Eiköhän kuvaajan ajatus ole osoittaa, että käytännössä vain kolme ylintä tuloluokkaa kymmenestä maksaa järjestelmään tulonsiirtoina enemmän, kuin saa järjestelmästä itse.
Viemällä talkooteemaa pidemmälle voisi vaikka ajatella 10 asunnon taloyhtiön pihatalkoita, joissa kolmen asunnon omistajat käyvät tekemässä pihatyöt ja siivoavat samalla myös seitsemän muun asunnon keittiön, pesuhuoneen, olohuoneen, makuuhuoneen ja sen rötvä-Heikkisen tapauksessa vielä parvekkeenkin. Seitsemän asunnon omistajat katsovat sohvalla Netflixiä. Nostavat toki ystävällisesti jalkojaan, kun asunto käydään imuroimassa.
Tämä ei ole mikään vastaväite. Totean kuitenkin, että tilanne olisi sama vaikka meillä olisi tasavero. Parempituloinen maksaisi silti enemmän veroa ja niin pitääkin. Harmi, ettei puolueista taaskaan löytynyt tasaveroa ajavaa vaihtoehtoa. Jonkun mielestä se on oikein, että suurempituloinen maksaa palkastaan suuremman osuuden veroa, mielestäni osuuden pitäisi olla kaikille sama palkasta riippumatta.
Luulen ja tiedän että tämä saisi enemmän huomiota jos veroprosentti nousisi suurella osalla suomalaisista. Tällä hetkellä niitä ison veroprosentin omaavia on niin pieni osa, että aihe koskettaa liian pientä osaa kansasta. Liittäisin tuohon myös kansalaispalkan, josta olen täälläkin jo maininnut. Pääomavero saisi mennä samalla prosentilla kuin tulovero.
En voi väittää, että olin koskaan iloinen ansiotuloveron maksaja, mutta pidin ihan reiluna sitä, että maksan enemmän kuin moni muu. Oma käsitykseni on, että niin tekee valtaosa ylimpien tuloluokkien veronmaksajista ja ainakin kaikki tuntemani veronmaksajat. Solidaarisuusvero alkoi jo ottamaan aivoon oikein huolella – siinä homma meni överiksi. Tunsin oloni oikein solidaariseksi ja veroprosentti oli ihan riittävän korkea ennen sitäkin.
Jos ansiotulovero olisi ollut kohtuullisempi saattaisin vieläkin olla oikeissa töissä. Pääomatulo on kuitenkin nykyisin sen verran parempi vaihtoehto työmäärään nähden, että valinta oli helppo.
Veroja enemmän kiinnittäisin huomiota kuluihin – siis siihen, mihin veroja kerätään. Sitä puolta pitäisi karsia rankemmalla kädellä, palata parusasioihin ja ihmisten perustarpeisiin. Sillä tavalla jäisi kaikille lopulta enemmän.
Varmasti näin. Mutta pääomatuloveroihin ei sitten kajota, eihän. Muuten on pakko muuttaa pois.
No jopas nyt, Tampereella kokoomus on nykyisin suurin, mutta perinteikäs puna-Tampere näyttää heränneen. Ensimmäinen mielenosoitus ennen kuin hallituksen ensimmäinen päätös on nuijittu. Sen täytyy olla jonkinlainen ennätys.
Tampereen miekkarissa on somen perusteella käytetty aika kovaa kieltä, esim puhuttu Suomen natsihallituksesta. Tuon tason retoriikka alkaa menettää merkityksensä, kun puolet suomalaisista leimataan natseiksi tai heidän tukijoiksi. Ja kyseessä ei ollut mikään kylähullujen kokoontuminen vaan puhujina oli edustajat SDP:n ja Vasemmistoliiton nuorisojärjestöistä sekä paikallinen Vihreiden kaupunginvaltuutettu.
En löytänyt mitään mainintaa ääriliikkeiden läsnäolosta – suuntaan enkä toiseen. Marssijoidenkin joukossa oli vain ihan tavallisia kummajaisia.
Mielenosoitusta järjesti Alas Äärioikeistohallitus -ryhmittymä, jolla oli Instagramissa yli 1000 seuraajaa.
Iltalehden jututtamat poliisit kehuivat joukkoja rauhallisiksi ja raittiiksi. Humalassa olevat öykkärit eivät heidän mukaan marssineet ja välikohtauksilta vältyttiin.
