Mehän emme onneksi käytä murteita ja puhekieltä kirjoitetussa tekstissä, joten ongelmaa ei liene? 
2 tykkäystä
Tullee on mielestäni verbin tulla potentiaalimuoto, eikä siinnä ole mitään virheellistä.
5 tykkäystä
Potentiaalimuoto on kielioppia, ei murretta. Se on urheiluselostuksen ulkopuolella vain harvinaisempaa ja vaikeaa, mutta ei väärin.
Olemisen potentiaali taipuu preesensissä lienee, kuten @anon13460915 mainitsi, mutta potentiaali on hukattunakin ihan kieliopin validi mahtotapa-ilmaisu.
Itse yritän sitä käyttää, koska löydetyn potentiaalin lisäksi tulee hyvä mieli itselle kun luulee käyttävänsä sitä oikein. Lisäksi se haastaa toistaiseksi parasta ohjetta jonka olen koskaan kielen tai viestinnän opettajalta saanut:
“Jos se taipuu helposti kieleen, se taipunee helposti korvaankin.”
6 tykkäystä
Näin on, mutta oikeassa Juurikki on murrealueiden tuomissa haasteissa: itämurteissa indikatiivi tullee ja mennee, ja potentiaali yrittää siitä sitten erottautua moninaisin konstein, savolaisen potentiaali tulenoo tai mänenöö, ja nuohan kuulostavat kauniilta kuin satakielen laulu Perkeleyn puistossa, ei siinä mitään. Kun sitten siirrytään sille hankalalle alueelle, että yritetään savolaisen kielikorvalla luoda kirjakielen potentiaalia, oltaneen kusessa. Korneimmillaan otetaan olla-verbin potentiaalimuoto “apuverbiksi” ja luodaan sillä potentiaali tyyliin “lienee on tehty”, tai sitten hiukan tyylitietoisemmin, esim. olenee tehty. Eivät nämä viritykset toki savolaisiin rajoitu, lienee-apuverbiä käyttävät monet muutkin, ja itse asiassa savolaisten kielihän on kokonaisuudessaan kieliopillisesti hyvää verrattuna vaikka pääkaupunkiseudun pupellukseen.
En osaa olla lainkaan huolissani murteiden vaikutuksesta kielitaitoomme, ongelmat tulnevat…lienenevät tulne…äh…luulen niin, että se on ongelma, että ihmiset suoltavat pikaviestejään pysähtymättä koskaan mieetimään kielensä rakennetta taii välittämättä kielioppisäännöistä, ja sen seurauksena osaaminen rapistuu. Aivan järkyttävän paljon tuntuu olevan aikuisilla ihmisillä ongelmia selkeästi ymmärrettävän tekstin tuottamisessa, kun kunnollinen kirjoittaminen ilmeisesti on lopetettu, ja kaikki rutiini puuttuu.
13 tykkäystä
Minulla oli 70-luvulla keskikoulussa sellainen suomen kielen opettaja, joka todella opetti ja vaati. Minuta saa herättää keskellä yötä täydestä unesta ja kysyä: mikä on aktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä juosta (=infinitiivi)… Se on juoksi. Minulla on heikkouksia partisiipeissä. Pitänee kerrata. Huom potentiaali.
Ylempänä itsellänikin kävi lapsus, kun kirjoitin ääntämisen vuoksi “kaippa se”, vaikka oikea muoto on “kaipa se”…
→ aio käyttää.
Ainakin silloin, kun sanassa on peräkkäin vokaalit “io” tai “ie”, niiden väliin tuntuu ääntäessä muodostuvan j-kirjain. Samoin tapahtuu kun kerrotaan jotain “aiemmin”. Tuo ei taida olla tyypillistä vain i-vokaalille, koska esimerkiksi sanassa “tiuku” se ei sinne muodostu.
Edit. Hetkinen, ei se olekaan noista vokaalipareista kiinni. Sanan “tie” pystyy lausumaan sellaisenaan, mutta “aie” vääntyy suussa muotoon “aije”. Eli tuleekohan se tuosta kolmen vokaalin yhdistelmästä? En ole asiaan perehtynyt sen enempää.
3 tykkäystä
“aio” kuulostaa omaan korvaani hieman kummalliselta, mutta en ole kyllä aivan varma oikeasta muodosta…
Aie vai/tai aikomus?
Sama asia?
Aikeet vai/tai aikomukset?
Hääyöaie kuulostaa ainakin sellaiselta,
että lausuttuna kertoo joitan aikojan kunniallisuudesta.
1 tykkäys
@RimaPoika Joo, taitaa olla sama kantasana. Minulla ei ole aikomusta = en aio.
Googlasin vielä mielenkiinnosta niin kotimaisten kielten keskuksen sivuilta löytyi kirjoitus, jossa asiaa sivuttiin.
