Tästä ei ole dataa, muuten kuin täysin subjektiivista lähipiiristä: Väitän että sillä on suuri merkitys kuinka paljon lapset pääsevät pieninä käymään erilaisissa kerhoissa, joissa harjoitellaan leikin kautta taitoja. Tunnistamaan kirjaimia, numeroita, tekemään yksinkertaisia laskutoimituksia jne. Tai jos sitä tehdään aktiivisesti kotona. Päiväkodeissa ei nimittäin tähän ymmärtääkseni edes saa käyttää aikaa - Se alkaa vasta esikoulussa. Karrikoiden yhtymäkohdan voisi löytää vanhempien ja erityisesti äidin koulutustasoon lapsen koulumenestykseen. Käyvätkö korkeastikoulutettujen lapset enemmän myös tällaisissa harrastekerhoissa? Edelleen korostan - leikin kautta. Tunnen useamman lapsen joka osaa lukea ja kirjoittaa 5 vuotiaana.
Kouluissa sitten lapset tasapäistetään ja lahjakkaampia tai omasta innosta pidemmälle ehtineitä pidetään tylsistyneinä ryhmissä, joissa osa oppii hädin tuskin lukemaan ja tekemään sormilaskuja parin ensimmäisen vuoden aikana. Onko sitten ihme, että ihmiset haluavat “koulushoppailla”?
Sotesta ei ole tarpeen tehdä mitään nollatutkimusta. Jokainen keskinkertaisillakin älynlahjoilla varustettu kansalainen ymmärtää (tai ainakin pitäisi ymmärtää) kyseessä olevan katastrofaalinen kokeilu meidän suomalaisten terveyden ja varallisuuden kustannuksella.
Nykyään, ja eritoten tulevaisuudessa, tulee olemaan hyvin vähän työtehtäviä, joissa pärjää pelkällä peruskoulupohjalla. Täten joudumme kansakuntana miettimään, miten saada mahdollisimman moni käymään (vähintään) toisen asteen koulutus. Siihen paras lääke (hallituksen lääkekaapista) on mielestäni oppivelvollisuuden nosto. Se kaikkein paras on tietysti se, että lapsi kasvatetaan koulutusmyönteiseksi, mutta siihen ei hallituksella ole lääkettä. Amis tai lukio ei kaikkia nappaa, mutta ei nappaa myöskään peruskoulu…muutetaanko sekin vapaaehtoiseksi?
Kun oppivelvollisuus on ollut nykyisellään vaikkapa 25 vuotta, tulemme todennäköisesti ihmettelemään, miksi ihmeessä se on joskus ollut alempi/vain peruskoulu.
Kyllä saa ja niin myös todellakin tehdään. Näistä asioista puhutaan myös VASU (varhaiskasvatussuunnitelma) -keskusteluissa vanhempien kanssa säännöllisesti.
Olisiko lääke vaan se, ettei ilman opiskeluja pärjää. Nythän vasemmisto tekee kaikkensa, ettei kouluja tarvitsisi käydä. Mitä jos jo yläasteella tiedettäisiin, että jos et opiskele on tulevaisuus karmea. Et voisi esimerkiksi halutessasi asua Helsingissä. Mielestäni tämä tiedostettiin ennen paremmin, silloin kun minimi toimeentulotuki kaikkine lisätukineen ei ollut sama asia kuin matalapalkkaisen duunarin liksa.
Tilanne nyt: Ammattikoulussa on koulutussuunnasta riippuen iso osa porukasta joita opiskelu ei juuri kiinnosta. Ammattikoulut saavat rahoituksen valmistuneista, joten rima vedetään sopivan alas, jotta niitä valmistuneita saadaan. Yritykset kautta linjan valittavat nykyisten valmistuneiden olevan eri tasolla kun menneinä vuosikymmeninä. Korjaako tilannetta mitenkään, jos sinne kursseille otetaan vielä nippu lisää näitä muniin puhaltajia, ei korjaa.
Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ole mitenkään huono asia, se vaan pitäisi aloittaa ihan toisesta päästä. Tutkimusten mukaan parhaiten oppii lukemaan 5- vuotiaana, joten se on se ikä jolloin eskari pitäisi aloittaa. Jos ajatellaan, että se lukemisen oppiminen voidaan täten jakaa vähän pidemmälle ajanjaksolle, jää muksuille myös enemmän aikaa leikkeihin ja peleihin. Asioihin jotka kehittävät vuorovaikutuskykyjä jne. Näistä alkaa nykyisessä someyhteiskunnassa olemaan kohta pula.
