Monet vasemmistolaiset jotka eivät ole sosialisteja varmasti kavahtavat kyllä.
Asiahan on perinteisesti mennyt niin että pahimmat änkyrävasemmistolaiset nimittävät kaikkia hieman eri tavalla ajattelevia porvareiksi/lahtareiksi. Riippumatta siitä miten vasemmalla nimitettävä on.
Nyt on taas oikealla saman tyylin aivomätä levinnyt, edellisen vaalikauden aikaan persujen nykyinen ryhmyri Mäkelä nimitteli kokoomusta kommunistipuolueeksi, samaa teki tietysti puolueen edellinen presidenttiehdokas Huhtasaari. Eihän tuossa ole mitään helvetin järkeä ellei nyt suomessa ole kommunistijohto, vai onko?
No eihän todellakaan ole, valtiojohtoisuus/statismi on aivan eri asia kuin sosialismi.
Tällä foorumilla tulee välillä ihmeteltyä että nimittääkö täällä porukka perunoita omenoiksi tai ikkunaa sohvaksi jos kerran vähän sinnepäin riittää ja itse voi määritellä sanat mielen mukaan.
Varmaan sitten persujen nimittäminen natseiksi on ok? Tai kommunisteiksi jos sillä tarkoittaa tiukan rajapolitiikan ottamista käyttöön?
Ku mä tarkoitan sosialismilla/natsismilla, perunalla tämmöstä…
Oikein hyviä ajatuksia tässä.
Tuohon nollabudjetointiin ei taida mikään nykyinen ek-puolue kyetä kovin helpolla ja kansa ei eduskunnan ulkopuolelta kovin helposti uusia äänestä mukaan, esim. liberaalipuolue, joka tällaiseen ainakin ilmoittaa kykenevänsä leikkauslistallaan.
Tuollainen tyhjästä lähteminen olisi erinomainen keino saada edes vertailuun nykyhetken tilanne, kun huomattaisiin, ettei tällaista menohirviötä tarvita todellakaan tässä maassa.
Mut uskaltaako erityisemmin kokoomus ja/tai persut lähteä tuolle linjalle, joilta tässä maassa edes vähän odottaisi isompia leikkauksia, joita ei ole todellakaan tullut tähän mennessä heidän vetämältä hallitukselta.
Valtiolla, kunnissa ja hyvinvointialueilla työskenteli helmikuussa 705 000 henkilöä. Määrä ei ole ollut niin suuri kertaakaan vuonna 2009 alkaneen vertailukelpoisen mittaushistorian aikana.
@Pessimisti En ollut edes lukenut noita Liberan juttuja, mutta siellä näkyy tuttu termi, valtioriippuvuus - jota saatan myös sosialismiksi kutsua. No kutsunhan minäkin kokoomuslaisia vaaleansinisiksi demareiksi.
Ihan mielenkiintoinen tuo Manifesto, pitää paremmalla ajalla tutustua tarkemmin jos sieltä löytyy talouspolitiikan vertailua.
Vertailuissaan tämä kollektiivi vertailee vaaliohjelmia, ja muodostaa jonkinlaisen summaluvun.
Haastena tässä tietenkin on:
ohjelmat kertovat hyvin monenlaisista asioista. Vrt USA demokraattien ohjelma.
ohjelmat eivät (välttämättä) kerro nykytilasta mitään. Esim jos verotukseksen taso on yhdessä maassa 20% ja sitä vaaditaan vähän nostettavaksi, ja toisessa 50% ja sitä vaaditaan nostettavaksi niin kyse on samansuuntaisesti mutta täysin eri asiasta
ohjelmat eivät (välttämättä) kerro ohjelman painotuksista
Ohessa linkattuna US Demokraattien puolueohjelma, joka ilmeisesti päivitetään tänä vuonna. Mitä nyt itse otsikkotasolla silmäilee niin suhteellisen liberaalilta pohjoismaiselta vaikuttaa otsikkotasolla, detaljeihin kun mennään niin tosiaan eihän tuosta kovin selvästi näe mistä tullaan, missä ollaan ja minne halutaan mennä.
