Hmm, eikö tuonne Natoon kannata mennä nyt (Naton kutsumana), kun Venäjän huomio on Ukrainassa?
Omat ajatukseni ovat samansuuntaiset. Helposti tarkoittaisi että Venäjä joutuisi uhraamaan niin paljon resursseja ja huomiota että kontrolli sen muissa osissa ja rajoilla pääsisi herpaantumaan ja hiiret alkaisivat hyppiä pöydälle.
Saattaa saada kannatusta eri lailla kuin edelliset yritykset.
Kävin allekirjoittamassa aloitteen, vaikka toivoisinkin ulkopolittiiselta johdolta suoraa päätöstä. Ajattelen niin, että jo allekirjoitus antaa singaalin mihin suuntaan kansalainen haluaa asiassa edetä.
Lähes 6000 allekirjoitusta parissa päivässä, vaikka media ei ole vielä uutisoinut asiasta mitään, eikä taustalla ole massiivisia mainoskampanjoita.
Pidän kansanäänestystä välttämättömänä, suomettumisen ajan ihmisiä on yhä liikaa että poliittinen johto uskaltaisi hakea jäsenyyttä ilman.
Etenkään vasemmistohallituksen toimesta niin ei tule tapahtumaan.
Suomessa olevat, venäläisomisteiset yritykset tulisi ajaa konkurssiin. Toistan suosituksen boikotoida Teboilia.
Niin, toin tuossa vain esiin sen mistä eduskuntamme keskusteli eilen. Ja luotan että päättäjämme kyllä tekevät oikeat päätökset kuten saamallaan tiedolla parhaiten näkevät.
Asiat eivät aina välttämättä ole ihan yksioikoisia. Uskon kuten @vanha_Qfwfq että nämä asiat on mietitty jo hyvissä ajoin etukäteen ja tuossa on paljon asioita, joista ei parane puhua julkisesti. Ja eiköhän fokus ole tilanteen vakauttamisessa ja välttää kaikin keinoin eskalointia. Eli luotan tässä asiassa valitsemiemme edustajien toimintaan ja että heitä tukevat virkamiehet (UM ja Puolustuministeriö sekä PV) osaavat heitä avustaa tässä prosessissa. Kuten Kaikkonen tänään sanoi: tähän tilanteeseen on varauduttu, puolustuskyky on hyvällä tasolla ja hoidamme hommamme.
Oli myös mielenkiintoista kuulla Haaviston toteavan EU:n kompassi hankkeesta sekä tämän kanssa jollain tavalla linjassa olevasta NATOn Euroopan puolustuksen kehityshankkeesta. Nämä olivat ainakin minulle uusia asioita ja osoittaa, että demokratian rattaat pyörivät vaikka emme kaikesta ole tietoisia.
Minä taas olin tulkitsevinani etenkin Niinistön ja Kaikkosen puheista, että käytännössä NATO-jäsenyyttä valmistellaan kulisseissa, mutta siitä ei haluta pitää nyt isompaa meteliä julkisuudessa.
Näin tuo menee. Jos NATOon oikeasti halutaan mennä, siitä kerrotaan ensimmäisen kerran kun on liitytty. Ja sitä hakemusta ei pistetä ellei ole täysin selvää mitä sille tapahtuu.
Nykytilanne “NATO-optiosta” on ollut vain sanahelinää jonka tarkoituksena on pitää aktiivinen keskustelu seis eikä keikuttaa venettä koska siitä ei ole mitään hyötyä. Halla-ahon puhe myös tämän totesi - joko liittoudutaan tai ei, mutta puoliksi hommaa ei voi tehdä mitenkään. Ja jonkinlainen vatvominen tällä hetkellä tyyliin “Suomi harkitsee NATO-hakemusta” olisi uskomattoman typerää.
Ennustan että seuraavan viikon sisään asiassa tapahtuu, tai sitten on tulkittava että päätös on tehty jäämiselle NATOn ulkopuolelle.
Suomi ja Ruotsi kutsuttiin Naton hätäkokoukseen yllättävän pian, Nato-suurlähettiläs: myös käytännön syyt painavat
Myös Suomi ja Ruotsi on kutsuttu mukaan huomenna perjantaina järjestettävään niin sanottuun Naton hätäkokoukseen, kertoi Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg tiedotustilaisuudessa torstaina. YLE seuranta 24.2.
Voisiko sittenkin olla ohituskaista? Oljenkorsi, tiedän. Normaali proseduurihan käsittää hakemuksen, Naton kokouksen ja vielä jokaisen maan ratifioinnin. Kesto mitataan kuukausissa.
Takinkääntäjän (Minä) on hyvä toivossa elää.