Tuo julkisen sektorin tulosvastuullisuuden vaatiminen ja toteutus on kyllä yksi suurimmista idioottimaisuuksista ja toivoisin jonkun puolueen sitoutuvan sen korjaamiseen. On typeryyttä maksaa oppilaitoksille valmistuneiden määrän mukaan. Se luo vääränlaisen kannustimen ja motivoi oppilaitosta lappamaan opiskelijat ulos mahdollisimman nopeasti, taitotasoon katsomatta. Yhtälailla on typeryyttä arvioida ammatinvalinnan ohjaajan onnistumista työllistyneiden asiakkaiden ja kirjastovirkailijaa asiakasmäärän mukaan. Toki tässä on ihan oikean suuntainen ajatus taustalla enkä sano ettei julkisen sektorin tuottavuutta pitäisi mitata, mutta kyllä yleishyödyllisessä palvelussa pitäisi mitata työn laatua eikä määrää.
Siksi ainoa oikea tapa olisi rahoituksen sitominen 2 vuotta valmistumisen jälkeen työllistyneiden määrään. En yksinkertaisesti näe tässä vaihtoehdossa heikkouksia.
Jos se nuori ei ole saanut nytkään mentyä amikseen tai lukioon, ei se sitä uudistuksenkaan jälkeen suorita. Tietysti toivoisin näin käyvän, mutta jo nyt amiksen suorittavista monella pahoja puutteita osaamisessa. Nyt sinne ollaan väkisin tuuppaamassa huonoiten motivoituneet oppilaat.
Juttelen usein aiheesta amiksen open kanssa ja ainakin heidän koulussa useampien kanta ettei oppivelvollisuuden pidentäminen ole siihen laitettavien eurojen arvoinen. Pitäisi panostaa esiopetukseen ja alakoulun opetukseen. Siellä asioihin voidaan vaikuttaa ja siellä pohja osaamiselle luodaan.
Nuorille pitäisi tehdä selväksi että “lorvailu” ei ole mikään taloudellisesti kestävä vaihtoehto aikuisiälle. Nuorta pitää tukea uravalinnoillaan, mutta jossain pisteessä täysi-ikäistyvän tulee ottaa koppi omasta hyvinvoinnista. Jos ei ole ammattia tai mitään muutakaan työkuvioita mietittynä niin sitten koittaa taloudellinen kurjuus.
Ei voi olla niin että sosiaaliturva pelastaa ja muodostaa vähän kuin kilpailevan vaihtoehdon työskentelylle. Että jos ei nappaa mikään niin ei haittaa, antaa olla nappaamatta. Meillä ei ole tällaiseen varaa. Tunnen henkilökohtaisesti yhden ~35 vuotiaan vanhan luokkakaverini, joka ei ole päivääkään tehnyt tuottavaa työtä jätettyään korkeakoulun kesken noin 10 vuotta sitten. Hän pelailee päivät pitkät tietokoneella kotonaan. Saa ilmeisesti kelasta noin tonnin kuussa ja on siihen tyytyväinen. Hän ei koe käsittääkseni minkäänlaista tarvetta parantaa tilannettaan, sillä rahat riittävät omaan puuhailuunsa.
Minulla ei toki ole mitään kaveriani vastaan henkilökohtaisesti, mutta ilmiönä välillä loppuu usko ja ymmärrys että miten yhteiskunta tulee noin paljon vastaan että ei tarvitse mitään tehdä. Ihan kiva että hänellä on varaa oman elintasonsa ylläpitöön 100% yhteiskunnan tuella. Minulla ja teillä on +50% kokonaisveroaste.
Mihin nämä nuoret ovat sitten aiemmin menneet? Jääneet kotiin? Sekö on parempi vaihtoehto kuin “pakottaa” kouluun? Kouluun pakottaminen tuo elämään paljon enemmän sisältöä ja taitoja kuin kotona lorviminen.
Alakoulun opetukseenhan on samaan aikaan panostettu, eli ei ole poissulkeva tekijä. Myös viisivuotiaille on opetuksen omaista toimintaa valmistamaan esikouluun, sitä ei vain ole nimetty oppivelvollisuudeksi.
Kyllähän motivoiva kasvatus tulisi jo yläasteella luoda kiinnostuksen kohteita joihin sitten tähdätä ammattikoulun tai lukion kautta. Kouluympäristö ei nyt luo virikkeitä koulutuksen kautta työelämään jos kotonakaan ei kannusteta.
Kouluun pakottaminen ei tule onnistumaan. Kuka heidät hakee korvasta kouluun? Ei siihen ole mahdollisuuksia ja resursseja.
Jos halutaan oppimistuloksien paranevan ja nuorten käyvän koulunsa kunnialla, siirtäisin katseen kouluista koteihin. Vanhempien velvollisuus pitää huolta lapsistaan ja taata turvallinen lapsuus. Liian moni nuori elää perheessä jossa eletään hällä väliä meiningillä.
Kuka hakee peruskoululaiset korvasta kouluun? Se sama voi hakea kaikki alle 18-vuotiaat.
