Sekin typerää, että ihminen ei kokoaikaisessa työssä ollessaan kerää rahaa pahan päivän varalle. Se on typerää, että ihminen ei kehitä ammattitaitoaan työmarkkinoiden kysyntää vastaavaksi. Se on typerää, että ihminen elintasosairauksilla ja laiskuudella rapauttaa oman työkuntonsa ja kuormittaa terveydenhoitojärjestelmää. Ja niin edelleen.
Näen siinä kuitenkin monia haasteita, jos me eriarvoistamme ihmiset sosiaaliturvassa tyhmyytensä tai ajattelemattomuutensa vuoksi. Olkoonkin, että tietyissä asioissa sitä omavastuun lisäämista olisi ehkä syytä miettiä.
Sitä muutaman euron kuukausisummaa lukuun ottamatta kassaan kuulumaton on maksanut ansiosidonnaisen kuluja siinä missä kassaan kuuluvakin. Sitä maksua vastaan saatavan edunkin siis tulisi olla vastaava. Jos kassajäsenyyksillä halutaan tuottaa lisäarvoa, tehtäköön se sitten kassan keräämillä maksuosuuksilla eikä veronmaksajien rahoilla. Sillä kassojen varallisuudella ei vaan pitkälle pötkitä.
Vaikka kassaan kuuluminen ei edellytäkään ay-liiton jäsenyyttä, monen ajattelussa niin kuitenkin on, ja kyse onkin ay-liikkeen sisäänheittotuotteesta. Jos liitot joutuvat jatkossa kehittämään sellaiset sisäänheittotuotteet, joilla he itse tuottavat lisäarvoa, en näe sitä suoranaisesti huonona asiana. Kun jatkossa sitä omaa tuotetta ei saa enää myytyä työttömyyden uhalla, niin sitten täytyy varmaan siirtyä työpaikkojen säilyvyyden turvaamiseen.
Tämä toki koskee kaikkia tuensaajia, ei vain näitä joille tuki ulotettaisiin: tuki voi passivoida. Ja on jälleen kerran hyvä syy leikata siitä ansiosidonnaisesta, kuten tämä hallitus on tehnytkin. Tästä olemme siis ehkä samaa mieltä.
Ansiosidonnainen ei koskaan saisi olla mikään haluttu tavoitetila eikä sen pitäisi merkittävästi pitkittää työttömyysjaksoja, mutta niin se vain tekee. Joka tapauksessa tuo selvitettävä muutos on vain järkevä: ei kassajäsenyyksille ja siihen liittyvälle hallinnolle ole mitään tarvetta. Ansiosidonnainen kuuluu kaikille ja kassajäsenyyspelleily on täysin turhaa.
Kassajärjestelmässä ei ole mitään muuta järkeä kuin AY-liikkeen halu yrittää sen avulla saada jäseniä jotka eivät tiedä oikeuksiaan eivätkä tiedä liiton ja kassan eroa. Eli joutaakin pois tuollainen AY:n himmeli, joka on vieläpä epäoikeudenmukainen.
Tuo on vain puoli ongelmaa. Vaikka joku ei haluaisi kuulua kassaan, hän joutuu silti maksamaan muiden ansiosidonnaisia. Tuo on iso syy, miksi järjestelmää pitää korjata. Tämä hallitus jos mikä voi tuon(kin) järkeistää. Vasemmistohallitus ei ansiosidonnaista kaikille ulottaisi, koska AY.
Tämä tosiaan taitaa olla perinteisen AY-liikkeen loppu. Vielä kun saadaan valtio hoitamaan työehtoneuvottelut työntekijöiden puolesta, niin AY-liikkeen perinteiset tavoitteet onkin nuijittu täysimääräisinä järjestelmään. Tavoitteiden täytyttyähän toiminta nykymuodossaan voidaan lopettaa ja keskittyä sellaiseen amerikan-mallin “union shop” hommaan. Toivottavasti tajuavat lopettaa kun ovat voitolla. Itse liputan tämän ansiosidonnaisen laajennuksen puolesta. Niin tämä järjestelmä olisi pitänyt alun pitäenkin rakentaa.
Mitä sitten tarkoitatkin “perinteisellä AY-liikkeellä”. Mutta sinänsä ei AY:n tarve katoa siksi että kassat tai poliittinen lakkoilu katoaa. AY:llä on paikkansa, mutta sen kannattaisi pysähtyä hetkeksi miettimään, kannattaako enää yrittää sotia niitä sotia, jotka AY soti 100v sitten. Maailma on muuttunut, AY unohti muuttua ainakin Suomessa.
