No ei kerro. Tuossakin eri laskuesimerkeissä oli 500€ heitto. Kyllä se toki suuntaa antaa, mutta siihen vaikuttaa niin moni asia että lopputulos on lähes jokaisella eri. Kiinnosti lähinnä siksi tietää, että kuinka paljon käteen jäävä osuus on enemmän kuin itselläni, kun tulot nousevat. Itselläni noin 6200e kk palkasta jää se noin 3700€.
Se mitä jokaiselle jää käteen nettona on subjektiivinen summa riippuen kunnasta, kirkollisverosta, iästä ja lopuksi henkilökohtaisista vähennyksistä.
@Puke saa 7600e tuloilla vähemmän nettona kun @Nortti1 laskelma 7300e mukaan kertoo että Veronmaksajien sivusto on lähempänä totuutta mutta kunnallisveroprosentit ja kirkollisverot sotkevat vertailua. Palkansaajan veroprosentit – Veronmaksajain Keskusliitto ry
Laskelmassani oli 7700€/kk bruttopalkka + lomarahat.
Saattoi käydä niin että vahingossa käytin jonkun nimeltä mainitsemattoman koodarin kuukausi palkkaa @Groke palkan sijasta. Tämä 7300e vs 7700e tasoittaakin erot meidän laskemissa. Oikealla kuukausipalkalla palkansajien sivusto näyttää 4515e/kk palkkaa. Tämä on täysin linjassa jos käyttäisi samaa kunnnallis ja kirkollisveroprosenttia.
Kumman työ on tulevaisuudessa mahdollista automatisoida. Vahva veikkaus että paremmin palkattu.
Ymmärsit täysin väärin. Tulevaisuudessa näillä nappien painajilla ei ole töitä kun sen kaltaiset hommat on mahdollista automatisoida täysin. Fyysistä työtä vaativat työt tulevat pysymään vielä pitkään ihmisillä koska ne on vaikeita automatioida ja niissä on pieni palkka.
Aiheeseen viitataan tässä erinomaisessa podcastissa. Cool Worlds Podcast: #4 Hod Lipson - Automated Physics Discovery, ChatGPT, Future of AI on Apple Podcasts
Niin, mitä nyt varastotöitä automatisoidaan kovaa vauhtia robottikeruuksi ja kaupan kassatkin alkavat olla kohta vähemmistöä automaattikassarivistön päässä. Teollisuuden automaatiosta on myös paljon esimerkkejä kuten hitsaus- ja kokoonpanotyöt, raaka-ainevarastointi, sisäiset kuljetukset, erilaiset käsittelytyöt, täyttö, pakkaaminen… Missään noista ei enää tarvita kuin se “paria nappia painava jättipalkan saaja” joka ohjaa (=valvoo) robotteja.
Unohdat, että vaikka duunariyksilöllä on pieni palkka, tarvitaan heitä paljon yksinkertaisen työn tekijöiksi. Lisäksi haittakorvaukset ovat kalliita työnantajalle koska varaston on varsinkin keskusliikkeiden tapauksessa pyörittävä 24/7 puhumattakaan kauppojen nykyaukioloajoista. Robotit tai varastoautomaatit eivät myöskään sairasta.
Entä siivoojat(koti/toimisto), automekaanikot, putkimiehet, puutarhurit, raksamiehet. Siis sellaiset hommat mitkä on mahdollista oppia suht helposti mutta eivät ole täysin toistuvia kuitenkaan. Robotiikka siis ihmisympäristöön soveltuva laahaa ainakin kymmeniä vuosia perässä. Ajattele siis androidia joka ajaa mun omakotitalon pihalta lumia kolalla pari viikkoa talvella. Ei tule tapahtumaan koskaan.
Itse olen välillä kokenut kateutta töistä joissa saa tehdä ruumiillista ja jossain määrin vaihtelevasti kroppaa kuormittavaa työtä. Hammaslääkärin työssä työasennot on pakko pitää tietynlaisina ja väistämättä joskus ovat epäergonomisia. Työtä on myös haastavaa soveltaa liikkuvammaksi esim. kävelymatolla. Toki mikrotaukoja voi pitää ja ottaa seisontapöytää ym näyttöpääteosuudelle. Esim.
etäkoulutuksia kotona katsellessa olen saattanut samalla polkea kuntopyörää ym ja tästä saisi sovellettua monenlaista terveyttä kehittävää.
Toki sitten tules-ja muut vaivat voivat seurata myös liian fyysisesti kuormittavasta työstä.
Omasta tilanteesta. Olen työskennellyt vakuutusalalla samalla työnantajalla n. 15 vuotta muutamassa eri tehtävässä, ikää 40+. Tällä hetkellä roolin voisi sanoa olevan ylempi liiketoiminnan asiantuntija. Kokemusta on myös esihenkilötyöstä. Työ on hyvin vaihtelevaa ja projektipainotteista, toki tiettyjä rutiinitehtäviäkin on. Vapautta työn suorittamiseen on paljon, tulokset ratkaisevat. Koen, että minulla on hyvät suhteet eri puolelle firmaa eri tasoille.