Oppivelvollisuuslaki tuli 1921, se määräsi pakolliseksi väh. kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän. “Oppivelvollisuutta myös vastustettiin, sillä kansakoulun pelättiin olevan yhteiskunnalle kallis ja kasvattavan huonoja työntekijöitä” (Wikipedia: Oppivelvollisuus) Kuulostaako tutulta? Niin vain ollaan saatu hyvin koulutettu, onnellinen ja menestynyt kansa aikaiseksi.
Mikä näille nuorille (jotka eivät “suostu” tekemään mitään peruskoulun jälkeen) on parempi paikka kuin koulu?
Jotain, missä ovat hyviä. Toki mutua, mutta luulen, että ne, jotka jättävät koulun kesken aikaisin ovat niitä, jotka eivät koulussa ikinä pärjänneet. Toki tämä voi olla koulusysteemin vika (ja itse muuttaisin koulusysteemiä aika rajusti), mutta lähtökohtaisesti on vähän huono yhdistelmä, että painotetaan koulun tärkeyttä, pärjää huonosti koulussa ja pitää vielä olla siellä entistä pidempään. Eli siis entistä pidempään tuhoamassa omaa itsetuntoa.
Mikä tuo paikka sitten voisi olla? En osaa lonkalta sanoa ja vaatisi varmaan melkoista perehtymistä aiheeseen, mutta heitetään nyt jotain. Koska nykytilanne on niin huono, niin olisi ehkä matalampi kynnys kokeilla erikoisempia ratkaisuja. Miten olisi joku “koulu”, jossa ei olisi lainkaan nykymuotoista opetusta tai lainkaan nykymuotoisia aineita? Tällaisista on ihan hyviä tuloksia maailmalta rajatuissa olosuhteissa ja en välttämättä räjäyttäisi koko koulujärjestelmää tällaiseksi, mutta olisiko se hyvä vaihtoehto ns. pudokkaille?
Eli siis “koulu”, jossa ei olisi luokkia tai aineita, ja jossa olisi todella paljon vapauksia tehdä sitä, mitä haluaa tehdä. Opettajat olisivat neuvomassa tai tukemassa. Täällä ei varmasti oppisi samalla tavalla historiaa, kirjoittamista tai luonnontieteitä, kuin normikoulussa, mutta toisaalta eipä noita opi normikoulussakaan ne, jotka lintsaavat kaikki tunnit. Eli mun pointti on, että tälle porukalle olisi pienempi paha olla ympäristössä, joka ei lyttää ja jossa voi vaikka oppia yrittäjähenkisyyttä ja ehkä vähän muutenkin elämää ja yhteistyötaitoja. Kaikille ei sovi luokassa hiljaa istuminen ja opettajan kuunteleminen.
Voi hyvää päivää näitä sinun ajatuksia. Yhteiskunnalla ei ole mitään keinoja pakottaa ketään kouluun ja yllättävän moni lintsaa ja yllättävän moni käytännössä jättää koulun jo kesken yläasteella. Nyt sitten tällaisia henkilöitä yritetään väkisin pitää kouluissa vielä vähän vanhemmaksi ja jotkut vielä luulee, että se on heille hyväksi. Nämä ihmiset ovat jo nuoria aikuisia ja valitettavan moni heistä on jo moniongelmainen, rikokset, huumeet mm. jo valitettavasti mukana kuvioissa ja näitä henkilöitä sinä luulet jotenkin sen auttavan, että heidän PITÄISI olla vielä koulussa. Nämä henkilöt alkavat olla jo todella lähellä sitä, että he saavat jo ihan lain mukaan itse päättää elämästään ja heitä sitten sinunlaiset luulevat holhouksella pelastettavan. Voin sanoa, että paljon parempi heille itselleen on se, että pääsevät tai joutuvat vähän omia siipiään kokeilemaan tässä vaiheessa ja voimme vain toivoa, että he “kasvavat” tänä aikana ja myöhemmin itse haluavat kääntää suuntaansa elämässään. PAKKO ei tule näitä ihmisiä palvelemaan millään muotoa, sen voin sanoa maalaisjärjellä ja omakohtaisilla kokemuksilla aivan varmaksi.
On tämä sosialisti-kommunismi hauskaa ajattelua, kun ideologiaa yritetään markkinoida yhtäläisillä “oikeuksilla” ties mihin mutta oikeudet ja vapaudet muuttuvat jo ihan puheissa pakoksi tai käytännössä ne ajatukset johtavat siihen. Kyllä oikeasti ihmisten pitää osata ottaa myös vastuu itsestään ja sitä kautta “ansaita” myös vapauden ja vaikka nämä sosialisti-kommunistit yrittävät oikeuttaa ties missä asioissa oikeutta olla sitä mitä on, niin sitten tällaisissa asioissa kuitenkin ollaan turvautumassa pakkoon. Ollaan kyllä niin matkalla johonkin Pohjois-Korean malliin, jos nämä tyypit saisivat valita. Toki sitten sen jälkeen unohtuu nekin vapaudet mitä tällä hetkellä he VIELÄ rummuttavat…