Kuukauden massiiviset poliittiset vientilakot eivät tuoneet AY:lle ainakaan nykytiedon valossa yhtään mitään muuta kuin lomautuksia ja irtisanomisia ja heikentyneitä tuloksia niihin yrityksiin, jossa SAK:n ydinjäsenjoukko työskentelee. Samalla se menetti uskottavuuttaan työmarkkinaosapuolena. Tuo oli aika surkeaa jäsenten edunvalvontaa, joka aiheutti vain haittaa.
Kyllä AY:lle paikkansa on ja kyllä jäsenten etua voi valvoa ja edistää myös maailmassa jossa paikallinen sopiminen lisääntyy ja jossa AY ei olekaan enää yksi hallituspuolue vaan ihan vain etujärjestö.
USA:ssa järjestäytymisaste on koko mittaushistorian alimmassa lukemassa: 10%. Alin lukema noin 40 vuoteen. Siihen on Suomella vielä matkaa.
Perinteisellä AY-liikkeellä tarkoitan niitä vajaa 150v perustettuja liikkeitä, joihin nykyiset liitot pohjautuvat. Ne syntyivät maailmaan, jossa teollistumisen myötä erittäin huonoihin oloihin ajautuneet työläiset tekivät 12h päivää 6 päivää viikossa ilman lomia, koulutusta, työttömyysturvaa, sairasvakuutusta tai eläkettä. Nämä asiat on hyvin pitkälti korjattu ja ainakin Suomessa siirretty lainsäädäntöön ja järjestelmään. AY:n tavoitteet siis on saavutettu ja kuten sanot sen on nyt aika uudistua. Esimerkki USA:sta on minun mielestäni ihan tavoittelemisen arvoinen: kaikkien yritysten työntekijät saavat vapauden järjestäytyä niin halutessaan. Enemmistön niin halutessa yritys muuttuu ns. Union shopiksi, jossa työtä tehdään huomattavasti minimiä tiukemmalla ehdoilla ja työntekijälle paremmilla eduilla. Tämä sitten näkyy parempana sitoutumisena, pitempinä palvelusauhteina ja kokeneen työvoiman tuottamana parempana työn laatuna. USA:ssa tuo järjestelmä on tosiaan käytössä vain murto-osassa yrityksiä. Japanissa ja Kanadassa taas suurimmassa osassa isoista yrityksistä käyttää vastaavaa.
Jännä miten AY-liike edelleen niputetaan yhdeksi toimijaksi ja sen eduiksi lasketaan vain kassa.
Mikäli “AY-liikkeen” kritisoijat yhtään jaksaisivat nillitykseltään ottaa selvää asioiden oikeasta laidasta, heillekin selviäisi, että liittoja on maassamme paljon, ja ne ovat itseasiassa melko erilaisia toistensa kanssa. On liittoja, jotka kyllä ymmärtävät ja hyväksyvät esimerkiksi hallituksen suunnittelemista toimista valtaosan, mutta haluaisivat päästä neuvottelemaan jäsenistöään koskevista asioista taatakseen jäsenistönsä etujen toteutumisen. Tämä on ymmärtääkseni se kaikkein tärkein syy miksi kukaan liittyy ammattiliittoon. Se on myös ammattiliiton perustehtävä ja toiminnassa pysymisen ehto. Eri liitot tekevät tätä todella laajalla toiminnan intensiteetin skaalalla. Esim. eräs korkeasti koulutettujen liitto johon kuulun, luottaa kabinettivaikuttamiseen ja ns. lobbaamiseen siinä missä parikin duunariliittoa lyö heti perseet penkkiin aitoon 70-luvun tyyliin. Vain jälkimmäisistä kirjoitellaan, ehkä siksi ne myös edustavat joillekin koko “AY-liikettä”.
Kassajäsenyys on vain yksi liittojen tarjoamista palveluista, ja on totta että sen voi kulukurissa eläjä ostaa myös erikseen. Itse olen päätynyt kääntämään jäsenmaksuliikenteen päinvastaiseen suuntaan eli haalimaan joitakin luottamus- ja muita tehtäviä joiden ansiosta liitto maksaakin nykyään rahaa minun suuntaani. Samalla opin uutta, verkostoidun, reissailen ympäriinsä ja pysyn erinomaisesti kartalla mm. lainsäädännöstä, hallituksen suunnitelmista ja työelämän uusista suuntauksista. Kaikki tämä muuten työajalla, täydellä palkalla. Päälle tulee tietysti vakuutuksia yms. pienempiä etuuksia.
