Tätä ei oikeasti länsimaissa voi tehdä kuiin tarjoamalla porkkanaa. Eli työn tekeminen, myös ns. “paskaduunin”, pitää olla houkuttelevaa vs. sosiaalituilla oloneuvoksena oleilu. Nykytilanteessa näin ei ole, varsinkin pääkaupunkiseudulla (koska korkeat asumiskustannukset).
Jos sosiaaliturvaa leikataan isolla kädellä, päästään ihmettelemään asunnottomuutta ja muuta sellaista mukavaa jonne oikeasti huono-osaisia alkaa tippua. Kyllä, se pistäisi jonkin verran oloneuvoksia töihin sosiaaliturvan piiristä, mutta sivuefektit voisivat olla ikäviä.
Toisessa päässä “paskaduunien” palkkoja on vaikea hilata ylöspäin ja ei taatusti hilata niin kauan kuin näihin hommiin voidaan maahantuoda väkeä joka tyytyväisenä tekee huonolla liksalla ja huonoilla ehdoilla kun tietää että jos saa sen kansalaisuuden grindattua niin sen jälkeen elämä on turvattu ihan eri lailla kuin lähtömaassa.
Ei tähän ole helppoja taikakeinoja. Suomen kustannustaso on kestämättömän korkea. Ehkä yleispätevien robottien vallankumous voisi tarjota niin ison tuottavuusloikan että oikeasti työnteosta saisi enemmän optionaalisen, mutta se on vielä osastoa scifi-haihattelua tänä päivänä.
Toki asumistukeen ja toimeentulotukeen voisi laittaa katon. Että yli 400 euroa ei kuussa yhteensä asumiseen tipu tukea. Aika raju toimi toi työttömien “pakkosiirto” pienemmille paikkakunnalle olisi, mutta se ratkaisi monta ongelmaa. Koska työttömän ei korkean kustannustason takia kannata mennä pääkaupunkiseudulla matalapalkkahommiin, niin jossain Kouvolassa se 1800e netto on jo houkutteleva.
Ikinä en ole ymmärtänyt, mikä “ihmisoikeus” se on asua Helsingissä veronmaksajien rahoilla.
Pienillä paikkakunnilla on 15v vanhoja hyväkuntoisia taloja vinopino tyhjillään.
Tämä on yksi merkittävä ongelma tosiaan. Valtio ei halua “pakottaa” ihmisiä muuttamaan ja köyhä pienituloinen myöskään ei ole hirveän innostunut maksamaan olemattomista varoista muuton kustannuksia, edes työn perässä. Yksinelävälle vielä taipuu kohtuullisen helposti (mitä nyt kaveriporukka saattaa siinä sivussa sitten mennä kun välimatkat iskee) mutta perheelliselle kynnys on todella korkea kun päälle tulee asioita kuten lapsen koulunvaihtodraamat, lasten kaveriporukat, arjen rutiinien mylläys…
Ehkä tarvittaisiin joku “muuttoboonus”-porkkana jossa valtio pistäisi reilun kertakorvauksen sellaiselle joka muuttaa paikkakuntaa ja näin säästää asumistuissa pitkässä juoksussa pitkän pennin… Vaikkapa jos sosiaaliturvan piirissä oleva ruokakunta muuttaa yli puolet edullisempaan asuntoon halvemmilla alueilla niin valtio maksaa vaikka näiden kahden asunnon kulujen erotuksen vuoden ajalta puhtaana käteen niin ettei se vaikuta mitenkään muihin tukiin. Päälle sitten riittävät reunaehdot ettei tätä voi ketjuttaa ja takaisinperintä jos asumistuen piirissä muuttaa takaisin kalliimpaan ennen kuin tämä boonus on “kerätty takaisin” halvempina asumistukimenoina.
Eli käytännössä jos vaikka vaihtaa tonnin kuussa-pienestä pääkaupunkiseudun perheasunnosta muualle maahan 500e/kk perheasuntoon niin käteen napsuu 6000e puhtaana jolla kustantaa ja kärsii muuton haittoja jo melkoisesti. Asumistukimenoihin tämä on +/- nolla vuosi muuton jälkeen ja sen jälkeen hyödyttää lystin maksajia.
