hain toista tehtävää, en hakenut tätä koska sain ihan erilaisen kuvan siitä mitä se todellisuudessa on. Ajattelin myös että tällaista vapautta en saa mistään (edellinen työpaikka) mutta on tämä lähes yhtä vapaata. Nykyään firmat joustavat aika paljon, mikä on hyvää asia. Sillä saadaan työntekijät pysymään firmassa koska varsinkin perheellisenä tulee kaikenlaisia esteitä silloin tällöin.
Vähän kaksipiippuinen juttu, työssäsi on paljon sellaista mistä moni haaveilee. Vapaus tehdä työtä ilman aika- ja paikkasidonnaisuutta tunteihin nähden hyvällä palkalla sekä pitkillä lomilla. Oletko valmis tuplaamaan työtuntisi ja luopumaan pitkistä lomistasi, jos brutto nousee 3000€–>5000€?
Oletko miettinyt sivutoimista yrittäjyyttä? Nykyinen työsi sekä taloudellinen tilanne antaisi mahdollisuuden kokeilla tuota pienellä riskillä. Saisi haastaa itseään, mutta samalla säilyisi taloudellinen vakavaraisuus.
Päivitys omaan tilanteeseen kun kesän alkuun napsahti palkankorotus. Samalla hyppy uudelle tuhatluvulle, eli palkka nyt reilut 7000 eur / kk. Lisäksi säännöllisiä ylitöitä ehkä yhden kk-palkan verran vuodessa. Hommat IT-alaa Helsingin keskustassa runsaan 10 vuoden kokemuksella ja DI-koulutuksella.
Omasta rahankäytöstäni olen huomannut, että salakavalasti ns. pikkuostosten määrä on hieman noussut kun palkka nousi nopeasti neljästä ja puolesta noin seitsemään. Tähän sisältyvät esimerkiksi erikoiskahvit, välipalat tai vähän kalliimmat lounaat. Olen silti yhä hyvin täsmällinen ja säästäväinen raha-asioissa, enkä mitään isoa muutosta odotakaan. Ehkä vaatteita on tullut ostettua vähän huolettomammin, mutta säästöön menee yhä merkittävä osa tuloista.
Tässä omaa kehitystä ja tarinaa.
Aloitin vakuutusalalla 2011 ja 2090 euron kk palkalla, sen jälkeen siirryin pankkialalle rahoitusneuvojaksi mihin palkkani nousi 600 euroa 5 vuoden aikana eli 2700 euroon. Organisaatiomuutoksia sattui omalle osalle aika paljon ja viimeisimpään muutokseen en ollut tyytyväinen ja en viihtynyt pankissa tai pankkielämässä enää joten hyppäsin valtion leipiin asiantuntijaksi jolloin palkka pomppasi 3600 euroon, nyt melkein 4 v ollut valtiolla ja palkka on noin 4300 lisineen.
Kahden vuoden kuluttua lomapäivät nousee 38 kappaleeseen ja etätöitä saa tehdä niin paljon kun huvittaa. Työtehtävissä on aika ok balanssi rutiininomaisissa ja vähän enemmän haastavissa tehtävissä.
Työkaverit on huippuja eli rima on aika korkealla että vaihtaisi, tietenkin jonkinlainen pelko on että jämähdän kun tatiksi tähän työhön mutta nykyiseen elämäntilanteeseen mihin kuuluu lapset niin tämän hetkinen tilanne on melko bueno.
Jos palkka tuplaantuu 3000€ > 6000€, niin voisin tuplata työtuntini vastaavasti 3 tunnista 6 tuntiin. Vakavasti ottaen suuri palkka tuo yleensä mukanaan myös suuren vastuun ja stressin; pakon olla tavoitettavissa kellon ympäri, viikonloppuisin ja lomalla jne. Eli kyllä siitä hintaakin joutuu maksamaan.
Olen harkinnut yrittäjyyttä. Pitäisi vain löytää sellainen ala, että olisi mahdollista aloittaa vähäisellä tuntimäärällä ja kasvattaa sitä sitten. Yksi ajatus minulla jo on, voisin nimittäin hyödyntää osaamistani ja tehdä konsulttitöitä kilpailematta kuitenkaan nykyisen työnantajani kanssa.
Tämä juttu kuvastaa hyvin sitä, miksi en halua olla enää viisikymppisenä millään tavalla riippuvainen siitä, onko minulla töitä vai ei:
Tuo mahdollisuus hyödyntää omaa osaamista yrittäjänä kuulostaa hyvältä 
Ihan samat mietteet tulevaisuudesta itselläkin. Eläkkeistä ei ole mitään varmaa, enkä usko että viisikymppinen on enää ykkösvalinta ellei kyse ole johtaja positioista. Jonkinlainen turva olisi hyvä löytyä silloin omasta taskusta, ettei tarvitse käyttää loppuelämää tuloista stressaamiseen.