Siksi on vähän kummallista lukea sinänsä aina joka rotankolosta säästöjä etsivältä ja tuloja kaiken syrjäyttävästi maksimoivalta paremmin tietävältä sijoittajakansalta liittoja alentavia kommentteja. Tietämättömyydestä tässä varmastikin on kyse, sekä osin “opitusta” mutta hyvin sisäistetystä hyihyi paha ay-mafia-hokemasta. Asian kun voi halutessaan kääntää myös edukseen.
Välttäkäämme siis turhaa yksinkertaistamista, asioilla on monta puolta.
Tuskin sentään. Keskustelun kontekstista pitäisi käydä ilmi, mistä liitoista tai keskusjärjestöstä puhutaan. Poliittiset lakot olivat ennen kaikkea SAK:n masinoima juttu. Ei Akava vientiä halunnyt pysäyttää missään vaiheessa joten se ei kritiikin kohteena ollut. Lainsäädäntötoimet kohdistuivat erityisesti SAK:hon ja varsinkin AKT:hen, jota SAK käyttää nyrkkinä tukilakoissa ja nyt poliittisissa lakoissa.
Vähemmän yllättäen Akavan jäsenmäärä on kasvussa, mutta SAK:n voimakkaassa laskussa. Tämä kuva havainnollistaa hyvin trendejä:
Itse katson, että kassa nimenomaan ei ole liiton etu koska kassajäsenyyden voi hankkia täysin erillään liitoista. YTK on kassa, jolla ei edes ole mitään sidoksia AY-liittoihin. On myös liittojen kassoja, joihin voi liittyä ilman liiton jäsenyyttä. Liitot vain haluavat ylläpitää mielikuvaa, että liiton jäsenyys liittyisi ansiosidonnaisen oikeuteen ja on tässä hyvin onnistunut. Nyt kassajäsenyyden poistamista harkitaan, mikä on hyvä asia.
Säästöt on vain yksi pieni asia kun mietitään AY-jäsenyyttä. Jollakin pienituloiselle liiton jäsenmaksukin voi olla ihan merkittävä lisämeno. Koten en sitäkään väheksyisi - vaikkei niin tämän palstan kirjoittajia koskisikaan.
Mutta toinen yhtä iso asia on se, koetaanko liitton ajavan työntekijöiden etua (lakkoilemalla). Eivät kaikki SAK:n jäsenet olleet samaa mieltä poliittisista lakoista. Ja moni Akavan jäsen kertoi liitolleen, ettei missään nimessä halua lakkoon tai eroaa liitosta. Jos koetaan esimerkiksi, että liitto toimillaan heikentää voimakkaasti työllisyysnäkymiä, voi olla ihan perusteltua erota liitosta ja näin viestittää tyytymättömyyttä. Tässä on monella liitolla peiliin katsomisen paikka. Toki on myös niitä, jotka kokevat lakkoilun olevan ainoa oikea tapa vaikuttaa kaikessa mahdollisessa.
Demarinuorten pääsihteeri on sitä mieltä, että mies on naiselle turvallisuusuhka. Kokonaisten ihmisryhmien leimaaminen on toki tuomittavaa, mutta tämä ei kuulemma koske mies-sukupuolta. Nyt jäin miettimään millaisen turvallisuusuhkan minä muodostan Saralle.
Eilen törmäsin videoon, jossa yksi Saran ikäluokan naisoletettu opasti, että jos illalla mies jää ratikasta pois samaan aikaan jonkun naisen kanssa ja heillä on sama kulkusuunta, voi nainen pelätä miehen olevan raiskaaja. Siksi miehen tulisi jäädä seisomaan paikoilleen esim. räpläämään kännykkäänsä ja antaa naiselle reipas välimatka.
Ei se ole helppoa miehen elämäkään tänäpäivänä, jos omia tekemisiä pitäisi ajatella siitä näkökulmasta, että ympäröivä maailma katsoo sinua turvallisuusuhkana ja potentiaalisena raiskaajana.
Ettei mene liian vakavaksi, niin lopuksi vielä yleisönosasto-klassikko vuosien takaa.
Jos lähdetään puhtaasti tilastollisesti, niin pitäähän tuo paikkansa. Jotenkin irvokasta että samaan aikaan maahanmuuttajia demarit ei koe turvallisuusuhkana, vaikka tilastot eivät heitäkään mairittele. Kummassakin tapauksessa ihmisiä olisi kyettävä käsittelemään enemmän yksilöinä kuin tilastoina. Älkää nyt vain aloittako tätä maahanmuuttokeskustelua kun siitä on päästy irti, toimii tässä vain esimerkkinä.