Toisaalta en usko että tapahtuu niin kauan kuin pääkaupunkiseudun kiinteistöala lobbaa asioitaan niin että maksajia ylikalliille asunnoille löytyy edelleen. Verorahojen laari kun on loistava lähde millä maksaa asuntorakentamista pääkaupunkiseudulle kun hintatasolla katteet ovat kohdallaan… ja moinen voisi jopa notkauttaa pääkaupunkiseudun asuntojen arvoa. Eihän tämä käy…
En nyt ihan saa kiinni tästä työttömyyskeskustelusta ja mitä ongelmaa tässä oikein yritetään ratkoa. Paljon puhutaan retoristen esitysten kautta ilman että mitään oleellista dataa keskustelun pohjana. Ajattelin tuoda keskustelun pohjaksi hivenen tilastotietoa työttömyyskorvauksien maksusta (tästä kaiketi lopulta kyse??):
Eli otetaan ihan aluksi yhdellä numerolla, eli viime vuonna työttömyyskorvauksia maksettiin yhteensä 3 683 839 153€. Tuo on toki iso summa rahaa ja olisi kiva saada tuota pienemmäksi, jotta olisi rahaa muuhun. Tästä ilmeisesti keskustellaan?
No sitten toki mielenkiintoista tarkastella miten tämä maksettu summa kehittynyt viime vuosina:
Eli tuonhan voisi kuvitella olevan laskutrendissä? Eli olisiko parempi olla tekemättä mitään radikaalia ja katsoa jatkuuko tuo trendi alamäkeen?
Sitten näytetään puhuvan nuorten työttömyydestä mikä on ihan tärkeä asia sinällänsä. Kenties kuitenkin hyvä katsoa ensin kaikkien työttömien ikäjakaumaa:
Eli ei tuo nuorisotyöttömyys näytä olevan se primääri ongelma minun silmääni. Voin toki olla väärässäkin. Tuo 60-64 pylväs tosin näyttäisi olevan se varsinainen ongelma, eli liki 20% ikäryhmästä saa työttömyyskorvauksia! EDIT: Tämä ei mennyt ihan oikein. Tuossa siis tarkastellaan eri ikäluokkien osuutta maksetuista työttömyyskorvauksista. Siis 60-64v. muodostavat lähes 20% maksetuista työttömyyskorvauksista. Eli uran lopussa homma pettää juuri kun tulot suurimmillaan. Pitäisikö siis miettiä tapoja sallia palkkojen alentuminen työuran lopussa?
Toki nuorten työttömyydessä voi olla kehitystä huonompaan, eli tarkastellaan asiaa hivenen pidemmältä ajalta:
Oho, tuohan näyttäisi kääntyneen laskuun. Eli kenties jotain oikean suuntaisia toimia on tehty? Taas kannattaako tämän ikäryhmän osalta siis asiaa kauheasti lähteä hämmentämään.
Kun puhutaan siitä että työnteon pitää olla aina kannattavampaa kuin olla kotona, niin asia on jo nyt niin. Sosiaaliturvassa on suojaosa 300€, jonka saat tienata ilman että vaikuttaa tukiin. Jopa Paavo Arhinmäki on tämän sanonut julkisesti.
Näitä on huomattavan paljon. Yleisempiä yhdistäviä tekijöitä on heikko menestys peruskoulussa. ADD tai ADHD sekä kesken jäänyt tai nipinnapin suoritettu ammattitutkinto. Ja lisäksi se, että mitään motivaatiota ei ole tehdä elettäkään parantaakseen tilannettaan. Vähän kliseisesti kaikki kulminoituu siihen, että henkilö ei elä ketään varten. Eli loppupeleissä, jos haluaa yksinkertaistaa ongelman, niin se on naisen puute.
Toki hankala on naisia syyttää, että 27v koko elämänsä työttömänä ollut runescapen pelaaja ei ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla.
Tätä väitettä itse tarkastelen hivenen eri tavalla ja se taitaa johtaa huomattavan erilaiseen johtopäätökseen ratkaisumallista.
Eli tuolla aiemmin toin jo hivenen tilastotietoa työttömyydestä. Suurimmat ongelmat eivät ole nuorissa, vaan paljon vanhemmissa. Ja kysymyshän pitäisi käsittääkseni olla valtion kulujen pienentämisessä. Toki jos halutaan rankaista ihmisiä heidän erilaisista ongelmistaan, tulos voi tuolloinkin olla kovin erinäköinen, mutta tätä tuskin kukaan haluaa?
Eli aiemmin jo listasin mikä on eri ikäluokkien osuus kaikesta työttömyyskorvauksesta edellisessä postauksessani. Otetaan tarkasteluun ansiosidonnaisen osuus korvauksista ikäluokittain.
Mitä tämä kertoo meille sitten? No ainakin sen että noin puolet rahasta menee ansiosidonnaisiin, joita pitkäaikaistyöttömät eivät saa. Tarkastellaan tuota vielä ajan funktiona:
No näköjään tuo ansiosidonnaisten osuus on laskussa, eli sikäli asiat kehittyvät hyvään suuntaan. Etenkin kun huomioidaan aiemmin näytetty kuva työttömyyskorvausten olevan laskutrendillä.
