Summan suuruus, joka laitetaan jonkin palvelun ylläpitoon verorahoista, ei ole argumentti kyseisen palvelun säilyttämisen tai poiston puolesta.
Tarvitseeko kirjastoja olla fyysisesti niin paljoa. Digitaalinen kirjasto paljon halvempi ylläpitää. Ihan näin yhtenä vaihtoehtona.
Valtion pitäisi maksaa koulutus, terveydenhoito, infra, maanpuollustus ja turvallisuus, hallinto ja oikeuslaitos sekä perustulo. Kaikki muu pois. Ehkä jäi jotain pois, mutta nopeana heittona.
Valitettavasti ymmärrän. Kulttuuri ei lakkaisi olemasta. Se vaan siirtyisi ihmisten harrastukseksi tai osa-aikaiseksi, mikäli sillä ei tee elantoaan. Se, että joidenkin ihmisten harrastuksesta maksetaan, jotta heidän ei tarvitse mennä oikeisiin töihin ei ole oikein.
Haittaako kulttuurin katoaminen jos kukaan sitä ei halua? Maailma kehittyy, kulttuuri muuttuu. Historian kirjat täynnä vanhentuneita kulttuureita joita ei enää harrasteta.
Kaikki kulttuurin tuet. Ne kuuluvat yritystukien alle. Kuten sanoin, summan suuruudella ei ole merkitystä, mutta miljardi ei ole pientä summaa nähnytkään.
En ole vielä missään nähnyt todistetta että sijoitettu euro tuottaa moninkertaisesti. Enkä vielä ole kuullut vasta-argumenttia sille, että miksi kukaan ei sitten sijoittaisi omaa rahaansa kulttuuriin, jos se kerran tuottaa niin valtavasti. Toistan, yritystuet pois.
Kirjastojen määrää on karsittu reippaalla kädellä jo vuosikymmenten ajan. Ja valtaosa kirjastojen palvelukulutuksesta on luonteeltaan sellaista, että sitä ei ole korvattavissa digitaalisilla etäpalveluilla. Osa toki on, ja hyvä että kehitystä tapahtuu.
Vaikkapa se kaupunginteatterin näyttelijä ei ole harrastaja, vaan ammatillisen pätevyyden työlleen hankkinut ja työllään elantonsa tienaava henkilö. Jos yhteiskunnan suunnalta tuleva rahoitus tekee työntekijästä harrastajan, ja työstä ei-oikean, niin tuolla kriteerillä poliisien, julkisen puolen lääkärien ja opettajienkin pitäisi mennä “oikeisiin töihin”.
Mutta voihan ne asiat toki niinkin nähdä, että elokuvat voidaan tehdä harrastusprojekteina ja ammattilaisteatterit korvata harrastajateattereilla. Tosin esityspaikatkin pitää varmaan sitten siirtää teattereista jonnekin latoihin.
Mennäkseni vielä kirjaston rahoitukseen. Kirjastojen alasajo / muuttaminen käyttömaksuilla kustannettavaksi ei ainoastaan ajaisi kirjastolaitosta alas, vaan olisi myös kohtalokasta kotimaiselle kirjallisuudelle. Etenkin tietokirjallisuuden saralla kirjastojen kautta tapahtuva hankinta- ja levitystoiminta on monesti niin keskeisessä osassa, että ilman sitä suuri osa kirjoista jäisi kirjoittamatta ja julkaisematta.
Vielä sellainen huomautus, että Suomessahan kirjastotoimintaa on pyöritetty monella tavalla pienin kustannuksin. Jopa varsin kyseenalaisin keinoin. Esimerkiksi tekijöille suoritettavat lainauskorvaukset nostettiin vasta viime vuosikymmenellä pohjoismaiselle tasolle. Joskus parikymmentä vuotta sitten niitä ei maksettu lainkaan, vaan yhteiskunta säästi itselleen tekijöille kuuluvat korvaukset.
Harrastukset ovat viihdettä jotka eivät kuulu valtion maksettavaksi, muuten kuin lapsilla. Aikuinen maksakoon oman viihteensä.
Jos tosiaan eivät tuota mitään, niin kyllä. En näe ongelmaa. En minäkään saa omista harrastuksistani mitään rahaa.
