Tämähän on just niinpäin että hallitus ilmoitti että nyt tapahtuu tämmöisiä muutoksia ja hyväksykää tai teidät jyrätään ja ammattiliitot taas reagoivat vastarinnalla koska itsemääräämisoikeus on kapenemassa. Kyllähän sitä Venäläisetkin väittivät että ovat menossa ukrainaan vapauttamaan ihmisiä sorron alta, ja että sotilaallinen erikoisoperaatio on heidänkin etunsa.
Ylipäätään sotavertauskuvan käyttäminen hallituksen ja ammattiliittojen välisestä kiistasta on ongelmallista. Koska ovatko työntekijät muka jotain vihollistaistelijoita? Tai kansan vihollisia?
Luulisi että tässä olisi pyrkimyksenä Suomen etu, eikä mikään tilanteen kärjistäminen ja poteroihin kaivautuminen.
Ammattiliitoissa on suomessa melkein kaksi miljoonaa jäsentä. Siinä on aika monenlaista kulkijaa, ja aika iso osuus suomen työikäisestä väestöstä.
Ymmärrettävää että lakkoasioissa ja varsinkin poliittisiin lakkoihin liittyen tunteet kuumenevat välillä, mutta retoriikan koventuessa poterot tuppaavat lähinnä syvenemään.
Olisi tuohon voinut muunkin vertauksen keksiä kun olisi enemmän jaksanut miettiä . Poteroihin kaivautumisesta olen samaa mieltä. En tunnista sitä itsestäni, vaikka moni saattaa sen kuvan saada. Työnantajana olen erittäin tietoinen työntekijöiden merkityksestä yritykselleni. Ilman heitä ei olisi myöskään tätä yritystä. Olen huomioinut heidän merkityksensä palkkauksessa ja lukuisissa eduissa. Oma arvosteluni kohdistuu pelkästään ammattiliittoihin ja välillä myös EK: suuntaan. Pidän vähintään arveluttavana että työntekijöiden innokkuutta vastustaa hallituksen toimia mitataan halukkuudella lakkoihin kun samaan aikaan maksetaan korvausta, joka ylittää työstä saatavan korvauksen.
Voisin tietysti kysyä, että ovatko yritykset jokin taho jota pitää rankaista. Ilmeisesti jopa vasemmisto on sitä mieltä, että Suomeen tarvitaan lisää yrityksiä. Ammattiliitoille tämän pitäisi myös olla etu. Enemmän tarjontaa työpaikoista ja kilpailua työntekijöistä - paremmat edut työntekijöille. Nyt tehtävät toimet eivät taida edesauttaa kehitystä.
Meillä on valtavan paljon mahtavia työnantajia jotka näkevät työntekijöidensä arvon, pitävät huolta reilusta palkkauksesta, eduista ja työhyvinvoinnista. Etenkin aloilla joissa työntekijöitä ei voi vain vaihtaa helposti seuraavaan kadulla kulkijaan. Tämän lisäksi meillä on myös paljon työnantajia, jotka eivät lähesty asiaa tästä kulmasta - työnantajia jotka näkevät ihmiset vain kulueränä. Jos Jenkkien työmarkkina on tuttu, niin en kaipaisi samanlaista mallia Suomeen, jossa työntekijänä joudut jatkuvasti elämään epävarmuuden tunteessa.
Näen että perimmäinen syy miksi liittoja tarvitaan on, että neuvotteluasema työntekijöiden ja työnantajan välillä pysyy näin tasa-arvoisena. Neuvottelua, jossa siis pyritään usein kompromissiin ja löytämään se kaikkia tyydyttävä raitkaisu ei voi käydä, jos toisella osapuolella on kaikki valta. Ei se ole neuvottelu. Ja tämä on se ongelma joka syntyisi sillä, että asioita alettaisiin laajamittaisesti sopia enemmän paikallisesti. Minkälaista vipuvartta työntekijöillä on todellisuudessa järjestäytynyttä ja juristit omaavaa työnantajaa vastaan, jos paikallisesti sovitut ehdot alkavat merkittävästi kurjistaa oloja? Ei minkäänlaista neuvotteluasemaa ilman liittoa.
Toivoisin että hallitus lähtisi neuvottelemaan asioista. Tämä on ihmeellisen jääräpäistä ja haitallinen lähestymistapa. He johtavat Suomen kansaa ja hyvää johtamista tehdään esimerkillä. Tämäkö on se viesti joka kansalaisille haluttaan opettaa.
Vasemmistoliiton yhden PJ-kandin tyylinäyte.
Aukotonta ajattelua?
