Tuo hinta voi mennä läpi jos paketissa on tarpeeksi sisältöä. Ennen kuin siitä on faktaa, ininät voi jättää omaan arvoonsta.
5 tykkäystä
Jos ilman sisällön vertailua pohtii kysymystä “Voiko DLC maksaa 40$?”, verrokiksi voi ottaa vaikka Witcher 3 - Blood and Winen mikä oli 2016 20$. Jos hyvä laatu maksoi jo silloin sukkana parikymppiä, ei 40$ nykyhinnoissa luulisi tuntuvan kuin nettifoorumeiden pauhauskohinassa.
5 tykkäystä
ER:n kohdalla maksan tuon 40e silmää räpäyttämättä ja tuskin olen yksin.
11 tykkäystä
Johan ennakot kertovat, että kyse on massiivisesta laajennuksesta. En jaksa uskoa, että tämän kohdalla kitinää edes tulee. CD Projektin kohdalla joskus olen ihmetellyt miksi laskuttavat lisäsisällöistä niin vähän. Phantom Libertyn kaltaisesta massiivisesta ja kovilla tuotantoarvoilla tehdystä teoksesta 30 euron hintapyyntö oli suorastaan ryöstö. Omistajana en arvostaisi sisällön myymistä niin halvalla.
6 tykkäystä
Tällä kertaa Sonyn vuoro vähentää väkeä.
The PlayStation community means everything to us, so I felt it was important to update you on a difficult day at our company. We have made the extremely hard decision to announce our plan to commence a reduction of our overall headcount globally by about 8% or about 900 people, subject to local law and consultation processes. Employees across the globe, including our studios, are impacted.
7 tykkäystä
Schoolboy Q ja T-Pain vihjailevat osallistuvansa Grand Theft Auto VI (GTA 6) -peliin, mutta tarkkoja yksityiskohtia ei ole vahvistettu. Schoolboy Q vastasi sosiaalisessa mediassa fanin kommenttiin, että hän tulee olemaan mukana pelissä. T-Pain mainitsi live-lähetyksessä myös osallistuvansa peliin, mutta ei antanut lisätietoja roolistaan.
‘Ima Be On There, Don’t Even Trip’
Tänään EAn vuoro vähentää väkeä.
We are also sunsetting games and moving away from development of future licensed IP that we do not believe will be successful in our changing industry. This greater focus allows us to drive creativity, accelerate innovation, and double down on our biggest opportunities — including our owned IP, sports, and massive online communities — to deliver the entertainment players want today and tomorrow. Lastly, we are streamlining our company operations to deliver deeper, more connected experiences for fans everywhere that build community, shape culture, and grow fandom.
In this time of change, we expect these decisions to impact approximately 5 percent of our workforce.
7 tykkäystä
9 tykkäystä
WSJ:ssä juttua miten musiikkiartistit tavoittelevat pelien kautta uutta yleisöä kun Spotifyn kaltaisten palveluiden kasvu hidastuu tai levy-yhtiöt lähtevät TikTokista.
“Videogames are a huge priority” for today’s artists, said Joe Khoury, a licensing executive at Atlantic Records. “They’re not only revenue drivers in terms of strong licensing income, but they’re huge marketing drivers as well.”
For in-game events, financial terms vary by performer and the scope of the promotions. Artists typically collect a licensing fee when their music is played in games and a cut of revenue from sales of virtual items."
10 tykkäystä
Kuluttajat alkaa olla melko kypsiä ESG/DEI hömppään, jota pakkosyötetään jatkuvasti viihteen kuluttajille ja ainakin pieni joukko nousemassa kapinaan.
Pelialalla toimii joukko aktivistikonsultteja, jotka tulevat mukaan projekteihin korjailemaan pelien tarinaa ja maailmaa “oikeaan suuntaan”. Sweet Baby inc näistä DEI konsulteista tunnetuin, ja viime viikolla joku random käyttäjä steamissä päätti luoda listan peleistä, joiden kehityksessä Sweet Baby Inc ollut mukana.
Sweet Baby Inc ei innostunut listauksesta ja yhtiön työntekijät käynnistivät lyttäyskampanjan sosiaalisessa mediassa, joka epäonnistui täydellisesti. Kuraattorilista saanut viikossa 185K seuraajaa.
Seurauksena tottakai internet draamaa ja melkoinen paskamyrsky.
