Palkka on jossain määrin huono mittari kompensaatiosta sillä tuon päälle saa ties mitä taksi/kakkosasunto tms tukia. Mutta ylipäätään lähtökohtaisesti eduskuntaan mennään vaikuttamaan eikä ansaitsemaan palkkaa, tai oikeastaan palkkiota. Hieman kummallista puhua siitä verraten työhön tai firman ylinpään johtoon. Se on kutsumusammatti johon hakeudutaan koska halutaan vaikuttaa. Toivoisin että jokainen paikkaa hakeva sen ottaisi vaikka palkkio olisi puolet nykyisestä.
8 tykkäystä
Kuulun ilmeisesti siihen harvalukuiseen joukkoon jonka mielestä kansanedustajien palkat saisivat olla vaikka nyt kolminkertaiset. Paine asioiden hoitoon ei ainakaan vähenisi. Lisäksi tulos tai ulos mentaliteetti voisi kasvaa, äänestäjät seuraisivat ehkä vielä tarkemmin omien ehdokkaidensa edesottamuksia. Lopulta se palkka ei budjetissa merkitse mitään, varsinkin jos sillä saataisiin oikeita päätöksiä aikaiseksi.
8 tykkäystä
Palkat kolminkertaiseksi ja kaikki verottomat edut pois. Yhtäkkiä puuhaisivat kilpailukykyistä ja motivoivaa progressiota.
8 tykkäystä
Kansanedustaja on minusta todella tärkeä ja merkittävä ammatti, päätökset joita he tekevät vaikuttavat miljooniin ihmisiin ja voivat mahdollistaa satojentuhansien työpaikkojen, terveyden, turvallisuuden ja muun hyvinvoinnin syntyyn tai heikkenemiseen. Siten toivon että kansanedustajiksi valittaisiin ne kaikkein kyvykkäimmät, älykkäimmät, koulutetuimmat eikä mitään keskimääräistä otosta koko kansasta.
Kyvykkäimmät, keskimääräistä älykkäämät, koulutetut, voimakkaasti eteenpäin-pyrkivät ihmiset jotka ovat valmiita tekemään töitä pitkäjänteisesti ja uhraamaan vapaa-aikansa työlle voivat päästä pienen onnen, terveyden riittämisen ja kovan yrittämisen avulla Suomessa mahdollisesti 6 numeroiseen vuosiansioon mutta useimmilta tämä vaatii täydellistä omistautumista, vuosikausien, ehkä vuosikymmenten kovaa työtä ilman välivuosia.
Nyt jos ajatusleikkinä ajatellaan että joku tällainen ihminen olisi hyvä edustamaan kansaa niin mitä ihmeen motivaatiota hänellä olisi
a: ottaa esim 20%-50% palkanalennus
b: hyväksyä se että työsuhde kestää todnäk 4vuotta
c: koko ura jota hän ennen kansanedustajaksi pyrkimistä oli rakentanut vaikka 20 vuotta menisi viemäristä alas joten seuraavat 20 vuotta työelämää se 20%-50% palkanalennus jäisi voimaan ja muutoinkin jäisi saavuttamatta se menestys joka olisi ilman kansanedustajaksi ryhtymistä ollut mahdollista.
Joo aatteen palo tai vallanhalu (joka itseasiassa ei ole hyvä asia) mutta kyllä nykyinen palkkaus karsii pois paljon ihmisiä varsinkin kun sen yhdistää kansanedustajan työn epävarmuuteen. Eikä kyse ole edes pelkästään rahasta vaan siitä että osaa ihmisistä ajaa mahdollisuus menestyä ja saavuttaa asioita joita 4-vuoden työpaikka muualla keskeyttää, mahdollisesti pysyvästi.
Se että jossain toisessa ammatissa tienaa x ei ole mitenkään olennaista kun kyseessä on täysin eri työ ja onko palkka surkea liittyy siihen mitä työltä odotetaan, vastuualue, merkitys tulokseen yms eikä mitä naapuri sattuu tienaamaan.
