Kyllä, olen samaa mieltä ja pahoittelen epäselvää ilmaisua. Tarkoitukseni ei ollut verrata diktaattoreita siihen, että olisivat olleet samalla viivalla. Hain sitä, että kuinka maat vaikenevat itselleen epämiellyttävistä asioista. Kekkosta voinee ihan hyvin pitää diktatuurina ja suomettuminen oli rumaa, vaikka jäi todella kauas monesta muusta vastaavasta.
Tietynlaista heimoajattelua kai se on, että: “Asia X on väärin, mutta meillä se nyt oli eri asia”. Kaikki maat tuppaavat käsittelemään oman historiansa tuolla tavoin. Ei Kekkosesta nyt tarvitse mitään suurta saatanaa vääntää, mutta ihan vain hyväksyä se, että Suomella oli (onneksi) melko lyhyt aika diktatuurina ja aikaan kuului se, että toisinajattelijoita vaimennettiin ja sensuuri oli merkittävää. Myös siitä huolimatta, että toisinajattelijoita ei suljettu vankilaan tai ammuttu monien muiden maiden tapaan, vaan heitä painostettiin pehmeämmillä tavoilla. Ja myös siitä huolimatta, että kyseinen diktaattori ei monien muiden tapaan tappanut tai sulkenut vankilaan vastustajiaan, vaan käytti pehmeämpiä keinoja. Diktatuuri silti.
Olen tosiaan oikeistodemari. Niin tämä video oli oudolla tavalla pätkitty ja Halla-Ahoa selvästi jännitti ainakin, jos seuraa kehonkieltä. Tämä on tavallaan hieman sääli, mutta jatkossa kampanjan edetessä varmaankin Halla-Aho persoonana tulee meille kaikille vieläkin tutummaksi hyvässä ja pahassa.
Olen vain sitä mieltä, että tämä tehtävä on hänelle liian vaativa. Sanomattakin on selvää, että meille vasemmistolaisesti ajatteleville on lähtökohtaisesti mahdotonta, että hänestä tulisi koko kansaa yhdistävä presidentti, niin kaukana hän on meistä ( en tässä vaiheessa edes mainitse maahanmuuttajataustaista osaa äänestäjistä tai vihreitä). Niinistö sen sijaan hoiti hommansa pressan instituution kannalta hyvin ja mielestäni hän pystyi yhdistämään ihmisiä puoluerajojen yli. Erityisesti olen pitänyt hänessä siitä, että hän on aina inhonnut hännystelijöitä. Ei Niinistökään mikään itse täydellisyys ollut, mutta mielestäni Halla-Aholla ei ole edes edellytyksiä nousta samaan sarjaan Niinistön kanssa.
Samaa mieltä. Halla-aholla varmasti vankka kannatus, joka kuitenkin jää selkeästi alle puoliin äänistä. Tähän mennessä ilmoittautuneista tai spekuloinneissa mukana olleista kandidaateista kävisi minulle oikeastaan kuka tahansa muu paitsi Haavisto, Hjallis tai Väyrynen. Eli oli sitten Rehn, Urpilainen, Aaltola, Halla-aho, Stubb…
PS. Stubbia äänestäisin näistä itse. Mutta Stubbin valinta jotakuinkin yhtä epätodennäköinen kuin Halla-ahon. Ja tuskin edes lähtee ehdolle.
Vaikea tosiaan uskoa, että Halla-Aholla olisi eväitä presidentiksi asti. Presidentin tulisi olla puoluepolitiikan yläpuolella ja yhdistää kansaa, mutta Halla-Aho hahmona suorastaan huutaa syvää kahtiajakoa. Äänestäjiä pitäisi saada myös oman klikin ulkopuolelta, mutta se tuskin onnistuu.
Osaltaan tämä toki vaivaa koko perussuomalaista puoluetta tällä hetkellä. Näkyvät puolueen hahmot (kuten Sebastian Tynkkynen vastikään) kertovat mm. vasemmiston itkun olevan parasta politiikassa, mikä kuulostaa yhteisten asioiden hoitamisen sijaan enemmänkin jonkin sortin kostofantasialta. Politiikassa pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä, eikä syventämään kuilua eri puolueiden välillä.
Halla-aho jakaa varmasti kansaa ihan historiansa takia, vaikka tekisi mitä. Mietin, että mitähän persujen, tai sen puoleen minkään puolueen pitäisi tehdä, että ei jakaisi? Presidentiltä se toki onnistuu siten, että esim. Niinistö ei mielestäni toiminut kokoomuslaisena ollessaan presidentti ja oli muutenkin tosi hillitty.
Mielestäni yksikään puolue, jolla on edustajia, ei tällä hetkellä pyri vähentämään kahtiajakoa, päinvastoin. Kaikki puolueet pyrkivät lisäämään sitä, tai lisäämään vielä enemmän. Tai ehkä kepu on tällä hetkellä niin sekaisin ja hiljaa, että eivät omalta osaltaan lisää kahtiajakoa ja voi johtua myös minusta, etten ole törmänmyt KD:ltakaan kovin lietsovaan sanomaan. Muiden puolueiden sanoma on aika vahvasti sitä, että: “Jos nuo pääsee valtaan, niin Suomi on konkurssissa, Suomen maine menee ulkomailla, Suomessa on kohta Pariisin mellakat tai pienituloisilta viedään leipä pöydästä ja heidät potkaistaan taivasalle”
Kun täällä nyt arvostellaan mediaa, niin voisihan sitä ajatella, ettei media täysin ole onnistunut tehtävässään. Tutkiva journalismi olisi aivan hyvin voinut kaivella kaikki nämä kuukauden aikana esiin tulleet asiat jo ajat sitten. Kauhea homma tietysti, mutta eikö se ole tutkivan journalismin tehtävä.
