Normaalia puhekieltä. Ehkä tosiaan pääkaupunkiseudulta, koska täältä sen muistan jo lapsuudesta vuosikymmenten takaa.
Ihan varmasti kannattaa olla turhaan toivomatta muutosta. Kysymys on isommasta ilmiöstä, jossa muodollisen ja epämuodollisen raja hälvenee ja on alettu kirjoittaa puhekieltä. Sitä voikin sitten turhautuneena taivastella, mutta en usko, että suunta tästä lähivuosina muuttuu.
Viime vuosina infinitiivien muutosta on tutkinut muun muassa Olli Kuparinen. Tässä popularisoitu teksti, jos aihe kiinnostaa:
Tästä vielä pahempi versio on englannista suoraan käännetty versio pitkässä juoksussa, joka on englannista suoraan käännetty versio. Sehän ei ole alunperin suomalainen sanonta ollenkaan mutta tarkoittaa juurikin samaa kuin pitkällä tähtäyksellä. Suomessa kuitenkin pitkä juoksu voi yleensä tarkoittaa vain nimenomaan fyysistä maratonia tai muuta pitkän matkan juoksua.
En sitten tiedä onko tuo ‘pitkä juoksu’ jo kuitenkin nykyään kielitoimiston mukaan sallittu sanonta. Ei ollut ainakaan minun kouluaikanani. YO-kirjoituksessa olisi varmasti rankaistu ankarasti, jos olisin sitä käyttänyt.
Onkohan täällä ollut jo mainintaa varsinkin puhekielessä yleistyneestä sinä-passiivista?
Itsekin myönnän siihen joskus puhekielessä lankeavani. Nuorilla se on kuitenkin jo yleistynyt siinä määrin, että välillä on vaikea käsittää mitä he tarkoittavat. Taannoin sain valistaa silloin 14-vuotiasta(vai oliko silloin 13) poikaani, ettei suomessa mitään sinä-passiivia ole. Pitkähkössä keskustelussa tajusin lopulta, ettei hän puhunutkaan minusta.
Sinä-passiivi löytyy osaamistani kielistä vain englannista. Toivottavasti ko. käytäntö ei yleisty suomalaisessa kirjoitetussa tekstissä. Se on kyllin sekavaa jo puhekielessä.
Kielitoimiston ohjepankista löytyy seuraava artikkeli ajanilmauksiin liittyen:
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/ajanilmaukset/ohje/498
Suositettuja suomenkielisiä vastineita englannin ilmaisulle “in the long run” ovat (pienin vivahde-eroin) “pitkällä aikavälillä”, “ajan mittaan” ja “ajan myötä”.
Ilahduin, kun äsken käytin tekstissäni yhdyssanaa hinta-laatusuhde ja vaistomaisesti osasin laittaa tuon tavuviivan paikalleen🙂, toki siinäkin on vielä toinenkin vaihtoehto,kuten Kielikellosta käy ilmi: Etsi ja korjaa: yhdysmerkkejä - Kielikello
" Palveluissamme on hinta-laatusuhde (tai hinta–laatu-suhde) kohdallaan. *Ilmauksessa ”hinta/laatu suhde” *on kaksi korjattavaa kohtaa : vinoviivaa (eli kauttaviivaa ) ei suositella rinnasteisten osien erottimeksi, vaan osien välillä käytetään yhdysmerkkiä ja rakenteen jälkiosa (suhde) kirjoitetaan kiinni alkuosaan (hinta-laatusuhde). Toinen tapa on erottaa rinnasteiset osat ajatusviivalla ja liittää jälkiosa alkuun yhdysmerkillä (hinta–laatu-suhde)."
Hienoa. 
Kun kyseessä kuitenkin on nimenomaan pilkunviilausketju niin uskoakseni merkin nimitys ei ole tässä yhteydessä tavuviiva. Yhdysmerkki tai yhdysviiva on yleisnimitys näille viivoille.
Tavuviiva käsittääkseni viittaa ainoastaan yhteyteen, jossa sanaa tavutetaan eli esim. rivinvaihdon yhteydessä, kun sana tulee kahdelle riville. Sitä näkee myös 7–8-vuotiaiden aapisissa sekä musiikkikappaleiden nuottien alla.
Ulkoisesti merkki on kuitenkin täysin sama ja on sitä myös näppäimistöllä ja on vieläpä sama kuin negatiivista lukua tai laskutoimitusta kuvaava miinus-merkki. Viiva se siis joka tapauksessa on. Alaviiva on sentään erilainen eikä ole ollenkaan normaalin tekstin merkki.
Hyvä huomio 
Kieliopin systemaattisesta kertaamisesta itselläni aikaa sellaiset 40 vuotta, pakkaa tuo terminologia unohtumaan matkan varrella.
Sitä näkee myös 7-8 vuotiaiden aapisissa
Jos tarkkoja ollaan, niin tämä kai pitäisi kirjoittaa ”7–8-vuotiaiden aapisissa”. Numeroiden väliin tulee pitempi viiva (ajatusviiva) ja sitten lyhyt (yhdysmerkki).
