Julkinen tuki astuu yleensä kuvaan jo siinä, kun kaupunki tarjoaa esim. treenikämppiä tai muita työskentelytiloja käyttöön. Samoin suuremmisa kaupungeissa monet merkittävät keikkapaikat toimivat esim. kaupungin omistamissa tiloissa kulurakenteella, joka on realistiiin markkinavuokriin nähden varsin lempeä.
Jos taas puhutaan vaikka kuvataiteesta, niin siellä underground-tasollakin julkiset taidehankinnat ja näyttelytilat ovat monesti ihan merkittävä asia toimintaedellytyksiä miettien.
Lähes kaikkien kesäteatterienkin - mukaan lukien harrastajateatterit - menestys on tähtivierailijoiden varassa. Ja jotta niitä tähtivierailijoita on olemassa, silloin täytyy olla edellytykset näyttelijän työn ammattimaiseen harjoittamiseen. Mitä pienemmillä kielimarkkinoilla toimitaan, sen pienemmät edellytykset siihen on ilman kulttuurin taloudellista tukemista. Ilman julkisia tukia ei ole ammattiteatteria. Ilman ammattiteatteria ei ole ammattinäyttelijöitä.
Yleisenä kommenttina kun täällä on puhuttu oopperan ja orkesteritoiminnan rahoittamisesta.
On toki ihan validi kysymys kysyä, että montako orkesteria suomeen tarvitaan, ja paljonko oopperaa halutaan tukea, mutta haluan muistuttaa palstalaisia siitä, että todennäköisesti missään muussa taiteen muodossa ei ole viety suomea maailmalle näkyvämmin kuin klassisessa musiikissa. Yhdessäkään taiteen muodossa emme ole niin menestyneitä kuin klassisessa musiikissa.
Matti Salminen, Karita Mattila, Esa-Pekka Salonen, Osmo Vänskä, Helsingin kamarikuoro ja Uusinta Ensemble. Edellä mainitut nimet ovat kaikki ne suomalaiset, jotka ovat koskaan voittaneet Grammy palkinnon, ja jokainen heistä toimii klassisen musiikin parissa. Jos taas puhutaan Suomalaisista kapellimestareista jotka ovat (tai ovat olleet) maailman parhaiden orkestereiden johdossa, kirjoittaisin tätä viestiä aamuun asti. Jotta näitä supertähtiä syntyy, tarvitaan vahva ja hyvin rahoitettu kotimainen orkesteriverkosto. Suomessa tehdään ihan jäätävän hyvää klassista musiikkia. Se on suomalaista kulttuuria. Minä ainakin haluan, että jatkossakin suomalaista klassista musiikkia viedään maailmalle, ja maailman konserttisaleissa kuullaan Suomesta muutakin kuin Sibeliuksen parhaat hitit, ja siihen tarvitaan lähettiläitä joita syntyy vaan jos klassisesta musiikista voi tehdä uran Suomessa.
Samoin näyttäisi olevan kykyä leikata valtion budjettia. Tätäkin palstaa kun lukee, havaitsee, että leikkaamiskyky lienee harvinainen ominaisuus. Aina löytyy selityksiä, miksi jostain veronmaksajien kustantamasta asiasta ei voisi leikata. Menojen leikkaaminen tulisi olla suomalaisen politiikon perustaito, siinä missä taitona on viime vuosikymmeninä ollut verorahojen jakaminen sinne tänne.
Hmmm… En ole leikkauksia vastaan, mutta jos nykyisellä verotuksella alijäämä on tasoa tuo 10 miljardia, ja tuolla laikkauksella budjetti tasapainoittuu, niin millähän Tere mahtaa rahoittaa nuo ehdottamansa massiiviset veronkevennykset (varmaan kysyttäessä pölisisi jotain insinöörinä Laf… taino en jaksa avata sitä matopurkkia taas)? Siinä missä muiden poliitikkojen taito on jakaa rahaa, olen huomannut että Tere ei osaa sitäkään, ja osaa tarjota lähinnä twitter öyhötystä. Suomesta puuttuu vakavastiotettavat leikkausehdotukset valitettavasti.
Niin, kun suomalaisten poliitikkojen höpinöitä kuuntelee niin voi kuvitella että tässähän on jo vuosikaudet leikkauslinja päällä.