Tämän jälkeen internetin salapoliisit lähtivät selvittelemään mitä kaikkea Sweet Baby Inc oikeasti tekee, mikä heidän agendansa on ja miten he pelejä “parannelleet”. Lyhyessä ajassa tunnistettiin, että osa taustahahmoista ollut mukana kyseenalaisessa toiminnassa jo kymmenen vuotta sitten kun Gamergate oli kuumimmillaan. Gamergate kyseenalaisti pelimedian etiikkaa ja yleistä alan suhmurointia, mutta pelikenttänä oli lähinnä indie skene. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin puhutaan jo isosta rahasta ja AAA peleihin sekaantumisesta.
Käytännössä tämä tarkoittanee mm. sitä, että tarina ja pelihahmot korjataan konsultoivan yrityksen työntekijöiden arvomaailman mukaiseksi. Herää tietysti kysymys mihin näitä DEI konsultteja oikeasti edes tarvitaan ja miksi joku oikeasti maksaisi heidän palveluistaan, mutta ilmeisesti taustalla on ESG pisteytys ja rahoitus.
Case in point:
"the opportunity to work with Remedy on Saga Anderson’s character and story was something we still can’t believe we got to do, and we’re staggered and delighted by the success the game has seen.
"
TLDR: Critical drinker avaa tilannetta videollaan:
#GoWokeGoBroke #ModernAudience
19 tykkäystä
Critical drinker teki videoita wokesta elokuvissa aiemmin. Niissä oli kanssa hyvin osoitettu miten ihmiset ajavat agendaa tusinalaadulla. Mutta vähän meni sekaisin huono laatu ja diskursiivinen valta taiteessa ja viihteessä. Ja se vähän raflaavasti esitetään uutena ilmiönä.
Home of the bravessa oli jo 30-luvulla lakisääteistä moraalista ohjausta Hollywoodille, eli silloin käytännössä viihteen kehdolle, alfalle ja omegalle.
Jopa Hitchcock joutui kuvaamaan leffoihin erilaisia loppuja että raina purkitetaan varmasti silloisen ESGhengen ja woken myötäisesti. Mielenkiintoisesti toisen maailmansodan myötä ihmisten piti kestää erilaista arjen todellisuuden karuutta ja näkymätön käsi jousti. Sivutuotteena aikoinaan myös Film Noir syntyi ja kukoisti kun sankareiden ei tarvinnut olla mustavalkoajan woken mukaisia ennen värien saapumista kuvaputkille.
Pahoittelut että karkasi peleistä, mutta se että joku tekee paskaa laatua koska ismi ei ole uutta eikä tule ikinä “palaamaan ennalleen” 
Ainoa ase sitä vastaan on ollut halki historian arvostaa ja ymmärtää sitä laatua mitä haluaa ja rikkoa niitä perkeleen rajoja kuin De Sade, Tobe Hooper tai Thrill Killiä piraattina hakanneet.
Hyvä toki että anarkistisia listauksia kököstä joka ei edes haise tehdään.
5 tykkäystä
Aiheesta myös tuore artikkeli https://www.thegamer.com/going-after-alan-wake-2-for-being-woke-really-gives-the-game-away/
Tässä vanhemmiten alkanut toivoa että peruttaisiin koko internetin keksiminen. Aikojen alussa kaikki oli kivaa ja jollain tapaa rakentavaa. Nykyään tuntuu että netti on yksi likakaivo missä erinäiset sekopäät lietsovat vihaa ympärilleen tarkoituksena tuhota toisten toimeentulo tai vastaavasti lietsovat saadakseen rahaa itselleen.
Jospa tässä palataan kivikaudelle vielä tavalla tai toisella 
7 tykkäystä
Siinä missä Sweet Baby Incin sekoilut ovat vahingoittaneet useampaa peliä, Alan Wake 2 on hyvä vaikka siihen on selvästi ympätty Inklusiivisuutta väkipakolla. Jos sivuttaa muutaman todella tökerön vuorosanan matkan varrelta, muuten homma ei oikeastaan sitä kaada.
Tosin on monen muun pelin kanssa. Esim Last of Us 2 aika lailla tuhosi koko pelisarjan Woken alttarille ja Spider Man 2 myös kärsi siitä huomattavasti.