Tämähän oli paikallaan oleva oikaisu tässä ketjussa! Ja tärkeä huomio kielipoliiseille tämäkin.
Korjasin alkuperäistä viestiä mutta tuota pidempää viivaa ei taida näppikseltä ihan suoraan löytyä. Kirjoitetussa tekstissä ei muutenkaan juuri erotella viivojen pituuksia, joten viivat ovat molemmat yhtä pitkiä.
Eiköhän se ajatusviivakin näppikseltä löydy, kun vähän etsii. Ainakin kosketusnäytöllä se on helppo tehdä: pidät vain yhdysmerkkinäppäimen pohjassa vähän aikaa, niin vaihtoehdot (kaksi pitempää viivaa) tulevat näkyviin.
Ajatusviivan voi lisätä tekstiin myös käyttämällä näppäinyhdistelmää ALT + 0150. Jos tämä ei ole tuttua, niin pidät ALT-näppäimen painettuna, kirjoitat kyseiset numerot ja vapautat ALT-näppäimen 
Ei tässä MacBookissa mitään ALT-näppäintä ole …
Sori, Macit ei ole tuttuja 
Se on käytännössä sama kuin se, missä lukee option. Tai niitä itse asiassa on kaksi – toinen oikealle ja toinen vasemmalle kädelle. Ja riittää, että painat sitä optionia ja tavuviivaa, niin saat ajatusviivan. Ei mitään koodisarjoja. (Koska joku jossain on ajatellut käytettävyyttä.)
Arvelinkin ‘option’-nappulan olevan sama kuin alt mutta numerosarjan syöttäminen ei tominut.
Tämä Option+Viiva kuitenkin näemmä toimii ja korjasin alkuperäisen viestin kaivatun viivan nyt tähän pitkään viivaan.
En kuitenkaan lupaa käyttää sellaista aina jatkossakaan, kun on vähän hankalasti saatavilla. En ole muutenkaan varma onko näillä viivoilla tosiasiallista eroa vai onko vain visuaalinen nyanssi. Viivan pituutta ei käytännössä lukiessa juuri huomaa, enkä ole varma onko se edes varsinainen virhe käyttää vääränpituista viivaa - kunhan on viiva. Käsin kirjoitetussa tekstissä tuon pituuseron havainnointi on vielä vaikeampaa, jollei pitkä ole sitten todella pitkä, kun viivat ovat muutenkin vähän eri mittaisia.
Kyllä ajatusviiva (–) ja yhdysmerkki (-) ovat eri merkkejä. Virheitä niiden käytössä kuitenkin näkee aika paljon kaikenlaisissa teksteissä.
Täällä foorumilla ei tarvitse ajatusviivan ( – ) ALT-koodeja näpytellä. Se tulee automaattisesti, kun kirjoittaa kaksi väliviivaa/yhdysmerkkiä peräkkäin ilman välejä.
Viimeksi, kun ajatusviivan oikeaa käyttöä katsoin, kielikello taisi verrata ajatusviivaa pilkun tai sulkeiden käyttöön sisällön jäsentäjänä/erottajana. Käytän ajatusviivaa itse melko paljon, sillä mielestäni se jäsentää tekstiä usein pilkkua paremmin. Ajatusviivalla eroteltuja täsmennyksiä tai huomioita sisältävää tekstiä on helpompi lukea. Makuasia sekin.
Esimerkkinä käytetty “7–8-vuotiaat” olisi ainakin minulta mennyt väärin. Kun kävin itse koulua muoto olisi ollut 7-8 -vuotiaat. Siis ihan tavallisilla yhdysmerkillä kirjoitettuna. Ajatusviivan käyttö tähän tuntuu oudolta.
Voisin melkein vannoa, ettei sivunumeroidenkaan väliin käytetty ajatusviivaa viime vuosituhannella. Siis esim. sivut 11–23. Voi toki olla, että oma muisti prakaa. Aika hyvin tällaiset säännöt yleensä muistaa, jos on kerran opetellut.
Alla vielä pari tekstiä milloin käyttää yhdysmerkkiä ja milloin ajatusviivaa:
Ajatusviiva lukujen välissä helpottaa hieman lukemista.
Digitaalinen tuotantoputki mahdollistaa paljon sellaista, mikä saatettiin kokea tarpeettoman hankalaksi – eli kalliiksi – silloin ennen, kun kaikki ladottiin käsin. Siirtymäkausi tuon ajan käytännöistä alkoi 90-luvulla ja on edelleen kesken, koska atk ei tule keneltäkään myötäsyntyisesti. Nykyisin, kun voi tehdä yhden grep-haun, joka muuttaa tekstimassassa kaikki viivat lukusarjojen välistä kerralla oikeaan pituuteen, ei tuolta osin luettavuuteen panostaminen ole enää ammattimaisesti tuotetussa sisällössä kustannus.
Foorumille kirjoitellessa voi kaikesta huolimatta huoleti jättää pitkät ja lyhyet viivat huomioimatta. Aivan kuten puhekieltäkin voi välillä vähän käyttää ilman, että siitä luettavuus kärsii.