[quote=“Polakki, post:2563, topic:10112”] Jatkuva varuillaan olo on myös aika stressaavaa ja syö henkiset voimavarat aika tehokkaasti. Itseluottamus ja omanarvontunto myös lähellä nollaa tällä hetkellä.
Valitettavasti pyörii myös vapaa-ajalla nämä päässä ja aiheuttaa kieltämättä aika kurjan fiiliksen. Hämmentävä tilanne myös siitä syystä, etten ole aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut, sillä aiemmat esihenkilöt ovat olleet mukavia ja olemme tulleet hyvin juttuun. Jos jollakin kokemusta vastaavasta ja/tai neuvoja selviytymiseen, niin saa laittaa esimerkiksi yksityisviestiä.
[/quote]
Surullisen tutulta kuulostaa. Yhden samanlaisen yleisen ”rosvosektorin” olen valitettavsti urallani kohdannut. Nykyään osaa suhtautua kokemukseen jo vähän rennommin, mutta alan piiri on melko pieni joten pidän edelleen huolen ettei tarvitse enää koskaan hänen kanssaan työskennellä.
Koeta pitää mielessä, että kyse ei ole sinusta vaan hänestä. Tuo käytös kumpuaa yleensä omasta pahasta olosta. Tasapainoiset ihmiset joita luojan kiitos suurin osa on suhtautuvat työyhteisöön ja muihin ihmisiin lähtökohtaisesti ystävällisesti. Lisäksi oikeat esihenkilöt/johtajat ymmärtävät vastuunsa pitää huolta tiimiläisten fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista, mikä piirre häneltä puuttuu. Ei näitä yksittäisiä luusereita ja omassa esihenkilötyössään epäonnistuneita kannata jäädä miettimään muuten kuin säälin ja toivottavasti myöhemmin pienen mustan huumorin kautta.
HR:stä tai muualta organisaatiosta (esim. esihenkilön esihenkilö) voi saada yllättävän paljon tukea. Yleensä mädistä kananmunista työyhteisössä on tullut tietoa jo muualta eikä kukaan ylläty. Ja voi olla, että asiaan voi saada muutosta kun riittävällä tasolla kyllästytään toimintaan (myös tällaista olen ollut erään toisen henkilön osalta miettimässä, ja lopulta saatiin savustettua eräs huono tapaus ulos).
Mutta jos olet jo päättänyt vaihtaa työpaikkaa - mihin olen myös itse kertaalleen päätynyt, sillä sen sijaan että olisin jaksanut lähteä yrittämään, niin lähdin mielummin suoraan ympäröimään itseään tiimillä ja ihmisillä jotka tuovat parhaat puolet esille eikä päinvastoin - niin itse jättäisin asian silti tiedoksi ennen lähtöä ylemmäs asiallisella ja perustellulla tavalla esitettynä. Siellä on varmasti henkilöitä, joita toimiva työyhteisö kiinnostaa ja osaavat sitten kiinnittää huomiota tähän tapaukseen.
Kuten joku hyvin yllä mainitsi, kusipäinen käytös työpaikalla on usein synnynnäinen tai muuten pitkän ajan kuluessa kehittynyt ominaisuus. Eikä se välttämättä siitä yhtäkkiä yhden ihmisen takia muutu. Kertoisin silti myös hänelle joko etukäteen tai irtisanoutumisen yhteydessä lyhyesti ja kohteliaasti mitä ajatuksia käytös alaisen näkökulmasta on herättänyt ja käyttäisin sen jälkeen henkilöön niin vähän ajatuksia ja energiaa kuin mahdollista. Sitä hän ei ole ansainnut. Voi olla että omatunto herää joskus ja ymmärtää tulevaisuudessa oman käytöksen vaikutuksen. Tai sitten ei mutta kai kaikilla jotain toivoa on.
Suosittelisin myös työpsykologin käyntiä jos sattuu kuulumaan työterveyssopimukseen etkä koe ajatusta vastenmieliseksi. Itsetunnon lasku ja muut negatiiviset tuntemukset ovat luonnollinen seuraus kuvaamastasi epäasiallisesta käytöksestä, ja siellä varmasti osattaisiin tämä avata. Tärkeää on ymmärtää, että kun sama käytös kohdistuu myös muihin, se lähtee toisesta osapuolesta. Palautetta häneltä ei tule ottaa henkilökohtaisesti ja tuo kuulostaa enemmän työpaikkakiusaamiselta kuin suoriutumiseen liittyvältä palautteelta.
