Erinomainen mielipidekirjoitus, jonka otsikko kertoo mitä tarvitaan, ja haetaan Ruotsista ja Tanskasta mallia:
Tukea tarpeeseen mutta ei sellaista joka passivoi ja hiljalleen lamaannuttaa.
Suomen monipuolisen tukibuffetin haaste on tietenkin löytää sweetspot, jossa tapahtuu tuo: tukeminen mutta ei passivoiminen.
Vasemmanlaidan juttuja lukiessa toki vaikuttaa olevan niin että mitään ei voi tehdä tai maailma romahtaa. Koska aina löytyy joku joka kärsii.
Miksi ihmeessä Persut heittäisivät märän rätin hallituskumppaniaan kohtaan? Nykyseissä tilanteessa Persuilla ei ole mitään syytä uhitella kokoomukselle.
Sen sijaan Perustuilla on tarve osoittaa opposotiolle ja miksi ei myös lehdistölle, että persut vähät välittävät näiden yksittäisiin ministereihin kohdistamasta kritiikistä. Persut tiesivät, että oppositio ja lehdistö tulevat nostamaan Rydmannin valinnan tikunnokkaan ja Perus halusivat osoittaa valinnallaan, ettei heitä vähäänkään kiinnosta miten oppositio tai lehdistö tulevat kritisoimaan Rydmanin valintaa.
Lisäksi kannattaa muistaa, että Rydman valittiin koska Puisto ei suostunut. PS:llä ei ole mitenkään valtavasti ministeritason kandidaatteja. Rydman on poliitikkona jo sieltä kokeneemmasta päästä ja hänet kehtaa lähettää ulkomaille kun ei taida olla mitään raskauttavaa öyhötysmenneisyyttä.
Ensinnäkin puolueiden kannatusmuutokset eivät nykyaikana noudata vain mitään perinteistä oikeisto-vasemmisto-jaottelua, vaan suuremmassa määrin hallitus-oppositiojaottelua. Toiseksi, demarit ja kepu kuitenkin lienevät tässä tilanteessa ne potentiaalisimmat vaihtoehdot pettyville persu-äänestäjille. Ja niiltä suunnilta ne äänestäjät ovat persujen kannattajiksikin etupäässä siirtyneet.
Soinin persut eivät olleet mikään oikeistodemari-vaihtoehto sdp:lle, vaan nimenomaan vasemmistodemari-vaihtoehto. Urpilaisen aikana demarit ei profiloitunut parin seuraajansa lailla tiukkana vasemmistopuolueena.
Kun katsoo uutta galluppia, niin persujen kannatusta lienee valunut nimenomaan demareille. Vihreät taas saanee kannatusta rkp:n ja kokoomuksen kannattajien suunnalta, ja ehkä demarien yksi laita vuotaa siihen suuntaan.
Kaiken kaikkiaan muutokset ovat tässä vaiheessa kuitenkin vielä niin pieniä, että en minä oikeastaan tekisi kuin kaksi havaintoa gallupista: 1) Liike Nyt hiipuu hiljalleen alle prosentin kannatuksen liikkeeksi ja puolueen taival päättynee seuraaviin eduskuntavaaleihin; 2) Kepun suunta ei käänny, ei sitten millään. Ei, vaikka demarit ovat antaneet sille niin paljon tasoitusta, että oppositiojohtaja Marinia ei ole aikapäiviin nähty juuri missään.
Tuo punavihreistä ja vihervasemmistosta jankuttaminen on äärimmäisen raskasta seurattavaa. Vielä Sipilän aikana oli pienimuotoinen skandaali, kun pääministeri puhui vihervasemmistosta. Nyt tuntuu, että osalle ihmisistä ei ole olemassa mitään muuta kuin perussuomalaiset ja vihervasemmisto, jota sitten määritellään milloin minkäkin antifan tai marxilaisuuden kautta.
Nuorten keskuudessa tuollaisen mustavalkoisuuden ymmärtää, koska aivot ovat vielä kehitysvaiheessa eikä elämänkokemusta tai välttämättä edes ymmärrystä politiikasta ole. Aikuisten suusta kuultuna tuo ei kovin hyvää kuvaa jätä. Ja ennen kuin joku tulee heittämään taas jonkin nasevan “entäs oikeiston leimaaminen”-heiton, totean samaan hengenvetoon, että sekin on lapsellista.
Aika harvalle ihmiselle on elämän ja kuoleman kysymys, onko vallassa juuri oikeisto tai vasemmisto. Kas kun ihmiset ovat pääsääntöisesti pragmaattisia, eikä elävässä elämässä ajatella koko ajan jotain jauhotuksia tai maalittamisia. Suomessakin suurin osa äänestäjistä asemoituu aika lailla siihen nelikentän sosiaaliliberaaliin keskiosioon, jossa ei olla kovin vahvasti mitään mieltä mistään.
