Keskusta kirii. Kokoomus valuu demareihin nähden.
Tästä olen maininnut joskus aikaisemmin, kansanedustajien verottomat korvaukset hämärtävät heidän käsitystään verotuksen todellisesta vaikutuksesta.
Tähän pitää lisätä kaikki ne ilmaiset pullakahvit, lounaat jne, joita etujärjestöt ja muut lobbarit tarjoavat. Halutessaan kansanedustaja käyttää omaa rahaa hämmentävän vähän arkisiin menoihin.
Mikael Jungner tästä aikoinaan puhui avoimesti.
Suomen kouluissa taitaa olla 60 äidinkieltä yhteensä.
Ymmärrän, että se on hieno asia. Mutta onko se liian hieno asia? Mihin meillä on varaa?
Noiden 50 eri äidinkielen opettaminen maksaa moninkertaisesti rahallisesti ja henkilöresursseissa. Opettajatutun kertomana jopa yksittäisille oppilaille on oman kielinen opettaja, jolle ei välttämättä ole juurikaan muuta toimenkuvaa. Tuntuu ihan käsittämättömän hyvälle kyllä, mutta aivan käsittämättömän huonolle resurssien käytölle. Yksilöillehän tuo on unelmaa.
Onko meidän velvollisuus tuottaa jokaiselle maahantulijalle oman kielistä opetusta? Tuntuu käsittämättömältä, jos näin. Maailmassa on aika paljon kieliä…
Väkisin herää kysymys, missä muissa maissa maailmassa on samanlainen luksuspalvelu kouluissa? Ja onko sitten tosiaan tasapuolisuuden nimissä oikeus saada opetusta omalla kielellä, vaikka se olisi miten marginaalinen tahansa (pelkästään nigerialais-kongolaisia kieliä tunnetaan yli tuhat, intiassa yli 400 kieltä, jne). Jos ei, niin kuka päättää mitkä kielet on OK?
Helsingissä osallistuu vuosittain n. 4500 oppilasta oman äidinkielen opetukseen. Kustannukset tuosta opetuksesta ovat vuositasolla n. 600 000 euroa. Mielestäni varsin kohtuullinen summa. Opetuksen ehdona on toki riittävä ryhmäkoko, eli mitään yhden oppilaan opetusryhmiä ei perusteta. Helsingin asukkaiden keskuudessahan puhutaan noin 150 eri äidinkieltä.
No ei tietenkään oo mikään pakko, mut se on näppärä keino ehkäistä syrjäytymistä, rikollisuutta, gettoutumista ja parantaa talouskasvua.
[quote=“JuhaR, post:3352, topic:44169”] Helsingissä osallistuu vuosittain n. 4500 oppilasta oman äidinkielen opetukseen.
Kustannukset tuosta opetuksesta ovat vuositasolla n. 600 000 euroa. Mielestäni varsin kohtuullinen summa.
[/quote]
Tämä on todella tärkeä pointti.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa. Meno syntyy erilaisista palvelukustannuksista, tuista ja saamatta jääneistä verotuloista.
Eli jos 4500 oppilaan äidinkielen opetus ehkäisee yhden, siis yhden nuoren syrjäytymisen vuosittain, säästää se yhteiskunnalta 600000 euroa. 0,02 on riittävä onnistumisprosentti että tuo on taloudellisesti kannattavaa. Tai oikeastaan jos joka toinen vuosi ehkäisee yhden syrjäytymisen niin sekin riittää ettei tuo ole varsinainen menoerä.
Vaikea äkkiseltään kuvitella parempaa sijoitusta.
Maallikkona sanoisin myös sen näkökulman, että ilmaisen rahan aikakaudella rahan kylvö epäkannattaviin kohteisiin “rajatonta” - tai sanotaan epäterveetkin investoinnit ja liiketoimintamallit nostavat päätään esiin ja tuhlauksen riski kasvaa. Mutta se pointti - rahan arvon noustessa - nousee myös harkinnanvaraisuus ja herkkyys busineksen todelliseen kykyyn olla tuottava pitkällä aikajänteellä.
Vai olenko sinisilmäinen.
Näin se varmasti on mutta jos taloutta halutaan kasvattaa niin ei siinä oikein muuta mahdollisuutta ole kuin parantaa kuluttajien ja yritysten rahoitusta alhasilla koroilla tai parantaa myyntiä, tuottavuutta ja investointihalukkuutta.
Lähinnä peilaan menneisyyteen että eurooppa mörni nollakoroilla vuosikymmenen. Kuinka nyt eurooppa pärjäisi noilla edellämainituilla kohdilla jos korot on esim. 3%.?
Jenkeillä on taipumus pärjätä vähän korkeammissa korko-olosuhteissa, koska siellä talouden rakenne toisenlainen.jos euroopassa haluttaisiin päästä samalle viivalle niin pitäisi alkaa painamaan pidempää päivää ja saada verotuksellisia muutoksia, varsinkin työtä tekeville.
Kyllä tässä ensiarvoisen tärkeää olisi uudistaa työn verotusta riittävästi.
Miksi kukaan alkaisi painamaan pitempää päivää nykyisellään kun tehdystä lisätyöstä menee valtiolle ~50% tai enemmän verojen muodossa.
Paras motivaattori on tarjota työntekijälle riittävä porkkana tekemästään extratyöstä. Vaikea on ymmärtää miksi tätä ei hallituspuolueissa ymmärretä.