P.S. Meni tunteisiin kun sain tänään puhelimessa rauhoitella ahdistunutta ja itkuista tytärtäni, yli 20 vuotias, elämä edessä ja työpaikka finanssialalla Euroopan suurkaupungissa. Tämä on jäänyt piiloon yleisessä keskustelussa, nuorten huoli ja mahdollisesti mielenterveys; ensin covid, nyt sota jonka aloitti ydinasevaltio. Mahdollinen tilanteen jäätyminen vuosiksi, kokoaikainen eskalaation mahdollisuus. Itse olen vanha pieru, voisin hyvin kokeilla kuinka pitkälle pääsee rynkyn kanssa Vaalimaan puomien läpi. Saappaat jalassa.
Nato-jäsenyyttä koskevaa kansanäänestystä vaativassa kansalaisaloitteessa nyt jo yli 10000 allekirjoitusta.
Aloite olisi todennäköisesti saanut jo 50.000 nimeä täyteen, jos siinä olisi vaadittu eduskuntaa jättämään Nato-hakemuksen välittömästi.
En ymmärrä, mitä tuo allekirjoitusmäärä kertoo ainakaan kansan Nato-kannasta tai ylipäätään mistään muustakaan.
Ensinäkin kansalaisaloitteessa vaaditaan kansanäänestystä. Vain 37% edes kannattaa kansanäänestystä.
Lisäksi kansanäänestystä kannattavista vain Natoa kannattavat kannattanee tuota, koska lienee selvää, että äänestyksen toteutuessa, suurin osa äänestäisi Naton puolesta näissä olosuhteissa, jolloin Naton vastustajien kannattaisi vastustaa myös kansanäänestystä.
Kolmanneksi, kun siis suurin osa Nato myönteisistäkään ei oletettavasti halua kansanäänestystä, ei tuosta jää jäljelle kuin hyvin tulkinnanvarainen sekamelska, jota voi yrittää hyödyntää niin Naton kannattajat kuin vastustajatkin.
Itsekin kannatan Nato-jäsenyyttä, mutta en missään nimessä kansanäänestyksellä. En halua että koko Putinin trollilauma ja kyberrikolliskätyrit ovat Suomen kimpussa kuukausia. Sitä varten kansanedustajat valitaan että he tekevät hyvin informoituina päätöksiä, koviakin.
Eiköhän asia etene ihan tällä hetkellä kulisseissa. Mitään keskusteluyhteyttä Putinin Venäjään ei enää voi olla, oli Suomi Natossa tai ei. Ei siis ole enää sitä argumenttia että Naton ulkopuolella Suomi voisi yrittää pitää jotain hyviä ja luottamuksellisia suhteita Venäjään. Paras siis olla Natossa kuten kaikki muutkin EU-maat paria poikkeusta lukuunottamatta. Suomi on ainoa jäljellä oleva eurooppalainen sotilaallisesti liittoutumaton naapuri jota Putin ei vielä ole kaapannut tai vähintään yrittänyt.
Heti Natoon niin kauan kuin huolivat. kuka tietää haluavatko meitä enää vaikka 3 vuoden päästä jos Putin pääsee Ukrainan läpi
Euroopassa voisi olla hyvinkin rauhallista jos Putin tyytyy siihen että Suomi ja Ukraina kuuluvat Venäjään ja vältetään kolmas maailmansota.
tähän kun laittaa korona/epidemia tilalle sanat sota/hyökkäys niin siinä suomen varautuminen.
Allekirjoitusten määrä kertoo siitä, että kansalaisaloitteen vaatima allekirjoitusten määrä kasvaa nopeasti. On erittäin harvinaista että allekirjoituksia tulee näin nopeasti, kun taustalla ei ole organisoivaa kansalaisjärjestöä ja näkyvää mediakampanjaa.
Jos kansalaisaloite menee läpi, eduskunta voi yrittää haudata sen. Jos eduskunta kuitenkin päättää kunnioittaa demokratiaa ja kansalaisvaikuttamista, se käy laajan keskustelun aiheesta. Jos tämä vieläpä johtaa aloitteen hyväksymiseen, edessä on erittäin laaja ja monipuolinen kansalaiskeskustelu jäsenyydestä.
En usko, että eduskunta tulee tekemään päätöstä Nato-jäsenyyden hakemisesta. Toivon tietysti olevani väärässä, kun olen jäsenyyttä kannattanut n. 20 vuotta.
Toivon, että viime päivien tapahtumat avaisivat suomettuneisuuden ajalla kasvaneiden silmät ja kansalaisten kannatus jäsenyydelle aloitteen tuoman keskustelun seurauksena voittaisi.