5 tykkäystä
Kyllähän se on juurikin kuten sanot. Tämä politiikan kärsimä arvostuksen puute, sekä taloudellinen että sosiaalinen sellainen, aiheuttaa minusta ongelmia koko yhteiskunnalle. Tässä on hyvä muistaa, että eduskuntaan päästäkseen täytyy suurimman osan ihmisistä rämpiä ensin läpi paikallisista luottamustehtävistä ja kunnanvaltuustosta. Tähän menee väkisinkin ainakin 4 vuotta, yleensä pitempäänkin, ja ainoa korvaus noista toimista on muutaman satasen kokouspalkkio ja paljon halpaa kahvia. Aikaa tuohon toimintaan taas saa kaataa niin paljon kuin ikinä kerkeää ja sivutulona tienaat koko yhteiskunnan halveksunnan. Pienemmissä kaupungeissa huomaa jo todella selkeästi sen, että yhteisistä asioista ei varsinaisesti ole se terävin kärki päättämässä. Tämä olisi hyvä muuttaa, eikä se palkkioiden nostaminen tässä kokonaisuudessa kovin paljoa maksaisi.
5 tykkäystä
Tähän törmää aina välillä, että poliitikkoja ei arvosteta tarpeeksi tai heille maksetaan liian vähän niin, että parhaat kyvyt menevät yksityiselle sektorille. Ehkä näin, mutta onko teidän mielestänne siis todella ongelma, ettei ehdolle lähde tarpeeksi pätevää väkeä? Vai se, että ehdolle lähtevistä valitaan kärjistettynä some-tähtiä, eikä professoreita? Koska arvostuksen puutehan vaikuttaa ainoastaan siihen, keitä lähtee ehdolle, mutta ei siihen, ketkä menevät läpi.
Omasta mielestä siellä on siis todella pätevää porukkaa ehdolla, mutta eivät vain pääse läpi, koska se ei vetoa äänestäjiin ja tätä ongelmaa ei korjata palkkaa tai arvostusta nostamalla. Väittäisin jopa, että päinvastoin. Parempi, että todelliset kyvyt tekevät jotain hyödyllistä sen sijaan, että tappelevat A-studiossa talousasioista vastapuolen kanssa, jonka tiedot ovat ala-astetasoa.
5 tykkäystä
En tiedä, miksi laitoin alkuperäisen viestini epähuomiossa Eduskuntavaalit-ketjuun. Mutta korjaan tilanteen jatkamalla tänne.
Nyt se on varmaa. Melkoinen yllätys! Haavisto ilmoittautui presidenttiehdokkaaksi! Kuka olisi uskonut?
Haluaa vielä vältellä vihreiden romahduksen jälkimaininkeja ilmoittautumalla jo aiemmin perustetun kannattajayhdistyksensä ehdokkaaksi.
Mielestäni Haavisto paljasti korttinsa Al-hol -leirisotkujen yhteydessä jo vuonna 2019. Hän oli valmis rikkomaan kaikkia kansainvälisiä sopimuksia saadakseen tahtomansa.
Tuolloin hän muuten vastusti myös Suomen viisumilinjan tiukentumista venäläisviisumien suhteen. Suomi oli ainoa Schengen-maa, joka ei sitä ennen vaatinut viisumin liitteiksi matkustussuunnitelmaa ja todistusta varallisuudesta.
Haaviston linja ainakin Venäjän suhteen näyttää jatkuvan. Nyt vuonna 1940 tehty sopimus konsulaatista on sitten sellainen kansainvälinen sopimus, josta pidetään kiinni, vaikka toista sopimusosapuoltakaan ei ole enää olemassa.
Toivottavasti Suomi löytää toisen suosikin.