About
The Manifesto Project analyses parties’ election manifestos in order to study parties’ policy preferences. Since October 2009, the Manifesto Project has been financed by a long-term funding grant from the German Science Foundation (DFG) as MARPOR (Manifesto Research on Political Representation). MARPOR continues the work of the Manifesto Research Group (MRG 1979-1989) and the Comparative Manifestos Project (CMP 1989-2009). In 2003, the project received the American Political Science Association’s (APSA) award for the best dataset in comparative politics.
MARPOR addresses the collection and the comparative content analysis of parties’ manifestos with the support of coders from over 50 different countries. The project team coordinates the generation and the analysis of the data. The provided Manifesto Project Dataset for the analysis of the policy preferences covers over 1000 parties from 1945 until today in over 50 countries on five continents. The projects main dataset is updated twice a year. It provides instant access to manifesto texts and content-analytical data and gives accessible ways to easily explore and visualise the data and text corpus.
The MARPOR project aims to substantively analyse the role of parties at different stages of the political process and it specifically examines the quality of programmatic representation. It studies the programmatic supply of parties, the relation between parties and voters, the role of parties in parliament, and the translation of party programmes into policy output.
Näköjään varma valinta kun muut ovat Brysselissä, ehtineet kieltäytyä tai muuten vaan skippaavat.
Mutta eihän sitä muita ehdokkaita tarvitsekaan kun varsinainen tähti on löytynyt.
Liekö toimittajalla käynyt freudilainen vai huumoriko kukkii kun ehdokasta kutsutaan “täydelliseksi”.
Hän monella tapaa kiinnostava hahmo ja täydellinen punavihreän kuplan edustaja: korkeasti koulutettu asiantuntija, vankkumaton feministi, raakaruokabloggari ja taidokas sokerileipuri, Instagramin taituri, ilmastovaikutuksista puhuva, sujuvasti esiintyvä nainen, joka tuli politiikkaan taistellakseen oikeistohegemoniaa vastaan.
Itse olen kaipaillut tuomaria jolla olisi munaa takavarikoida toistuvasti jurrissa ajelevien autot rikoksentekovälineenä valtiolle, esim 3:nen kerran jälkeen ja sen jälkeen jokakerta, ja jos autot sukulaisten tai kaverien niin sitton luovuttajat myös syytteeseen.
Voi luoja mikä itku ja älämölö siitä olisi tullut jos muuan Marin ei olisi hoitanut pääministerille kuuluvia tehtäviään lomasuunnitelmien muututtua lennosta. Kokoomuksen hovitoimittaja Haapala olisi revitellyt asiaa viikon, mutta nyt on aika hiljaista.
Pitkäaikainen demarivaikuttaja kirjoittaa demokraattien omassa lehdessä puolueensa haasteesta eli liikaan vasemmistolaisuuteen kääntyminen unohtaen realismi ja kansakunnan etu.
Herra vaikuttaa haaveilevan SDP:n paluusta laitavasemmiston leiristä takaisin tolkun demariuuteen.
Voiko enää vahvemmin epäsuoraan ilmaista:
-veriseen punakapinaan ryhtyminen, jonka voiton Lehtinen arvioi olleen riski että Suomi ei olisi saanut itsenäisyyttä ja ilman sitä demarit olisivat päässeet vallankahvaan jo 1920-luvulla
-vasemmistodemareiden rinnastaminen Leninin oppien mukaan toimiviin hyödyllisiin idiootteihin
-1960/1970 -lukujen länsivastaisuus esim EEC:n suhteen, joka epäsuoraan oli Neuvostotalouden suosimista
-jne
Koko historiansa ajan SDP on tasapainoillut puhdasoppisen laitavasemmiston houkutusten ja poliittisen realismin välissä. Joka kerta agitaattorien – oman aikansa populistien – kelkkaan lähteminen on päättynyt huonosti, muistuttaa tietokirjailija Lasse Lehtinen.
Uskon, että tässä ajassa ja politiikassa alkaa jälleen olla kysyntää tylsälle, kompromisseja ja vastuullisuutta korostavalle keskitielle.
Historialla on tapana toistaa itseään. Liian hyvin on mennyt pitkään ilmaisen velkarahan ansiosta. Tästä osoituksena tavallisen kansalaisen ongelmat joita some, kotimainen/ulkomainen media on täynnä. Jokainen voi tuosta edellisestä lauseesta olla omaa mieltänsä, mutta vaikka kuinka on elintaso jatkuvasti noussut niin pahoinvointi tai vastakkain asettelu on lisääntynyt.