Mutta itse uskon kapitalismin voimaan. Jotkut yksittäiset tuotteet ja studiot voivat ottaa osumaa, mutta ennen pitkää taloudelliset realiteetit iskevät ja jos tavara ei myy, yrityksen ja erehdyksen kautta yritykset ymmärtävät mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Toivottavasti Remedyllä oppivat jotain myös tästä draamasta. ESG-pisteillä ei voi maksaa palkkoja ja kyllä tämä kaikesta huolimatta varmaan hieman näkyy myynnissä.
Aiheen sivusta, kiinnostavaa seurata mm. Disneyn menoa. Siellä on nyt maksettu ideologiasta hurjaa hintaa osakkeenomistajien taskusta ja joko laiva jossain vaiheessa viiveellä kääntyy, tai firma ajetaan oikeasti kiville.
Ja siis selvyydeksi: Ainakaan minun mielestäni se että pelin tai elokuvan hahmoissa on eriväristä porukkaa ei ole mitään hirveää Woketusta, vaan homma menee metsään siinä vaiheessa kun täysin väkipakolla ängetään tuotteen tarinaan sateenkaarivärien kirjainsoppaa, valkoisen miehen pahuutta sekä hahmojen sukupuolta vaihtamalla kuvitellaan luotavan jotain uutta ja jännittävää ilman että tarjolla on mitään muuta. Ja tuotantopuolella väkisin palkataan kirjoittamaan ja toteuttamaan tuotantoa kaiken maailman inklusiivisuus-quotan mukaan jossa tärkeää on se että palkkalistoilla on henkilöitä jokaisesta mahdollisesta väristä ja kirjainyhdistelmästä eikä sillä mitä nämä henkilöt osaavat tehdä ole juuri merkitystä. Tämä yhdistelmä tuottaa sellaista huttua että ei tarvitse ihmetellä kun ei käy kaupaksi.
Kaupalliselta pohjalta toimiva viihdeteollisuus joutuu kiinnostumaan uudestaan tekijöiden kompetenssista ja tarinan laadusta sen sijaan että täytetään ESG-bingolappuja.
25 tykkäystä
Olisi kiinnostava kuulla miten peli joka oli kriitikkojen ja markkinoiden osalta merkittävä onnistuminen tuhosi koko pelisarjan?
Ainoa “Ismi” joka on pelien laatuun vaikuttanut viimeisien vuosien aikana on vanha tuttu Kapitalismi. Spider man 2 tai Suicide Squad ei epäonnistunut Sweet Babyn tai inkluusion/ESG:n takia vaan täysin samoista syistä kuin Madame Web.
“It’s so hard to get movies made, and in these big movies that get made — and it’s even starting to happen with the little ones, which is what’s really freaking me out — decisions are being made by committees, and art does not do well when it’s made by committee,”
Liiallinen ahneus on johtanut tilanteeseen jossa taidetta yritetään tehdä komitean voimin, maksimaalinen voitto tavoitteena.
6 tykkäystä
Ahneus voi tuoda ja usein tuokin tuloksia. Puhdas tyhmyys pääsee helpolla jos rahan ahneuden ajatellaan olevan este rahan tekemiselle. Huonoa laatua saa myös ilman komiteaa. Yksi epäonnistuva auteur-taiteilija (edit. Zack Snyderin osumaprosentti?) riittää.
(En lähde mikä on paskaa osalta mukaan)
Olisi myynyt tuplasti enemmän jos Joelin hahmoa ei olisi tapatettu täysin vasurilla (spoilers!) ja tarina ei olisi ollut niin uskomattoman huono. Ensimmäinen osa oli seikkailu joka vastoinkäymisistä huolimatta oli toivoa täynnä ja kaksi päähahmoa kasvoivat tarinan aikana. Kakkonen tarjoili uuden paperinohuen hahmon (Abby) ja tarinaksi tökerön “ei saa kostaa”-rainan. Tarinan voi hyvin tiivistää termiin “misery porn”.
Teknisesti peli luonnollisesti oli näyttävä ja myi paljon ekan osan siivellä, mutta ymmärtääkseni ei silti läheskään mitä odotettiin. Eka osa, remaster lukien, on myynyt vajaa 20 miljoonaa kopiota kun taas jatko jäi puoleen siitä vaikka HBOn sarjan olisi kuvitellut vain lisäävän vettä myllyyn.