“Puhekielestä johtunevat seuraavienkin sanojen kirjoitusvirheet: ”viellä”, ”kuullostaa”, ”arvelluttava”, ”erillainen”, ”erinlainen” (po. vielä , kuulostaa , arveluttava , erilainen ), ja etenkin nämä: ”asijoita”, ”utelijaita”, ”ei aijo”. I :n ja seuraavan tavun vokaalin välissä tosin usein äännetetään j , mutta sitä ei kirjoiteta (po. asioita , uteliaita , aio ). Päinvastaista virhettä näkee tekijännimissä, joissa pitäisi olla j , kuten ”taiteilia” (po. taiteilija )”
Kirjoitus käsitteli juuri näitä ääntämisen ja kirjoittamisen eroja. Muita esimerkkejä:
" Monista muistakin kirjoitusvirheistä voidaan syyttää ääntämistä: ”niimpä”, ”kumpa”, ”ompa”. P :n edellä n ääntyy m :ksi, joten pitää vain tietää, että pa ( pä ) -liitteen edellä säilyy kirjoitettaessa sama n , joka on sanan lopussa ( niinpä , kunpa , onpa ). Tavallisia virheitä ovat myös ”sydämmen”, ”avoimmuus”, joissa perusmuodon (sydän, avoin) loppu- n muuttuu monissa taivutusmuodoissa tai johdoksissa m :ksi, mutta toista m :ää niihin ei kirjakielessä kuulu"
Mielestäni silloin saa huomauttaa, jos yksinkertaisesti käyttää jotain sanaa väärin, oli sitten millainen lukihäiriöinen ihminen kyseessä. Olenko ainoa, jota risoo sanan ”normi” totaalinen väärinkäyttö, kun lyhennetään sanaa ”normaali” 
. Normi kuvaa siis esimerkiksi mittaa, standardia tai esimerkiksi säännöstä. ”Metsurin päivän normiin kuului tehdä motti puita päivässä”. ”Talot rakennettiin rakennusnormien mukaan”. Myönnettäköön, että olen itsekin käyttänyt sanaa väärin tuhansia kertoja. Pikkuhiljaa mennyt jakeluun sanan oikea merkitys.
Juu ei mitään, meni jo 
5 tykkäystä
Mitä olette mieltä vapaa sanan käytöstä?
Muistaakseni äidinkielen opettaja sai raivarit (“pulpettiin piiloon ehti” Leevi and the Leavings)sanan käytöstä:
Hiili vapaa-hiiletön, allergia vapaa-
ei allergisoi…
2 tykkäystä
Anglismiahan tuo on. Nuo hiilivapaat ja allergiavapaat ovat yhdyssanoja siinä missä viikonloppuvapaatkin.
Anglismi on tunnetusti yksi maailman suurimmista pahoista voimista, mutta kyllä Finglish kiilaa kärkeen. Kaverilta saatu viesti: I know mut ei oo timee. Suomennettuna: Tiedän, mutta ei oo aikaa.
7 tykkäystä
Nyt löytyi kyllä sanonta joka meni heti kärkeen omalla listalla ärsyttävimmistä sanoista tai sanonnoista.
Turhan helposti tulee itsekin viljeltyä anglismia varsinkin puheessa (hyvä tsänssi esim.), mutta enpä ole vielä koskaan kuullut tai lukenut kenenkään sanovan että ei oo timee.
Tuo muoto timee ärsyttää ehkä eniten. Rehdisti sitten sanoisi vaan englanniksi, I got no time.
4 tykkäystä
Tai ehkä svetisismi? Vrt. joulun aikaan käytetty “armorikas”.
Tuolla onkin esimerkkinä svetisismistä verovapaa, skattefri.
1 tykkäys
Jouduin äsken kovasti maistelemaan suussani ilmaisua “kellään/kenelläkään”. Puhuttuna ensin mainittu tuntuu hyvin luontevalta, mutta kirjoittaessa sanaa epäilykset heräsivät 
Luonnollisesti molemmat ovat ihan hyväksyttäviä muotoja
Lisäys: Kielitoimiston ohjepankin mukaan pitempi muoto on kuitenkin yleisempi asiateksteissä, koska se on helpompi hahmottaa: Kielitoimiston ohjepankki
1 tykkäys
Lienee-sanasta on jo aiemmin puhuttu. Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että jos ei ole varma, käyttääkö sanaa oikein, niin voi kokeilla laittaa olla-sanan tilalle.
Jotain vikaa siis OP:lla on, mutta onko se ketään kyllättää - ei hyvä.
Jotain vikaa siis OP:lla on, mutta liekö kukaan yllättynyt
Jotain vikaa siis OP:lla on, mutta onko kukaan yllättynyt - oikein
11 tykkäystä
@JHeiskanen Äidinkielen opettajalta saattaisi saada kehuja myös muodosta “yllättäneekö ketään”.
14 tykkäystä
Laitanpa oman viestini tähän, alkoi heti postauksen jälkeen mietityttämään. Käyttävänsä vai käyttävän?
1 tykkäys
tuntuu käyttävän
tuntee käyttävänsä
5 tykkäystä
Kiitos 
Mietinkin, että jotenkin oudolta kuulosti omaan korvaan.