Toistan tässä paljon itseäni. Tarvitaanko jotain jolle ei ole kysyntää? Miksi julkaista kirja jota ei lueta? Jos kirjoittajalla on oletus että se luetaan, ottaa hän riskin kuten yrittäjän kuuluu ja julkaisee sen omakustanteisesti tai joukkorahoituksella tms.
En jaksa enää jankata kanssasi samoista asioista, sillä tekstistä paistaa ylipäätään vahva asenteellisuus sekä haluttomuus ymmärtää kulttuurialaa ihan oikeana ammattimuotona ja liiketoimintana. On naurettavaa puhua jostain ”oikeista töistä”. Ihan käsittämätöntä arvottaa työpaikkoja tuolla tavalla. Mielestäni jokainen työ on yhteiskunnassa ihan yhtä arvokas. Oli sitten siivooja, näyttelijä, toimitusjohtaja tai palomies. Jos kaikki menisivät ”oikeisiin töihin”, niin Suomessa ei olisi enää esim. kesäfestareita, teattereita, oopperaa tai kotimaisia elokuvia.
Linkkaan vielä kerran tämän Taloustutkimus Oy:n selvityksen tähän, jos nyt sitten vihdoin uskoisit, että kulttuurin tukeminen tuottaa ihan oikeasti moninkertaisesti:
Omalta osaltani en jatka enää näin ala-arvoiseksi vajonnutta keskustelua. Minun on turha väitellä kanssasi, jos et jaksa perehtyä edes vähää alusta näihin materiaaleihin ja argumentteihin, joita esitän.
Ensinnäkin on väärä johtopäätös, että tietokirjoja ei luettaisi. Niitä ei vaan osteta samalla tavalla omaan kirjahyllyyn kuin jotain muita kirjoja. Vaikkapa kirjastojen lainaustilastoissa ne voivat silti menestyä hyvin.
Ja kyllä, tietokirjallisuuden saralla julkaistaan paljon sellaista merkittävää historiallista dokumentointia, että sen voi monesti nähdä tärkeäksi ilman suurta kaupallista menestystäkin.
“Tuotos” ei ole tulos. Kulttuuri ei katoa jos 1,3miljardin rahoitus katoaa. Ei katoa myöskään kotitalouksien käyttämät 6,4 miljardia, joita jostain syystä ei lasketa mukaan “tuotoksen” syntymiseen. Ainut tulos tuossa tekstissä on tuo kerätyt verot ja veroluontaiset maksut 3,4 miljardia, joka tietysti pienenee maksettujen tukien verran. Mitään moninkertaisesti tulosta tekevää kulttuuria ei ole.
En tarkoittanutkaan ettei lueta ollenkaan, vaan ettei lueta riittävästi rahoittaakseen niitä.
Nykymalli riittää kuitenkin kohtuullisen vireään tietokirjojen tuotantoon. Ehdottamasi kirjaston uudistaminen romahduttaisi julkaisujen elinvoimaisuuden. Toki hyvien tietokirjojen tekeminen vaatii myös muuta tukemista, sillä harvalla on mahdollisuus heittäytyä vaikkapa vuodeksi kirjaprojektin tekoon pelkkien tulevien rojaltien varassa. Mutta nuo tuethan lakkautettaisiin mallissasi, joten emme jatkossa voisi lukea esim. hyvin tehtyjä kirjoja kulttuurin, politiikan tai muun yhteiskunnan historiasta, vaan tietokirjallisuus typistyisi formulatähtien elämäkertoihin ja true crimeen.
Toki hyvien tietokirjojen tekeminen vaatii monesti myös hyvien arkistojen olemassaoloa. Eikä niitäkään monia olisi olemassa ilman yhteiskunnan tukea. Ei olisi tiloja materiaalin asianmukaiselle säilyttämiselle. Eikä olisi henkilökuntaa, jolla esim. vanhoja video- ja ääninauhoja voitaisiin digitalisointiprojekteihin pelastaa tuleville sukupolville joko laajaan yleisökäyttöön tai tutkijakäyttöön.
Niin, mikään ei saisi maksaa yhteiskunnalle mitään, mutta työtä pitäisi tehdä harrastuksena “oikean työn” ohessa. @III21 lailla luovutan sinun suhteesi. Kommentointisi on joko silkkaa trollaamista, tai sitten hämmentävän kauaksi todellisuudesta vieraantunutta. Mukavaa loppukesän jatkoa.