Mielestäni kannattaa kokeilla sivutoimiyrittäjyyttä. Yllättävän hyvin viidakkorummut toimivat jos tekee hommat hyvin ja asialliseen hintaan. Itse en ole jaksanut aktiivisesti tehdä mutta potänyt kontakteistani kiinni. Joskus tullut hyviäkin tarjouksia. Yksi firma soittaa joka kesä vaikka lopetin heille työskentelyn 4 vuotta sitten.
Varsinkin jos oma ala on suht pieni ja pystyy verkostoitumaan hyvin niin kannattaa tehdä se.
Itsekin olen käyttänyt firaapeliapua muutaman kerran. Itselle optimaalista olisi 70% työntekijänä/30% yrittäjänä. Jos kroppa pysyy kunnossa voisi eläkeläisenäkin tehdä keikkaa.
Pidän myös ajatuksesta että on useampia tulolähteitä.
Kesäkuussa tuli yllättäen 8% palkankorotus (järjestelyerästä), jolla vuosiansio loikkaa vajaasta 60k:sta liki 64k:hon. Ihmeiden aika ei ole ohi.
Olen pian 30v täyttävä KTM ja avaan hieman palkkakehitystä, johon olen varsin tyytyväinen ainakin viimeisen parin vuoden ajalta. Lyhyesti voin todeta, että vaihtamalla paranee. Koko uran olen tehnyt 37,5h/vk töitä kk-palkalla. Ylitöitä minulle ei makseta mutta toisaalta myöskään työaikaa ei seurata mitenkään. Olen itse pitänyt tunneista kirjaa ja keskimäärin tulee tehtyä noin 40-45h/vk sisältäen usein yli tunnin lounasruokailun. Seuraavat luvut ovat peruspalkkoja, jonka päälle usein 10-20% bonuksia, lomarahat, edut ym.
2015: Ensimmäinen oman alan kesätyö toisena opiskeluvuotena 2200€/kk
2016: Sama kesätyö 2500€/kk
2017: 6kk harjoittelu 2700€/kk
2018: Tämä vuosi meni opiskelijavaihdossa joten tein vain muutaman kk töitä edellisen vuoden harjoittelupaikkaan 3000€/kk
2019: Määräaikainen pesti samasta työpaikasta 3600€/kk
2020: Vakinaistaminen ja lisää vastuuta 4000€/kk
2021: Vihdoin valmistuminen ja anomaan pomolta palkankorotusta. Sovittiin palkaksi 4500€/kk mutta en ollut tyytyväinen ja vaihdoin vielä samana vuonna työnantajaa, Uudessa paikassa vastaavat työtehtävät ja 6500€/kk palkka
2022: Pomo irtisanoutui ja vastuu kasvoi sekä sain ensimmäisen alaiseni. Palkka 7000€/kk
2023: 10% palkankorotus eli 7700€/kk ja uskon, että ensimmäistä kertaa mennään yli 100k€ vuosipalkassa
Yhdessä vuodessa ekasta vakkaripaikasta 6500€ kk-palkalle - avaa nyt vähän enempi mitä teet kun ei tuo ktm vielä paljon kerro?
Investointipankkiiri, johdon strategiakonsultti, kv-myynti tms?
Teen sisäistä laskentaa isossa pörssiyhtiössä. Aloitin business controllerina ja nyt olen vastuussa yhden liikentoimintayksikön raportoinnista suoraan toimitusjohtajalle. Osallistun myös strategian luomiseen ja muihin projekteihin mutta päätehtäväni on raportoida liiketoiminnan sujumisesta viikkotasolla.
Voisin myös päivittää oman tilanteeni heti näin 2 vuoden jälkeen ensimmäisestä postauksesta.
Firma vaihtunut kertaalleen kahden vuoden aikana ja palkka nostettu tämän johdosta 5650e/kk → 6700e/kk. Työtehtävien sisältöön ei merkittäviä muutoksia.
'22 päästy sisään myös yliopistoon korottamaan AMK ins → DI, muutama kurssi taputeltu tähän päivään mennessä. Ei kiirettä tämän kanssa, kunhan valmistuisi joskus…
100ke salkun uho ensimmäisestä postauksesta tähän päivään mennessä jäi vähän vaille. Kuluvan päivän numeroilla mitattuna 13ke alle. Jospa ensi vuodeksi 
Noin kymmenen vuotta uraa takana, tällä hetkellä asiantuntija roolissa kansainvälisessä yrityksessä logistiikan alalla. Nyt mahdollisuus edetä esimiestehtäviin. Tämän hetken palkka 5500e, jatkossa johtaisin omaa tiimiäni, noin kuusi henkeä.
Ajattelin pyytää palkkaa reilusti lisää ~6800e.
Onko hyvänsuuruinen/realistinen pyyntö?
Palkka nousut nyt työnantajan aloitteesta 2830 euroon. Erittäin tyytyväinen tilanteeseen.
Vaikuttaisi realistiselta