Tosiaan tämä toimittaja joka on joutunut someryönän kohteeksi on poistanut natsitteluvideon.
Oheinen kuvakaappaus tuli kuitenkin vastaan, kuvakaappaksessa kerrotaan usean ministerin natsitaustan aiheuttamasta paskamyrskystä, muu sisältö jää näkemättä.
On hyvä kertoa, että toimittajat kertovat poliitikkojen tekemisistä, ja poliitikot saavatkin somessa puolueesta riippumatta tekemisistään, oletetuista tekemisistään ja tekemättömyyksistään kaikenlaista roskaa somessa.
Mutta miten kertoa toimittajien tekemisistä, asenteellisuuksista ja vääristelyistä niin että kansan somejoukot pysyisivät asiallisina? Ja niin ettei tulisi leimatuksi maalittajaksi. En viittaa tässä tähän Erämaahan erityisesti.
Samoin erilaiset asiantuntijat, jotka media käyttää saattavat olla hyvinkin asenteellisia, ja näyttää sen somessa aivan kuten poliitikot konsanaan. Myöskään sellaisen ei tarvitse olla salaisuus, mutta jälleen, miten asian voi tuoda esiin niin, että ettei tulisi leimatuksi maalittajaksi.
Ehkäpä poliitikkojen pitäisi määritellä minkälainen asian esiin nostaminen on maalittamista.
Mutta, eihän siltikään mikään estä riippumattomien somesotureiden toimintaan. Näitä vääristelijöitä ja ilkeilijöitä on joka puolueen ja aatteen kannattajissa. Äärilaidoissa sitten äärivääristelijöitä ja äärivääristelijöitä enemmän.
Tismalleen samalla tavalla kuin natsismi. Samaa paskaa käärittynä eriväriseen paperiin. Saman kolikon kaksi eri puolta. Mitä näitä vertauskuvia nyt on?
Ehkä vähän rönsyilee, mutta mikä lie ääriliikkeen määritelmä? Jonkinlainen yhdistelmä sitä, että on jonkin spektrin äärimmäisessä laidassa ja käytetään äärimmäisiä keinoja sen saavuttamiseen? Kommunismi lienee määritelmällisestikin äärimmäisen sosialistinen aate ja yksityisomistuksen kieltäminen, suunnitelmatalous, ymv. ovat kyllä spektrin ääripäätä siinä, missä toisessa ääripäässä olisi yövartijavaltio tai jonkinlainen minarkia. Keskitie tässä on sitten lavea yhdistelmä yksityisomistusta ja yksilönvapauksia, mutta kuitenkin niin, että valtio puuttuu kaikkeen jonkin verran. Tässä mielessä kommunismi on ääriliike, mutta eriäviä mielipiteitä perusteluineen saa toki esittää.
Entä sitten äärimmäiset keinot tavoitteen saavuttamiseksi? Tätä hankaloittaa, että puhutaanko jostain yksittäisestä nykyisestä liikkeestä, vai asiasta historiallisesti? Esim. natsit toimivat äärimmäisesti Saksassa, mutta jos Suomeen perustettaisiin natsipuolue, joka ilmoittaisi, että haluavat vaalien kautta nousta valtaan täysin rauhanomaisesti, niin olisiko se sitten ääriliike, koska ei toimi ääriliikkeen tavoin? Vai ääriliike, koska esikuvansa oli? Niin tai näin, niin kommunistiset liikkeet ovat lahdanneet pelkästään Euroopassa kymmeniä miljoonia omia kansalaisiaan ja maailmassa saadaan laittaa vielä nolla perään ja tyypillisesti nousseet valtaan kaappauksen, eikä vaalien kautta. Ei tästä voine nykyajan tamperelaisia kommunisteja syyttää, mutta edustamansa aatteen historia lienee maailman verisin.
On noissa nyt sellainen ero, että natsismi jo teoriana on hirvittävä kaikkine rotuoppeineen. Marxilaisuudessa en näe samanlaista ongelmaa. Ongelmat ovat alkaneet marxilaisuuden nimissä harjoitettavien yhteiskuntamallien reaalitodellisuudesta ja teorian “jalostamisesta” (marxismi-leninismi jne). Sekä tietenkin länsimaissa siitä, millaisten yhteiskuntamallien tukijaksi merkittävä osa aatteen miehistä ja naisista on ilmoittautunut.