Uskon kuitenkin, että hallitus tulee olemaan aikamoisessa paineessa, kun hallitusohjelmaa aletaan oikeasti toteuttamaan. Orpolle tulee olemaan hyvin vaikeaa perustella leikkauksia köyhien arkeen, kun samaan aikaan 100k vuodessa tienaavat hyötyvät massiivisesti. Samaten puheet talkoista jättävät falskin vaikutelman, kun ensin on rajattu eläkeläiset kokonaan leikkausten ulkopuolelle. Toki politiikassa tehdään aina valintoja, mutta eihän tuo hallitusohjelma kovin tasapuolista kuvaa jätä leikkausten kohdentamisesta.
100k tienaavat eivät nykyisestä oikeistohallituksesta hyödy juuri mitenkään. Ainoa “hyöty” on ettei hyvätuloisten ja yrittäjien verotusta entisestään kiristetty. Veroalennuksia tai muuta porkkanaa hyvin tienaaville ei ole tarjolla.
Höpsis. Absoluuttinen hyöty tälle ryhmälle on vuositasolla tuhansia euroja. Hallituksen päätöksiä suhteutetaan aina nykytilanteeseen, ei mihinkään “entä jos veroja ei olisi ollenkaan”-skenaarioon.
OST-tilin rajan nosto on sekin suuri verotuksellinen etu ihmisille, joilla on paljon varallisuutta. Eli käytännössä vähintään ylemmälle keskiluokalle.
100t euroa vuodessa tienaavan verotus taisi keventyä 219 eurolla vuodessa + mahdolliset lapsivähennykset jotain kymppejä päälle.
Ansiotulovero on siitä mukava vero, että jo keskiluokkaisen ihmisen pitäisi tajuta sen tason järjettömyys Suomessa sekä sen kuinka epäkannustava se on miettien vaikka ylitöiden tekemisen mielekkyyttä.
Rikkaille ihmisille tuo muutos on yhtä tyhjän kanssa. Keskiluokkaa se kannustaa osakesäästämiseen, mikä on hieno asia. Koska kyse on siirretystä verotuksesta, ja koska ihmisten säästäväisyys vähentää yhteiskunnan kuluja toimeentulovaikeuksien paikkausten osalta, ei uudistus vaikuta yhteiskunnan puoleltakaan pöllömmältä.
Tätähän poliittinen keskustelu valitettavan usein on. Ei mietitä kansantaloutta, ei mietitä julkistaloutta, ei kannustimia, työllisyyttä, kansanterveyttä, eläkejärjestelmää tai mitään muutakaan, vaan: “Kuka hyötyy eniten?” On köyhät, keskiluokka ja suurituloiset, ja/tai työnantajat ja -tekijät. Nämä sitten ovat puheissa napit vastakkain ja tapellaan siitä, että kuka hyötyy eniten. Ja hyöty lasketaan tietenkin sillä, että kuinka monta euroa enemmän/vähemmän keskimääräisellä kategorian edustajalla jää vuodessa kouraan. Jos joku ryhmä saa euroja enemmän, niin se tarkoittaa tietenkin sitä, että vuorossa oleva hallitus sortaa muita ryhmiä.
Edit. ja ei rajoitu mitenkään tälle foorumille, vaan ihan samaa sontaa jauhetaan pääasiassa lehdissä ja myös poliitikot päästessään puhumaan kameroille.
Pelkästään solidaarisuusveron kevennyksen hyöty voi olla tuhansia euroja vuositasolla:
Rikkailla toki on monenlaisia väyliä optimoida verotusta. Keskiluokalla suurin osa tuloista kulkee verokortin kautta, jolloin kokonaisveroaste on korkea. Mitä se on siis toki myös mainituilla 100k vuodessa tienaavilla.
Rikkaille ihmisille tuo muutos on yhtä tyhjän kanssa.
Sittenhän siihen ei olisi kannattanut tuhlata valtion rahoja.
Keskiluokkaa se kannustaa osakesäästämiseen, mikä on hieno asia. Koska kyse on siirretystä verotuksesta, ja koska ihmisten säästäväisyys vähentää yhteiskunnan kuluja toimeentulovaikeuksien paikkausten osalta, ei uudistus vaikuta yhteiskunnan puoleltakaan pöllömmältä.
Tässä on hyvä muistaa, että mediaani osakesalkun koko on alle 10 000e. Suurimmalla osalla kansasta ei taida mitään osakesalkkua olla ylipäänsä. Ihmiset, joilla on edes tuo 50k osakkeissa, ovat melko harvassa. Toki itsekin kannatin tuota uudistusta, mutta ei se rehellisyyden nimissä ole juuri muuta kuin verohyöty niille, joilla on ennestään varallisuutta tai joilla tulee olemaan varallisuutta.
Tätähän poliittinen keskustelu valitettavan usein on. Ei mietitä kansantaloutta, ei mietitä julkistaloutta, ei kannustimia, työllisyyttä, kansanterveyttä, eläkejärjestelmää tai mitään muutakaan, vaan: “Kuka hyötyy eniten?”