Ei ole työtä jos sillä ei saa elantoa. Silloin se muuttuu harrastukseksi. Monta kertaa olen jo kertonut mitkä saavat maksaa yhteiskunnalle, silti yrität näitäkin laittaa mukamas minun mielestäni leikattavaksi. Olenko minä se trolli tässä vai sinä?
Olen täysin avoin perustelluille argumenteille, mutta en hyväksy @III21 :n antamien epäpätevien tutkimusten tapaisia väitteitä millään mittarilla. Jos kunnollisia tutkimuksia löytyy, niin saa laittaa esille. Ad hominemia ei tarvitse pelätä minun osaltani. Minä pystyn hyväksymään eriäviä mielipiteitä.
Totean vielä yleisesti, että tuettujen kulttuurimuotojen oheen kehittyy myös muuta liiketoimintaa. Jokainen voi miettiä, että olisiko Ruotsiin syntynyt esim. Spotifyn kaltaista jättiläistä, jos maassa ei olisi vahvaa ja perinteikästä musiikkiteollisuutta.
Kuten tässäkin ketjussa asia tulee ilmi, niin Suomessa tuntuu yleisenä ongelmana olevan se, että kulttuuri nähdään vain ”pakollisena kulueränä” tai pelkkänä ”harrastuksena”. Siitä huolimatta, että se on myös suurilta osin myös ihan oikeaa liiketoimintaa. Sen lisäksi siis tietenkin, että kulttuurilla on mittavat hyödyt yhteiskuntaan, hyvinvointiin ja sivistykseen.
Jos ajatellaan puhtaasti vientiteollisuuden näkökulmasta, niin Ruotsille musiikkivienti on todella merkittävä juttu ja Tanskalle taas tv-sarjat sekä elokuvat. Mikä voisi olla Suomelle se oma vientituote kulttuurin parissa? Ei se ainakaan synny, mikäli kulttuurin jo ennestään suhteellisen pientä tukea leikataan. Tämä olisi tärkeää tiedostaa myös poliittisessa päätöksenteossa.
Vielä 2019 lähes kaikki puolueet (Persuja ja KD:ta lukuunottamatta) tukivatkin tavoitetta nostaa kulttuurin rahoitus vastaamaan 1 %:n suhdetta BKT:hen. Kokoomuksellakin oli mielestäni hyvä visio siitä, kuinka kulttuurista tehdään osaltaan kasvutuote Suomelle:
En tiedä mitä neljässä vuodessa oikein tapahtui, mutta enää tuore hallitusohjelma ei kyllä oikein edusta tuota aiempaa visiota, jonka Kokoomus laati. Enemmän puolue tuntuu tässäkin asiassa lähestyneen Persuja, sen sijaan että kulttuuri nähtäisiin talouskasvun mahdollistajana ja sivistyksen kulmakivenä, joka kuuluu ihan jokaiselle. Toki valtion taloustilanne on mitä on, mutta Kokoomuseltakin tuntuu vähän unohtuneen hallitusohjelmassa, ettei kulttuuri ole pelkkä ”rahareikä”, vaan ihan päinvastoin.
Edit: lisätään tähän vielä tämä tuorein Kokoomuksen kulttuuripoliittinen selonteko ennen viime kevään vaaleja. Tässäkin on mielestäni myös ehdottomasti hyviä juttuja mukana (joista osa näkyy hallitusohjelmassakin), mutta puolueen suunta on silti maltillistinut tämän suhteen. Vaikea esim. nähdä että tuota prosenttitavoittetta toimenpantaisiin pitkälläkään tähtäimellä tällä nykyisellä hallituspohjalla. Samaan aikaan myös Yleltä suunnitellaan leikkauksia, jota en pidä hyvänä suuntauksena.
Onko kyseinen musiikkiteollisuus tukien vai itse hyvän musiikin ansiota? Näin musiikki ihmisenä, ei niitä keikkoja ole pienimmistä bändeistä lähtien vetäneet tukien varassa, vaan rahoitus tulee myynnistä. Aivan kuten yrittäjillä kuuluukin. Joskus otetaan lainaa jotta saadaan maksettua reissu. Se on sitä riskin ottamista, ei ulkoistamista riskiä muille.
Väärin. Minä en ainakaan ole näin sanonut, enkä huomaa kenenkään muun sanoneen myöskään. Se muuttuu harrastukseksi kun se ei tuota tarpeeksi rahaa elämiseen. Jos se tuottaa, niin silloin se on ihan normaalia työtä ja yrittämistä. Tietysti.