Olisipa meillä asiantuntijoista ja tekijämiehistä/naisista koostuva Nyrkki tälläisiä akuutteja asioita varten. Voisivat toimia Niinistön silmien alla.
En tiedä olisiko politiikkaketju oikea paikka tälle kommentille, mutta tv:ssä esiintyvä Haavisto toteaa, että kriisin aikana ei tehdä päätöksia Natosta. En voi muuta kun ihmetellä,ä…
Haavisto myös nosti esiin tänään kahdesti, ensin Ylen suorassa lähetyksessä aamupäivällä ja myöhemmin illalla Ylen erikoislähetyksessä esimerkkinä sodan vaikutuksesta Suomeen: “Ukrainasta Suomeen tulevilla marjanpoimijoilla voi olla vaikeuksia järjestää matkaansa”.
Sain noista aivan kauheta facepalm/myötähäpeärektiot. Voihan tosiaan olla hieman vaikea järjestää matkaa, jos on kiväärin kanssa rintamalla tai ruumina romahtaneen kerrostalon alla. Tai sitten voi olla, että niitä marjanpoimijoita on meillä ihan kohta rajalla jonoksi asti. Ja tuo Quupo oli vähällä päästä presidentiksi.
Tulee mieleen myös se ero miehien ja marjanpomijoiden välillä. Me tiedämme kyllä kumpi Haavisto on.
Mitäpä ihmeellistä tuossa on? Yksi esimerkki siitä, että sodalla on suoria konkreettisia vaikutuksia tännekin asti, ja monet suomalaiset ovat varmasti myös oppineet tuntemaan näitä ukrainalaisia - se tuo konfliktia henkisesti lähemmäksi. Haavisto on mies, ei mikään urpo.
Vahva tarve avautua tästä tilanteesta johonkin ja tämä politiikkanurkkaus lienee sopivin paikka sille:
Eilen olin vihainen Venäläisille. En kansalle, enkä maalle, vaan putinille ja hänen roistojoukolle joka hyökkää toiseen liittoutumattomaan Itä-Euroopan maahan ilman provokaatiota. Tänään alan kysymään mikä on Suomen vastaus tähän tilanteeseen? Toivon ja oletan että se ei ole vain sormen heristäminen ja puheiden pitäminen televisiossa. Tämähän on yhtä hyödyllistä kuin tsemppiviestien lähettäminen sosiaalisessa mediassa.
Suomalaiseen perusluonteeseen on aina kuulunut ainakin kaksi asiaa: homman pitää olla reilua ja kaveria ei jätetä. Nyt meillä on tilanne missä luokan öykkäri koulukiusaa pienempää ja kaikki vain käytännössä katsovat vierestä koska Ukraina ei ole natomaa ja kaasuputket ja energia. Onko tämä reilua? Onko tämä arvojemme mukaista?
Olemmeko me Suomessa niin nössöjä että emme tee mitään auttaaksemme kaveria? Emme anna edes ylijäämäaseita, joita meillä on ja joille meillä ei käytännössä ole käyttöä edes siinä tilanteessa että tilanne pahentuisi täällä? Toisin kuin Ukrainalla juuri nyt, meillä on vielä aikaa hankkia niitä tarvittaessa lisää.
Olemmeko niin hyväuskoisia ja uskomme suomettumisen doktriiniin Venäjän ystävällisyydestä ja “rauhanohjuksista”, että mieluummin odotamme hiljaa vuoroamme kunnes putinin huomio kiinnittyy seuraavaksi meihin ja kuvittelemme että tilanne olisi meidän kohdallamme jotenkin toisenlainen? Että siihen mennessä kaasuputket ja energia eivät enää ohjaa koko maanosan päätöksentekoa.
Ukrainalla kriisi on päällä tänään, ei ensi kuussa tai ensi vuonna. Jos emme nyt tee mitään niin tämä aikaikkuna menee umpeen ja Ukrainasta saadaan kriisi- ja ongelmapesäke koko Euroopalle vuosiksi ja vuosikymmeniksi, ja tämä vielä unohtaen kaikki ukrainalaisten kokemat vääryydet. Jos valtiojohdon hiljaisuus ei tarkoita sitä että kulisseissa ollaan liittymässä natoon nopeutetulla aikataululla, vaan potkitaan vain tölkkiä eteenpäin ja toivotaan että hyvä tästä tulee, tulemme ansaitsemaan Ukrainan kohtalon siinä kohtaa kun huomio kiinnittyy seuraavalla kerralla meihin. Kuten kaikki asiantuntijat ja edellisen sodan kokemukset ovat opettaneet: “Ei koskaan enää yksin.”
Eikö meillä ole mitään aikomusta auttaa kaveria? Annetaanko historian toistaa itseään? Emmekö ole oppineet mitään?