Muistan hyvin kun kävin noin 10 vuotta sitten kaupassa ja törmäsin eksyneeseen ja itkuiseen pikkupoikaan. Lohdutin ja sanoin, että lähdetääs kuuluttamaan äiti paikalle. Pikkupoika oli niin helpottunut, että otti minua kädestä kiinni. Yhdessä sitten käveltiin kohti infoa kun hätääntynyt äiti pelmahti jostain hyllyjen välistä paikalle. Jos katse voisi tappaa, en tässä tarinoisi. Äiti oli jotenkin samalta seisomalta päättänyt minun yrittävän siepata pojan. Näin hän ei sanonut, mutta sen aisti. Hienoa että lapsi löysi hänet hukanneen vanhemman. Tapauksesta jäi kuitenkin hapan maku suuhun, vaikka sen olisi pitänyt olla iloinen muisto.
Salonen kuvaa minusta ihan oikeaa ilmiötä. Some on ollut viime kuukausina täynnä tätä “would you rather meet a hungry bear or a man while walking alone in the woods” keskustelua. Idea on siis se, että yllättävän suuri osa naisista ilmaisee mieluummin törmäävänsä karhuun kuin mieheen. Tilastollisesti riski on pienempi ja loppu tulee nopeammin. Tämä on tietenkin hyvin provosoiva ja lähtökohtaisesti älytön ajatusleikki. Koko homman voisi skipata älyttömänä provona mutta näinhän miehet eivät somessa tee. Kuten Salonen toteaa niin nuo keskustelut täyttyvät hyvin nopeasti naisia halventavista ja miehiä puolustavista miesnäkökulmista. Tähän koko homma kiteytyy: sen lisäksi että miehet tilastojen mukaan ovat selkeän väkivaltaisia naisia kohtaan he myös kokoontuvat puolustamaan toisiaan kun asiasta puhutaan. Tämä on tietenkin vain somekirjoittelua mutta se on samalla se maailma jossa me kaikki elämme. En sinällään ihmettele naisten turvattomuuden tunnetta.
Väkivaltarikoksissa uhri ja tekijä tuntevat lähes aina toisensa. Tilastoissa väkivallan tekijä on tosiaan useimmiten mies. Mutta niin on uhrikin. Ei tosin lähekään yhtä suurella prosenttierolla. Viime aikoina on toki puhuttu erilaisen katuväkivallan raa´istumisesta, mutta ne eivät vielä riitä muuttamaan tilastolllista suurta kuvaa ja niissä on kyse ihan jostain muusta kuin että yksittäinen mies lähtee seuraamaan naista ratikasta.
Raiskauksista ylivoimainen enemmistö tapahtuu neljän seinän sisällä. Usein uhrin ja/tai tekijän kotona. Raiskauksista noin 3 % tapahtuu julkisella paikalla, eikä nekään ole kaikki uhrille tuntemattomien henkilöiden tekemiä.
Jos nyt kuitenkin on niin, että satunnaiset vastaantulijat (tai samaan suuntaan kävelevät) herättävät vain ja ainoastaan sukupuolensa vuoksi pelkoa väkivallan uhriksi joutumisesta, mielestäni vika on silloin jossain muussa kuin siinä satunnaisessa vastaantulijassa. Oma lukunsa on tietenkin tapaukset, joiden käytös on esim. päihteiden käytön seurauksena aggressiivista.
Mielestäni sen enempää miesten kuin minkään muunkaan ryhmän ei tule muuttaa normaaliksi ja hyvien tapojen mukaiseksi tulkittavaa käytöstään sen vuoksi, että jollakin toisella ulkona liikkujalla on ennakkoluuloon pohjautuvia pelkotiloja. Sen sijaan sitä voisi pohtia, että millä pelottelukulttuurilla nykytilaan on päädytty. Suomen kadut ainakin ovat öiselle kulkijalle turvallisempia paikkoja kuin takavuosikymmeninä.
Itse aion jatkossakin kiirehtiä baari-iltojen jälkeen kotiin iltapalalle ja nukkumaan. Enkä pitkitä matkantekoa norkoilemalla kadunnurkalla kännykkää räpläten vain sen vuoksi, etten herättäisi muissa liikkujissa sukupuoleni vuoksi raiskauspelkoja.