Metalli on kovassa huudossa maailmalla. Menestyy ilman tukea. Kun jotain halutaan, siitä ollaan valmiita maksamaan.
Puhut kuin oikea pääkaupunkiseutulainen ja jos olet sellainen niin ymmärrän mielipiteesi täysin. Helsingissä kun kulttuurista on ylitarjontaa ja kaiken laisia taideprojekteja syntyy ilman tukiakin. Oulussa kuitenkin ollaan jo siinä pisteessä, että on kaksi kannattavaa kulttuurin muotoa: karaokeravintolat ja kevyt kesäteatteri. Kaikki muu pyörii tukien ja vapaaehtoistyön päällä. Sama pätee kaikkiin pienempiin kaupunkeihin kunnista puhumattakaan. Kulttuurikeskustelu siis kytkeytyy suoraan keskusteluun koko Suomen asuttuna pitämisestä. Saamme itse valita onko vähänkään pienemmässä kaupungissa kulttuuritoimintaa ollenkaan. Sama pätee urheiluseuroihin.
Niin siis ei menesty. Suomessa kevyt musiikki on erittäin vahvasti tuettu taiteen muoto. Kaupungit tukevat kaikkia suuria festivaaleja ja ne ovat kannattavia vain, koska vapaaehtoiset tekevät suurimman osan työstä. Tavastia taitaa olla ainoa oikea musiikkiklubi, joka pyörii markkinaehtoisesti. Lutakko, rytmikorjaamo ja kerubi ovat yhdistysten pyörittämiä ja nostavat suoraa rahallista tukea joka vuosi. Pakkahuone taitaa sijaita kaupungin kiinteistössä ja maksaa reilusti alennettua vuokraa. Stam1nan tyypit käyvät edelleen päivätöissä, koska suomeksi laulaen markkina on liian pieni.
En ole pääkaupunkilainen, mutta olen valmis matkaamaan haluamani kulttuurin ääreen.
En myöskään kannata koko Suomen asuttuna pitämistä. Turha taistella kaupungistumista vastaan. Maksaa vain liikaa, eikä se maksaminen tule sitä myöskään estämään.
En löytänyt monia artikkeleita tuloista, mutta liikkuivat metalliartisteilla muutamasta kymmenestä satoihin tuhansiin. Menestyneimmät on tosin kokoluokaltaa ihan eri tasoa kuin normaalikokoluokan bändit, Nightwish tms… Tietysti Suomeksi laulaen on vaikeampi päästä maailmalle. Kyllä kuitenkin lukisin tuon menestymiseksi Stam1nankin osalta. Ja ilmeisen hyvin se musiikin teko onnistunut töidenkin ohella.
Tehdään juttu se edellä, miten määräaikaisen sopimuksen omaavan työntekijän työsuhde päättyy. Mielestäni aika luonnollista, ettei nykyinen hallitus jatka samaa politiikkaa kuin edellinen ja siitä seuraa muutoksia.
Edit: Lisään vielä sen, että valtiohan on tunnettu työnantajana näistä määräaikaisuuksista. Vakituiseksi on paljon hankalampi päästä. Määräaikaisuuksia ketjutetaan ja pidetään hyviäkin osaajia pienellä palkalla pätkittäin. Se varmaan liittyy osittain tähän nelivuotiskausien säntäilyyn ja suunnanmuutoksiin. Tämän takia siis en nähnyt varsinaista uutisen aihetta siitä, jos määräaikaisuus on päätetty olla jatkamatta.
Kysyntää kuitenkin näille määräaikaisuuksille on, koska niin moni korkeakoulutus valmistaa pelkästään tämän tyyppiseen työuraan ja työllistyminen (tai kiinnostus työllistyä) muualla on hankalampaa.
En tiedä, onko liikunnallisuus geeneissä vai missä, mutta en usko käytännössä kenenkään liikuntaa lapsena inhoavan ryhtyvän liikkumaan parhaankaan huippu-urheilijan esimerkin myötä. Pienillä iivoniskasilla ei minusta ole mitään väliä, koska kyllä se porukka muutoinkin liikkuu ihan mukavasti, vaikkei lähtisikään kisaamaan. Mitalit jäävät saamatta, mutta mitä sitten.