Niin siis tämähän on poliittisen keskustelun aivan ydinasiaa, että mietitään, miten yhteiskunnassa jakaantuvat varallisuus, mahdollisuudet, terveys yms. Tai että mikä on sosiaalisen liikkuvuuden aste. Käytännössä jokaisella budjettiin tehtävällä muutoksella on häviäjät ja voittajat. Tätä harvemmin sanotaan ääneen, koska halutaan antaa mielikuva, että ollaan “koko kansan asialla” tai että “edustetaan yleistä hyötyä”.
Pieni korjaus. Määräaikaiseksi säädettyä solidaarisuusveroa jatketaan jälleen, mutta hieman aiemmasta poikkeavilla luvuilla.
Näin on. Ja tuo on ongelma. Suurin osa kansasta voisi halutessaan kerätä työvuosiensa aikana ihan kohtuullisen mukavan osakesalkun eläkepäivien turvaksi. Sen sijaan me elämme maassa, jossa suuri osa kohtuullisen hyvin toimeentulevista ihmisistä ei ainoastaan kuluta koko palkkaansa, vaan jatkaa kulutusjuhlia vielä kulutusluottojen voimin. Ja tämä ilmiö oli kasvusuunnassa jo kauan ennen kuin kukaan puhui mistään nousseesta inflaatioista tai koroista.
Koska työsuhteet eivät enää nykyään jatku 18-vuotiasta eläkepäiville saakka, ja koska nuorempien sukupolvien eläkejärjestelmästä rahalleen saama vastine heikkenee, on suorastaan välttämätöntä, että ihmiset varautuvat omilla säästöillään seniori-iän mukanaan tuomiin tulojen ja menojen muutoksiin. Osakesäästötili on siihen mainio apuväline.
Nyt ne voittajaksi määrittelemäsi tahot eivät saa enempää kuin ennenkään. Sen sijaan heiltä otetaan hieman vähemmän.
Mitään mullistavia työn verotuksen muutokset eivät ole, mutta hyvä kun suunta edes näennäisesti muuttuu. Erityisen pettynyt olen työhon liittyvien maksujen osalta siitä ettei viime vaalikaudella luotua katastrofaalista YEL-uudistusta ole hallitusohjelmassa määritelty korjattavaksi. Toki siihen saatiin viime vaalikaudella väännön jälkeen pieni siirtymäaika, mutta viimeistään kuuden vuoden päästä meillä on edessä katastrofi mikroyritysten kohdalla, ellei lainsäädäntöä ole siihen mennessä uudistettu.
Miten onnistuisi pimeän työvoiman kitkemisessä se, että kauppa alkaisi hyväksyä vain pankin kautta tapahtuvat maksut. Tästä ohi voisi olla vielä jäätelökioskit ja vastaavat, kun kukaan ei koko pimeää tiliänsä jäätelökioskilla käytä. Tulisi näkyviin myös epänormaali rahankäyttö. Osa perheestä tai suvusta on rahattomia ja nostaa toimeentulotuen, asumistuen ja kaiken muun mitä on saatavissa, kun jollakin taas on tuloja ja menoja monen edestä, eikä tilanne tule näkyviin missään.
Viher-vasemmistolaisuudesta puhuttaessa yleensä viitataan ihan arvomatriisiin, jossa vasemmistopuolueet SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat suhteellisen nipussa. Koskapa puolueen vaaliehdokkaat ja valitut kansanedustajat vastaavat suhteellisen yhdenmukaisesti eri vaalikoneiden kysymyksiin.
Voitaisiin kutsua myös vasemmisto-liberaaleiksi.
Ehkäpä vanhat Vihreät vastasivat vaikkapa RKP:n kaltaisesti, en ole tutkinut. Mutta niin Vihreät kuin SDP ovat luisuneet kohti Vasemmistoliittoa. Saas nähdä muuttaako uusien puheenjohtajien valinta jotain, mutta jo valitut ovat mitä ovat.
Persujen maalittaminen Iltalehden Ida Erämaata kohtaan on tuomittu laajasti ympäri Eurooppaa. Viimeisimpänä joukkoon liittyi tänään Euroopan komission ihmisoikeusvaltuutettu, joka vaatii Suomen viranomaisilta asian tutkintaa ja tuomitsemista.
Lehdistönvapaus on oikeusvaltion peruskiviä. Persut kävivät johtohahmojensa avulla maalittamaan tätä toimittajaa isolla joukolla. Samanlaista toimintaa on tapahtunut ja tapahtuu edelleen laajassa mittakaavassa mm. Puolassa ja Unkarissa.
Enpä tiedä. Haluaisin kovasti antaa perussuomalaisille mahdollisuuden ja pyrin löytämään hyviä puolia uskoen, että kyllä tämä tästä, mutta perussuomalaisten touhu palaa aina tähän samaan sekoiluun. Ei tästä taida mitään tulla – ellei joku persujen toiminnassa muutu radikaalisti. Tämä hallitus ei ole millään kasassa.
Ja onhan tämä nyt ihan helvetin noloa katsella tällaista uutisointia Euroopassa.