Toivottavasti tuleva kyykky ei ole kauhean syvä. Se kuitenkin korjaa ylläolevat ongelmat.
Tässä pitäisi nyt määritellä, että mitä tarkoitetaan varakkaalla yksityishenkilöllä. Jos tässä tarkoitetaan aidosti varakasta henkilöä joka on taloudellisesti riippumaton (nettovarallisuus > 10 miljoonaa tms eikä mitään bruttopalkka vuodessa 100k ja nettopalkka karkeasti 50k ihmistä), niin pitää ymmärtää se, että käytännössä oikeasti varakkaita yksityishenkilöitä on hyvin vaikeaa verottaa ankarasti globaalissa maailmassa, sillä heidän on populaatiosta kaikista helpointa vaihtaa asuinpaikkaansa maasta toiseen, jos verotus ei miellytä.
Uskaltaisin väittää, että jos USA:ssa alettaisiin nyt vaikka sitten demokraattien johdolla verottamaan kansaa merkittävästi nykyistä ankarammin, niin hyvin monet äveriäimmästä päästä olevat jenkit pakkaisivat kassinsa ja siirtyisivät johonkin Sveitsiin, Monacoon tai vastaavan alhaisen verotuksen maahan ja tosiasiassa USA:n keskiluokka saisi tuntea nahoissaan tämän korotetun verorasituksen ja sitä kautta alhaisemman ostovoiman, koska heillä ei ole läheskään samoja mahdollisuuksia vaihtaa asuinmaataan kuin aidosti rikkailla. Kuinkahan monta rikasta yksityishenkilöä Suomi on menettänyt maailmalle pääomineen kaikkineen omalla politiikallamme? Kannattaa varoa mitä toivoo
Kyllähän sitä tapahtuu, mutta aiheuttaa se jonkinlaisen kynnyksen muutolle. Ja IRS taitaa sittenkin verottaa USA:n tuloja, joten pitäisi siirtää myös bisnekset pois. Helpoimmin se onnistuu tietysti erilaisille finanssialan ihmisille, John Templeton esimerkkinä. Otti Bahaman ja Britannian kaksoiskansalaisuuden:
Ja vanhoina huonoinakin aikoina kun verokannat olivat korkeat, niihin oli kyllä jätetty jos jonkinlaista verojuristeja vaurastuttavaa porsaanreikää.
Tosiasiassa Suomi kaipaisi nyt kipeämmin kuin koskaan uusia rikkaita ja sitä kautta pääomia. Rikkaat, jotka tulisivat Suomeen toisivat yrityksiä perustamalla ja riskinottamisella myös muille kansalaisille hyvinvointia, vaurautta ja töitä. Suomi ei houkuttele yritysten kotipaikkana mm. ankaran verotuksen johdosta. Kovassa kansainvälisessä kilpailussa uusista yrityksistä ja työpaikoista annamme muille valtioille etulyöntiaseman. Nalle Wahlroosin sanoin “jos haluat yrityksen perustaa niin perusta se Viroon”. Missä kaikki nykypäivän Finlaysonit ja Fazerit luuraavat? Niinpä. Ei ole näkynyt.
Onhan niitä, mutta kun ne heittää aina hanskat naulaan Rytsölät, Paananen, ja sitten vino pino paljon pienempä firmoja, jotka myyty siinä kohtaa kun on nousemassa pikkumiljoonista isoihin miljooniin.
Jatkaakseni keskustelua hallituksen jo tehdyistä päätöksistä, mielestäni näissä kahdessa asiassa olisin käyttänyt Orpona harkintaa:
Valtio kevensi ansiotuloverotusta, jonka arvioidaan aiheuttavan valtiolle noin 405 miljoonan euron verotulomenetykset vuodessa. Koko hallituskaudelta noin 1,62 miljardia euroa. Tämä(kin) olisi varmasti tullut tarpeeseen kattaakseen muita menoja, kuten kasvaneita puolustus- tai hyvinvointialueiden tarpeita, jotka tässä ajassa ovat kasvussa. Eli tietynlaista vaarallista talouspopulismia vaalien alla, vaikka Suomi Oy Ab vene on jo lähes täysin upoksissa. Ei kovin kestävää. Ja tämän jälkeen hallitus olikin yllättynyt kasvaneista menoista, jonka myötä arvonlisäverokantaa nostettiin paikkaamaan vuotavaa venettä. Toisessa päässä soudetaan ja sitten huovataan?
