Hyviä nostoja edellä. Yksi asia vielä mikä erityisesti korpeaa ja huolestuttaa itseäni on työntekoon liittyvä moraalikato ja ylpeyden tunteen puute tehdystä työstä. Tuntuu liian usein siltä, että hommia tehdään ns. “Viran puolesta” (anteeksi kaikki julkkarin palveluksessa olevat termin käytöstä) ja koetaan, että half-ass suorittaminen on ihan ok, vaikka lopputulos ei likimainkaan palvelisi tarkoitusta (kuten asiakkaan tarpeita). Surullisinta tässä on, että työn tekeminen ns. hyvin ei usein lisäisi juuri lainkaan vaivaa, kustannuksia, eikä edes aikaa. Kyse on enemmänkin asenteesta ja oman kunnianhimon tasosta tehdä oma työnsä niin hyvin kuin mahdollista.
Ja syythän virheisiin ei löydy peilistä, vaan joku muu™ on tyypillisesti syypää. Muun vihjailu on melkeinpä vihapuhetta ja rikkoo turvallisen tilan -periaatetta. Mutta onneksi sitten vastapainoksi perseelleen tehdyistä hommista halutaan toki hyvä palkka/laskutus ja pitkät (palkalliset) lomat tasapainottamaan tätä niin stressaavaa työelämää.
Ongelma läpileikkaa yhteiskuntaa eri toimialoilta, oli sitten kyse ATK-järjestelmistä, rakentamisesta, kotisiivouksesta, ravintolahenkilökunnasta, autohuollosta, terveydenhuollosta, vanhuspalveluista ja whatnot. Voisin leirinuotion ääressä kertoa pitkät pätkät omista kokemuksista (työperäisistä ja kuluttajan näkökulmasta), mutta kaikkia yhdistää isossa kuvassa se, että nykyisellään jos saa sellaista palvelua/työsuoritetta, jota voi kohtuudella odottaa, on kyseessä poikkeuksellinen tapahtuma, joka ansaitsee erityismaininnan. Ja näinhän asian laita ei missään nimessä saisi olla, etenkään jos tämä kansakunta haluaa palauttaa kauan kadoksissa olleen kilpailukykynsä.
Ja ennen kuin palstan TESsintavaajat leimaavat tämän kirjoituksen trendikkäästi laitaoikeistolaisen riistäjäkapitalistin näkemykseksi, niin kyllä tämä asennevamma koskee ihan yhtälailla johtoporsaita, jotka monesti keskittyvät enemmän omien etujen lyhyen tähtäimen maksimointiin ja sisäiseen kyynärpääpeliin, kuin ajattelemaan mikä olisi vähääkään pidemmässä juoksussa hyväksi yhtiölle, asiakkaille ja työntekijöille.
Ja sanottakoon nyt vielä, että aina on poikkeuksia ja kaikkialla asiat eivät ole niin huonosti, kuin ehkä edellä kuvasin, mutta mielestäni trendi kautta linjan on silti huonompaan suuntaan.
Loppuun muutama sana keinovalikoimasta. Politiikassa on toki mahdollista erilaisin päätöksin pyrkiä vaikuttamaan miten motivoituneita ihmiset ovat tekemään työtä (kuten kepit ja porkkanat verotuksessa ja tukijärjestelmässä), mutta mielestäni viime kädessä kyse on asenneilmapiirin luomisesta ja yksilön vastuun korostamisesta. Ja valitettavasti trendi meillä on enemmänkin menossa juuri päinvastaiseen suuntaan. Tähän toivoisin poliitikkojen ottavan vahvemmin kantaa, eikä niinkään puolen prosenttiyksikön veroneppailuihin siellä täällä.
Ugh, olen avautunut.