Tärkeä nosto jos PS-tausta on riski, sillä Martelius on ennen pätkäpuoluesihteeriyttä ollut töissä Puolustusministeriössä apulaispäällikkönä ja Suojeluspoliisissakin.
Ja PS-väkeä on tälläkin hetkellä mm ministereinä.
Minusta olisi ollut toki oikein moittia poliittisia virkanimityksiä, mutta omien suosiminen pätevyyden ja kykyjen uhallakin on poliitikkojen itse itselleen suoma etuoikeus, joka myös antajiaan palkitsee. Puolueesta ja puheista riippumatta. Valitettavasti.
Saramo:
Suurin turvallisuusuhka suomalaisille on väkivaltainen ja terrorismia suunnitteleva äärioikeisto, josta on paljastunut merkittävä määrä yhteyksiä perussuomalaisiin. Nyt Orpon hallitus tekee poliittisen virkanimityksen Supon johtoon perussuomalaisista.
Aikamoinen rimanalitus Saramolta. Lähimpänä ääripuoluetta tällä hetkellä eduskunnassa on Vasemmistoliitto. Pitänee alkaa viittaamaan heihin systemaattisesti äärivasemmistona?
Se on selvää, ettei asiaa aleta ikinä myöntämään, joten lähteitä ei ole tulossa. Tässä jopa Timo Haapala kertoo jo kaikkien tietämän faktan:
“SE ON selvää, että hallitusohjelmaan kirjattujen työelämäuudistusten ja lakko-oikeuden rajoitukset ovat Jyri Häkämiehen (kok) johtaman Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ja Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäisen (kesk) käsialaa.”
Ei sanellut ammattiliitot viime kaudella hallituksen politiikkaa. Varmaan käy ilmi jo siitä, ettei mitään radikaaleja parannuksia tullut työntekijöille.
EK ei päätä tämän maan asioista mitenkään yleisesti, mutta hallituksen työelämäheikennykset luikahti läpi noin vaan.
Hallitus ei suoraan pakota liittoja lakkoihin, mutta onhan se itsestäänselvää, että työntekijöt lähtevät taistelemaan tällaisia heikennyksiä vastaan. Tuskin tämä tulee hallitukselle yllätyksenä. Oli ihan tietoinen valinta lopettaa neuvotteleminen ja valita sanelun tie.
Yrittäjien edustajat ovat niitä, jotka ovat näistä työelämän kirjauksista vastuussa. Ei se ole mikään syytön osapuoli, vaikka uhrin asema kelpaakin. Kyllä, vasemmisto ja liitot ovat tietenkin sitä mieltä, että Suomeen tarvitaan lisää yrityksiä. Niitä ei kuitenkaan tarvita työehtoja ja palkkoja polkemalla.
Miksi esim. poliittisten lakkojen rajoittamisesta tulisi neuvotella ay-liikkeen kanssa? Semminkin, kun ay-liikkeen suunnalta on ilmaistu ettei se tule muutoksia hyväksymään.
Niitä tarvitaan työllistämisen riskejä alentamalla. Ja nimenomaan tilanteissa, joissa se palkattu työntekijä ei osoittaudukaan yrityksen toivoman työpanoksen tekijäksi. Viittaus nyt irtisanomisperusteisiin sekä mahdollisuus neuvotella työehtosopimuksissa ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuus.
Lain toki tulee suojella työntekijää esim. sellaisen sikailun kohdalla, mitä vasemmistoliiton ex-puoluesihteeri joutui työssään puolueen puheenjohtajan ja muiden toimesta kohtaamaan:
Ja tuollainen porukka jauhaa meille siitä, kuinka yritykset tulevat kiusaamaan ja sortamaan työntekijöitä.
Kyllähän tämä hallitus on neroja täynnä, eihän 500e kk ole kuin taskuraha kelle tahansa ja mikäli tuntuu siltä että ei pärjää niin marssii vain uuteen työpaikkaan niitä kun on tämä maa pullollaan.
Mitä enemmän ansiosidonnainen työttömyysturva euromääräisesti laskee, sitä paremman säästämisvaran omaavista ihmisistä puhutaan.
Hassua muuten, että samat tahot politiikassa ja esim. ay-liike, jotka vastustavat kiivaasti ansiosidonnaisen päivärahan ulottamista kaikille työssäkäyville, näkevät nyt tehtävät leikkaukset niin suurena ongelmana. Työttömyyskassojen jäsenethän rahoittavat vain tyyliin 6 % ansioturvan kuluista, joten etuuden rajoittaminen vain heihin on monella tavalla kyseenalaista. Toki tuo aihe on hyvä esimerkki siitä, että ay-liikettä kiinnostaa enemmän oma asema kuin työntekijöiden yleinen hyvinvointi.