Tuossa 2020 näkyy hyvin selvästi, mutta minusta muuten kehitys näyttää oikeansuuntaiselta. Eli kenties ei kannata rakentaa uutta himmeliä, jossa uudet ongelmat?
En tarkoita tällä sitä etteikö kannustimia työllisyyteen vielä pitäisi lisätä. Itse kuitenkin näkisin talouden kannalta paljon tärkeämpänä tuon ansiosidonnaisen, koska siinä on enemmän rahaa kiinni (aika tarkkaan puolet tuosta €3,7mrd). Ja tämä etenkin tuolla vanhimmissa ikäluokissa (toki luontaisesti poistuva ongelma tavallaan).
No kai käytännössä molemmat ovat yhteiskunnalle haitallisia, ansiosidonnaiset työttömät sekä peruspäivärahalliset työttömät.
Ansiosidonnainen kertoo jo siitä, että ihminen on ainakin yrittänyt tehdä jotain ja en minä heitä nyt mitenkään näe sinänsä syyllisinä tässä. Työttömyys voi sattua jokaisen kohdalle ja sitä varten työttömyysvakuutusmaksuja maksetaan.
Sen sijaan kun miellä on niitä joilla työssäoloehto ei täyty, vaikka tarkastelujakso olisi 6kk töitä edellisen 120 kuukauden aikana. Tämä sakki on “saamatta jäänytttä verotuloa” meidän hyvinvointivaltiolle, mutta samalla heidän elätyksensä maksaa siinä missä muidenkin. Tähän ei Suomen kaltaisella korkean elintason maalla ole varaa. Joku jamppa käy 20 vuotta kouluja ja sitten ei mene mihinkään töihin. Hirveä resurssien hukka, sekä saamatta jäänyt verotulo.
Toki on. Mutta hyvä myös muistaa tuon tukijärjestelmä aiheuttavan kustannuksia. Nykyiset politiikat näyttäisivät johtavan kustannusten laskuun. Eli miksi muuttaa niitä?
Ansiosidonnainen ei ole vakuutuspohjainen käsittääkseni. Tuota ansiosidonnaista kustannetaan verorahoin siis. Hyvin harva on “ansainnut” oman ansiosidonnaisensa. Edit: Valtio siis maksaa ansiosidonnaisestakin sen peruspäivärahan osuuden. Ylimenevät kustannetaan sitten työntekijöiltä ja työnantajilta kerättävillä maksuilla.
En kiellä etteikö ole ns. “tuottamattomia” tapauksia, mutta olisi kiinnostava tietää kuinka mittava ongelma on kyseessä. Eli kannattaako tuohon asiaan puuttua, koska muutoksien läpivieminen maksaa virkamiestyönä ja muina kuluina? Tämän takia itse näkisin tärkeimpänä puuttua suurimpiin rahaeriin ensin.
Lisään vielä. Minusta kaikessa yhteiskuntatason päätöksenteossa tulee hyväksyä että joku saa hyötyä järjstelmästä yli tarkoitetun. Pointti on pitää huoli siitä ettei liian monen kohdalla käy näin. Eli yksilöstä ei kannata yleistää. Lähtökohdan tulee olla järjestelmän tasolla oikea mitoitus.
Itse asiassa yli 60 vuotiaat ovat usein ansiosidonnaisen lisäpäiville, joten he voivat parhaassa tai huonoimmassa tapauksessa olla ansiosidonnaisella jopa sen 5 vuotta ennen eläkkeelle pääsyä. Lisäpäivät toki poistuvat, mutta vasta 1965 tai sen jälkeen syntyviltä.
Ansiosidonnaisen “ongelma” onkin mielestäni lähinnä näennäinen. Siitä nauttivat ne yli 55-vuotiaat, joilla on hankaluuksia työllistyä, vaikka olisivatkin työkuntoisia. Sitä ei taas voi laittaa oikein yhteiskunnan syyksi, että yritykset ja muut työnantajat laittavat iäkkäämpää henkilöä pihalle. Noiden 55-62 vuotiaiden työllisyyttä ja sen kehittämistä ei edistäisi se, että työttömyysturva muuttuisi vastikkeelliseksi.
Isoin ongelma on nämä parhaassa työiässä, mutta tukiloukussa olevat ihmiset. Sitten on se pieni joukko lusmuja, mutta heitä ei töihin saataisi, vaikka tuet poistettaisiin kokonaan. Se pitäisi korjata ensin, että sillä 32v yh:lla olisi kannusteita mennä töihin eikä jäädä kotiin makaamaan.
