Näinhän se on ja ruumiillisia töitäkin on moneen lähtöön. Lähinnä tuli pohdittua että se liikkuminen täytyy ottaa työn ulkopuolella ja myös lihashuollosta yms pitää huolta varsinkin kun ikää tulee ja huonoasentoista hommaa tekee.
Varastohommia ei ole tullut tehtyä mutta työura alkoi maatilalla apupoikana. Ihan mukavaa työtä mutta kovakurinen
tuttava isäntä kun oli, ei maksanut palkkaa kuin aivan poikien itse loppuunsaattamista töistä. Jotku tehtävät olivat vähän turhan vaativia ja hän joutui itse viimeistelemään ne. Tästäkin opittiin.
Sen jälkeen mentiin lehdenjakajaksi. Siinä saa varmasti tarpeeksi liikuntaa päivän aikana.
Se oli elämäni huonopalkkaisin työ. Ehkä olin vain hidas jakamaan. Tuntipalkka oli 2e luokassa.
Sen jälkeen myyntityöt vetivät. Provikkapalkalla ilman koulutusta siitä puhelinmyynnistä sai 3000e/kk mutta henkisesti kuormittavaa. Sieltä opintojen ja erilaisten tutkimushommien kautta hammasalalle…
Pahaa tekee kropalle se kun fyysinen työ ja elämäntapa muuttuu istumatyöksi. Minä urheilin nuoruusvuosinani tosissaan ja kilpailinkin. Tämän jälkeen astuin työelämään jossa täysin normaali työpäiväni 10 vuoden ajan oli luokkaa: aamulenkki tai kuntopiiri - aamupäivä ampumarataharjoittelua - lounas - iltapäivä muuta (fyysistä) harjoittelua - päivällinen - illalla huolto ja lihashuolto. Perheettömänä myös vapailla ehti treenailemaan.
Tämä kun sitten muuttui hetkessä lähes täydeksi toimistotyöksi niin olipa kroppa ihmeissään. Samalla oli tullut perhettä eikä ollut mahdollista paikata kaikkea tuota liikunnan vähenemistä vapaa-ajallakaan. Joka paikka alkoi vuorotellen prakata. Selkä, polvet you name it. Parin vuoden jälkeen jo olin varjo entisestäni fyysisesti.
Liike on lääke. Samalla se liike pidemmän päälle kuormittaa ja vaivat usein löytyy kun lääke loppuu. Kuormittavasta (ja etenkin toisto-) työstä pitää saada kunnon palkka, koska siitä maksaa aikansa lisäksi mahdollisesti terveydellään myöhemmin.
Jos on etätyömahdollisuus, niin voi esim. välillä tepastella juoksumatolla/kuntopyörällä/vastaavalla läppärin kanssa. Perus-käsipainoillakin voi vähän jotain tehdä milloin vain, vaikka palaverin aikana. Jos on kuuntelupalaveri, niin miksei myös mene lenkille sen ajan. Saa ainakin johonkin väliin tungettua noita
Myös työmatkapyöräily (mahdollisuuksien mukaan, eli etäisyys työpaikasta, ei vammoja jotka estää lajin ja mahdollisuus hankkia välineet jne kunnossa) ainakin osaa vuotta joko luomu- tai sähköpyörällä jolla vastusta saa säädettyä voisi auttaa. Sillä saa hyvin pk-harjoittelua päivään vähän varastamalla kun voittaa monilla matkoilla julkiset ajallisesti. Sitähän sitä kannattaisi tankata jos liikkuminen jäänyt vähemmälle kuten itselläkin varmasti samoista syistä kuin monella täällä on. Vasta viime vuosina yrittänyt taas panostaa.
En nyt paukuttele henkseleitä kun vain silloin tällöin totuttelen, mutta on ainakin keväällä ja kesällä kiinnostava ajatus jos pari kertaa viikossa säännöllisesti kävisi. Ei tarvitsisi etsiä erikseen aikaa. Tällä hetkellä ajan samat kilometrin joka tapauksessa sillä erotuksella että pitää jostain taikoa tunnit jostakin.