No, eipä oikeasti ole. Toki jotain eriä näprätään toisenlaiseksi, mutta rahaahan menee koko ajan enemmän ja enemmän niin rahassa kuin BKT-suhteutettuna.
Priorisointi tuntuu olevan kovin vaikeaa, varsinkin sellaisella tavalla joka loisi talousdynamiikkaa tähän maahan jossa taantumuksellisuus ja päättämättömyys on saanut liian ison roolin, niin ison että kriisi taitaa olla ainoa tie ulos… Veroumpikujassa ollaan?
Onko palstalla ihmisoikeusjuristeja tai -dosentteja. Tai muita ihmisten luokitteluun erikoistuneita henkilöitä tai tahoja?
Olisin kiinnostunut tietämään mille sektorille nelikentässä äärivenäjä myönteinen ja nationalistinen Slovakian pääministeri ja pääministeripuolue sijoittuvat?
Onko kyseessä vasemmistolainen vai oikeistolais/äärioikeistolainen puolue ja pääministeri?
Tai peräti äärioikeistolainen vasemmistolainen tapaus? Tai toisin päin eli vasemmistolainen äärioikeistolainen?
Vinkkinä: Yle ja IL voisivat tehdä asiasta artikkelin koska erityisesti äärioikeistolaisuus ja siihen liitetty oikeistolaisuus ovat kovasti olleet teemana em. lehtien palstoilla. Artikkelia voisi tietysti laajentaa ja syventää koskemaan myös esim. Saksan AfD:tä.
Vuosina 1994–2000 Fico edusti Slovakiaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Hän on ollut parlamentin jäsen vuodesta 1992,[3] alun perin demokraattisen vasemmiston puolueessa (SDĽ; ent. kommunistipuolue), josta hän lähti vuonna 1999 perustamaan uutta SMER-puoluetta (SMER – sociálna demokracia; Suunta – sosiaalidemokratia, alun perin SMER (tretia cesta); Suunta (kolmas tie)). SDĽ päätti vuoden 2005 alusta yhdistyä Smeriin.
En ole minkään sortin luokitteluun erikoistunut taho, mutta maallikon perstuntumani sanoisi Ficon olevan populistis-opportunistis-kansallismielinen. Eli hän voi olla nelikentän kaikissa nurkissa yhtä aikaa, samalla myös keskellä ja ulkopuolellakin.
Opportunismi/populismi se tämmösillä tyypeillä tuntuisi olevan ytimessä, ideologiaksi kelpaa suunnilleen mikä vaan.
Tämäkin ehkä liittyy osittain rakenteiden monimutkaisuuteen. Esim. kun yksi virasto leikkaa tukia saattaa henkilö saada enemmän tukia toisesta taskusta.
Mun kokemuksen mukaan jossain vaiheessa monimutkaisuus johtaa siihen, että korkeissakin asemissa olevilla on vastuu vain pienistä osa-alueista ja kokonaisvaikutusten arviointi muuttuu lähes mahdottomaksi (puhumattakaan siitä, että saataisiin päätöksiä aikaiseksi).
Loppujen lopuksi kuitenkin kyse on siitä, että erinäisistä syistä osa kansalaisista saa tukea, ja toisilta kerätään rahaa. En tiedä onko jossain muussa hyvinvointivaltiossa selkeämpää rakennetta tuohon?
Tilannehan oli ennen Muskin hankintaa twitterissä sama kuin kaikkialla muuallakin sosiaalisessa ja muussa mediassa, eli että ainoastaan vallitsevan vasemmistohegemonian mukainen keskustelu oli sallittua. Musk on tätä hieman muuttanut niin, että myös muunlaiset näkemykset, mukaanlukien oikestolainen ajattelu, on nykyisin sallittua. Mitään vasemmistokeskustelua ei ole millään tavoin estetty. Mutta tämä hegemonia-aseman horjuttaminen on sensuuriin tottuneille vasemmistolaisille ollut liikaa, ja siksi protestoivat.
Tldr: Jordan Peterson, Andrew Tate, Cathy Griffith, Marjorie Taylor Greene ja Donald Trump näistä ja kieltämättä poikkeuksetta oikeistolaisia arvoja edustavista ihmisistä, jotka ovat päässeet pois bännilistalta Muskin myötä.