23 tykkäystä
Pekka Haavistoa en tule äänestämään kuin max toisella kierroksella riippuen vastaehdokkaasta. Ristiriitainen hahmo, vaikka ulkopolitiikan kokemusta riittää paljon, ja sanan asettelussa valtiomiesmäistä harkitsevuutta
Tuo @OldFeki mainitsema Al-hol -sekoilu on yksi esimerkki, miten välillä juurtunut ideologia on riski. En kuitenkaan olisi yhtä huolissani kuin Halosen suhteen.
Hieman odottavissa tunnelmissa olen joko vihdoin perattaisiin tämä Pekka Haaviston ja Jeren tapaus kunnolla julkisuudessa, siis juorulehtiä laajemmin. Marininhan sekoiluihin media laidasta laitaan jo kykeni panostamaan.
USA:n vaaleissa kyllä ehdokkaat ruoditaan munaskuita myöten, ja kansa sitten äänestää miten äänestää.
10 tykkäystä
Ja saisi niin tehdä Suomessakin. Haavisto on kaikkea muuta kuin “what you see is what you get”. Pelimies selvästi, mutta minkälainen pelimies?
USA:ssa vaikkapa Trumpin presidentiksi äänestäneet tiesivät tarkalleen, mitä olivat saamassa. Suhmurointi ja pelaaminen – diilit – olivat osa Trumppia ja hänen karismaansa. Eikä hän sitä puolta erityisemmin piilottelemaan lähtenyt.
7 tykkäystä
Tiettyä valtiomiesmäisyyttä Haavisto osoittaa myös tässä keskustelussa. Tilanne kun on se, että Haavisto on toimitusministeriön ulkoministeri. Kuten tuossa Verkkouutisten jutussa siteerattu suurlähettiläs Himanen toteaa niin asia hoidetaan Presidentin johtaman valiokunnan eduskunnalle tekemällä aloitteella. Haaviston ei minusta pidäkään olla aloitteellinen asiassa, kun se marssijärjestyksen mukaan on Niinistön tehtävä. Lisäksi olisi seuraavalle hallitukselle perin epäreilua ruveta tässä vaiheessa hallituskautta vetämään mitään isompia linjoja.
Seuraavat presidentinvaalit muuten ovat asetelmiltaan aika mielenkiintoiset. Ehdokkaita ei toki vielä ole vahvistettu, mutta minusta materiaali näyttää kovin köykäiseltä;
Keskusta
Olli Rehn taitaa olla ainoa realistinen ehdokas. Hän nauttii suurta suosiota puolueessa eikä edusta vanhaa keskustaa kuten muut ehdokkaat. Aho, Väyrynen ja Kääriäinen voidaan minusta jo tiputtaa pois laskuista, sen verran heidän osakkeensa ovat viimeiseen 15 vuoteen laskeneet
Kokoomus
Kaikki vaikuttaa olevan vielä auki ja ehdokasta haetaan epätoivoisesti akselilta Haukio-Stubb-Häkkänen. Vapaavuori ja Häkämies toki olisivat valtiomiesmäisiä ehdokkaita, mutta en tiedä riittäisikö heidän suosionsa kansan keskuudessa.
KD
Essayah on hyvin itseoikeutettu ehdokas.
PS
Halla-aho taitaa olla se selkeä ennakkosuosikki. Seuraavana sitten jo yhdet vaalit kokenut Huhtasaari. Halla-ahon innokkuus vastuutehtävään on vuodesta toiseen kovin kyseenalainen mutta puolueelle hän silti lienee ainoa realistinen ehdokas näihin vaaleihin. Hänen takanaan Purra lienee ainoa jonka vetovoima voisi riittää, mutta Purraa tuskin näihin vaaleihin saadaan mukaan.
SDP
Puolue hakee ehdokasta akselilta Urpilainen-Rinne-Liikanen. Liikanen lienee ainoa, jolla on minkäänlaisia mahdollisuuksia näissä vaaleissa, eikä hänelläkään taida rahkeet riittää kunnolliseen haastoon.
