Mutta sen tiedämme täysin varmaksi, että SDP:n niin sanottu sopeutusohjelma ei sisältäisi käytännössä mitään kulujen vähennyksiä.
Ylen uutisessahan suoraan sanotaan, että “Jos työllisyysaste nousee SDP:n tavoittelemaan 80 prosenttiin, julkinen talous vahvistuisi kolmella miljardilla” sekä “SDP:n tavoittelema kahden prosentin talouskasvu taas paikkaisi taloutta miljardilla eurolla”, mikä on täyttä höttöä ja kaksplushyvää ankkapuhetta varsinkin tilanteessa, jossa rahasta on pulaa. Avainkysymys on: kuka sen työllisyyden muka maksaa.
Ja viimeistään seuraavat lainaus osoittaa, että lisää sosialismia pukkaa: “Puolueen mukaan se ei leikkaa “tavallisten ihmisten” palveluista eikä pienituloisilta.”
Ainoa oikeast säästöt ovat yritystuet, joista SDP lausui seuraavaa: “Varsinaiset menoleikkaukset SDP kohdistaisi erityisesti yritystukiin, joista säästettäisiin 0,5 – 0,7 miljardia” Tosin kun sitäkään vähän enempää purkaa auki, niin yrittäjien kurittamisestahan siinäkin oikeasti oli kyse: “Leikkauslistalla ovat fossiilitalouden tuet, esimerkiksi maatalouden energiaveron palautus, yrittäjävähennyksen rajaaminen vain pienyrittäjille sekä listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen kiristäminen.”
Aivan hajahuomiona seuraava kokonaisuutena pieni pätkä osoittaa, ettei SDP:n johtoporukalla ole oikeasti mitään käsitystä reaalimaailmasta: “Valtion hankintakuluista säästöjä voisi kertyä 200 miljoonaa euroa. SDP arvioi, että säästöä syntyisi esimerkiksi pyytämällä useampia tarjouksia.” Ken on ollut oikeasti tekemässä julkisia hankintoja, tietää tuon markkinointiosaston kivoiksi sanoiksi. Julkisten hankintojen pyörittäminen on sellaista byrokratiaa, että jo se itsessään syö hyödyt. Itse asiassa on laskettava virkamiesten kunniaksi joka kerta, kun ylipäätään saavat tehtyä laillisen hankintapäätöksen, josta kukaan ei valita ja jonka lopputulemana saadaan edes suurin piirtein sitä tuotetta tai palvelua, kun oli tarkoituskin saada. On se nimittäin sen verran kovaa pilkunviilaamista. Vaan eihän niitä julkisia kilpailutuksia oikeasti siksi tehdäkään, että saataisiin säästöjä. Vaan kilpailutuslainsäädäntö on olemassa siksi, ettei virkamies voisi varastaa systeemiltä esimerkiksi antamalla rakennusurakan omalle serkulleen. Oikeita säästöjä julkisissa hankinnoissa on mahdollista tehdä lähinnä olemalla hankkimatta.
Mistä palaammekin SDP:n niin sanotun säästöohjelman ytimeen. Eli siihen, että säästöohjelmaa ei ole olemassakaan. Jos oikeasti halutaan säästöjä, pitää kertoa, mikä julkinen palvelu joko lopetetaan kokonaan tai minkä määrää vähennetään.