Parempana sitoutumisena kenelle? AY-liikkelle? Ainakin Suomessa omat tutut jotka ovat olleet vaikka paperifirmoissa töissä ja joutuneet tekemisiin luottamusmiesten ja muiden ay-jäärien kanssa, kertoivat että tällä porukalla on aikaa sitten kadonnut ymmärrys siitä kuka heidänkin palkan maksaa. Tai ainakaan se ei ollut työnantaja tai asiakas…
Mitä tarkoitat tällä? Kolmannes naisista nyt kuitenkin piestään kotona ja joka kymmenes raiskataan. Onko siis mielestäsi perusteetonta tai jotain feministihapatusta kokea turvattomuutta?
Puhuin nimenomaan pelosta kadulla kulkevia ventovieraita ihmisiä kohtaan. Perheväkivallan ongelmat eivät vähene sillä, että miehet alkavat kulkemaan kaduilla sadan metrin päässä naisista. Jos esim. naapurin Reiska lyö Ritu-vaimoaan seinän takana, toki vähintäänkin soittaisin poliisille, mutta en minä sen vuoksi ala mitään väistämisvelvollisuutta noudattamaan Ritua kohtaan kadulla. Minä en miehenä ole vastuussa naapurin Reiskan tekemisistä, eikä minun tarvitse omaksua roolia potentiaalisena väkivallan vaarana vain siksi että olen mies. Semminkin kun omaan pitkäaikaiseen parisuhteeseeni ei sisälly minkäänlaista väkivaltaa tai muuta alistamista.
Perheväkivalta on vakava ongelma, eikä sitä ole mitään syytä vähätellä. Olkoonkin, että en oikein ymmärrä miksi siitäkin halutaan puhua aina niin sukupuolittuneesti:
Kaikesta pahasta huolimatta, onneksi meillä kuitenkin perheväkivallan suhteenkin asiat menevät monessa parempaan suuntaan. “Kossu, kirves ja perhe hankeen” ei ole enää kansallinen traditio entiseen tapaan ja aviopuolison raiskauskin on nykyään kriminalisoitua. Turvakoditkin ovat hieno apu väkivallan kierteen katkaisussa, joskin miesoletetut jäävät sen palvelun ulottumattomiin ikävällä tavalla. Toisaalta lisääntyvät mielenterveys- ja huumeongelmat varmasti lisäävät toisaalla ongelmia myös perheväkivallan saralla. Ja ne haasteet eivät tunne sukupuoli-rajoja.
Sangen älytön ajatusleikki, siitä voi olla täysin samaa mieltä
Toista mieltä voi hyvinkin olla siitä, että jos nainen liikkuu metsässä ja kohtaa random miehen (tai 100), tai random karhun (tai 100) niin luulen että riski että käy huonosti on suurempi karhujen kanssa. Taitaa hokemassa mennä sekaisin miehen kohtaaminen ja karhun kohtaamattomuus.
Taisi tuo kyseinen henkilö saada somehuomiota aiemmalla twiitillään, jossa rinnasti jollain tapaa Valkeakosken yököttävän raiskaus-tapon tuohon mies vai karhu -juttuun.
Vieläkö täällä naureskellaan man or bearille vai alleviivasiko Valkeakosken tapaus pointin? Karhuun törmätessä olisi tyttö todnäk hengissä ja ainakaan häntä ei olisi raiskattu. Sukupuolittunut väkivalta elää ja voi hyvin. Not all men, mutta niin moni, että karhu on turvallisempi.
Eipä tuohon ole oikeita vastauksia, puhutaan kuitenkin puhtaasti tunnepohjaisesta asiasta. Ajatusleikki toimii miesseurassa paremmin hieman muokattuna: tyttäresi kulkee yksin metsässä. Haluaisitko hänen kohtaavan vieraan miehen vai karhun? Suomessa on onneksi helppo valita mies, vaikka se tilastojen valossa riskaabelimpi valinta onkin. Minun mielestäni tämä on viihdyttävä ja ajatuksia herättävä ajatusleikki.
Pinnallisesti ajateltuna kiinnostava heitto, mutta tarkemmin tarkasteltuna ehkei nyt kuitenkaan.
Kysyn muutaman muun. Kannattaako törmätä metsässä ennemmin mieheen, vai ampiaiseen? Onko naisen turvallisempaa asua yksin, vai miehen kanssa? Onko miehen turvallisempaa asua ennemmin yksin, vai naisen kanssa? Entä suomenruotsalaisen, vai suomalaisen?