Minulle Muskin X syöttää äärioikeistolaista vihapropagandaa, videoita ja meemejä ym, joissa niistä toisista tänne tunkeutuvista tehdään eläimen kaltaisia. Tämä kokoavana havaintona viestien keskeisestä teemasta ja sanomasta. Pienikin kiinnostuksen osoitus aihetta kohtaan saa X:n algoritmit villiintymään, samaa saa kymmenkertaisesti feedinsä.
Itse tosin kahlaan vapaaehtoisesti tuossakin ryönässä. Mielelläni altistan itseni kaikelle sille, mistä oikeasti puhutaan ja teen itse omat arvioni. Suomalaisten medioiden sensuuri ja kaiken julkaistavan esipureskelu on nykyään niin ankaraa, että lukemalla otsikon tiedät mitä jutussa sanotaan, mitä siellä voidaan sanoa, mitä sen keskustelupalstalla sanotaan, mitä siellä voidaan sanoa. Ehkä tämä yleisesti ottaen on hyvä, jos muunlaisessa mediaympäristössä Venäjän ja sille myötämielisten tahojen viestinnällä olisi paremmat mahdollisuudet. Tosin Virossa esimerkiksi taitaa vielä olla jonkinlainen sananvapaus jäljellä ja maa on hyvin anti-Venäjä.
Ihan virkistävää lukea myös tekstiä, joka loukkaa aatteita. Edelleen suomalaisessa mediassa on yleisesti ottaen tällainen sääntö sekä julkaistavissa artikkeleissa että keskusteluissa, kuin “ole rakentava ja kunnioittava”. Esimerkiksi toisen ihmisen uskonnollisten tunteiden loukkaaminen ei välttämättä täytä kriteereitä. Suomalainen media on pyhällä asialla.
Itse en miellä esim. kapinaan yllytystä, koronadenialismia ja naisvihaa oikeistolaisiksi arvoiksi. Mutta ihan kuinka vaan. Näen nuo myös varsin aiheellisina banniperusteina. Se onko esimerkiksi edellä mainittujen näkökulmien esittäjällä oikeistolainen vai vasemmistolainen maailmankatsomus, on mielestäni toisarvoista.
Tai jos vaikka kaupasta häädetyn asiakkaan tarinassa on kertonut olevan epäjohdonmukaisuuksia, kun hän hesarin jutussa kertoo asioineensa myymälässä ensimmäistä kertaa koskaan, ja toisaalla asioineensa siellä aiemminkin, ei toivoakaan että tuollainen havainto menisi moderoinnista läpi. Hyvää sensaatio-otsikkoa ei saa pilata todennettavissa olevilla faktoilla.
Kari Hotakaisen “Pirkka-kirjan” kohun aikaan hesari kyllä katsoi aiheelliseksi moittia, kuinka kirjailijan tuotantoa ei ole tarjolla kaikkiin kirjakauppoihin. Sen sijaan epäkorrektia oli muistuttaa kuinka epätasa-arvoisessa asemassa kirjailivat ovat olleet kirjakauppojen valikoimissa siitä alkaen, kun SanomaWSOY osti Suomalaisen kirjakaupan ja suurkustantamon sekä keskeisimmän kirjakauppaketjun välille tuli omistuskytkös.
Jostain syystä demarien arvostelullekin on keskivertoa korkeampi kynnys. Luvaton mielipide oli esim. poliitikkojen Venäjä-näkemysten yhteydessä muistuttaa ex-meppi Reino Paasilinnan näkemyksestä, että ei Venäjä hyökkää itä-Ukrainaan, koska sillä on ihan liikaa maata jo ennestäänkin. No, onneksi tuollaiset huimat näkemykset on tallennettu sitten Twitterin syövereihin Timo Harakan seinälle: x.com
Edellä vain joitain äkkiseltään mieleen tulevia esimerkkejä omasta mielipidehistoriastani mainiten. Tällä hetkellä itsellä ei ole edes Sanoma-tiliä. Ei ole kyllä X-tiliäkään.
Summa summarum. Mielestäni ylivarovaisen moderointilinjan väliltä ja rajoittamattoman keskustelun väliltä löytyy myös vaihtoehtoja. Tämä Inderesin foorumin moderointilinja päihittää mennen tullen sekä X:n että hesarin.