Syksyllä tulee pitkästä aikaa kunnolla uusia vastuita. Katsotaan, miten vie aikaa ja energiaa ja jääkö hyvin alkanut putki töiden takia hetkeksi tauolle. Menee kai se elämä ilmankin mutta veikkaan että mukavampi sitten joskus elellä eläkkeellä kun fysiikka pysynyt kutakuinkin terveissä rajoissa, vaikkei mitään iron mania tulisikaan yritettyä. Onnistunut työmatkapyöräily ratkaisisi paljon. Itsellä matkaa on noin 13km suuntaansa ja hyvät pyörätiet, jolloin pääsisi suihkun kanssa aika samoihin aikoihin kuin julkisilla.
Tässäkin ryhmässä on keskusteltu lääkärien palkkauksesta ja useaan otteeseen väitetään että lääkäreitä koulutetaan liian vähän. Tässä hyvä twiittiketju aiheesta; kuten olen itsekin moneen otteeseen todennut, väite ei pidä paikkaansa ja se kyllä aukeaa jos tuohon aiheeseen syvemmälle uppoutuu. Valtaosa kritisoivista tahoista ei ole alalla eikä niillä oikeasti ole mitään käsitystä lääkärien työelämästä (ja edes tilastoista).
Hankala yhtälö. Yksityislääkäritoiminnan kieltäminen ajaisi vain lääkärit pois maasta. Julkisten lääkärien työaikojen joustavuus nostaisi sote-kustannuksia reilusti yli budjetin. Julkisten lääkärien korvaus yksityislääkäreiden ostopalvelulla samoin.
Voisiko vastaus olla jokin uusi ylihoitaja-positio? Eli tapaukset, jotka nykyään vaativat lääkärin, mutta ovat oikeasti liian öh “helppoja”, voitaisiinkin ohjata ylihoitajille, lääkärien sijaan? En nyt alasta tiedä, mutta ehkä jotkin tyyliin reseptien uusinnat, helpot venähdykset/murtumat, tai selvät sairastumiset (ilmenee esim. verikokeista tai röntgenistä, muttei vaadi leikkausta) ja muut vastaavat voisikin mennä ylihoitajille? Lääkäreille jäisi sitten ne vaikeammat (mielenkiintoisemmat?) tapaukset.
Kuka on paikalla toteamassa että tämän tutkii ylihoitaja/alilääkäri, ja tämän taas tutkii lääkäri? Tutulla oli aikoinaan (19v) särkyä jalassa, aikansa sitä lepuutettiin ja buranoitiin, kunnes marssi yksityiselle ja sanoi että “tutkikaa”. Syöpähän se siellä reisiluussa teki kasvuaan.
Niin siis kaikki keissit menisivät ensin ylihoitajille, joita olisi enemmän kuin lääkäreitä. He sitten päättää (keskivertokeississä) että tää on liian hankala mulle ja laittaa lääkärin asialle.
Eli vähän kuin koulutettu portinvartija. Teknisen tuen termein Level/Tier 2 Support.
Ei pysty lukemaan (kun ei ole twitteriä), mutta ei tarvitse kun näkee että Miikka Korja on kyseessä. Tietää mitä siellä lukee Kaveri on saanut ja saa paljon hienoja juttuja aikaan, mutta on kaiken osaamisen ohella myös ärsyttävän ristiriitainen ideologiassaan. On jo vuosia visioinut miten digitalisaatio korvaa ison osa lääkäreistä. Hienoja visioita, mutta siinä odotellessa pitäisi hoitaa potilaat. Ja yhtä lailla myös (ja aiheellisesti) kritisoi hoitoalan resurssipulan aiheuttamia pitkiä hoitojonoja ja sitä miten nyt päästään tekemään leikkauksia ihan surkean vähän.