Vasemmistoliitto
Arhinmäki tai Kyllönen lienevät todennäköisimmin ehdokkaat. Andersson taitaa olla vielä liian nuori näihin kisoihin, vaikka tunnettu hahmo onkin. Kyllönen on jo useammat vaalit hävinnyt ja Arhinmäki ei varsinaisesti yhdistä kansaa. Puolue tuskin menestyy näissä vaaleissa.
Vihreät
Vaikea on nähdä että kukaan haastaisi Haaviston tässä kisassa, vaikka hän valitsijayhdistyksen kautta vaaleihin lähteekin.
Kokonaisuudessaan näyttää, että tulevissa presidentinvaaleissa on todella köykäinen materiaali ehdolla. Kokoomus tullee yllättämään jollain politiikan ulkopuolisella ehdokas valinnalla ja se saattaa vaikkapa toimia, vähän Ahtisaaren tapainen ehdokas jolla ei ole painolastia aiemmalta poliittiselta uralta voisi yhdistää kansaa hyvin. Jos tällaista yllätystä ei ilmaannu ja kokoomus asettuu vaikkapa Jenni Haukion taakse, niin Haavisto ja Halla-aho lienevät vastakkain toisella kierroksella.
4 tykkäystä
Mielestäni meillä ihan hyviä ehdokkaita. Ja asetelma on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että siellä on hyvin erilaisia persoonia.
Eikä meillä ole mitään hävettävää. Ei tarvitse kuin katsoa mitä esim Yhdysvalloilla on tarjolla kansalaisileen.
1 tykkäys
Joo, aika “pelimies”…vain avustaja voi tietää 
Pelkäänpä, ettei yksikään mies ehdokas pysty haastamaan Haavistoa, kun vielä naisetkin äänestävät Haavisto kun se on niin…mukava.
Mielestäni tarvitaan kunnon naisehdokas haastamaan hänet, mistä ja kuka se voisi olla?
1 tykkäys
Hyvää ehdokaspohdintaa!
Itse äänestäisin Essayahia näistä vaihtoehdoista kirkkaalla erolla muihin.
Haaviston näen vaarallisena ehdokkaana. Salailu, laittomuuskia hipoen reunalla kikkailu ja kaksinaamaisuus paiatanut läpi ulkoministerin tehtävässä.
7 tykkäystä
Yksi asia on varmaa Haaviston ilmoitettua ehdokkuudestaan. Tapaus Al-Hol tullaan käymään läpi yhä uudelleen aina vaalipäivään asti. Tämä teema on ehtymätön inspiraation lähde Haaviston vastustajille ja uusia näkökulmia haetaan tulevina viikkoina ja kuukausina tähän skandaaliin tai väitettyyn skandaaliin. Itse lopetin aikoinaan hesarin tilauksen, kun en yksinkertaisesti enää jaksanut lukea tätä A-Hol uutisointia.
Saapa nähdä, kuinka ala-arvoiseksi tämä presidentinvaalien kampanjointi menee. Äänestämässä aion kyllä käydä, mutta vaalikeskustelut taidan jättää seuraamatta, jos tämä menee Al-Holiksi koko homma. Sitten jälkikäteen toimittajat ihmettelevät keskenään, miksi tästä ja tuosta ei keskustelu, kun vaalit on jo pidetty.
6 tykkäystä
Hmm… sama juttu. Essayah ei ole mikään äärikristillinen, mikä olisi itselleni punainen vaate. Enkä keksi nopeasti yhtään mitään negatiivista Essayahista. Jotenkin jäänyt sellainen kuva vaalitenteistä ja haastatteluista, että hänen ajatuksensa on aina kirkas. Olen ymmärtänyt, että kollegatkin arvostavat häntä yli puoluerajojen.
Rehn saattaisi mennä kakkosvaihtoehtona. Ei hänestäkään mitään kuraa mistään löydä. Suoraselkäinen kaveri.