Ei sitä ansiosidonnaista mitään 5 vuotta saa, yleisimmin 400 päivää jos ei ole “vanha”…
Ansiopäivärahaa maksetaan yleensä enintään 300 tai 400 päivältä . 400 päivän enimmäisaika edellyttää, että olet ollut työssä yli 3 vuotta ennen työttömyyden alkamista. Jos olet täyttänyt 58 vuotta ja ollut työssä vähintään 5 vuotta viimeisen 20 vuoden aikana, voit saada ansiopäivärahaa enintään 500 päivältä.
Voi saada tuota järjestelmää nimitettiin eläkeputkena.
Eli, jos henkilö on syntynyt vuonna -60 ja on ehtinyt täyttää 61v ennen kuin se 500 päivää on tullut täytee, niin ansiosidonnainen jatkuu iloisesti 65 vuotiaaksi saakka.
Kaupungin pitää myös tarjota palkkatukityötä sellaisille, joilla on vaarassa loppua ansiosidonnainen ennen kuin pääsevät tähän “eläkeputkeen”. Tätä kutsutaan velvoitetyöoikeutena.
Se on ilmaistyötä, koska sosiaalituet eivät ole mitään palkkaa eikä niiden kuulukaan olla. On minusta ihan naurettava ajatus, että niiden eteen pitäisi tehdä töitä (työnhaun lisäksi). Jos tehdään töitä niin siitä maksetaan palkkaa ja näin ollen ei olla työttömänä. Jos ollaan työttömänä niin silloin ei tehdä töitä. Hyvin yksinkertaista. Välimaastossa on sitten kuntouttava työtoiminta, rekrykoulutus ynnä muut. Miettisin ennemmin sitä, miten saadaan palkkatöitä ihmisille eikä sitä kuinka toimeentulotuen eteen pitäisi puhdistaa joitain helv viheralueita.
Voi jösses. Pitää yrittää välttää hetki näitä politiikan juttuja. Hulluksihan tässä tulee. Ikään kuin työ olisi joku elämän keskipiste, jonka tekemisen vähyyttä kadutaan sillä kuuluisalla kuolinvuoteella. Ihmisten mietteet kertovat jotain ihan muuta. Ymmärrän kyllä, että oma korsi pitää kantaa kekoon, mutta jotain rajaa sentään. Täälläkin monella on tavoite poistua työelämästä niin pian kuin mahdollista. Ehkä nämä vapaaherratkin pitäisi komentaa pois aurinkorannoilta makaamasta ja laittaa putsaamaan viheralueita.
"Kun lähestyt eläkeikää, voit olla oikeutettu ansiosidonnaisen lisäpäiviin eli niin sanottuun eläkeputkeen. Silloin voimme maksaa ansiopäivärahaa enimmäismaksuajan päättymisen jälkeen sen kalenterikuukauden loppuun, jolloin täytät 65 vuotta.
Sinulla voi olla oikeus ansiosidonnaisen työttömyysturvan lisäpäiviin eli eläkeputkeen, jos:
olet syntynyt vuosina 1957–1960 ja olet täyttänyt 61 vuotta ennen enimmäisajan päättymistä;"
Eli, jos tämä vuonna -60 syntynyt henkilö oli vielä ansiosidonnaisella eivätkä hänen tukipäivänsä olleet loppuneet sinä päivänä, kun hän täytti 61v hän saa 65 vuotiaaksi saakka ansiosidonnaista.
Varmaan löytyy pinei joukko vanhemmista, joka saa yli 500 päivää kun oikein osuu lankulle, mutta yleisesti se on niin alunperin kirjoitin.
Edelleen sitä maksetaan vain alimpaan eläkeikään, joka on 60 syntyneillä 64,5 vuotta.
Jos ei ole ollut päivääkään työelämässä, sieltä on hankala poistua. Hiukan siis ymmärsit väärin mistä asiasta puhuin. Osin tässä voi olla taustalla erilaiset sosiaaliset kuplat miten lause voidaan ymmärtää väärin.
Ajatus varhaisesta eläköitymisestä(työelämästä) on toki järkevää ja luonnollista.
Nimenomaan on saanut moitteita että joillekin sosiaaliturva on erittäin alhainen, toisille ei, mutta tässä ei ole kysymys keskiarvosta. Peruspertti omassa pihamökissään ei saa 560euron lisäksi yhtään lisää euroja sillä, että YH Helsingin keskustassa saakin 2200euroa per kk koska saa kaikki tarveharkintaiset ja Pertti ei saa niistä mitään. Vain nuo tarveharkintaiset aiheuttaa sen kannustinloukun, ja niitä pitäisi purkaa rankalla kädellä, ja nostaa hiukan Pertin tukea edes joten kuten siedettävälle tasolle.
