Esimerkkejä löytyy valtavasti aina muinaisesta Rooman tasavallasta länsinaapuri Ruotsiin ennen ensimmäistä maailmansotaa, koska valtaosan historiasta äänestämiseen perustuneet järjestelmät ovat sisältäneet painotuksia ja rajoituksia. Yleensä joko vauraus tai sosiaalinen asema on tuonut enemmän ääniä tai sitten esimerkiksi köyhimmät ja rikolliset ovat jääneet ilman äänioikeutta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa näitä rajoituksia on vieläkin käytössä ja äänioikeuden voi maassa pysyvästi menettää mm. rikollisuuden seurauksena.
Tällainen yksi aikuinen-yksi ääni -mallinen demokratiahan on varsin nuori keksintö, joka vakiintui Euroopassa suuressa määrin kommunistisen vallankumouksen pelon vuoksi. 1900-luvun alun tehdastaloudessa oli aivan aiheellista pelätä, että ellei poliittista valtaa ja tulonsiirtoja köyhemmille luokille tehdä, niin seurauksena on että päättäjät ammutaan ja kaikki omaisuus takavarikoidaan.
Vaikka nykyinen poliittinen järjestelmä on meille pyhä ja sen muutoksesta puhuminen on valtava tabu, niin historia ei tietääkseni ole kuitenkaan päättynyt ja nykyinen järjestely on aikoinaan sovittu täysin erilaisessa maailmassa kuin missä me tänä päivänä elämme. Nykyinen Länsimaalainen demokratia on rakennettu demografisesti kestämättömälle pohjalle ja valtiot ovat poliittisesti täysin kykenemättömiä vastaamaan työväestöromahduksen tuomiin taloushaasteisiin, joten en olisi yhtään yllättynyt mikäli Länsimaisia poliittisia järjestelmiä olisi tämän vuosisadan aikana väistämätöntä muuttaa jollakin tavalla.
Onhan se tietenkin hauska ajatella että me olisimme 1900-luvun alussa löytäneet poliittisen Graalin maljan ja kyenneet luomaan ikuisen järjestelmän, mutta kyllähän se ääneen lausuttuna kuulostaa hieman naiivilta ajatukselta. Sitä paitsi Suomi tuskin edes säilyy itsenäisenä tämän vuosisadan loppuun, kun EU kehittyy kohti liittovaltiota. Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana
Hiukan asian sivusta, mutta teollistuminen ja demokratia ovat tuoneet laajoille väestöryhmille mahdollisuuden nostaa elintasoaan.
Jos tuollainen markka=ääni mekanismi syntyisi, yhteiskunta vaipuisi stagnaatioon, kun taloudellinen liikkuvuus loppuisi varakkaampien väestöryhmien saavutettujen etujen sementoimisena ja rikollisena puolustamisena.
Sille, joka kaipaa markka/euro/dollari=ääni -mallia, voi lohdutuksena todeta, että varallisuuden ja äänioikeuden käytön välillä on selkeä yhteys. Toki se perustuu äänioikeuden omaavien ihmisten vapaaseen tahtoon tai passiivisuuteen/aktiivisuuteen.
Ekan ajatus ilmeisesti pohjautuu siihen, että vauraus osoittaa jonkinlaista parempaa kykyä tehdä vastuullisempia tai yhteiskuntaa paremmin palvelevia päätöksiä. En tiedä montako Pekka Perää ja kumppania täytyisi luetella tuon ajatuksen hölmöyden osoittamiseksi.
Onko tässä nyt semmoinen uusversio vanhasta kunnon valkoisen miehen taakasta, päivittyneenä rikkaan miehen taakaksi? Että kaikki köyhät/ei rikkaat ovat yksinkertaisesia isoja lapsia joita pitää kaitsea?