4 tykkäystä
Kyllä meidänkin firmassa yritetään perustella matalia palkkoja sillä, että on niitä jaloja arvoja, joita töissä palvellaan. Tavallaan kyllä onkin. Mutta kumma juttu, kun on sitten niin kovin vaikea pitää väkeä talossa ja rekrytä taloon uutta väkeä.
Ettei se raha sitten kuitenkin merkkaisi jotain.
Stop the press. Here comes the big bad news! Ainakin Juurikki on ikuisesti Pekka Haavistolle vihainen, kun pakotti 70-luvulla Interreilaajan oppaallaan kaikki, jopa Juurikin pakkaamaan rinkkaansa kumisaappaat ja vieläpä ylimääräisen kengännauhaparin, kun ne on kuulemma niin käytännöllisiä moneen tarkoitukseen.
Ei kyllä selvinnyt ne tarkoitukset, mutta vinkki että Euroopassa kannattaa aina täyttää taskut vessapaperilla, jos jossain sellaista näkee, ainakin toimi. Oli moni ulkomaan eläjäkin lukenut Pekan ohjeet, kun niin harvoin näkyi niinä aikoina vessapaperia julkisissa vessoissa siellä Interrail-Euroopassa eli max 1 km päärautatieasemilta. Ah, sitä aikaa kaivaten.
Interrail-guru-Haavisto pressaksi, mutta jos ei ilman vakaata valtiomies-Haavistoa järjesty, niin pakko suvaita ja äänestäjänä sopeutua.
Maailma muuttuu, Juurikki ei.
1 tykkäys
Palaan vielä tähän edustajien palkkaukseen, koska mielestäni aihe on mielenkiintoinen. Ihan alkuun totean, ettei minua häiritse edustajien palkat tai edut, koska kuten todettua kokonaisuudessa melko mitätömiä rahoja kyseessä. Eli sikäli ehdotus 3x palkoista ei minulle olisi ongelma.
Olen myös samaa mieltä että työhön liittyvä arvostuksen puute yleisesti ja etenkin siihen kohdistuva tiedotusvälineiden huomio ja muu some huutelu yms. vaatisi aivan selkeästi jotain likaisen työn lisää tai vähintään pääsyn ilmaiseksi hyvälle terapeutille. Ja tämä siis riippumatta kuinka syyllisiä tai syyttömiä väistämättömän tuntuisiin kohuihin mahdollisesti ovat.
Mutta ajatus palkkauksen nostamisen auttavan tuomaan kansakunnan parhaimmat edustajiksi ei välttämättä ole sekään aivan ongelmaton. Noin muutenkin minulle tämä “kyvykkyyden” määritteleminen on minusta hyvin hankalaa - eli mikä olisi tähän oikea mittari? Eli ketkä kuuluvat tähän kansakunnan parhaimpien joukkoon? Yhteisten asioiden johtamiseen parhaimmat eivät välttämättä ole yksityisensektorien korkeimpien palkattujen joukosta löydettävissä - tavallaan Sipilä taisi tästä olla malliesimerkki.
Työn saaminen vaatii halua olla vahvasti julkisuudessa, koska valituksi tuleminen vaatii kuitenkin yli 3000 ääntä. Tuohon pääseminen vaatii melkoista työtä ja markkinointia ja silloinkin tulos on vielä epävarma. ‘Varma’ läpi pääseminen vaatiikin sitten jo lähemmäs 8000 ääntä. Tuollaisen suosion saaminen vaatii jo huomattavaa esillä olemista. Tähän tuo korkeampi palkkaus ei sinällään tuo apuja ja siten myös epävarmaa muuttuisiko edustajien koostumus oleellisesti vaikka palkkoja nostettaisiin sen 3x.
Yhtäläisesti voimme ajatella ongelmalliseksi myös tuon voimakkaan halun vaikuttaa yhteisiin asioihin. Eduskunnassa päätöksenteko on kuitenkin lopulta kompromissien hakemista ja asiantuntijoiden kuuntelemista. Ainakin itse suhtaudun epäilyksellä kaikkiin, joilla on erityisen voimakas ideologinen ‘näkemys’ - tämä ideologisuus toki myös helposti subjektiivinen tulkinta.