Miikka ei kuitenkaan (luonnollisestikaan itse lääkärinä) näe ratkaisuna resurssien lisäämistä. Hän päinvastoin on ehdottanut että Suomen pitäisi eriarvoistaa nykyiset lääkärit niin, että ylimmällä parhaimmistolle maksettaisiin vieläkin enemmän. Jooh…toimii ihan tosi hyvin Suomessa. Miikka on nähnyt maailmaa ja on hyviä visioita, mutta ei mitenkään pysty perustelemaan sitä, ettei lääkärien määrän lisääminen auttaisi lääkäripulassa. Eikä selvästikään asemansakaan puolesta halua nähdä sitä vaihtoehtona. Miikka on virkistävä poikkeus (vaikka välillä läikkyy yli) lääkärikunnassa, mutta haluaa itsepäisesti pitää rajan lääkäreiden ja hoitajien välillä isona, vaikka se olisi osa ratkaisua kuten edellä on ehdotettu. Onhan Miikka äänekkäästi halunnut parantaakin hoitajien asemaa, mikä on hieno juttu. Kyllähän lääkäriliittokin tunnustaa lääkärivajeen ja on valmis lisäämään (= palauttamaan koulutusmääriä aiemmalla tasolle) koulutusmääriä, kunhan koulutuksen laatu pystytään varmistamaan. Kuten tietysti kuuluukin tehdä.
Ylipäätään lääkärit arvioimassa lääkärien koulutusmäärä on vähän sama, kun ketulta kysyttäisiin mielipidettä tuleeko kanatarhan aitaa korottaa.
Olen ihan samaa mieltä että osaratkaisu on sairaanhoitajien jatkokouluttaminen edelleen. Kyllä tuolla on asioita joita mielestäni lääkäri tekee ”turhaan”.
Siis onhan se totta, että räjäyttämällä lääkärien määrä niin sieltä tulisi helpotusta. Mutta jos palataan reaalimaailmaan niin nähdään aika nopeasti että se ei ole ratkaisu. Tämä olisi älyttömän kustannustehoton ratkaisu.
Lääkäreitä koulutettiin kyllä liian vähän 1990-2010, mutta sekin osaltaan inhimillistä koska Suomessakin oli isosti lääkärityöttömyyttä 90-luvulla. Koulutusmäärät ovat viimeisen 15-20v aikana lisääntyneet isosti, resurssit eivät. Tämäkin jo näkyy siinä että esim. monet toimenpiteet opetellaan työelämässä, ei koulussa.
Edelleen, meillä ei ole ilmeinen ongelma lääkärien määrä. Nykymäärä riittäisi paljon parempaankin ilman muita akuutimpia ongelmia, joita ovat mm:
Lääkärit ei halua työskennellä julkisella (syitä: työn joustavuus, kuorma, palkkaus, esimiehet jne)
Nykyinen pääsykoemalli houkuttelee ihmisiä, joita ei kiinnosta tietyt erikoisalat. Erikoisalat voimakkaasti ”polarisoituneet”, toisille on tunkua, toisille ei.
Lääkärit haluavat muuttaa isoihin keskuksiin, ihan niinkuin kuka tahansa. Ei isoissa kaupungeissa ole sellaista lääkäripulaa mitä periferiassa nähdään. Tämä heijastuu taas suoraan palkkoihin, jotka ovat paikoitellen jopa surkeita isoissa kaupungeissa.
Työn organisointi on paikoitellen heikkoa. Lääkäri täyttää oman kaappinsa välineistä, soittelee IT-tukeen ja käyttää osan päivästään tilastoinnin parissa. Lisäksi vo:lle tulee potilaita, jotka eivät kuulu lääkärille vaan esim. sairaanhoitaja tai fysioterapeutille.