Tämä rajoitetun äänioikeuden haaveilu on suomeksi harvainvallan, eli oligarkian kaipuuta. Jos äänioikeus kasautuu rikkaille niin sen jälkeen kyllä loppuu myös sosiaalinen liikkuvuus. Yhteiskunnassa eivät enää pärjää lahjakkaat, vaan rahasukuun syntyneet ja pikkuhiljaa päästään nauttimaan kaiken maailman sukurutsatuista jumalkeisareista. Ei tuo venäjänkään esimerkki malli kovin viehättävä ole.
Etelä-Afrikassa muuten tummaihoiset saivat äänestää ensimmäistä kertaa vuonna 1994, ei vaikuta siltä että apartheid teki valtiosta kovinkaan hyvää. Jenkkien nousu on myös tapahtunut sitä mukaa kun erottelua on purettu, paitsi nyt vuosikymmeniä jatkuneiden demokratian heikennysten jälkeen maa vaikuttaa olevan sisällisodan partaalla.
Yhtenäinen Venäjä(aiemmin tunnettiin Republikaaneina) taisi jo ilmoitellakin että demokratian kaataminen on tavoitteena.
Tämä on varmasti edessä, mutta ei se suoraan johdu taloudesta vaan ilmastonmuutoksesta. 1,5 °C tavoite on käytännössä karannut kun ei ole poliittiset eivätkä taloudelliset järjestelmät kyenneet reagoimaan kunnolla. Ei tunnu onnistuvan pienemmätkään haasteet, kuten vaikka riittävä tuki ukrainalle.
Jari Ehrnrooth väittää, että äänestäjille tarjotaan vaaleissa vain yhtä yhteiskuntamallia. Minun muistikuvieni mukaan esim. viime eduskuntavaaleissa oli tarjolla myös mm. raakaa oikeistolaista leikkauspolitiikkaa (liberaalit), edellistä vähän kevyemmässä muodossa (korjausliike), matka kohti kommunistista yhteiskuntaa (skp) sekä ehtaa natsismia (sinimustat). Sekä paljon muuta. Jos nämä vaihtoehdot eivät uppoa kuin tyyliin joka tuhannennelle äänestäjälle (=puoluekohtainen 0,1 % kannatus), niin turha siitä on tarjonnan puutetta syyttää.
Jari Ehrnroothin aatemaailmasta olemme saaneet lukea läjittäin kolumneja mm. Ylen sivuilta. Kyllä, sen väitetysti jyrkän vasemmistolaisen mediatalon sivuilta. Suuri osa teksteistä on niin patataantumuksellista roskaa mm. tiukkoine aborttikieltovaateineen, että ei ihmekään ettei esim. Ehrnroothin teeseillä herätetä sitä “nukkuvaa oikeistoa”. Koska kuitenkin rakastan selvien yhteiskunnallisten kannnanottojen keskustelua, minun mielestäni on hienoa että Ehrnrooth saa kynäillä tekstejään niin Verkkouutisiin kuin Ylenkin sivuille. Vaikka molemmissa tapauksissa ne kirjoituspalkkiot rahoitetaankin verovaroista.
Vaikka kaikista ihmisryhmistä löytyy hölmöjä, niin pitäisin kuitenkin itsestään selvänä tosiasiana että tuloilla ja/tai vauraudella on korrelaatio hyvään päätöksentekokykyyn. Kaikkein vahvimmin tämä muuten esiintyy pörssissä, missä omat pitkän aikavälin tuotot ovat suoraan riippuvaisia pelkästään omasta päätöksentekokyvystä. Tämä asia ei kuitenkaan ollut ajatukseni pohjalla ja olet tulkinnut tässä minua väärin. Ajatukseni ydin oli, että reilussa yhteiskunnassa taloudellisien velvollisuuksien mukana annetaan myös valtaa.
On toki mahdollista että tämä tie johtaisi oligarkiaan, mutta mitä sitten? Miksi se on niin vastenmielinen ajatus, että joku suomalainen suuromistaja joka maksaa vaikkapa 500 miljoonaa euroa vuodessa veroja valtiolle saisi valtion toimintaan enemmän päätösvaltaa, kuin Rauman Kanalin edessä sijaitsevilla penkeillä päivät pitkät istuva juoppo?