Jos joku olisi halunnut tehdä tällaisen pelin ja tarinan täysin omana erillisenä tuotteena uusilla hahmoilla eikä Last of Us -kakkososana, olisin todennut että siitä vaan ja se olisi jopa ehkä voinut toimia, mutta pelisarjan osana se suoraan sanoen tuhosi koko sarjan. Ja jostain kumman syystä kolmososaa ei näytä olevan työn alla.
3 tykkäystä
Pelit ovat monimutkaisia luovia tuotoksia kuten elokuvatkin, mutta jos se oma luova tuska ulkoistetaan muualle, luvassa on tusinaviihdettä.
Hollywoodissa on jo ajauduttu kriiseihin, kun jokainen elokuva pitää suunnitella ja toteuttaa laajan komitean ja säännösten tahdon mukaisesti - yllättäen kulut kasvaneet, kun käsikirjoittajia ja sensitivity readereitä yms. pitää sisällyttää jokaiseen projektiin kymmeniä.
Hollywoodissa ei enää montaa todellista elokuvantekijää jäljellä, Tarantinoja ja Villeneuveja vain muutama ja vanha koulukunta Spielberg mukaan lukien ajautunut jo osaksi tuotantokoneistoa.
Itse toivoisin, ettei sama tarttuisi pelipuolelle, mutta ilmeisesti samaan suuntaan ollaan liikkumassa ja jatkossa AAA pelit luodaan vain ja ainoastaan tietyn turvallisen muotin mukaisesti. Sam Laket ja Kojimat jäävät historiaan Hitchkockin kaltaisina omituisina oman tien kulkijoina, joita tutkitaan vuosikymmenien päästä, kun ihmetellään miksi ala vaikeuksissa.
Pelialallahan käytetään vahvasti alihankintaa ja esim. Remedyn projekteissakin häärää loppumetreillä väkeä mm. Keywordsilta ja käyttävät Hitdetectionin konsultointia.
Remedyn peleissä onneksi vain vilahtelee moderneja elementtejä, eikä nämä itseäni peleissä suuremmin häiritse, mutta on toki hieman huolestuttavaa, että peliyhtiö, jonka erottautumistekijä markkinassa on vahva tarinankerronta, ulkoistaa suuren osan pelimaailmansa ja pelihahmojen kehityksestä taholle, jota kuluttajat vieroksuvat ja jolla on kyseenalaiset motiivit.
Pelien kehitykseen tarvitaan jatkuvasti ulkopuolista konsultointia ja tukea pitkin kehitystä ja moni peli olisi epäonnistunut täysin ilman ulkopuolisia mockup review palveluita yms.
En kuitenkaan usko siihen, että jos peli muokataan tiettyyn muottiin ja kaikille kaikin tavoin sopivaksi, se löytänee yleisöään kun fokus hukkunee matkan varrella ja keskitytään epäoleelliseen.
Varoittava esimerkki mm. Rocksteadyn tuore Suicide Squid live service katastrofi, studiolta, joka tunnettu erityisesti tarinavetoisista yksinpeleistään, jossa Sweet Baby Inc vahvasti konsultoimassa. Ei näin:
6 tykkäystä
Sijoitusfoorumilla kun tässä kuitenkin ollaan niin oli toki vähän turhankin vahva kärjistys. Ongelmana itse näen sen ettei pelille saa nykypäivänä rahoitusta ellei se ole jatko-osa tai jatkuvaa liikevaihtoa tarjoava live service. EDIT: Henkilökohtaisesti en usko että esimerkiksi viime vuoden superhitti Baldurs Gate 3 olisi syntynyt jos Larian olisi pörssilistattu yhtiö.
1 tykkäys
Hollywoodissa ihmisten kyllästyminen on näkynyt jaloilla äänestämisenä ja laatukatsottavan kysynnän ja tarjonnan luovan tuhon seurauksena on syntynyt mm. A24 jonka taiteellista nerokkuutta ihastellaan 30 vuoden päästäkin. Pelialalla tarvitaan samanlaista kompetenssiryhtiliikettä mitä @Jarnis tuossa peräänkuulutti.
Oppenheimer, Killers of the Flower moon ja monet low concept laatuleffat ovat striimaussodissa saaneet vihreää valoa ja Dyyninkin piti olla mahdoton filmatisoida. Heitetäänpä vähän hurjempi väite että mitä jos striimaussotien myötä elokuvilla ja sarjoilla menee lujaa nimenomaan kilpailun vuoksi ja peliala kärsii valittujen jättien hoipertelusta?