Ja toisessa reunassa minun kaltaiseni porukka taitaa olla sen verran patologista, että vain ulkoinen pakko sai meidät ladulle edes lapsena. Huonosti muuten silloinkin. Vanhempana siihen vaaditaan jo väkivaltaa. Ja koska se on nyky-yhteiskunnassa ainakin läntisissä sivistysmaissa kovin kiellettyä, niin ei paljon muuta jäljelle jää kuin omakohtainen pelästyminen lääkärin luona tai kaverin hautajaisissa.
Se on se suuri harmaa massa, jolle olisi jotain hyvä tehdä ja jotain myös ehkä olisi tehtävissä. Siinä fanaattisten urheilijoiden ja patologisten urheilunvihaajien välissä on suuri häilyvä porukka, jota on vuosikymmeniä tullut syrjäsilmällä seurattua. Lapsena sitä ollaan niin urheilullista, niin urheilullista. Teininä aletaan tupakoimaan ja löydetään vähemmän raittiin juhlimisen salat. Hyvässä lykyssä siinä juhliessa löydetään puoliso, ja elämä rauhoittuu rilluvuosien jälkeen. Ja sitten ei aikaakaan, kun ainoa kytkös liikuntaan on kaljan kittaaminen katsomossa.
Vähän ehkä kärjistin. Mutta kyllä tuossa omakohtaisessa ja epätieteellisessä havaintosarjassa taitaa sen verran olla siteeksi totta, että kun kansan painoindeksiä katsoo, niin kylläpä se vaan iän myötä kasvaa. Ei se nousisi, jos elämäntavat olisivat kaikin puolin terveet.
No mitä se sitten voisi olla, että saataisiin kansa liikkumaan? En oikein tiedä. Mutta kyllä se nyt ainakin mahdollisesti toimivalta idealta vaikuttaa, että kunnat rakentavat ja ylläpitävät erilaisia liikuntapaikkoja lähelle asutusta. Kaavoituksessa myönteinen suhtautuminen yksityisiin liikuntahalleihin sun muihin vastaaviin vaikuttaa myös aivan oikeansuuntaiselta toiminnalta. Eikä varmaankaan ole ollenkaan huono idea verottaa epäterveellisiä elintarvikkeita enemmän kuin terveellisiä elintarvikkeita. Mahdollisesti jotkut kohdennetut toimenpiteet terveydenhuollossa saavat myös joitain sieluja pelastettua. Kenties jotkut markkinointikampanjat ja terveellisen elämän propaganda vaikuttavat edes johonkin osaan väestöstä myönteisesti. Ja jos valtion täytyy elokuvia tukea, niin miksei sitten vaikkapa kauhuelokuvia ja tietoiskuja vaikkapa tupakoinnin vaaroista mieluummin kuin Jouko Turkan kouluttamaa oksennus-kiljumis-performanssia.
Ottamatta kantaa säästökohteeseen, tuon uutisen otsikossa hieman sama sama ongelma kuin hallituksen ‘jättisäästöistä’ yleensä uutisoidessa.
Miljardisäästö - mikä taitaa olla n 1/4 uuden hallituksen ns säästöistä onkin tosiasiallisesti n 200 meur/ vuosi vähemmän ja lainoja annetaan n 60 meur/v vuosi vähemmän.
Positiivisena sivutuotteena valtionhallinosta vapautuu työvoimapulasta kärvistelevän yksityissektorin käyttöön.
Tämä tarkoittaa, että varsinaisesta kehitysyhteistyöstä säästetään neljän vuoden aikana yhteensä 790 miljoonaa euroa. Laina- ja sijoitusmuotoisesta kehitysyhteistyöstä säästetään hallituskauden aikana yhteensä 240 miljoonaa euroa.
Nightwish sopiikin tähän keskusteluun hienosti! Hietala kun on ennen nightwishia hankkinut osaamisensa Tarjotin nokkamiehenä hinkaten Suomen lavat moneen kertaan läpi ennen kuin voitti jackpotin nightwishin kanssa. Hän teki sen aikana jolloin Suomen rock-elämä vietti kulta-aikaansa ja keikkailemalla eli hyvin. Nykyään tuollaisen uran tekeminen perustuu julkisella tuella pyörivien keikkapaikkojen ja festivaalien kiertämiseen. Montako Nightwishiä uskot Suomesta tulevan jos tuo tuki loppuu? Tokikaan bändejä ei tarvita mihinkään mutta henkilökohtaisesti rahoitan sitä toimintaa mieluusti.