Maksupuolen ihmisille valtaa ja saamapuolen ihmisille rahaa on hyvinkin reilu transaktio. Molemmat osapuolet hyötyvät tästä järjestelystä. Vastikkeeton rahansiirto taas on vain laillistettua maantierosvoutta. Eihän rosvo tietenkään ikinä koe itse olevansa väärässä vaan keksii mitä kummallisempia henkisiä viritelmiä uskotellaakseen että hän on suuri hyväntekijä ja että ryöstäminen oli oikeudenmukaista ja että uhri ansaitsi sen. Sellaisia ne rosvot ovat.
Vauraus ei muuten yleensä kasaudu rikkaille, koska jälkipolvet ovat pääsäntöisesti surkeita rahankäyttäjiä ja jos poliittisesta vallasta pitäisi maksaa veroeuroilla, niin kyllä ne omaisuudet katoavat nopealla tahdilla. Kuuntele vaikkapa 1969 levytettyä laulua 20 suomalaisesta rikkaasta perheestä ja mieti kuinka moni noista enää on pinnalla tämän päivän talouspoliittisessa keskustelussa:
Hassua että nostat Etelä-Afrikan näissä keskusteluissa, vaikka maan valtavat ongelmat johtuvat nimenomaan apartheidin purkamisesta ja yleiseen äänioikeuteen siirtymisestä. Apartheidin päättäminen oli tietenkin oikein, mutta täyden demokratian seurauksena kansa äänesti African National Congressin vuosi toisensa jälkeen yksinvaltaan ja tämän seurauksena koko valtio, mukaanlukien maan vaivalla ja järkevillä investoinneilla luotu sähköverkko, on nyt romahtamisen partaalla:
Nyt kun ihmiset ovat kyllästyneet omiin surkeisiin päätöksiinsä, niin seuraavaksi toukokuun vaaleissa äänestävät mahdollisesti kansanmurhaa kannattavat Marksisti-Leninistit valta-asemaan ja se onkin sitten Afrikan mantereen vauraimman valtion loppu
Ei minulla tietenkään ole patenttiratkaisua siihen, että mitä heidän olisi pitänyt tuossa tilanteessa tehdä, mutta ei se yleinen äänioikeus automaattisesti johda vaurauteen ja hyvään lopputulokseen vaikka Länsimaissa niin usein virheellisesti luullaankin. Taloudellinen vapaus ja sitä puolustavat insituutiot ovat avainasemassa vaurauden luonnissa.
Minä pidän itsesään selvänä, että noin ei ole. Historia on opettanut myös sen, että kyky vaurastua esim. jonkun toimialan yrityksellä ei välttämättä osoita kovinkaan suurta taloudellista lahjakkuutta, kun sitä omaa oppia aletaan sopeuttamaan vanhan liiketoiminnan ulkopuolelle.
Vielä sellainen huomio, että vaurastuminen ei aina ole sopusoinnussa yhteiskunnan näkökulmasta hyvien tai vastuullisten päätösten kanssa. Osa vaurautta luovasta yritystoiminnasta on jopa yhteiskunnalle ja maailmalle vahingollista.
Reilussa yhteiskunnassa kaikilla ihmisillä on oikeus vaikuttaa yhteiskunnan kehityssuuntaan mm. äänestämällä sopivimmaksi katsomaansa ehdokasta. Lähtökohtaisesti on myös hyvä asia, että yhteiskunnan päätöksenteossa näkyy moniäänisyys ja erilaisten taustojen edustajat pääsevät vaikuttamaan kehityssuuntaan.