E. Ari Aster, Robert Eggers, Yorgos Lanthimos, Christopher Nolan… Elokuvissa laatua riittää moneen makuun kuin ps1 kulta-aikoina peleissä konsanaan.
1 tykkäys
Woke ja taide ovat todella mielenkiintoinen yhdistelmä. Kulutan paljon kirjoja, sarjoja ja elokuvia ja toivon itsekin joskus julkaisevani jotain, joten näitä asioita on tullut paljon pohdittua.
Ensinnäkin keskustelua vaikeuttaa se, että mitä “woke-hullutus” on. Joku loukkaantuu pelkästään siitä, jos elokuvassa kaksi miestä suutelee, jokin hahmo on transsukupuolinen tai jollain lapsella on kaksi äitiä. Minun mielestäni näissä missään ei ole mitään pahaa ja olen tyytyväinen, että muunkinlaiset ihmiset kuin vain minunlaiseni saavat representaatiota viihteessä.
Enemmänkin minua ärsyttää, millaista se näiden vähemmistöjä edustavien hahmojen edustus on.
Usein seksuaalisuus, etnisyys tai muu “erottava tekijä” eivät ole osa hahmoa, vaan nämä tekijät muodostavat hahmon. Tässä on Seppo ja hän on homo. Homoudesta johtuen hänellä on tällaisia ongelmia ja haaveita elämässään.
Minä olen hetero. Jos joku kysyisi minulta, mitä mielenkiintoja minulla on tai mitä harrastuksia, ei minulle tulisi missään vaiheessa mieleenkään liittää heterouttani vastaukseen. Samoin minusta tuntuu, että tuntemani eri vähemmistöjen edustajat ovat ihmisiä ensin ja näiden vähemmistöjen jäseniä sitten.
Peleissä ja viihteessä minua vähän risoo nämä esimerkiksi seksuaalisuutensa varaan rakennetut hahmot, koska usein he ovat kovin yksipuolisia. He kun eivät ole syntyneet kenenkään luovuudesta, vaan he ovat syntyneet laskennallisesta tarpeesta. Meillä ei ole tarpeeksi homoseksuaaleja, lisätään yksi sellainen. Tällaisella ajattelulla ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa.
Usein tällainen ääri-woke ajattelu johtaa myös positiiviseen syrjintään. Tästä mielestäni hyvä esimerkki oli True Detectiven viimeisin kausi, jossa Alaskan alkuperäisväestön naisia kohdeltiin viisaina ja jopa maagisina ihmisinä. Kumpikin ominaisuus on positiivinen, mutta nämäkin edustavat toiseutta, eli hahmot rakentuvat peilikuvana valkoiseen länsimaalaiseen ihmiseen sen sijaan, että heitä käsiteltäisiin oikeina, monimutkaisina ihmisinä.
Tämä “woke-ongelma” on vain yksi esimerkki ikivanhasta “art by committee” -ongelmasta, joka on etenkin peliteollisuudessa ollut aina vahvasti läsnä. Jostain syystä bisnesmiehet kuvittelevat, että he ymmärtävät jotain taiteesta ja näin ollen he sotkeutuvat asioihin, joista heillä ei ole mitään osaamista.
Peliala on kuitenkin murroksesta. Tekoälyn ja pelimoottoreiden kehittyessä ei enää vaaditakaan tuhatpäisiä tiimejä, jotta voidaan tehdä AAA-pelejä. Näin aidosti luovat ja intohimoiset ihmiset pääsevät ääneen. He, joilla on tarinoita kerrottavanaan ja jotain sanottavaa, tekevät pelejä, kun nämä Ubisoftin kaltaiset visiottomat korporaatiot kaatuvat.
Sanon vielä loppuun, että lähtökohtaisesti pidän hienona, että kaikki saavat presentaatitoa taiteessa (kyllähän aika moni aina ilahtuu, kun Suomikin mainitaan jossain elokuvassa). Sitä vipua ei kuitenkaan aina kannata kääntää ihan kaakkoon. Tästä mielestäni hyvä esimerkki on uusi NHL 24 -peli, jossa tuomarit ovat tummaihoisia miehiä tai naisia. Pidän tätä hieman tekopyhänä ja päälle liimattuna, kun Kanadan jääkiekkopiireissä ei tunnetusti ajatella kovin suuria naisista saati sitten tummaihoisista.
16 tykkäystä