Toinen on tämä yksityisen terveyssektorin tukeminen. Vuoden 2024 budjetissa hallitus on varannut noin 335 miljoonaa euroa yksityisten terveydenhuollon käyntien Kela-korvauksiin. Samaan aikaan tuoreimman ennusteen mukaan hyvinvointialueet tekevät tänä vuonna 1,45 miljardia euroa alijäämää. Pidän mielenkiintoisena sitä, että valtio on valmis varaamaan yli 300 miljoonaa euroa yksityiselle sektorille, mutta samaan aikaan vaatii isoja toimia hyvinvointialueilta siirtäen samalla rahaa pohjattomien osakeyhtiöiden taskuihin. Jos asiaa tarkastellaan oikeiston talouspolitiikan näkökulmasta, valtion ei tulisi subventoida yksityistä sektoria lainkaan, vaan antaa vapaan markkinatalouden hoitaa itse itsensä. Onko tämä siis jotain uusoikeistolaista vasemmistopolitiikkaa?
Yksi ajatus tuossa on, että se auttaisi julkisen puolen hoitojonojen lyhenemisessä. Vielä siitä toki ei kamalasti ole merkkejä, mutta aika näyttää.
Toki olisi helppo sanoa, että maksakaa itse yksityinen hoitonne tai menkää julkiselle puolelle. Viimeksi mainittu vaan on monesti lähinnä teoreettinen vaihtoehto.
Ps. Taas viime päivinäkin kun on lukenut siitä, kuinka meidän julkinen terveydenhoito korjaa nollapollien pieleen menneitä Turkissa tehtyjä kauneusoperaatioita, tulee mieleen että meidän tulisi sekä kustannusjaon että priorisoinnin osalta laittaa asioita uuteen järjestykseen. Mielipide vahvistui eilen bussissa, kun sinne astui arviolta 80-90-vuotias rouva naama rankasti mustelmilla. Hän selitti vierustoverilleen kaatumistaan ja kuinka koko keho on täynnä mustelmia, mutta terveyskeskukseen hän ei mene, koska sieltä ei palvelua saa säntillisessä ajassa.
Pakkohan tuota ansiotuloverotusta oli hieman keventää kun se on niin hirveän korkea (ja edelleen on). Oikea työnteon haittavero.
Toki suomalaiseen kateusilmapiiriin kuuluu se että voi iloita edes siitä että verottaja rokottaa kovemmin niitä jotka tienaa enemmän kuin itse. Mutta ei kannata nauraa koska ansiotulon marginaalivero on niin tiukka että verot syövät melkein tasan puolet keskituloisen palkankorotuksesta. Veromaksajain Keskusliiton kuvaaja näyttää hyvin progression ja marginaaliveron kovuuden:
Tälläinen tuli Linkedinissä tänään vastaan. Täällä kun on ollut paljon puhetta julkisesta puolesta ja vaikka en mitään Sotesta tiedäkkään niin hurjaltahan tuo näyttää.
Googlen kautta löytyy vuoden 2022 Ylen juttu, jossa mainitaan palveluyksikköjohtajan tittelin palkkauksen nousevan 8500e/kk → 10 500e/kk. Joka on siis tässä himmelissä viides porras alhaalta
Löytyyköhän vastaavia raskaita himmeleitä myös muista julkisista organisaatioista?
Viidennellä portaalla ihminen on vähänkään isommassa kaupungissa esimies jo sadoille työntekijöille. Kyllähän sellaisesta vastuusta jotain jo kuuluu maksaakin. Kehittämistä noissa organisaatioissa varmasti on ja johtajien määrä ja laatu ovat varmasti tämän kehityslistan kärkipäässä. En kuitenkaan alkaisi kategorisesti kritisoimaan oeganisaatiota pelkästään koska siellä on paljon johtajia. On siellä nimittäin todella paljon työntekijäitäkin.
Rytsölät, Paananen, ja sitten vino pino paljon pienempä firmoja, jotka myyty siinä kohtaa kun on nousemassa pikkumiljoonista isoihin miljooniin.
