Keravan keppisaaga on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Jotenkin tuo on uskomatonta, että kunnan rahoilla kehdataan toimia tällä tavoin. Tätä nähdään varmasti pienemmissä ja suuremmissa määrin vähän joka puolella Suomea. Keppihankinnan hyväksyneellä ja siinä mukana olleilla päättäjillä ei pitäisi olla enää mitään asiaa päätöksentekoon, mutta eihän näistä ole tapana tulla mitään kummempia seurauksia. Sama malli vaan jatkuu. Jännä nähdä mitä tarkemmissa selvittelyissä vielä paljastuu.
Yrittäjänä saa toki pyytää ylihintaa ja olla kiertämässä hankintalakia kahden yrityksen voimin, mutta täytyy sanoa, että ainakin omassa pikkukaupungissa kyseisen keppikauppiaan asiakkaat olisivat todella vähissä tällaisen keplottelun jälkeen. Keravalaisetkin vaikuttavat olevan suhteellisen raivoissaan tästä “hyvän tekemisestä”. Kaupungin somekanavissa hyväntekijälle tarjoillaan palautteen muodossa niin sanotusti keppiä.
"Keppijumppaseikkailun todelliseksi kysymykseksi nouseekin tämä: jos kankaisista säilytyspusseista ollaan valmiita maksamaan 120 euroa kappaleelta, niin miten veronmaksajien rahoja muuten käytetään? (Tiettävästi säilytyspusseja ei ole koristeltu kultahipuilla.)
Ja jos HS:n kaupunkitoimituksen uutistuottaja pystyy vetämään tehokkaan keppijumpan, luultavasti koulutetut liikunnanopettajatkin pystyisivät tekemään koululaisille lajin saloihin opastavan opetusvideon. Keravalla opetusvideoita ostetaan kuitenkin 60 000 eurolla ulkopuoliselta yrittäjältä. Mitä muita tällaisia hankintoja kaupungissa tehdään ja miten niitä perustellaan?"
OPETTAJIA harmittaa projektiin käytetty raha.
”Olisimme voineet itse toteuttaa vastaavat hankinnat murto-osalla hinnasta”, koulunsa liikuntavastaavana toimiva opettaja sanoo.
Opettajan mukaan keppejä ja pusseja tilattiin myös aivan liian paljon. Nyt jokaisella keravalaisella koululaisella on oma keppi, vaikka niitä olisi voinut lainata luokkien kesken.
”Koulumme muut liikuntavälineet ovat rikki, eikä rahaa uusien hankkimiseen ole. Tuntuu siksi hurjalta että tähän laitettiin niin paljon rahaa”, kertoo toinen alakoulun opettaja.
OPETTAJAT pitävät videoita täysin turhina. He myös huomauttavat, että säilytyspussit ovat yksinkertaisia pusseja.
Tämä kaikki olisi opettajien mielestä voitu toteuttaa myös huokeammalla.
”Oppilaat olisivat voineet itse kustomoida kepit sopiviksi sekä ommella niille pussit. Se olisi lisännyt heidän motivaatiotaan. Meillä olisi ollut osaamista toteuttaa myös videot itse. Ei ne liikkeet niin ihmeellisiä ole”, liikuntavastaavana toimiva opettaja sanoo.