Varmaan sanomattakin selvää että tämän kysymyksen muotoilu ilmaisee vain kysyjän agendan. Myös maahanmuuttajakeskustelusta tämä tilastollinen näkökulma onkin kaikille jo tuttu asetelma, joskaan samanlaista twitter-suosiota tämä ei ole karhunnut.
Nähdäkseni kyseessä on siis ihan vain perinteinen somepoteroitumisilmiö, tällä kertaa sukupuolinäkökulmalla. Samaa turhanpäiväistä vääntöä ja vastakkainasettelua, tämän päivän aihe on vain omansa. Näitä samoja ”ajatuksia herättäviä” heittoja on internet, ja erityisesti tietyt surullisenkuuluisat syrjäytyneiden miesten foorumit täynnä, jos sukupuolikysymyksiä tahtoo enemmän pohtia.
Alan olla sitä mieltä että nämä ns. ajatuksien herättelyt ovat 90% täyttä vastakkainasettelusotaa. Ongelmiin, jotka ovat toki jossain määrin oikeita, ei esitetä realistisia vastauksia. Sen sijaan kylvetään vain siinä omassa oikeamielisyydessä, ajatuksia herätellään mutta ei ajatella.
Onneksi tämän netin saa myös kiinni. Tilastoista viis, en laita vaimoa jatkossakaan hotelliin turvaan perjantai-iltaisin, tai kiellä afterworkkeja työkavereiden, edes miespuolisten, seurassa.
"Vapaan median liiketoiminnan johtajille on ollut pitkään selvää, että Ylen toiminnassa on helposti kymmenien miljoonien eurojen tuottavuusvaje ja säästövara palvelua edes supistamatta. Tämä tiedetään, koska Ylen juttumääristä ja palkoista on summittainen käsitys myös talon ulkopuolella ja siten voidaan laskea, mitä sisällön tekeminen suunnilleen maksaa normaalissa yritystoiminnassa.
Edes Harry ”Hjallis” Harkimon esittämä 176 miljoonan leikkaus ei ole missään tapauksessa epärealistinen, vaikka huomioidaan Ylen erityisyydet ja säilytettäisiin laatutaso, jos edellytetään normaalia alan tuottavuutta."
Politiikkanurkkauksessa kun ollaan ja vielä eurovaalien alla, on kenties hyvä katsella hieman taakse päin ja tutustua siihen, miten aktiivisia meidän mepit ovat europarlamentissa olleet. Mehän äänestämme europarlamentaarikot ajamaan Suomen etua, joten jos meppi ei osallistu, eikä ole aktiivinen, on vaikea kuvitella Suomen edun toteutuvan.
Alla olevassa kuvassa korostuu toki muutamien meppien aktiivisuus, mutta ennen kaikkea kahden, samaan puolueeseen kuuluvan saamattomuus. Kahdeksan tonnin liksa ja kulukorvaukset päälle kelpaavat, mutta ainakaan virallisia teitä pitkin ei tapahdu mitään. Kohtalaisen käsittämätöntä piittamattomuutta heille äänensä antaneita kohtaan.
Lisää katkeraa tilitystä AY:ltä. Tällä kertaa Riku Aallon vuoro olla pettynyt siihen, etteivät muut liitot tai keskusjärjesöt tukilakkoilleetkaan SAK:n poliittisen agendan puolesta:
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on pettynyt siihen, ettei SAK:laisen ay-liikkeen ulkopuolinen ay-liike lähtenyt kunnolla mukaan syksystä kevääseen jatkuneisiin poliittisiin lakkoihin.
– Tietenkin olisi toivottavaa, että työntekijöiden puolella olisi seissyt laajempi joukko liittoja ja muita tahoja. Joidenkin mielestä jäimme yksin puolustamaan työntekijöitä. Tällaisiin kommentteihin en totea muuta kuin sen, että ainakin me teollisuusliittolaiset voimme puhtaalla omallatunnolla todeta, että olemme tehneet kaikkemme vastustaaksemme epäoikeudenmukaista politiikkaa, Aalto sanoi.
Milloinkohan siellä SAK:ssa herätään todellisuuteen. SAK:n poliittiset lakot eivät saaneet sankoin joukoin muita liittoja mukaan koska niitä ei haluttu tukea. Onneksi hallitus laittoi stopin tuolle äärimmäisen kalliille pelleilylle. Toki syksyllä SAK voi jatkaa talouden tuhoamista mutta ainakin lainsäädäntö on hiukan paremmassa jamassa lakkoilun suhteen.