Ainakin aiemmin on tietyissä ammattiryhmissä ollut selkää yliedustusta (esimerkiksi poliisit, toimittajat ja juristit - juristit sinällään ovat lainsäädännön asiantuntijoita, eli sikäli ihan ok tietynlainen yliedustus). Koulutustasohan on melko korkea Eduskunnassa jo nyt ja jopa tohtorintutkinnolla taitaa olla voimakasta yliedustusta - eli jos näin ajattelee parhaimmistoa, niin eikös tilanne siten ole jo hyvä?
Oikeastaan on mielenkiintoista pohtia myös toimen luonnetta kokemuksen kautta. Eli kuinka monella työpaikalla merkittävä osa on hyvin pienellä kokemuksella tehtävästä? Nyt valitussa eduskunnassa 28% on ensimmäistä kauttaan. Jokaisessa työssä tai toimessa on kuitenkin oleellista oppia miten työ hoidetaan tehokkaasta - politiikka on tässä mielessä mielenkiintoinen poikkeus (kuinka moni sijoittaisi yhtiöön, jos yrityksen hallituksessa olisi 28% ensimmäistä kautta hallitustehtävissä? - ok ei paras mahdollinen vertaus). Toki voisi argumentoida, jos kyseessä olisi "kyvykkäämpää’ väkeä tuo osuus putoaisi, mutta eikös tuo ole myös aikavahvasti sidoksissa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin? Eli eri kausina täytyy edistää eri asioita.
Kansanedustajien valtiopäiväkokemus 09.06.2023 (eduskunta.fi)
Olen lukenut useamman entisen edustajan muistelmia ja olen päätynyt johtopäätökseen ettei tuon(kaan) toimen luonnetta ole aivan helppo hahmottaa ulkopuolelta. Ehkä tietyllä tavalla rehellisimmän kuvauksen mielestäni on Jari Lindströmin kirja ‘Syvään Päähän’ (kirjan nimikin tuo monimerkityksellisesti esille tuota hankaluutta ulkopuolelta hahmotta edustajan tai ministerin työtä).
7 tykkäystä
Olisi mielenkiintoinen ajatusleikki ajatella jos valtioita alettaisiin ohjaamaan kuten yrityksiä. Jokainen kansalainen on osakkeenomistaja ja sitten äänestetään valtiolle hallitus ja sen puheenjohtaja. Tämä kaveri olisi siten demokraattisesti valittu, ehkäpä vähän kuin nykyinen presidentti. Hallitus sitten puheenjohtajansa vedolla nimittäisi Suomi Oy Ab:lle toimitusjohtajan hakijoiden joukosta, ja jolla olisi vapaa valta palkata itselleen sitten oma johtoryhmä, vähän kuin nykyinen ministeriö ja sitten johtaa maata kohti hallituksen asettamia tavotteita.
Asennetaan paikoilleen suorituskyvyn mittarit ja sovitaan miten niitä tulee seurata. Annetaan toimitusjohtajalle tavoite että työllisyys pitää olla X vuoden kuluttua Y%, lonkkaleikkausjonot max 3kk, valtion budjetti max Zmrd€ tappiolla jne. Toimitusjohtajalle bonusjärjestelmä sen mukaan jos/kun asetettuihin tavotteisiin päästään. Toimitusjohtaja saa vapauden rakentaa oman hallintojärestelmänsä siten kuin yksityisissäkin yrityksissä jne.
Kahden vuoden välein hallitus äänestää toimitusjohtajan luottamuksesta. Jos alle 50% on tyytyväisiä, toimitusjohtaja vaihtuu. Hallitus itsessään äänestetään neljän vuoden välein osakkeenomistajien “yhtiökokouksessa”.