Vaikkapa joku SKP:n pitkäaikainen puheenjohtaja Aarne Saarinen näyttäytyy minun mielestäni poliitikkona muiden poliitikkojen joukossa ja kunnian miehenä. Ja oli muuten paljon suoraselkäisempi Neuvostoliiton kriitikko kuin moni oikeistopoliitikko tässä maassa. Ihan yhtä arvostavaa mielipidettä ei sitten voi lausua vaikkapa Jaakko Laaksosta, jonka sosialismin nimissä toteutettujen rikosten puolustelu sekä maanpetollisuuden tunnusmerkit täyttävä toiminta on kauniisti ilmaistuna iljettävää. Ja valitettavasti Laakso ei edes ole ollut urallaan hölmö sähläri, vaan pelottavan tehokas Tehtaankadun mies.
Ps. Paradoksaalista on se, että Marx itse ei ollut marxilainen. Mies rakasti vapautta ja vihasi aatteita. Ja oli muuten myös pörssisijoittaja! Marx on paljon kiinnostavampi kuin marxilaisuus.
No joo, on sitten kyseessä
-hirmuvalta ja ihmisten lahtaaminen kommunistien toimesta
-hirmuvalta ja ihmisten lahtaaminen Saksan kansallissosialistien työväenpuolueen (natsit) toimesta
… niin enpä kehuisi kummankaan ryhmittymän ideologioita.
Tosin taitaa tosiaan olla, että kommunismiin ei taida ideologiana kuulua rotuoppilahtaaminen, mutta de facto aatteeseen taipuvaiset valtaan päästyään ovat sangen ronskeja otteita osoittaneet. Neuvostoliitto, Kiina, Venezuela, jne jne
Totta, että Marxismi ei ehkä aatteena sellainen, mutta toteutus Venäjällä ei poikkea juuri Saksasta ja tuon aatteen liput Tampereella heiluivat. Pieni otos WIkipedista: Josif Stalin – Wikipedia
" Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja Vladimir Lenin kuoli 1924.[2] Seurasi valtataistelu, jonka alussa Lev Trotskin kilpailijat Grigori Zinovjev ja Lev Kamenev liittoutuivat Stalinin kanssa estääkseen Trotskin nousun Leninin seuraajaksi. Trotskin syrjäyttämisen jälkeen Stalin liittoutui Nikolai Buharinin ja puolueen oikeiston kanssa Zinovjevia ja Kamenevia vastaan. Tämän jälkeen Stalin kävi Buharinia vastaan ja kukisti myös puolueen [oikeisto-opposition](Oikeistopoikkeama – Wikipedia).[2] Stalinin valta-asemasta tuli kiistaton viimeistään 1930-luvun [suurten puhdistusten](Stalinin vainot – Wikipedia) myötä.[3]"
“Stalinin valtakautta leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset, kuten maatalouden kollektivisointi ja raskaan teollisuuden rakentaminen. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui valtioterroriin, pani toimeen vähemmistökansallisuuksien pakkosiirtoja, lähetti poliittisiksi vangeiksi tuomittuja ihmisiä pakkotyöhön ja perusti gulag-järjestelmän. Nopea teollistuminen sekä pääomien kerryttäminen viljanviennillä aiheuttivat Neuvostoliitossa valtavan nälänhädän, jossa kuoli miljoonia ihmisiä. Myös terrori vaati miljoonia uhreja. Stalinismille ominainen piirre olikin väkivallan ja sortotoimien kohdistuminen vääränlaisina pidettyihin omiin kansalaisiin.”
Gulag
" Gulag-leireille lähetettiin eri arvioiden mukaan ainakin 4–6 miljoonaa ihmistä, mahdollisesti enemmän, jopa 17–18 miljoonaa. Leireille lähetettiin kielletystä poliittisista toiminnasta tuomittuja, mutta niille päätyi myös muita vankeja.[3] Yleisesti leireille tuomittujen tehtävänä oli rakentaa taloja ja yleisiä liikenneyhteyksiä, kuten kaupungeissa metroja, maaseudulla isoja rautatieyhteyksiä, patoja ja kanavia.[4]"
Toiminta sirpin ja vasaran alla oli mielestäni erittäin lähellä sitä mitä tapahtui Saksassa.