Hyvä pointteja. Mutta kun palataan siihen reaalimaailmaan, niin nimenomaan lääkäripula on se akuutti ongelma. Nuo listaamasi 1-3 asiat ovat syitä siihen, miksi pienempää lääkärimäärää ei saada resurssoitua tehokkaammin täällä Suomenniemellä. Eivät ole mitenkään poikkeuksellisia, vaan pätevät naapurimaihimme ihan yhtä lailla. Ne ovat moniulotteisimpia ongelmia ja niihin pitää tietysti yhtä lailla löytää parannuskeinoja. Mutta niitä odotellessa, tuolla on leikkaussaleissa akuutti lääkäripula.
4) on tosiaan paikoitellen täysin totta. Uudistukset hoitoalalla ovat käytännössä aina haasteellisia toteuttaa, joten on ollut ihan virkistävää kuulla, että hoitotiimistä on saatu hyviäkin kokemuksia. Juuri tuo jaottelu (kuka tarvitsee sh:ta ja kuka lääkäriä tai jotain muuta) on toiminut paremmin. Ja tuo sairaanhoitajien jatkokouluttaminen auttaisi tätä(kin) kuviota entisestään.
Auttaisikohan myös jonkinlainen työpaikkarotaatio? Eli silloin tällöin esim. 4 vuoden välein olisi vaikkapa 3-6 kk (tai mikä nyt olisikaan sopiva kesto) jakso valtion tarpeen mukaan valitsemalla paikkakunnalla, niin että vakituinen kunta maksaa edelleen saman palkan?
Pakkosanelun vastapainona olisi siis tuo palkan säilyminen. Onhan tuossa paljon viilaamista, mutta jonkinlainen perusraami?
Ai isojen kaupunkien yliopistollisten sairaaloiden erikoistuvat lähtisivät 3500€ palkallaan Kainuuseen? Ja paikalliset kollegat vetelevät 10 000€? Ei varmaan herättäisi hurraa-huutoja.
Itseä vähän taloudellisessa mielessä harmittaa etten ole lääkäri. Olisi kivaa asua halvalla jossain maalla ja vedellä siihen päälle kunnon palkat. Voisihan sitä tietty nykyhommissakin etsiä jonkun 100% etänä keikan…
No jos millään muulla toimella ei saada lääkäreitä tai sellaiseksi haluavia muuttamaan pois Suomesta, niin tällä viimeistään. Nykymaailmassa kukaan, pl. upseerit ei tee vapaaehtoisesti työtä jossa määrätään muuttamaan tietyin väliajoin toiselle paikkakunnalle. Toki paikkakunnan vaihto kuuluu moneen muuhunkin työhön mutta se toteutetaan erilaisina komennuksina (=ta tarjoaa asunnon, päivärahat yms. mitä kuuluukin), ei pakkosiirtoina.
Lääkärien määrän nostoon auttaa koulutettavien määrän lisääminen. Työmäärän vähentämiseen auttaa työn jakaminen muille ammattiryhmille, esim. niille “ylihoitajille”. Sairastavuuteen (=asiakasmäärä) auttaa ennakoiva terveydenhuolto valistamisineen, hoito-ohjeineen ja matalan kynnyksen yhteydenottokanavineen.
Jotta keskustelulla olisi yhtään mitään tekemistä ketjun aiheen kanssa, lisään vielä: Lääkäreiden palkat eivät saa olla säästökohde. Pitkä koulutus, uran pituinen jatkokouluttautuminen ja vastuu pitää näkyä palkassa, ollaan sitten julkisella tai yksityisellä sektorilla.
Kaveri on saanut ja saa paljon hienoja juttuja aikaan, mutta on kaiken osaamisen ohella myös ärsyttävän ristiriitainen ideologiassaan. On jo vuosia visioinut miten digitalisaatio korvaa ison osa lääkäreistä. Hienoja visioita, mutta siinä odotellessa pitäisi hoitaa potilaat. Ja yhtä lailla myös (ja aiheellisesti) kritisoi hoitoalan resurssipulan aiheuttamia pitkiä hoitojonoja ja sitä miten nyt päästään tekemään leikkauksia ihan surkean vähän.
ja insinöörin opiskelut alkaa kohtapuoliin