Lisään vielä suomalaisen median sensuurilinjaan henkilöä ja miksi ei ihmisryhmääkin koskevan spekulointikiellon. Tämä sensuurin laji on joku johdannainen “ole rakentava ja kunnioittava” keskustelukäytöskoodistosta.
Kun uutisessa annetuista olemassa olevista tiedoista johdetaan väitteitä teon tai tapahtuman syistä, motiiveista ja piilomotiiveista, syntyy helposti jossain tulkintakehyksessä myös aivan uusi, alkuperäiseen juttuun kuulumaton, arvostelma henkilöstä. Tämä usein rikkoo “ole kunnioittava” sääntöä. JuhaR:n esimerkissä muodollisen logiikan pitävä johtopäätös tippuu tähän kategoriaan, herättäen uuden kysymyksen rehellisyydestä.
Ole “rakentava ja kunnioittava” on siis jostain isommasta mediasta suoraan lainattu keskustelun ohjesääntö. “Ole rakentava” käytännössä tarkoittaa sitä, että keskustelua tulee johtaa ainoastaan eteenpäin, “ole kunnioittava” säännön puitteissa tietenkin, mutta ei ole tarkoitus alkaa hajottaa ja purkaa. Uutinen antaa premissit, voit keskustella niillä eteenpäin, mutta et saa hyökätä itse uutista ja sen premissejä vastaan. Tällainen on esimerkiksi Aamulehden tarjoama areena kriittiselle kansalaiskeskustelulle ja se on samalla ainoa, mitä meillä Tampereella on.
Taannoin annettiin uudet ravintosuositukset. Itse en luonnollisesti onnistunut saamaan viestiäkään läpi. Ei se minua suuresti haittaa, työstän myös omia ajatuksia kirjoittamalla, joten kirjoittaminen ei koskaan mene hukkaan. Tampereen julkisella sanalla on käytännössä yksi portinvartijana toimiva sen hetkisessä vuorossa päivystävä humanisti, hän istuu tietokoneensa kelmeän sinertävän valon äärellä, lukee ylimalkaan viestini ja poistaa sen nopeasti ole rakentava, kunnioittava, älä spekuloi sääntöjä rikkovana. Sen pituinen on tyypillinen puheenvuoroni tässä kaupungissa.
Itseä hieman harmittaa, kun vasemmisto on ominut itselleen pehmeät arvot ja oikeisto pyrkii liian vähän tuomaan esille, mitä kaikkea hyvää markkinatalous ja kilpailu on saanut aikaan.
Voittaminen on kivaa ja voittajatiimiin kuuluminen on hieno fiilis.
Se ei tarkoita, että häviäjä jotenkin sullottaisiin aina maan rakoon ja toivottaisiin, että tämä lakkaisi olemasta. Järkevän kilpailukentän luomiseksi tarvitaan useita pelaajia. Saadaan hyvä matsi aikaiseksi, kun ei pelata sikaa ja kätellään lopuksi.
Kohta kohdataan jälleen.
Itse me päätetään pelisäännöistä. Prospektiteorian mukaan tappiokammolle annetaan suurempi painoarvo kuin voitolle
Voittaminen on kivaa
Vihaan hävitä
0äänestäjää
Sitähän on tutkittukin, olisiko vasemmiston oma raamattu Kommunistisen puolueen manifesti saanut ihmiset rooliensa mukaan. Vaikea sanoa. Tuohon aikaan ajateltiin myös evoluution tapahtuneen ”väkivaltaisemmin” kuin mitä se nyky-ymmärryksen mukaan on tapahtunut.
Itse pidän kilpailua hyvänä, sillä se tsemppaa tekemään enemmän ja vaatimaan itseltä parempaa. Itse ehkä pidän meidän politiikan nykymallia ongelmallisena mm. vastuunkantamisen ja pitkäjänteisyyden vuoksi. En koe itse olevani oikealla enkä vasemmalla. Omaan aika paljon pehmeitä arvoja, mutta tykkään, että asioita mitataan.
Kiljunen jaksaa, puolustelee kovasti puheitaan SDP:n linjan mukaiseksi.
Demareilla taitaa olla pohtiminen vielä kesken että tämäkö on heidän terävin kärkensä ulkoasiainvaliokuntaan… Toivottavasti ei.
