Tulipa vaan tämä topicci mieleen foorumia lukiessa.
Asioita joko otetaan vastaan, tai vastaanotetaan. Nämä näyttävät menevän sekaisin melko usein.
1 tykkäys
“enään” → “enää”
ja 20 merkkiä jne.
8 tykkäystä
Sijoittaja A kirjoittaa: “Nautin tänään viileät Wärtsilä-jäätelöt.”
Sijoittaja B vastaa: “Onnittelut! Itse aion huomenna keittää vahvat Nokia-kahvit.”
Tällainen itse-sanan käyttö (minä-sanan asemesta) on keskustelupalstoilla nykyään aika yleistä ja välilllä vähän ärsyttää.
Kommenttini on silti enemmän toteamus kuin pamputus.
5 tykkäystä
Kieliopillisesti lienee ihan oikein? Itse huomaan käyttäväni tuota melko usein. Kiitos huomautuksesta. 
4 tykkäystä
Tässä hyvä Lasse Koskelan blogikirjoitus itse-sanan käytöstä (Kotimaisten kielten keskus).
3 tykkäystä
Riippuu tilanteesta ja siitä, mitä virheenä pidetään. Jos jotain sanaa (mitä tahansa) käyttää turhaan tai liikaa (jonkin täsmällisemmän sijasta), onko se virhe?
Lainaan pätkän yllä linkitetystä Lasse Koskelan kirjoituksesta:
Useimmissa tapauksissa itse on kuitenkin aivan suotta minä -pronominin tilalla. Aina ei tarvittaisi ”minääkään”. Riittää hyvin, että predikaatista näkyy subjekti: ”Ostin kengät.”
1 tykkäys
Itse käytän itse-sanaa korostamaan omakohtaista kokemusta keskustellusta asiasta. Ymmärrän sen liikakäyttöön liittyvän harmituksen, mutta pidän asiaa vähäpätöisempänä ja enemmän tyyliasiana, kuin erityisesti pääkaupunkiseudun nuorison (=alle 50 v.) käyttämää minä-hekumointia. Tätä herkkua kuulee toisinaan jopa TV-uutislähetyksissä. Siis vaikkapa: “Mä kävin pesemään mun kädet”.
3 tykkäystä
”Itsehän en voi lisätä tähän kuin että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että…”
Tai: ”Olen sitä mieltä, että…”
6 tykkäystä
Vaan ja vain tuppaavat menemään helposti sekaisin. Puhekielessä niitä käytetäänkin ristiin.
Vain = ainoastaan
Vaan = jonkin sijasta
Join aamulla vain maitoa.
En juonut aamulla maitoa vaan mehua
4 tykkäystä
Viimeisen vuorokauden viestit kurssimuutokset-langassa on sitä luokkaa, että tänne voisi tehdä useammankin ”purkautumisen” 
3 tykkäystä
Tänne vaan (vai vain?)
Foorumilla, missä olen vastaavanlaisen ketjun nähnyt, osa viesteistä oli suoraan toisesta ketjusta lainattuja. Alkuperäinen kirjoittaja sai siitä yleensä ilmoituksen, mutta en muista nähneeni siellä mielensäpahoittamisia niistä tilanteista.
Lienen. Ei olen lienee. Lienee ei ole apuverbi vaan olla sanan potentiaalimuoto.
Tarkempia esimerkkejä löytyy avausviestistä.
Lienee tarvitsee on puolestaan tarvinnee.
13 tykkäystä
Näin, toki “tarvinnee” on potentiaalin preesens, mutta myös esim. “lienee tarvinnut” on oikein potentiaalin perfektinä. “Olen lienee ajatuksineni aika harvan seurassa?” on toki ilmaisuna väärin, mutta “lienen ollut ajatuksineni aika harvan seurassa?” olisi puolestaan oikein ilmaistu.
7 tykkäystä
Juu, ja olla-verbin potentiaalin preesens passiivissa on oltaneen eikä * lienetään.
3 tykkäystä
Tästä taisi olla aiemminkin jo viestejä, mutta joskus peräkkäisten vokaalien ääntäminen tekee tepposet, kun sanaa kirjoitetaan tekstimuotoon. Ohessa lainaus foorumilta:
“Käytännössä uskon että se on monille uusille lukioille ja kasuaalimmille sijoittajille se…”
Joskus ilmenee ylimääräisen kirjaimen muodossa, kuten “ei tuo aijemmin ollut tuossa”, tai “ei noin aijottu tehdä”.
(tosin, saattoihan tuo olla typokin)
Netumin kommentista: " Netumin ohjeistus jättää kirittävää H2:lle, mikä tulisi kuitenkin olla saavutettavissa"
H2 on onneksi jo saavuttettu (relatiivipronomini viittaa edellä olevaan sanaan
Kaikki on varmaan myös sitä mieltä, että ohjeistuksen tulee olla sellainen, että se on saavutettavissa.
Oisko vaikka “Netumin ohjeistus jättää kirittävää H2:lle. Se lienee kuitenkin saavutettavissa.”
2 tykkäystä
Relatiivipronomini ei välttämättä viittaa edellä olevaan sanaan.
Kielikello sanoo:
" Relatiivipronominia mikä käytetään, kun viitataan koko edeltävän lauseen (tai sen osan) ilmaisemaan ajatukseen."
Aiheesta lisää heidän sivuillaan:
E: Itse virke on kyllä vähän tönkkö ja kaipaisi hiomista, mutta kyllä tosta pointti välittyy hyvin. Mikä-sanaa käytetään ihan oikein.
8 tykkäystä
Joo noinhan tuo relatiivipronominiasia on, mutta tässä virkkeessä tuo “mikä” viittaa tuohon ohjeistukseen, koska se on ainoa asia, mikä voi “olla saavuttavissa”.
Jos jälkimmäinen lause olisi “mikä ohjannee yrityksen toimintaa.” tai jotain muuta vastaavaa, millä viitataan koko lauseeseen, homma olisi ok.
Onkohan tämä ollut täällä jo aikaisemmin…
Itseäni nyppii nykyinen puhetyyli, jota näkyy jonkin verran jo kirjoitetussakin tekstissä.
Kyseessä on ns. “pakko menee” -tyyli, joka nähdäkseni on pääkaupunkiseudulta lähtöisin. Siis sellainen tapa, että kun on jokin määrittelevä sana + verbi tai kaksi verbiä peräkkäin, niin se jälkimmäinen sanotaan väärässä muodossa.
Uusin esimerkki viiden minuutin takaa Facen ryhmästä, jossa eräs henkilö kaupitteli kirjoittamaansa opusta. Kommentti: “Toi pitää HOMMAA.” Siis mit vit? HOMMAA? Oikea muoto olisi tietysti “hommata”, jos sellaista sanaa yleensäkään haluaa käyttää sanan “ostaa” tai “hankkia” tilalla.
Esimerkkejä tulee vastaan joka päivä kymmeniä, ja aina mulla nousee syke muutaman lyönnin. Tiedän että toivo tämän asian suhteen on jo menetetty, joten pitää vaan LAINAA kaverilta Peltorit, ja kysyä voiko se JEESAA mua niiden käytössä. Ugh!
10 tykkäystä