Miksi ja miten ihmeessä? Mielenkiinto kohdistuu aina eniten kaikkein tärkeimpiin päättäjiin. Eli ministerit nostetaan tikunnokaan paljon hanakammin kuin rivikansanedustajat. Tai kunnanvaltuutetut.
Kun ministerit valitasn, kohdistuu katse heihin. Kun ministeri vaihtuu toiseen, kohdistuu katse uuteen ministeriin.
Tutkiva journalismi tekee juuri mitä siltä odotetaan: nostaa esille kiinnostavia asioita.
Rydman on omaksunut puolueessaan tutun omien sääntöjen keksimisen hyvin. Valtaosalle ihmisistä on edelleen selvää, että salassa pidettäväksi luokiteltua tietoa ei pidä julkaista omassa kirjassa.
Suuri osa persukollegoista on jo ottanut oman eränsä oikeuslaitoksen kanssa, joten eiköhän se Rydman toisella yrittämällä pääse joukon jatkoksi. On tämä touhua…
Jokohan Sakari Puisto kolmannella yrittämällä kelpaisi tai suostuisi koko kaudeksi?
Tottakai, ja tämähän sitä selittää. Elinan kohdalla asia olisi voinut tulla esille jo puolueen puheenjohtajista spekuloitaessa. Mahdollisia ministereitä kun kaivettiin keväästä saakka, olisi näiden taustoja voinut kaivaa jne. Olisipa tältä farssilta vältytty ainakin osittain ja siten ja siksi ihmeessä. Jotenkin toivon, ettei jutut olleet jo valmiina ja vain odottaneet korkeampaa uutisarvoa.
Ihan ymmärrettävää että Rydman kirjallaan (ja kaikella muulla mahdollisella tavalla) koittaa puhdistaa mainettaan? KRP tekee tutkintapyynnön, ja tämän perusteella tutkitaan onko mitään laittomuuksia tapahtunut. Oman maallikon oikeustajun perusteella kynnys tässä pitäisi olla melko korkealla, kun alunperin ei ollut näyttöä viedä juttua eteenpäin…
Ps. Vaikuttaa siltä että veronmaksajien rahaa poltetaan turhaan roviolla.
Samaa mieltä. Mutta ei maineensa puhdistamista voi toteuttaa rikkoen samalla lakia.
No, täytyy katsoa mitä tästä seuraa. Ainakaan ajojahdista ei kukaan voi valittaa, jos KRP on tehnyt tutkintapyynnön Helsingin poliisille jo pian kirjan julkaisemisen jälkeen, kuten jutuissa kerrotaan.
Mihin niitä veronmaksajien rahoja pitäisi käyttää, jos ei lain rikkomisen tai rikosten selvittämiseen oikeusvaltiossa?
Noihan on kaksi täysin eri asiaa, eikä RKP:n tutkintapyyntö liity mitenkään niihin asioihin, joista Rydmania epäiltiin, vaan salattujen tietojen julkaisu on tässä se epäilty asia. Eli en keksi mitään syytä, miten näyttö tai näytln puute niistä raiskausepäilyistä liittyy tähän.
Laki ei toimi niin, että “koska sä et rikkonutkaan silloin lakia, niin nyt saat rikkoa”.
En tiedä, mutta luulen, että Puisto kyllä olisi ollut valmis pestiin heti. Vaikea keksiä syytä, miksi ei. Se vain olisi pilannut PS:n kypsän lälläslää -efektin. Mitä puolueen mies ei tekisi sen ”suuruuden” eteen.
En ole juristi, mutta jos sisältö ei riittänyt edes edetä tutkinnasta syyttämiseen niin kuinka raskauttavaa tai salassa pidettävää se voi oikeasti olla? Ja tämä siis olettaen että Rydman on julkistanut salaiseksi määriteltyä materiaalia tai tietoja joihin hänellä ei olisi ollut pääsyä muutenkin - hän taisi kuitenkin olla avainhenkilö kyseisessä casessa?
No jos sun oletus on että keskimäärin kun KRP nostaa syytteen, ei niillä ole mitään käsitystä mitä ovat tekemässä, niin varmaan sitten niin. Mutta yhä edelleen se aiempi syyttämättäjättämispäätös ei ole välttämättä mikään indikaatio sille, etteä salattuja asiakirjoja saisi tai ei saisi julkaista.
Kuten olen aiemmin todennut, on tämä hallitus täysin lyömätön poliittisen viihteen tuottaja. En kyllä nyt tätäkään käännettä osannut odottaa tässä päättymättömässä tragikomediassa. Rydman on totisesti tällä hetkellä jonkin asteen painajainen Petteri Orpolle. Pahinta pääministerin kannalta on, että hän ei tässä tilanteessa pysty tekemään yhtään mitään, vaikka häneltä kuinka vaadittaisiin johtajuutta. Toivotan Petteri Orpolle ja Wille Rydmanille antoisia keskusteluhetkiä yhteisillä työmatkoilla, jotka voisivat suuntautua vaikkapa Saksaan.
Niin kauan kun suurimmat poliittiset ongelmat johtuvat ministerivalinnoista tai some-kohuista (joita edellisen hallituksen aikana oli ihan tarpeeksi), niin kaikki on tosi hyvin. Edelleen suurin ongelma on Suomen 12 miljardin euron vuosittainen budjettivaje ja siitä huolimatta huonontuvat julkiset palvelut, mikä on (politiikan osalta) lopputulos edellisen ja sitä edellisten useamman hallituksen liian sosialistisesta/vasemmistolaisesta politiikasta.