Kuulostaa puheita enemmän harmittaa että jäi kiinni…
Eivätkö sanotut asiat siis kaduta?
”Totta kai kaduttaa, että se on tuossa formaatissa. Hirveästi kaduttaa, että se on tuossa formaatissa. Aivan henkilökohtainen Chatham house -säännöillä tehty jutustelu on julkisuudessa. En ole mitään muuta kuin katkerasti katunut sitä, että kaverini kuvasi sen jutun.”
”Sehän on ihan vapaamuotoista jutustelua. ’Helvetisti’ kaduttaa. Totta kai joka ikinen sana tuolla lailla sanottuna julkisuudessa – ei muuta kuin kaduttaa.”
Ulkopolitiikka | Lanzarotella kirjaa kirjoittava Kimmo Kiljunen avaa tuntojaan: ”Helvetisti kaduttaa”
Osaako joku tiivistää järkevästi sanoiksi, että mistä voi kummuta joidenkin nahkapöksymaiden “Venäjämielisyys” ja ajatukset suhteiden normalisoimisesta Moskovaan näinä aikoina? (Itävalta, Saksan jotkin puolueet)? …tietty myös Slovakia, Unkari.
Yksinkertaisesti kiinnostaisi jutella jonkun kanssa, että kuinka olet tullut näihin ajatuksiin missä näet oikeaksi ideaksi kannattaa valtiota joka ajelee tankeilla toisen maan alueelle, jotka pakkosiirtävät toisen maan lapsia omaan maahansa ja käyttävät +30% budjetistaan aseisiin – voitteko perustella asiaa? Aloita mieluiten ihan lapsuudesta…
Onko kyseessä silkka lyhytjänteinen omaan napaan tuijottelu ja populismi (riittävän radikaaleilla mielipiteillä aktivoidana äänestäjiksi vähintään radikaalit) ja korruptio? Ymmärrän myös että omassa maassa jos on asiat päin peetä niin lähdetään helposti kohti radikalismia, mutta kuinka Venäjämielisyys uppoaa tuohon samaan sapluunaan…?
Noin 50-60 vuotiaat ja vanhemmat ovat vielä olleet neuvostoliiton vaikuttamisen uhreja. Kyllä sielläkin oli orjuutetun köyhälistön lisäksi etuoikeutettua ja hyvissä piireissä hyvää elämää viettäviä. Saksasta “puolet” oli neuvostoliittoa jne.
Ns. “hyödyllinen idiotismi” juontanee hyvinkin pitkälti vain siintä, että sen minkä historia aikanaan karvaasti käytännössä opettaa niin sen uudet sukupolvet mukavuudenolossaan ajan kanssa myös helposti unohtaa…
(=Hitler-inkarnaatio Putlerin eurooppalaisiin poliitikkoihin kohdistama energia-ansavedätyshän perustui juuri tähän aspektiin)
Tällä hetkellä Euroopassa jyllää taas kerran “venäläismielisten” eli Venäjän rahallisestikin tukemien poliitikkojen/puolueiden taholta taloudellisessa taantumassa antamat täysin katteettomat lupaukset paremmasta huomisesta, samaan historialliseen ansaan uudelleen vapaaehtoisesti “hyödyllisenä idioottina” astuttaessa…
Suomeksi sanottuna aivan kuten Putlerin esikuva Hitler aikoinaan taloudellisesti perikatoon ajautuneen Weimarin tasavallan loppuaikoina hyvin osoitti ja toteen näytti niin suuria massoja on helppo vedättää , vastaansanomaton tosiseikka, jota populismiksikin nykyään hyvinkin pitkälti kutsutaan…
Näin kun sijoitusfoorumilla ollaan niin näihin Venäjän symppaamisen syihin on syytä lisätä myös se ilmiselvin: raha. Tässä on kotosuomessa viimeiset 70 vuotta jalostettu venäläistä raakaöljyä, rakennettu Lapin matkailu itänaapurin rahoilla ja myyty merkittävä osuus kaikesta teollisuuden tuotannosta rajan yli. Parempi olisi toki ollut rakentaa suhteet länteen, mutta kate-% siinä olisi kärsinyt. Kyllä se raha menee idealismista edelle.