Mitä työllistymiseen tulee, niin kyllähän siitä on tutkimuksia tehty, että anteliaan ansiopäivärahan malli pidentää työttömyysjaksoa. Toki uhkakuvaksi on mainittu, että nopeampi työllistyminen johtaa koulutukseen/ammattiosaamiseen suhteutettuna huonompilaatuisiin työsuhteisiin. Siinä taas tullaan sitten siihen, että mitä paremmin palkatusta työttömäksi jäävästä henkilöstä on kyse, sitä enemmän häneltä voi odottaa omien taloudellisten puskurien keräämistä. Edellinen lause on toki vain oma mielipiteeni, ja kieltämättä se istuu huonosti aikaan, jossa kaikki vastuu halutaan sysätä yhteiskunnan niskaan.
Siinä missä esim. työttömyysturvan suojaosan poistaminen edustaa säästämisessä mielestäni väärää politiikkaa, edustaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistaminen asioiden järkevöittämistä. Sen tietää moni niistäkin henkilöistä, jotka työtehtävänsä puolesta mylvivät kokopäivätoimisesti uudistusta vastaan.
Säädetään lailla, että leikataan kaikkien palkoista x %? Varma tapa parantaa kilpailukykyä verrokkimaihin ja alentaa työllistämisen kynnystä. Julkisen puolen kustannuksia saadaan laskettua.
Suomen talous ei ole kyykännyt sen takia, että eurooppa horjuu taantuman kynnyksellä. Ongelma on Suomen työmarkkinoissa.
Kaukaa haettua? Ideana sopisi aika hyvin vallitsevaan poliittiseen mielenmaisemaaan
On kaukaa haettua, Suomen palkkataso on ns. pienipalkkaisissa hommissa hyvä ja ns. hyväpalkkaisissa huono ja tuon päälle tulee progressiivinen verotus. Etenkin pienempiin yrityksiin kaivattaisiin joustavuutta mieluummin kuin pienempiä palkkoja. Tuo ehdotuksesi ei myöskään vähennä kynnystä palkata lisää väkeä, mikäli kysynnän jatkonäkymät ovat epäselvät.
Viesti yritti olla sarkastinen mutta painoin vähän liian aikaisin lähetä nappia, eikä enää voinut muokata. Vitsailin sillä että työmarkkinoita uudistetaan nykyään uusilla laeilla ja yleisissä keskusteluissa Suomessa menee huonosti kun täkäläiset työmarkkinat kusee.
@jps minkälaista joustavuutta mielestäsi eniten kaivattaisiin? Joustavaa sopimista palkoista, työajoista, irtisanomisen helpotuksia, vai jotain muuta?
Työajoista lähinnä, kysyntätilanne heittelee ja joskus pitäisi tehdä pidempää päivää, joskus lyhyempää. Nimenomaisesti pienemmät yritykset ja niiden työntekijät hyötyisivät eniten paikallisesta sopimisesta.
Miksei nollatuntisopimus ja kevytyrittäjien käyttö riitä tuon jouston toteuttamiseen pienyrityksissä? Tai siis haluaisin kuulla sinun näkemyksesi. Ei nykyään ole ketään pakko palkata vakituiselle sopimukselle. Tämä aihe on jatkuvasti tapetilla lähinnä siksi, että yritykset kerkesivät nollatuntisopimusten alkuaikoina maistamaan sitä herkkua, kun tuo sopimuksen irvikuva salli työnantajaa käyttämään täyttä direktio-oikeutta myös nollatuntisopimuksen tehneeseen työntekijään. Suomeksi siis ei tarvinnut luvata tuntiakaan töitä mutta työntekijä ei saanut kieltäytyä sanelluista vuoroista. Tuo systeemi onneksi muutettiin, mutta ilmeisesti muisto elää EK:n kosteissa unissa.
Tuotahan se “jousto” on pahimmillaan. Pidetään tämä viikko huilia ja tehdään seuraavalla viikolla tuplavuoroa ilman ylityökorvauksia. Ja tottakai pitäisi mennä työnantajan ehdoilla ja määräyksillä, eihän työntekijälle mitään vapaata kuulu. Mars töihin vaan, kun kello kilahtaa ja pidetään vapaata silloin, kun sille ei ole mitään kummempaa tarvetta. Työt pitää tehdä silloin, kun niitä on!
Toivottavasti moni ei joudu tuollaiseen loukkuun. Tätä menoa perinteinen kokoaikainen työsopimus säännöllisillä viikkotunneilla on muisto vain. Tottakai pienemmät yritykset ja yhtä lailla suuremmat yritykset hyötyisivät jos saisivat sanella milloin ollaan töissä ja milloin vapaalla. Sitähän se “sopiminen” olisi. Vai onko siellä pöydän molemminpuolin yhtä tasavertainen neuvottelija, kun joku 18v ekaan työpaikkaan pyrkivä nuori menee “sopimaan paikallisesti” omia työehtojaan? Saattaa olla äkkiä muuallakin kuin metsissä ja rakennuksilla niitä alle neljän euron tuntipalkoilla ahertavia joustajia ja “kevytyrittäjiä”.