Nuo verotuet kytkeytyvät suoraan Suomen talouden näkymättömään elefanttiin: nettomaksajina kun asuu vain neljässä suurimmassa taajamassa sekä muutamassa pienessä kaivos-, teollisuus- ja matkailukeskittymässä. Kaikki Turkua pienemmissä kylissä asuvat ovat saamapuolella ja tulevat sielä pysymään niin kauan, että kaupungistumisen vääjäämätön päämäärä saavutetaan. Kuntien talous noissa isoissa, muuttovoittoisissa kaupungeissa ei taida olla sinällään ongelma, mistä voidaan päätellä järjestelmän toimivan kaupunkiympäristössä vähintään kohtuullisesti. Koko Suomen asuttuna pitämiseen nykyisellä palvelutasolla ei ole enään varaa, mutta kansa ja kulttuuri ei ole valmis maaseudun aktiiviseen autioittamiseenkaan. Tämä ongelmahan korjaa itseään kokoajan kiihtyvän kaupungistumisen muodossa. Useampi sukupolvi tässä varmasti kuitenkin menee ja ihmiset saisivat minusta varautua maksamaan maaseudun laskuja pitkälle tulevaisuuteen. Poliitikoista kun kukaan ei oikein uskalla puhua koko asiasta, sen verran herkkä aihe on kansalaisille.
Hyvin sanottu siellä! Monesti isojen kaupunkien elitistit haikaillessaan tulonsiirtojen lopettamisesta unohtavat, että myös iso syy miksi syrjäseuduilla menee huonosti on niiden iso määrä vanhuksia.
Jossain ne vanhukset pitää hoitaa valitettavasti, ei voida siirtää kaikkia pääkaupunkiseudulle. Ja kaikki ihmiset eivät hetkessä pysty siirtämään elämäänsä etelään heti kun suhdanteet notkahtaa ja paikallinen teollisuus lomauttaa.
Tottahan toki olisi mukavat oltavat Helsinki-kaupunkivaltiossa pelkkien (maallakin koulutettujen ja Helsinkiin muuttaneiden) nettomaksajien kanssa, kun jätetään kaikki turhaksi käyneet ihmiset pois modernin palveluyhteiskunnan kelkasta.
No onko se Venäjän malli jotenkin kutsuva? Siellä johti pitkää jatkunut harvainvalta maaorjuuteen ja muuhun kivaan, lopputuloksena valtaapitävät pääsivät joukkohautoihin ja lyhtypylväisiin, seuraava harvainvalta vei ihmisiltä yksityisomaisuuden, johti kansanmurhiin, nälänhätiin ja paskaan elämään kaikille eliitin ulkopuolella.
Nyt tämä viimeisin harvainvalta on johtanut siihen että köyhät heitetään rintamalle, ja miljardöörit heitetään ikkunasta. Milloinka tuo on toiminut ikinä missään? Nyt olet täällä paljon paremmassa turvassa omaisuutesi kanssa kuin noissa haaveyhteiskunnissa.
Perintöverolla on tässä suuri tekijä, sitä ei kovin pitkään kerättäisi jos vaikka Nalle saisi päättäää.
Hassua että rotuerottelu ja sen aiheuttama köyhyys, ihmisoikeusrikokset ja huono koulutustaso ei ole ongelma. Vaan ongelmat alkoivat apartheidin purkamisesta.
Minun on hiukka vaikea mieltää tasa-arvoiseksi ja reiluksi sellaista äänestysjärjestelmää, missä äänioikeuden määrä riippuu merkittävässä määrin siitä, miten varakkaaseen perheeseen on sattunut syntymään, tai miten hyvin sattuma on suosinut busineksia.
Toivoisin kuitenkin sellaista asetelmaa, että äänestäjä voisi suoremmin vaikuttaa siihen, mihin rahaa käytetään. Jotenkin tuo Sveitsin malli vaan maistuu hyvälle: suoria kansanäänestyksiä ja julkiset hintalaput äänestettäville asioille.