Juuri näinhän sanoin… Ja sitä tarkoitin että jos aasiassa ja jenkeissä painetaan vaikka 10-12h päivää niin voi olla että kilpailukyky on eri luokkaa kuin maissa jossa tehdään 7.5h korkealla verotuksella… Motivaattori pidempiin päiviin pitäisi tulla juuri verotuksella että on mahdollisuus siihen että jotain jää itsellekkin…
Nythän tämä kääntyy jo toisin päin eli moni vähän enemmän tienaava haluaa tehdä vaikka 4pvä viikkoa koska siinä jää käteen kohtuu hyvin verotuksen takia ja verotus motivoi vähentämään työtunteja, ei lisäämään.
Tietenkin eurooppa on aika laaja käsite veroprosenttien ja työolojen suhteen mutta kyllä tällaista yleistämistä voidaan tehdä pohjoismaihin ja läntiseen eurooppaan…
Tämä ajatusmalli pätee ehkä boomereihin, mutta milleniaalit ja zetat arvostavat enemmän merkityksellistä työtä hyvin johdetussa yrityksessä kuin pelkkää palkkaa. Jos työntekijöiden halutaan painavan pidempää päivää, työn pitää olla mielekästä ja yrityskulttuurin ja johtamisen laadukasta.
Yhtä lailla yritysten pitää panostaa työntekijöiden työhalukkuuteen. Raha ja työ eivät (onneksi) ole enää nykysukupolville itseisarvoja.
Elämme demokratiassa:
- Kun enemmistö äänestäjistä on köyhiä niin rikkaita verotetaan raskaammin.
- Kun enemmistö äänestäjistä saa tulonsa suoraan tukina tai on julkisen talouden palkkalistoilla niin valtion menot eivät tule vähenemään.
- Kun enemmistä äänestäjistä on vanhuksia ei eläkkeitä leikata eikä terveyden huollosta pihistellä, vaan säästöt kohdistuu koulutukseen, opiskelijoihin, nuoriin ja äänioikeudettomiin lapsiin.
Tämä olisikin mielenkiintoinen tuottavuuden lisäyksen kannalta; ylitöistä yms. olisi maksettava 0% veroa. Voisi vaikka kannustaa.
Suurin syy varmasti tuohon tuottavuuden paikallaan junnaamiseen on Suomessa se että täällä sijoitetaan seiniin ja bulkkitoimintaan… Ei jatkojalosteta eikä investoida kasvuun…
Maksetaan vaan osinkoja ja lyhennellään yritysten velkataakkaa… Ehkäpä sekin kertoo jostakin että yritykset eivät halua investoida täällä vaan pyörittää bulkkitoimintaa…
12 tunnin työpäivät lisäävät tuottavuutta pahaiten jossain liukuhihnatyössä, jota ei enää kovin paljon Suomessa ole. Mitä enemmän kyse on aivojen käyttöön perustuvasta työstä, sitä harvinaisempi on ihminen, joka pystyy päivässä tekemään jotain oikeasti tuottavaa juuri viittä tuntia enempää. Olen kyllä seurannut aasialaisten pitkiä työpäiviä melko läheltä, ja väitän että tuottavuus perustuu enemmänkin siihen, että väkeä vaan on niin paljon, ja se on tyypillisesti melko nuorta, joka ehkä joten kuten jaksaakin ylipitkiä päiviä muutamia vuosia, jonka jälkeen voidaankin heivata pihalle. Aasiassakin väestörakenne alkaa pian olla sellainen, ettei tämä ole enää pitkään mahdollista.
Suurin ongelma ei mielestäni ole maailmanlaajuisesti edes työn tuottavuus vaan epäonnistunut politiikka ja ahneus. Työn tuottavuus suhteessa työntekijän palkkaan noudatteli kaavaa jossa ne kulkivat käsi kädessä. Mutta 90-2000 välissä tapahtui muutos jossa työntuottavuus on kasvanut 3.5krt vauhtia verrattuna siihen mitä maksetaan työntekijälle…
Eli yritysjohto sekä omistajat vetävät tämän rahan itselleen… Se ei kyllä motivoi parantamaan työn tuottavuutta koska sillä kerrytetään ainoastaan ylimmän 1% varallisuutta. Mielestäni tämä on omiaan myös luomaan eriarvoisuutta sekä laimentaa yleistä toimeliaisuutta sekä hidastaa yleistä talouskasvua kun se muu kansanosa ei voi kuluttaa…
Mutta nykyään kuulee usein lausahduksen… Olkaa te maksavinanne palkkaa, niin minä olen tekevinäni töitä.
Kuten eräässä elokuvassa sanottiin: ”Greed is good”. Sopivissa määrin ahneutta tarvitaan. Yrittämisessä ja menestyksekkään urapolun rakentamisessa myös ahneudella on paikkansa. Siispä kannustimet kuntoon!
Haitallisena ahneutena näkisin sen, että kaikki vaaditaan maksutta valtiolta - siis niiltä jotka käyvät töissä ja maksavat veroja. Itse ei olla valmiita laittamaan tikkua ristiin ja valitetaan kun tuet ei riitä.
Jos on sitä mieltä että yritysten johto ja omistajat käärivät kaiken hillon omiin taskuihinsa, niin mikään ei estä ryhtymästä itse yrittäjäksi ja/tai omistajaksi. Helppoa kuin heinän teko.
Tämä ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta jonka voi katsoa tilastoista. Tämä on siis se kehityssuunta ja ei liity suoranaisesti siihen että menestyykö joku yritys vai ei.