Ei sellaista olekaan kuin kevytyrittäjä, joko on yrittäjä tai työntekijä. Nollatuntisopimuksella tuskin saa kovinkaan sitoutunutta ja motivoitunutta työntekijää. Voi olla yllätys, ettei suurin osa yrittäjistä halua riistää tai muutenkaan kurmottaa työntekijöitään, vaan haluavat heidänkin voivan hyvin. Joustoilla, mikä ei suinkaan tarkoita käskytysta ja sanelua saadaan varsin hyvin sekä yrittäjälle että työntekijälle sopiva ratkaisu.
Mutta kuitenkin pitäisi saada oikeus vähän sanella sitä milloin tehdään sopimuksen ulkopuolisia töitä ilman että poikkeuksista tarvitsee maksaa? Miksei tällaisessa tilanteessa vain käytetä freelancereita (kevytyrittäjiä) vakituisen työntekijän sijaan, kun työ ei selkeästi ole selkeää tai vakituista? Saisi työnantaja joustonsa ja työntekijä pitää vapautensa.
Ei yksinkertaisesti riitä ne kevytyrittäjät.
Suomessahan on työvoimapula ja silti meillä on ±300 000 työtöntä.
Ehkä Suomi tarttee kevytyrittäjyyteen ison markkinointikampanjan, kun muuten ei anneta sopia työnteosta itse. Se olis kyllä tietyille ammattiliitoille ihan oikein, kun tänne ilmaantuis yhtäkkiä iso kasa kevytyrittäjiä. Työnantajia kohdellaan kuin ne olisi työntekijöiden vanhempia. Ulosottomaksuista lähtien työnantajat joutuu ne tilittää ilman korvausta. Maksamaan toistuvatkin sairastelut, työntekijän aiheuttamat vahingot yms.
Selailin eilen läpi oikeuden päätöksiä mm. sairauslomien väärinkäyttö ja sitä kautta irtisanomistapauksista. Suomessa on TODELLA korkea sanktiokynnys, mitä tulee työntekijöiden lojaliteettiolettamaan. Esimerkiksi omalla omakotitalotyömaalla saat työskennellä sairauslomalla ilman mitään seurauksia. Eli sen ei katsota pidentävän toipumisaikaa, ei vaikuta sairausajan palkan maksuun, saatika missään nimessä anna perustetta irtisanoa.
Sit myös työkyvyn haastaminen hyvin korkeista saikkumääristä huolimatta on käytännössä mahdotonta.
Niitä kevytyrittäjiä ilmaantuu heti kun työnantajat ovat heitä valmiita palkkaamaan. Heistä kun ei ole vastuita eikä sivukuluja haluavat he luonnollisesti vakituisia kollegoitaan parempaa liksaa. Se taas ei suomalaiselle yrittäjälle käy ja umpisolmu on valmis. Freelanceriutta pitäisi ehdottomasti markkinoida varsinkin nuorille. Se mahdollistaa työskentelyn useille yrityksille saman aikaisesti ilman sitoumuksia kummallekaan osapuolelle. Tällä tavalla ammattitaito kasvaa huomattavasti nopeammin, kun näkemystä kertyy useammista lähteistä. Samalla selviää sopiiko itselle paremmin yrittäjänä vai palkansaajana työskentely. Työnantajat oppisivat myös miten hyvälle he ovat vakituisten työntekijöiden kanssa oppineet. Direktio-oikeuden alainen, vakituinen ja sitoutunut työntekijä on sellainen asia, jonka eteen kannattaa jo vähän tehdäkin töitä.
. Poteroihin kaivautumisesta olen samaa mieltä. En tunnista sitä itsestäni, vaikka moni saattaa sen kuvan saada. Työnantajana olen erittäin tietoinen työntekijöiden merkityksestä yritykselleni. Ilman heitä ei olisi myöskään tätä yritystä. Olen huomioinut heidän merkityksensä palkkauksessa ja lukuisissa eduissa. Oma arvosteluni kohdistuu pelkästään ammattiliittoihin ja välillä myös EK: suuntaan. Pidän vähintään arveluttavana että työntekijöiden innokkuutta vastustaa hallituksen toimia mitataan halukkuudella lakkoihin kun samaan aikaan maksetaan korvausta, joka ylittää työstä saatavan korvauksen.