Peruspalkka on nyt hieman alle 5 000 € / kk. Päälle on tullut viime vuosina keskimäärin 1 kk palkkaa vastaava vuosibonus, henkilöstöedut ovat erittäin laajat ja etätyöpolitiikka suht vapaa. Työt pystyn tekemään liukumien puitteissa normaalina toimistotyöaikana.
Kaikki siis hyvin? Periaatteessa kyllä. Kuitenkin muutama seikka on aiheuttanut sen, että olen viime aikoina harkinnut työpaikan vaihtoa. Sanat ja teot eivät keskijohdon tai ylemmän johdon osalta ole kohdanneet, vaikka toki julkisuuteen näytetään muuta. Liikaa fokusta menee myös erilaiseen ylimääräiseen pöhinään, vaikka pitäisi keskittyä perusasioiden laittamiseen kuntoon. Lisäksi olen miettinyt omaa tulevaisuutta ylipäätään. Olen ollut niin pitkään samassa työpaikassa, että olisi ihan terveellistä nähdä jotain muutakin, jotta olisi kokemusta myös joltain muultakin toimialalta.
Ongelmaksi muodostuu se, että työpaikkoja, joihin olisi kiinnostusta ja toisaalta osaamista ja jotka muuten täyttäisivät kriteerini, tuntuu olevan kovin vähän. Tehtävän pitäisi olla tietysti kiinnostava ja merkityksellinen, organisaation vastuullinen (muutenkin kuin juhlapuheissa) ja palkitsemisen kokonaisuuden ainakin jollain tasolla vertailukelpoinen nykyiseen nähden. Ja kun tällaisia paikkoja löytyy, hakijoita on tietysti paljon ja he ovat kovatasoisia.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko muita vastaavassa tilanteessa olleita ja miten tilanteenne ratkesi?
Annoin tuossa esimerkin omakotitalon lumenkolauksesta. Naurettavan yksinkertainen homma jonka naapurin 9 vuotias Janne-Petteri osaa tehdä 10 eurolla ilman ohjeita. Täysin mahdoton homma robotille. Jokainen piha on erillainen ja työkoneelle ei pääsyä.
Oikeista töistä vaikka putkimies tai mikä tahansa raksa tai pienkohde siivous homma. Ei niitä voi automatioida mitenkään järkevästi.
Palataan asiaan viiden vuoden päästä niin nähdään kumman visio on oikea.
Entisessä elämässä ajelin ratikkaa. Käytännössä olin aina töissä kun muut vapaalla. Lomarahoineen ja muinen lisineen n. 40k€. Riippui vähän työvuoroista. Jotkut kuljettajat painoivat päälle 50k€/v kun tekivät kaikki mahdolliset ylityöt.
Hyvinä etuina tuohon kuuluu HSL alueen ABC lippu 20€/v ja vuokra-asunto Töölönkadulta 600€/kk 60m2 yksiöstä
En kyllä koskaan asunut noissa asunnoissa, en tykkää maaseudusta.
Mukava hommahan tuo oli. Vähätöinen kun olen niin oikein hyvä homma. Kuunteli radiota ja välillä paineli ovinappeja. Spurgut ja narkimaanit hoitaa vartijat ja jos vaunu hajosi niin ”kikkamiehet” hoitaa vaunun takaisin liikenteeseen.
Näinhän se on ja ruumiillisia töitäkin on moneen lähtöön. Lähinnä tuli pohdittua että se liikkuminen täytyy ottaa työn ulkopuolella ja myös lihashuollosta yms pitää huolta varsinkin kun ikää tulee ja huonoasentoista hommaa tekee.
Varastohommia ei ole tullut tehtyä mutta työura alkoi maatilalla apupoikana. Ihan mukavaa työtä mutta kovakurinen
tuttava isäntä kun oli, ei maksanut palkkaa kuin aivan poikien itse loppuunsaattamista töistä. Jotku tehtävät olivat vähän turhan vaativia ja hän joutui itse viimeistelemään ne. Tästäkin opittiin.
Sen jälkeen mentiin lehdenjakajaksi. Siinä saa varmasti tarpeeksi liikuntaa päivän aikana.
Se oli elämäni huonopalkkaisin työ. Ehkä olin vain hidas jakamaan. Tuntipalkka oli 2e luokassa.
Sen jälkeen myyntityöt vetivät. Provikkapalkalla ilman koulutusta siitä puhelinmyynnistä sai 3000e/kk mutta henkisesti kuormittavaa. Sieltä opintojen ja erilaisten tutkimushommien kautta hammasalalle…
Pahaa tekee kropalle se kun fyysinen työ ja elämäntapa muuttuu istumatyöksi. Minä urheilin nuoruusvuosinani tosissaan ja kilpailinkin. Tämän jälkeen astuin työelämään jossa täysin normaali työpäiväni 10 vuoden ajan oli luokkaa: aamulenkki tai kuntopiiri - aamupäivä ampumarataharjoittelua - lounas - iltapäivä muuta (fyysistä) harjoittelua - päivällinen - illalla huolto ja lihashuolto. Perheettömänä myös vapailla ehti treenailemaan.