Aiemmin on ollut keskustelua YLEstä. Itse olen YLEn toimintaan tyytyväinen paitsi joihinkin esim Yle Urheilun tekohauskoihin sketseihin, joilta viedään lähetysaikaa varsinaiselta ohjelmalta. Toinen esimerkki on kesäiset YU-cup-kilpailut. Niissä näytetään vain parin-kolmen parhaimman suoritukset kenttälajeissa mutta alussa oli useamman minuutin pätkä yhden urheilijan sorsastusretkestä. Nuorten nousevien urheilijoiden, siis niiden, jotka sijoittuvat noissa kilpailuissa sijoille “ynnä muut”, olisi tärkeää saada myös näkyvyyttä televisiossa. YLEn resurssit pitäisi kohdentaa paremmin, niin maksuakin voisi “kohtuullistaa”.
Mutta tämän purkaukseni pääsyy on YLEn toimittajien kriittisyys tai oikeammin sen puute haastateltavia kohtaan. Tänään Ylen aamussa toimittaja haastatteli Amnestyn Pettersonia(?) mielenosoituksista ja poliisin toimista niissä. Lopuksi Petterson sanoi jotenkin näin, että Elokapina käyttää vain perusoikeuksiaan. Toimittaja sanoi kiitos ja lopetti haastattelun. Toimittajan olisi pitänyt kysyä onko Pettersonin mielestä Suomessa kansalaisen perusoikeuksia istua kadulla liikenteen tukkona tai maalata iskulauseita liiketilojen julkisivuihin.
Ehkä tänne ei pitäisi kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin. Eihän kyse ole siitä, että onko joku juttu kiva ja onko itse valmis maksamaan siitä sen miljoonasosan, vaan että kuuluuko sen hoito veronmaksajille vai ei? Esim. tykkään itse katsoa NBA-koripalloa ja rugbya. Jos valtio hankkisi lähetysoikeudet molempiin, niin tuskin siitä suurta summaa tulisi per kansalainen, eli totta kai minä olisin valmis maksamaan sen niin, etten joudu maksamaan samasta asiasta satoja euroja, ja voin sitten kirjoittaa, että ei voi kenenkään budjetti olla parista eurosta kiinni ja minun mielestäni rugbyn MM-kisat on hyvin laadukasta ohjelmaa. Ikävä juttu vaan teille, jotka ette sitä halua katsoa. Oletteko muuten muut valmiita heittämään vaikka sen 20 euroa vuosittain, että saa(daa)n noi näkyviin ja jos ette, niin miksi?
Väärinkäsitysten välttämiseksi en missään nimessä toivo, että valtio hankkisi noihin lähetysoikeuksia sen enempää, kuin alkaisi subventoimaan sisäkiipeilyn jäsenyyksiä tai mitään muitakaan harrastuksiani. Television katselu ja harrastukset ovat henkilökohtaisia valintoja, eikä eduskunnan tai minkään eduskunnan alaisen instanssin pitäisi päättää niistä ja kerätä rahaa muilta ihmisiltä.
Katsoin joskus aikoinaan UFC:tä ja jouduin ihan itse maksamaan Viaplayn riistohintoja. Mielestäni YLE:n pitäisi hommata nuo ohjelmistoon. Tuskin on montaa senttiä per kansalainen. Itse asiassa YLE voisi maksaa minulle myös siitä, että katson UFC:tä ja sitten voisi striimata sen vaikka YLE areenaan.
Sitten saisin kokeilla, että miltä taiteilijoista tuntuun. Valtio maksaa teatterit, museot ja muut harrastuspaikat, mutta myös valtio tarjoaa tuotteiden tekemiset sinne. Eihän niitä pensseleitä voi omalla ajalla heilutella.
On se rankkaa, kun joutuisi maksamaan omat harrastukset ja katsomiset itse eikä niitä voisi maksattaa veronmaksajilla.
Aijai kyllä kelpaisi, vois nukkua aamulla pitkään krapulaansa pois ja illalla sitten vois mennä YLEn lähetykseen haastatteluun ja haukkua ahneet uusliberalistiset kapitalistit.
