Nyt tulee sanottua pahasti ja epätrendikkäästi.
Biologinen mies on mies.
Biologinen nainen on nainen.
Tämän sanottua minusta ihmisiä pitäisi enemmän tukea itsensä ilmaisussa siitä huolimatta mikä hänen biologinen sukupuolensa on. Käyttäydy, pukeudu, meikkaa, harrasta niin kuin sinusta itsestä tuntuu oikealta. Tätä pitää tukea, tämä pitää sallia, tähän tulisi kannustaa. Tästä pitäisi tehdä uusi normaali. “Tytön tavoin” käyttäytyvä ja pukeutuva poika voi olla poika. Yhteiskunnan on tätä vaikea kokonaisuutena tällä hetkellä hyväksyä, joten se itsensä toteuttaminen voi olla hankalaa. Yläasteella ja muissa tärkeissä ikävaiheissa sen toteuttaminen on lähes mahdotonta. Se ahdistus voi johtaa ties mihin.
Tämä trans-ajattelu hämmentää minua sillä, että “olemalla nainen” biologinen mies käyttäytyy ja pukeutuu yhteiskuntamme normien stereotypioiden mukaan. Ei ne normit meistä tee miehiä tai naisia. Eri puolilla maailmaa nuo normit ovat erilaisia ja silti se ilmiö on ihan samanlainen. Ei se tee ihmisestä naista, jos nauttii meidän normien mukaisista naisellisista asioista tai pukeutuu ja käyttäytyy niiden mukaan.
On biologinen sukupuoli ja sitten on se, Minä, on se millainen vain.
Mitä tekemistä sillä on sukupuolen kanssa?
Kuitenkin jo lapsille sanotaan, että voit olla just sellainen kuin olet, voit pukeutua vaikka hameeseen vaikka olet poika. Ja se on ihan okei. Silpomalla itseään tai ottamalla hormooneja, kukaan ei ole “enemmän itsensä” koska kaikki tuo muuttaa sinua ja sinun käyttäytymistä. Todella kiero ajatus.
Sukupuolenvaihdoksesta ei ole omakohtaista tai lähipiirin kokemusta. Lukenut olen paljon, todella paljon. Tunnen myös hyvin ihmisiä joiden on pitänyt lääketieteellisistä syistä ottaa erilaisia hormooneja ja jo nuo pienemmätkin määrät ovat saaneet ihmiset osittain muuttumaan erilaisiksi ihmisiksi joita ovat alunperin olleet. Miten sukupuolenvaihdoksen hormooniryöppy sitten vaikuttaa?
Toisaalta on ihmisiä, jotka ovat todenneet sukupuolen vaihdoksen tästä syystä elämänsä suurimmaksi virheeksi. Kuka ja miten tämän tietää etukäteen, miten kaikessa tuossa prosessissa käy? Miten hormoonit vaikuttaa sinuun?
Miten itsensä muuttamisen tukeminen tukee ajatusta, että jokainen voisi olla enemmän oma itsensä?
Olet mikä olet ja sen hyväksyminen? Mihin se ajatus on kadonnut?
Lisätään vielä, että teinivuosina lähes jokainen joskus kokee epäilyjä omasta olostaan ja kehostaan. Milloin on teinin hormoonit ja epävarmuus ovat riittävän tasaantuneet jotta voi tehdä järkeviä päätöksiä omasta identiteetistään?