Tämä kun sitten muuttui hetkessä lähes täydeksi toimistotyöksi niin olipa kroppa ihmeissään. Samalla oli tullut perhettä eikä ollut mahdollista paikata kaikkea tuota liikunnan vähenemistä vapaa-ajallakaan. Joka paikka alkoi vuorotellen prakata. Selkä, polvet you name it. Parin vuoden jälkeen jo olin varjo entisestäni fyysisesti.
Liike on lääke. Samalla se liike pidemmän päälle kuormittaa ja vaivat usein löytyy kun lääke loppuu. Kuormittavasta (ja etenkin toisto-) työstä pitää saada kunnon palkka, koska siitä maksaa aikansa lisäksi mahdollisesti terveydellään myöhemmin.
Jos on etätyömahdollisuus, niin voi esim. välillä tepastella juoksumatolla/kuntopyörällä/vastaavalla läppärin kanssa. Perus-käsipainoillakin voi vähän jotain tehdä milloin vain, vaikka palaverin aikana. Jos on kuuntelupalaveri, niin miksei myös mene lenkille sen ajan. Saa ainakin johonkin väliin tungettua noita
Myös työmatkapyöräily (mahdollisuuksien mukaan, eli etäisyys työpaikasta, ei vammoja jotka estää lajin ja mahdollisuus hankkia välineet jne kunnossa) ainakin osaa vuotta joko luomu- tai sähköpyörällä jolla vastusta saa säädettyä voisi auttaa. Sillä saa hyvin pk-harjoittelua päivään vähän varastamalla kun voittaa monilla matkoilla julkiset ajallisesti. Sitähän sitä kannattaisi tankata jos liikkuminen jäänyt vähemmälle kuten itselläkin varmasti samoista syistä kuin monella täällä on. Vasta viime vuosina yrittänyt taas panostaa.
En nyt paukuttele henkseleitä kun vain silloin tällöin totuttelen, mutta on ainakin keväällä ja kesällä kiinnostava ajatus jos pari kertaa viikossa säännöllisesti kävisi. Ei tarvitsisi etsiä erikseen aikaa. Tällä hetkellä ajan samat kilometrin joka tapauksessa sillä erotuksella että pitää jostain taikoa tunnit jostakin.
Syksyllä tulee pitkästä aikaa kunnolla uusia vastuita. Katsotaan, miten vie aikaa ja energiaa ja jääkö hyvin alkanut putki töiden takia hetkeksi tauolle. Menee kai se elämä ilmankin mutta veikkaan että mukavampi sitten joskus elellä eläkkeellä kun fysiikka pysynyt kutakuinkin terveissä rajoissa, vaikkei mitään iron mania tulisikaan yritettyä. Onnistunut työmatkapyöräily ratkaisisi paljon. Itsellä matkaa on noin 13km suuntaansa ja hyvät pyörätiet, jolloin pääsisi suihkun kanssa aika samoihin aikoihin kuin julkisilla.
Tähän päivitystä: valmistuminen DI:ksi ja vakkaripaikka samasta firmasta. Palkka 4100€/kk
Tässäkin ryhmässä on keskusteltu lääkärien palkkauksesta ja useaan otteeseen väitetään että lääkäreitä koulutetaan liian vähän. Tässä hyvä twiittiketju aiheesta; kuten olen itsekin moneen otteeseen todennut, väite ei pidä paikkaansa ja se kyllä aukeaa jos tuohon aiheeseen syvemmälle uppoutuu. Valtaosa kritisoivista tahoista ei ole alalla eikä niillä oikeasti ole mitään käsitystä lääkärien työelämästä (ja edes tilastoista).
Hankala yhtälö. Yksityislääkäritoiminnan kieltäminen ajaisi vain lääkärit pois maasta. Julkisten lääkärien työaikojen joustavuus nostaisi sote-kustannuksia reilusti yli budjetin. Julkisten lääkärien korvaus yksityislääkäreiden ostopalvelulla samoin.
Voisiko vastaus olla jokin uusi ylihoitaja-positio? Eli tapaukset, jotka nykyään vaativat lääkärin, mutta ovat oikeasti liian öh “helppoja”, voitaisiinkin ohjata ylihoitajille, lääkärien sijaan? En nyt alasta tiedä, mutta ehkä jotkin tyyliin reseptien uusinnat, helpot venähdykset/murtumat, tai selvät sairastumiset (ilmenee esim. verikokeista tai röntgenistä, muttei vaadi leikkausta) ja muut vastaavat voisikin mennä ylihoitajille? Lääkäreille jäisi sitten ne vaikeammat (mielenkiintoisemmat?) tapaukset.
Eli ts. jaettaisiin työkuormaa tehokkaammin.
Kuka on paikalla toteamassa että tämän tutkii ylihoitaja/alilääkäri, ja tämän taas tutkii lääkäri? Tutulla oli aikoinaan (19v) särkyä jalassa, aikansa sitä lepuutettiin ja buranoitiin, kunnes marssi yksityiselle ja sanoi että “tutkikaa”. Syöpähän se siellä reisiluussa teki kasvuaan.